26 huhti Amalian silmäleikkaus

Amalialla on ollut syntymästään asti vasemmassa silmässä glaukooma eli silmänpainetauti. Hoitamattomana sairaus voi viedä näön. Amalian silmänpaine on ollut noususuunnassa koko ajan ja tiesimme, että silmäleikkaus tulisi eteen jossain kohdin. Silmänpainetta alentavia silmätippoja Amalia on käyttänyt kaksikuisesta asti, mutta nyt tipat eivät enää tuoneet riittävää apua.

Amalian silmään asetettiin putki, jonka avulla silmänpaine saadaan laskemaan. Leikkaus kesti puolitoista tuntia ja se tehtiin nukutuksessa. Pääsin leikkaussaliin mukaan ja sain olla Amalian kanssa siihen saakka, että hän nukahti ja heräämöön pääsin juuri ennen kuin hän heräsi, joten Amalia ei edes huomannut, että äiti olisi ollutkaan poissa.

Isi ja pikkuveikka olivat myös mukana Silmäklinikalla ja Milo sai olla isin vastuulla lähes koko päivän. Äitiä tarvittiin syöttöpuuhiin, mutta aika pitkälti muutoin miehet pärjäsivät keskenään.

Isi suukottelee

Mutsi hei meneeks täs viel kauan? 😉

Amalian leikkauksen piti alkaa yhdeksältä aamulla ja meidän tuli olla paikan päällä jo vartin yli kahdeksan. Ilman kommelluksia emme kuitenkaan selvinneet!

Nukutuksen vuoksi Amalian tuli olla ravinnotta ja viimeisen kerran Amalia söi edellisenä iltana, kuten aina ennen nukutuskeikkoja. Vikkelä ja ilmeisesti hyvin nälkäinen tyttö nappasi kuitenkin aamulla olohuoneen lattialla pyörivän raa-an makaronin suuhunsa ja Silmäklinikalle päästyämme kerroin Amalian syömästä makaronista hoitajalle ja hän raportoi sen leikkaussaliin päästyämme nukutuslääkärille. Nukutuslääkäri halusi ottaa varman päälle eikä lähtenyt nukuttamaan Amaliaa ennen kuin makaroni olisi varmasti sulanut. Voiko näin oikeasti edes käydä, onneksi he saivat Amalian tilalle toisen potilaan, joten emme ehkä sitten sössineet ihan koko leikkurin ohjelmaa.

Amalia totesi iloisena leikkaussalista lähdettyämme, että mennäänkö nyt äiti jäätelölle! Ei aivan menty. Johnny oli lähtenyt juuri Milon kanssa pienelle kävelylenkille ennen lähtöämme leikkaussaliin ja mies oli ihmeissään, kun leikimmekin leikkipaikalla heidän palatessa.

Lopulta pääsimme leikkaussaliin uudelle yritykselle hieman ennen yhtätoista. Milo jaksoi koko päivän oikein hienosti, hän ei kiukutellut lainkaan. Ihanan sopeutuvainen vauveli. No kyllä hän yhden kerran kiljui naama punaisena, kun vaihdoin niskakakkoja.

Amalia piti omasta hoitajastaan ihan hirmuisesti ja on puhunut hänestä myös kotona. Amalialle oli varattu potilashuoneeseen juniorsänky, kun eihän isot tytöt pinnasänkyä tarvitse. Amalia tosin ei sängyllä ollut kuin ennen leikkausta ja tällöinkin hän hihkui minulle: äiti tule peuhaamaan painuen samalla peiton alle.

Amalian leikkauksen aikana Johnny ja Milo olivat vaunulenkillä ja minä istuskelin sairaalan kahviossa. Imetysdieetin vuoksi olin pakannut mukaan omia eväitä, vähän päärynöitä ja kurkkua. Myös Amalialle pakkasin eväitä mukaan, vaikka sitten selvisikin, että sairaalasta olisikin saanut vaikka mitä. Ja kyllähän Amalia yhden mehujään heti osasikin pummata ja tietty pinkin värisen.

Leikkauksen jälkeen Amalian silmä oli peitettynä taitoksilla sekä suojakilvellä. Herättyään Amalia oli pitkään sylissäni ja kannoin hänet osastollekin. Amalia ei ollut lainkaan kiukkuinen, kuten usein laserhoito nukutuksen jälkeen.

Isin sylkyssä

Olen aina tykännyt kovasti Silmäklinikan henkilökunnasta ja vietettyämme siellä pitkän päivän sain huomata, että he voivat olla vieläkin ihanampia. Monet hoitajat kävivät tuttuun tapaan höpisemässä Amalian ja Milon kanssa ja putsasimme Amalian kynsilakkojakin hoitajien huoneessa. Amalia sai reissun aikana valita kolme tarraa itselleen ja mukana ollut nallekin sai hoitajan toimesta samanlaisen silmälapun kuin Amalialla.

Amalia oli hurjan reipas niin kuin aina. On hämmästyttävää miten reippaita lapset voivatkaan olla. Leikkaussalissa juuri ennen nukahtamista hoitaja toivotti pikku prinsessalle kauniita unia, ja Amalia vastasi tähän vain, että minä kasvan vielä sitten hän nukahti.

Amalia tekee palkinnoksi valitsemaansa palapeliä

Seuraavana päivänä ajoimme Silmäklinikalle kontrollikäynnille. Silmälääkäri totesi leikatun silmän olevan juuri sellainen kuin sen tulisikin olla tässä vaiheessa. Vielä silmänpaine ei ole laskenut, eikä siis saakaan olla. Amaliaa sattui kovasti, kun lääkäri irroitti kaikki teipit, joilla suojakilpi oli kiinnitetty. Silti hän oli aivan paikoillaan ja antoi lääkärille työrauhan, uskomatonta, kun jokainen voi kuvitella kuinka kovasti teippien repiminen voikaan sattua. Lääkäri hämmästeli Amalian reippautta monta kertaa.

Nyt jatkamme Amalian silmänpainelääkkeillä, joita on kolmea eri sorttia ja lisäksi tiputtelen leikattuun silmään kahta tulehdusta estävää silmätippaa neljästi päivässä. Silmän putsaus on myös tärkeää. Seuraava kontrolli on kahden viikon päästä ja saa nähdä päästäänkö silloin jättämään painelääkkeitä pikkuhiljaa pois.

Yritä nyt pitää tuo kuukauden ajan rauhallisena, kun tältä meno näytti jo leikkauksen jälkeisenä päivänä!

Kivaa sunnuntai-illan jatkoa! <3