Amalialla on ollut syntymästään asti vasemmassa silmässä glaukooma eli silmänpainetauti. Hoitamattomana sairaus voi viedä näön. Amalian silmänpaine on ollut noususuunnassa koko ajan ja tiesimme, että silmäleikkaus tulisi eteen jossain kohdin. Silmänpainetta alentavia silmätippoja Amalia on käyttänyt kaksikuisesta asti, mutta nyt tipat eivät enää tuoneet riittävää apua.

ampsu

Amalian silmään asetettiin putki, jonka avulla silmänpaine saadaan laskemaan. Leikkaus kesti puolitoista tuntia ja se tehtiin nukutuksessa. Pääsin leikkaussaliin mukaan ja sain olla Amalian kanssa siihen saakka, että hän nukahti ja heräämöön pääsin juuri ennen kuin hän heräsi, joten Amalia ei edes huomannut, että äiti olisi ollutkaan poissa.

Isi ja pikkuveikka olivat myös mukana Silmäklinikalla ja Milo sai olla isin vastuulla lähes koko päivän. Äitiä tarvittiin syöttöpuuhiin, mutta aika pitkälti muutoin miehet pärjäsivät keskenään.

Isi suukottelee

Isi suukottelee

Mutsi hei meneeks täs viel kauan? ;)

Mutsi hei meneeks täs viel kauan? 😉

imetys

Amalian leikkauksen piti alkaa yhdeksältä aamulla ja meidän tuli olla paikan päällä jo vartin yli kahdeksan. Ilman kommelluksia emme kuitenkaan selvinneet!

Nukutuksen vuoksi Amalian tuli olla ravinnotta ja viimeisen kerran Amalia söi edellisenä iltana, kuten aina ennen nukutuskeikkoja. Vikkelä ja ilmeisesti hyvin nälkäinen tyttö nappasi kuitenkin aamulla olohuoneen lattialla pyörivän raa-an makaronin suuhunsa ja Silmäklinikalle päästyämme kerroin Amalian syömästä makaronista hoitajalle ja hän raportoi sen leikkaussaliin päästyämme nukutuslääkärille. Nukutuslääkäri halusi ottaa varman päälle eikä lähtenyt nukuttamaan Amaliaa ennen kuin makaroni olisi varmasti sulanut. Voiko näin oikeasti edes käydä, onneksi he saivat Amalian tilalle toisen potilaan, joten emme ehkä sitten sössineet ihan koko leikkurin ohjelmaa.

Amalia totesi iloisena leikkaussalista lähdettyämme, että mennäänkö nyt äiti jäätelölle! Ei aivan menty. Johnny oli lähtenyt juuri Milon kanssa pienelle kävelylenkille ennen lähtöämme leikkaussaliin ja mies oli ihmeissään, kun leikimmekin leikkipaikalla heidän palatessa.

Lopulta pääsimme leikkaussaliin uudelle yritykselle hieman ennen yhtätoista. Milo jaksoi koko päivän oikein hienosti, hän ei kiukutellut lainkaan. Ihanan sopeutuvainen vauveli. No kyllä hän yhden kerran kiljui naama punaisena, kun vaihdoin niskakakkoja.

Amalia piti omasta hoitajastaan ihan hirmuisesti ja on puhunut hänestä myös kotona. Amalialle oli varattu potilashuoneeseen juniorsänky, kun eihän isot tytöt pinnasänkyä tarvitse. Amalia tosin ei sängyllä ollut kuin ennen leikkausta ja tällöinkin hän hihkui minulle: äiti tule peuhaamaan painuen samalla peiton alle.

Amalian leikkauksen aikana Johnny ja Milo olivat vaunulenkillä ja minä istuskelin sairaalan kahviossa. Imetysdieetin vuoksi olin pakannut mukaan omia eväitä, vähän päärynöitä ja kurkkua. Myös Amalialle pakkasin eväitä mukaan, vaikka sitten selvisikin, että sairaalasta olisikin saanut vaikka mitä. Ja kyllähän Amalia yhden mehujään heti osasikin pummata ja tietty pinkin värisen.

Leikkauksen jälkeen Amalian silmä oli peitettynä taitoksilla sekä suojakilvellä. Herättyään Amalia oli pitkään sylissäni ja kannoin hänet osastollekin. Amalia ei ollut lainkaan kiukkuinen, kuten usein laserhoito nukutuksen jälkeen.

Isin sylkyssä

Isin sylkyssä

Olen aina tykännyt kovasti Silmäklinikan henkilökunnasta ja vietettyämme siellä pitkän päivän sain huomata, että he voivat olla vieläkin ihanampia. Monet hoitajat kävivät tuttuun tapaan höpisemässä Amalian ja Milon kanssa ja putsasimme Amalian kynsilakkojakin hoitajien huoneessa. Amalia sai reissun aikana valita kolme tarraa itselleen ja mukana ollut nallekin sai hoitajan toimesta samanlaisen silmälapun kuin Amalialla.

Amalia oli hurjan reipas niin kuin aina. On hämmästyttävää miten reippaita lapset voivatkaan olla. Leikkaussalissa juuri ennen nukahtamista hoitaja toivotti pikku prinsessalle kauniita unia, ja Amalia vastasi tähän vain, että minä kasvan vielä sitten hän nukahti.

Amalia tekee palkinnoksi valitsemaansa palapeliä

Amalia tekee palkinnoksi valitsemaansa palapeliä

IMG_5484

Seuraavana päivänä ajoimme Silmäklinikalle kontrollikäynnille. Silmälääkäri totesi leikatun silmän olevan juuri sellainen kuin sen tulisikin olla tässä vaiheessa. Vielä silmänpaine ei ole laskenut, eikä siis saakaan olla. Amaliaa sattui kovasti, kun lääkäri irroitti kaikki teipit, joilla suojakilpi oli kiinnitetty. Silti hän oli aivan paikoillaan ja antoi lääkärille työrauhan, uskomatonta, kun jokainen voi kuvitella kuinka kovasti teippien repiminen voikaan sattua. Lääkäri hämmästeli Amalian reippautta monta kertaa.

IMG_5477

Nyt jatkamme Amalian silmänpainelääkkeillä, joita on kolmea eri sorttia ja lisäksi tiputtelen leikattuun silmään kahta tulehdusta estävää silmätippaa neljästi päivässä. Silmän putsaus on myös tärkeää. Seuraava kontrolli on kahden viikon päästä ja saa nähdä päästäänkö silloin jättämään painelääkkeitä pikkuhiljaa pois.

Yritä nyt pitää tuo kuukauden ajan rauhallisena, kun tältä meno näytti jo leikkauksen jälkeisenä päivänä!

Yritä nyt pitää tuo kuukauden ajan rauhallisena, kun tältä meno näytti jo leikkauksen jälkeisenä päivänä!

Kivaa sunnuntai-illan jatkoa! <3

Pyyhi jo kyyneleet, tiedän et sun on ikävä, mutta minä olen tässä, vierelläsi, vaikka et minua näkisikään.

Katso ylös rakas lapsenlapseni; olen poutapilven hattarassa, tuulessa kosketan hiuksiasi.
Sadepisarassa annan suukon poskellesi. Auringon säteessä tunnet lämpöni. Linnun laulussa helkkää nauruni.

Tähtien tuike on minun silmäniskuni. Olen joka hetkessä, jokaisessa askeleessasi. En ole mennyt minnekään. Olen tässä, ikuisesti, sydämessä <3

Elät aina muistoissamme rakas Saarenmummo <3

Elät aina muistoissamme rakas Saarenmummo <3

Meidän pääsiäinen päättyi todella surullisesti, mutta nyt ei muistella sitä vaan niitä hyviä hetkiä, joita meidän pääsiäislomamme piti sisällään. Johnny oli koko pääsiäisviikon kotona, sillä hänellä oli talviloma. Heti maanantaina eli Johnnyn ensimmäisenä lomapäivänä sairastuin flunssaan ja kun siitä keskiviikkona toivuin niin olikin sitten miehen vuoro sairastaa. Lapset pysyivät onneksi terveinä ja se on pääasia. Särkylääkkeiden avulla jaksoimme touhuilla aika kivasti, vaikka olot vähän kehnoja olivatkin.

Sisko antoi muutaman lelun

Sisko antoi muutaman lelun

Amalia teki tyynykasan, jonka huipulle pääsivät tietysti vauvat! Amalia näyttää kuvassa jotenkin niin reppanalta

Amalia teki tyynykasan, jonka huipulle pääsivät tietysti vauvat! Amalia näyttää kuvassa jotenkin niin reppanalta

Molemmat lapset pitävät niin kovasti äidin kädestä kiinni <3

Molemmat lapset pitävät niin kovasti äidin kädestä kiinni <3

IMG_5084

Lomaviikolla teimme pitkästä aikaa reissun Selloon, jossa teimme kivoja löytöjä tai eihän tuo mies ostanut kuin yhdet farkut, mutta emäntä tuhlailikin sitten hieman enempi. Ostin itselleni housut ja paitoja sekä lapsille vähän vaatetta.

Amalialle löysin ulkohousut, kun viime vuoden housut olivat käyneet pieniksi. Amalia suuttui ulkohousujen väristä, sillä päätin ottaa housut harmaina, jotta ne ehkä kävisivät sitten joskus Milollekin. Lisäksi väri antaa paremmin anteeksi maassa möyrimistä. Oikeastaan koko pääsiäisloma meni ulkohousujen värin totutteluun ja aina ulos lähtiessä housut nähdessään Amalia sai hermoromahduksen. Nyt housut ovat jo ihan ok tai ainakaan ne eivät aiheuta enää päänvaivaa tytölle.

Amalia oli ostosreissun ajan mummin ja fafan luona ja shoppailu kävi näin rauhallisemmin. Amalia kyllä rakastaa shoppailua, mutta on vilkkauden vuoksi niin vahdittava ettei omasta ostostelusta olisi tullut mitään.

Milo oli tietysti mukana ja ajoitimme reissun niin, että poika olisi nukkunut pitkät päiväunet siellä. Milo kuitenkin päätti nukkua vain vartin ja oli näin sitten shoppailukaverina milloin sylkyssä milloin vaunuissa. Välillä Milo oli isänsä kanssa, mutta kun on tuollainen mammanpoika, niin toisinaan isi joutui palauttamaan naama punaisena huutavan poikansa äidille. Milo on todella kiinni minussa, aivan niin kuin Amaliakin aikoinaan. Hän voi itkeä hysteerisesti Johnnyn sylissä ja välittömästi päästyään minun syliin hän hiljenee ja käy hymyilemään.

Syömään emme reissun aikana yhdessä päässeet, sillä en olisi kuitenkaan saanut syödä juuri mitään. Johnny piipahti sitten yksin Raxissa syömässä ja me shoppailimme Milon kanssa tämän aikaa.

Riisijauhoista tehty lettu, lievästi sanottuna pahvilta maistui

Riisijauhoista tehty lettu, lievästi sanottuna pahvilta maistui

Lomamme oli todella rento ja koti painotteinen. Ei ollut kiirettä mihinkään, ja tehtiin vain niitä asioita mitkä tuntuivat hyvältä. Ilmoilta odotin kyllä enemmän ja oli vähän ankeaa, kun viikko oli harmaa ja sateinen. Ulkoilin Amalian kanssa paljon ihan kahden kesken ja vietimme tyttöjen kesken aikaa muutenkin paljon.

Loman aikana Amalialla oli yhtenä päivänä kerhoa ja tyttö oli tohkeissaan, kun myös isi oli häntä hakemassa.

Amalia laittaa rairuohon kasvamaan

Amalia laittaa rairuohon kasvamaan

IMG_5179

IMG_5181

Milo sai nauttia tämän aikaa isänsä seurasta

Milo sai nauttia tämän aikaa isänsä seurasta

Amalia lyhentää kerhossa istuttamansa ruohon

Amalia lyhentää kerhossa istuttamansa ruohon

Nuusku väsähti leikkimatolle

Nuusku väsähti leikkimatolle

Milo herra syönnin jälkeen

Milo herra syönnin jälkeen

Uusi viihdyttäjä

Uusi viihdyttäjä

Saimme vihdoin painettua Milon jalan- ja kädenjäljet vauvakirjaan. Älkääkä naurako mun yöpaidalle, mun sisko pilkkaa aina mun yökkäreitä ja sanoi kerran mulle että voinko olla enää yhtään lapsellisempi, kun vedin yhden yöpaidoistani päälleni.

Saimme vihdoin painettua Milon jalan- ja kädenjäljet vauvakirjaan. Älkääkä naurako mun yöpaidalle, mun sisko pilkkaa aina mun yökkäreitä ja sanoi kerran mulle että voinko olla enää yhtään lapsellisempi, kun vedin yhden yöpaidoistani päälleni.

Amaliakin pääsi ikuistamaan oman kätensä

Amaliakin pääsi ikuistamaan oman kätensä

Pääsiäiseemme kuului suklaamunia ja se taisi olla Amaliasta ihan parasta. Amalia on aivan mahdoton herkkusuu, mutta ei kestä makeaa ja makea vie häneltä yöunet. Tästä syystä ja muutenkin meillä herkutellaan muutoin maltillisesti.

Pääsiäispupu oli käynyt

Pääsiäispupu oli käynyt

IMG_5105

IMG_5110

Pienempi joutui tyytymään omaan nyrkkiin

Pienempi joutui tyytymään omaan nyrkkiin

Järjestimme Amalialle pääsiäissunnuntaina munajahdin. Amalia oli innoissaan tästä, mutta löydettyään pikkumunia hän hoki koko ajan, että kohta löytyy kindermuna. Eihän meillä sellaista piilossa tietenkään ollut, vaikka yksi isompi muna olikin. Myös minä rakastin pienenä kindermunia ja onhan ne ihan parhaita vieläkin. Tämä pääsiäinen meni kyllä tällä äidillä munatta.

Joraamista heti aamutuimaan

Joraamista heti aamutuimaan

Nyt alkoi pääsiäismunien etsiminen!

Nyt alkoi pääsiäismunien etsiminen!

Löytyiskös sieltäkin pikkumuna?

Löytyiskös sieltäkin pikkumuna?

Löytyihän sieltä!

Löytyihän sieltä!

IMG_5278

IMG_5290

Täällä oli iso pääsiäismuna!

Täällä oli iso pääsiäismuna!

Olenkin kertonut olevani Kaija Koon fani ja niin on muuten tyttärenikin. Amalia lauloi Cittarin liukuportaissa: olen kaunis, rietas.. Me tytöt popitamme aina autossa Kaija Koota ja Amalia on jo pitkään hoilottanut lauluja takapenkillä. Johnnykin hämmästeli ja kauhisteli kuinka hyvin Amalia muistaa Kaija Koon laulujen sanat. Muistan omastakin lapsuudesta sen, kun aivan intona lauloin Neon 2:sta Rellun takapenkillä. Nämä ovat ihania muistoja.

IMG_5204

Amalia on jälleen letkautellut kaikkea ja yhtenä päivänä hän kysyi: äiti, ootko jo satavuotias? Heh emmä ihan!

IMG_5206

Taannoin hiekkalaatikolla Amalia halusi, että kaivamme yhdessä kuopan. Taisin laiskotella lapio kädessä, kun tyttö totesi vain: ala hommiin, äiti!

IMG_5207

Johnny oli lomalla jälleen ihan hölmöläinen, sillä mies oli Milon kanssa lenkillä ulkohousut nurinpäin, oli se kuulemma ihmetellyt lenkin aikana että missä sen taskut on 😉

Tälläiset lomakuulumiset tällä kertaa!

Oliko Teillä rento pääsiäisloma?

Mukavaa pian alkavaa viikonloppua!