Vihdoin esittelyssä vauvan tavarat! Aloitetaan vaunuista, joiden hankintaan käytin eniten aikaa. Palloilin netissä monena iltana yksin ja yhdessä Johnnyn kanssa selaten kuvia erilaisista vaunuista ja lopulta päädyimme näihin nord comfort merkkisiin yhdistelmävaunuihin. Väri on aivan ihana vaaleanharmaa, vaunukoppa on tilava, pyörät ovat isot ja vaunut ovat todella kauniit.

vauvan tavarat

vauvan tavarat

Johnny halusi välttämättä, että otamme vielä kolmannen kerran äitiyspakkauksen ja tämä oli kyllä virhe. En tykännyt juurikaan äitiyspakkauksen sisällöstä, mutta tämä makuupussi on aivan ihana. Olen säästänyt Amalian ja Milon äitiyspakkauksista makuupussit ja ne ovat ihana muisto ja kivahan se on, että myös pienimmältä jää sitten oma makuupussi muistoksi.

vauvan tavarat

Sitterin ostimme Sellon lastentarvikeliikkeestä ja se oli tarjouksessa 39 euroa. Väri on hennon vaaleanpunainen ja pari suloista pöllöä roikkuu siinä viihdyttämässä.

sitteri

Amalia sai valita vauvalle leikkimaton ja sen tilasimme jostain lastentarvike nettikaupasta. Matosta löytyy paljon katseltavaa ja kosketeltavaa ja siitä saa laitettua musiikkiakin soimaan.

leikkimatto

Pinnasänky on Ikeasta ja halusin tällä kertaa ehdottomasti sellaisen pinnasängyn, josta saa toisen sivulaidan irti. Näin vauva nukkuu omassa sängyssä, mutta kuitenkin aivan kiinni äidissä. Siirrämme meidän vanhempien sängyn vauvan pinnasänkyyn kiinni, jotta vauva ei pääse putoamaan.

vauvan tavarat

Hoitopöytä on myös Ikeasta ja suloinen hoitopöydän pehmuste on tilattu nettikaupasta. Pehmusteen päällä olen pitänyt aina pientä pyyhettä, jotta se ei ole kylmän tuntuinen vauvan iholle. Hoitopöydältä löytyy kaikki tarvittava ja vähän ylimääräistäkin 😉

vauvan tavarat

Tämän ihastuttavan kehdon olen jo esitellyt ja se on tilattu Jollyroomista. Siinä on hyvä ottaa päiväunia muun perheen läheisyydessä.

vauvan tavarat

Vauvan tavaroista taitanee huomata sen, että täällä tykätään kovasti vaaleanpunaisesta. On se sitten melkoinen jymy-ylläri, jos meille syntyykin pikkuinen poika <3

vauvan tavarat

vauvan tavarat

vauvan tavarat

Tänään mennään raskausviikolla 39+5 ja hurjan jännää tämä loppuaika on. Amalia toivottaa joka ilta ennen nukkumaanmenoa onnea synnytykseen, mutta aina vaan se möhömaha äiti tulee aamulla vastaan 😉

Heipparallaa! Täällä sitä ollaan vielä yhdessä kasassa, vaikka lauantaina meinasin lähteä jo synnyttämään. En toki synnärille ehtinyt, mutta supistuksia tuli koko päivän tosi paljon ja illalla ne säännöllistyivät, mutta sitten lopahtivat. Raskausviikkoja on tänään 38+6, eli loppu häämöttää. Laskettu aika on ensi viikon tiistaina ja yhtään ei tiedä koska meidän pieni syntyy. Aikaisemmat synnytykset ovat käynnistyneet supistuksilla eikä mulla ole kummastakaan lapsivedet menneet itsestään, vaan kalvot on puhkaistu aina vasta synnärillä.

Tulevan synnytyksen suhteen olen ollut koko raskauden tosi rauhallinen, mutta nyt hieman jo jännittää, mutta enemmän hyvällä tavalla, vaikka välillä kouraiseekin semmonen vähän isompi jännitysaalto. Mä tiedän kuitenkin sen, että Johnny on valtavan ihanana tukena synnytyksessä, kuten on aina ollut ja se helpottaa paljon. Toisinaan mua oikein itkettää, kun mietin meidän tulevaa vauvaa, mä olen hänestä niin onnellinen jo nyt. Amalia ja Milo odottaa vauvaa valtavasti ja etenkin Milo pussailee ja halii vauvaa massun päältä miljoonasti päivässä.

synnytys

Vauvan odottelun lisäksi meidän arkea rytmittää Amalian esikoulu, joka on edelleen sujunut tosi hienosti ja Milon kerho kahtena päivänä viikossa, joka sekin on mennyt niin hyvin. Milon kerhokeskustelussa olen jo käynyt ja kuulin aivan ihania juttuja villiviikaristani.

Ihana ja hyvin touhukas suloinen tähtisilmä ei ole tulistunut kerhokamuilleen, mutta kyllä hän suuttua osaa ja heittäytyy sitten hetkeksi naama mutrussa ja kädet puuskassa mököttämään. On tosi paljon leikeissä mukana ja leikkii niin tyttöjen kuin poikien kanssa ja osallistuu tosi innokkaana kaikkeen touhuun”.

Mököttävää Miloa ei ole kotona nähty, vaan täällä kun tulistutaan, niin ihan näin vähällä ei päästä. Aina Miloa kerhosta hakiessa poika antaa isot halit kerhotädeille ja lähettää oikein suuren suuret lentosuukot. Hän syö aina kaikki eväänsä ja huolehti ihanasti viime kerralla siskon kaulakorun kotiin asti, kun halusi sitä lainata kerhopäiväksi. Miloa alkaa aina kutittaa tämä koru, mutta ihanasti se löytyi kerhorepun pikkutaskusta, awww.  Mä olen tosi ylpeä mun pikkuisesta!

synnytys

Yökylää, jääkiekkoa ja uusia ystäviä

Viikonloppuna Amalia pääsi mun kummitädille yöksi, joka on myös mun iskän sisko ja tosi läheinen meille. Amalia oli tästä ihan älyttömän innoissaan ja kivaa oli ollut. Mun serkkukin oli ollut miehensä kanssa siellä herkuttelemassa ja nämä kolme naikkosta olivat käyneet yhdessä ostelemassa herkkuja ja Amalia oli kovaan ääneen tokaissut: sit ei osteta kyllä mitään terveellistä!!

Seuraavana päivänä Amalia pääsi mun kummitädin ja sedän kanssa markkinoille, joissa oli päässyt ensimmäistä kertaa ponin selkään. Markkinoilla he olivat treffanneet Amalian pikkuserkkuja eli mun serkun lapsia ja olivat herkutelleet jätskit. Tyttö palautui kotiin lauantaina puoli kolmen pintaan niin onnellisena. Mä olen itse ollut mun kummitädin kanssa aina tosi läheinen ja musta on aivan ihanaa, että mun oma tytär luo nyt samanlaista suhdetta tähän valtavan ihanaan ja tärkeään ihmiseen.

Viikonloppuna me aherrettiin Johnnyn kanssa hommia aika tavalla ja nyt meidän vaatehuoneessa, joka on ollut aina ihan pommi on käytännöllinen ja hyvä säilytysjärjestelmä. Myös ulkovaraston takana ollut valtava puutarhajätekasa on viety kaatopaikalle ja huh mikä homma siinä olikin. Ehkä tästä savotasta johtuen mua supistelikin niin kovin lauantaina.

synnytys

Sunnuntaina me oltiin aamusta Tenavatohinoissa, jotka järkätään Lohjalla Tennarissa kerran kuussako tai parin viikon välein. Iida oli meidän mukana ja tohinoiden jälkeen mentiin katsomaan jäähallille Eemin lätkäpelejä. Mä aivan liikutuin, kun näin rakkaan siskonpojan siellä pelaamassa. Tapasin siellä myös monen vuoden tauon jälkeen lapsuudenystäväni perheineen ja nyt on kyllä otettava tavaksi nähdä aina välillä.

Milo kannusti Eemia ihanasti, taputti lujasti ja huusi kovaa hyvä Eemi ja tee Eemi maali!! Poika kannusti Eemiä, vaikka serkkupoika oli vaihdossa 😉 Myös Amalia nautti jääkiekon katselusta ja kannusti hänkin kovasti serkkuaan! Mua nauratti mun asu jäähallilla, mä lampsin halliin ihan vaan varvastossuista ja maximekosta muiden hytistessä takit, lakit ja huivit päällä.

synnytys

Milo on muuten löytänyt itselleen hyvän ystävän jumpasta, jossa käydään kerran viikossa. Jumppa ei ole mikään sitova harrastus eikä siellä ole ohjattua toimintaa, vaan siellä touhutaan vanhemman vastuulla. Jumpassa on ihan huippu juustomeri ja paljon kaikkea muuta ja viimeksi hyppäsin paniikissa itsekin juustomereen, kun Milo hyppäsi sinne pää edellä ja luulin, että poika jäi jumiin. Sitten yksi lapsuudenkamu ryki mua ylös sieltä ja ai luoja mikä köntys mä olin.

Milon uusi ystävä on Milolle tosi tärkeä ja ollaan jo pojan äidin kanssa sovittu, että kaveri tulee meille joku päivä leikkimään. Poika on jo viiden vanha, mutta Milo tykkää isommista kamuista ja leikit menevät tosi hyvin yhteen hieman isompien kavereiden kanssa.

Viimeksi mun serkulla kyläillessä Milon ekaluokkalainen pikkuserkku ihmetteli onko Milon ääni muuttunut ja revettiin mun serkun kanssa ihan täysillä nauruun ja oltiin vaan että ei kai se ole. Milo siis muuttaa aina isompien poikien kanssa äänensä sellaiseksi möreämmäksi ja nyt pikkuserkkukin huomasi sen 😉

Ihanaa viikkoa kaikille <3

esikoulu

Oi sentään, meillä on täällä nyt esikoululainen ja pieni kerholainen, uskomatonta!! Amalia aloitti esikoulun toissaviikon torstaina ja ensimmäinen kokonainen viikko on eskaria takana ja pian jo toinen.

esikoulu

Ensimmäinen esikoulupäivä!

kerho

Ensimmäinen kerhopäivä!

Milon päiväkerho alkoi viime viikolla ja poika on ollut kerhossa nyt kolme kertaa. Milo käy seurakunnan päiväkerhoa ja kerho on kaksi kertaa viikossa kolmen tunnin ajan.

Kerho taipaleen piti alkaa jo tammikuussa heti Milon täytettyä kolme vuotta, mutta se ei kahden yrityksen jälkeen lähtenyt sujumaan, vaan poika itki hysteerisenä ikäväänsä. Teimme sitten päätöksen antaa pojan kasvaa ja kokeilla kerhoilua myöhemmin uudestaan, kun aika olisi kypsempi. Milo pääsikin kerhoilemaan siskon kerhon vappubileisiin huhtikuussa ja silloin se onnistui hienosti, vaikka jättötilanteessa tulikin iso itku. Sisko ja kerho-ohjaajat saivat pojan kuitenkin rauhoittumaan ja jossain kohdin päivää sain kerhosta ihanan kuvan, jossa Milo pelaili ilmapallon kanssa muiden kerholaisten joukossa. Tällä kerralla viejänä oli isi ja uskon sen olleen myös hyvä juttu, vaikka siskon tuki se taisi eniten merkata.

Miten on sujunut?

No mutta miten näillä kahdella on sitten sujunut. Heti alkuun voin kertoa, että aivan uskomattoman hyvin molemmilla ja mä olen todella helpottunut ja onnellinen. Mua mietitytti etenkin Milon kerhoilu, kun taas Amalia on kasvanut tässä viimeisen vuoden aikana niin huikeasti ja saanut rutkasti rohkeutta, että lopulta en ollut juuri lainkaan huolissani esikoulun aloituksesta. Mulla ei tullut edes itku esikoisen seistessä jonossa reppu selässä, sillä hän näytti niin onnelliselta ja levolliselta.

Ja kivaa on ollut, vaikka toki tämä on ollut iso muutos Amalialle, joka on ollut kuusi vuotta kotihoidossa ja käynyt kolmevuotiaasta kaksi kertaa viikossa kolme tuntia kerralla seurakunnan kerhossa. Eskarissa kun käydään joka arkipäivä ja päivä on neljätuntinen, 9-13. Vähän on ehkä ollut havaittavissa pientä väsymystä ja iltaisin ja viikonloppuisin sitä kaipaa hieman rauhaa eikä jaksa touhottaa kaikkea aikaa ystävien kanssa. Iltaisin nukkumaanmenoa ollaan aikaistettu ja alkuun aamuisin jouduin useampana päivänä herättelemään neitiä, joka tuhisi peiton alla niin lämpimänä täydessä unessa. Viime viikolla loppuviikosta Amalia alkoi heräillä ennen herätystä ja näin on menty siitä asti. Me tosiaan noustaan vasta hieman ennen kahdeksaa, ei sen aiemmin.

esikoulu

Kouluruoka ei vielä maistu

Eskarissa on käytössä wilma, johon opettaja laittaa aina viikko-ohjelman ja ihanan kattavasti oli kerrottu mitä kaikkea eskarissa on näinä ensimmäisinä päivinä touhuttu. Tämä on tosi kiva, sillä Amalia on toisinaan sellainen satutäti ettei aina ihan tiedä puhuuko hän totta vai ei.

Eskarilaiset käyvät koulun puolella ruokailemassa (eskaritilat ovat koulun vieressä parakissa) ja siellä otetaan ilmeisesti itse ruoka ja ainakin kannetaan tarjottimella pöytään. Amalia on kaikkiruokainen ja hyvä syömään, mutta kouluruoka ei ole juuri maittanut. Opettaja totesikin mulle yhtenä päivänä, että Amaliasta huomaa sen, että on tottunut kotiruokaan. Mua vähän nauratti, kun samaan aikaan mulla porisi uunissa herkullinen lihakastike. Noh pikkuhiljaa sitä varmasti tottuu ja onneksi nykyään ei sentään enää pakoteta syömään, mutta maistaa täytyy ja sen Amalia on tehnyt. Mä olen tarjonnut Amalialle lounaan kotosalla, kun kuitenkin mä ja Milo ruokaillaan joka päivä kotona.

Amalialla on samassa eskariryhmässä muutama kerhosta tuttu ystävä ja kivasti hän on tutustunut ja saanut lisää ystäviä. Koulun puolella ruokailun aikana hän on nähnyt naapurintyttöä ja muita meidän tuttuja ja tämä on ollut aina kivaa! Huomiseksi on sovittu eskarin jälkeen leikkitreffit yhden vanhan kerhokamun kanssa, tytöt kun joutuivat eri eskariryhmiin ja kaipaavat toisiaan.

Mites sitten tämän hepun kerhoilu

kerho

No se on lähtenyt käyntiin loistavasti ja kaksi ensimmäistä kertaa isi vei Milon kerhoon. Nyt mä vein viimeksi ekan kerran ja hyvin meni sekin! Amalia viedään aina ensin ja viimeksi Amalia seisoi vielä jonossa, kun Milo lähti jo paahtamaan reppu seljässä kerholle päin. Kyllä hieman nauratti. Kerhossa on ulkoiltu kahtena kertana, toisena kerholaiset tekivät pienen lenkin ja toisena leikkivät päiväkodinpihalla. Milo on aina syönyt kaikki eväänsä tai kurkunpätkistä on kuoret tulleet eväsrasiassa kotiin. Niitä Milo ei ikinä syö. Omien puheiden mukaan hän on leikkinyt paljon ja tykännyt kerhosta kovasti!

Ohjaajan sanoja lainaten: Milolla on mennyt kerho aivan täydellisesti! Ihan huikeaa ja hiukan olen ollut yllättynyt, hih <3

kerho

Miten muilla on lähtenyt lapsilla arki rullaamaan? 

Ehdottomasti ihastuttavin hankinta tulevalle vauvallemme on tämä kaunis kehto, jonka bongasin vauvan tavaroita selaillessa.

Kehto on meillä olohuoneessa ja vauva voi ottaa siinä sitten kaikessa rauhassa päiväunia. Amalia ja Milo nukkuivat aikoinaan ihan pikkuisina äitiyspakkauksen laatikossa, mutta tämä tuleva pikkuinen pääsee hivenen prameampaan pesään nukkumaan 😉

vauvan kehto

Tällä hetkellä kehdossa istuskelee Amalian hankkima soiva suloinen pupu, jonka ihana isosisko halusi välttämättä pikkusiskolle tilata. Pian pupu saa väistyä jalkopäätyyn, kun saamme ihka oikean pienen tuhisijan sinne nukkumaan <3

vauvan kehto

Onko muut hankkineet pinnasängyn lisäksi muuta petiä vauvalle? Ja minkälaisia?

Ps. Kehto on ostettu Jollyroomista.

Tänään raskausviikkoja on kasassa 35+2 ja eilen soitin jo synnytysosastolle kysyäkseni ohjeita, kun tuntuvia supistuksia oli tullut kaksi tuntia säännöllisesti noin 2 minuutin välein. Sain ohjeeksi juoda reilusti vettä, ottaa gramman panadolin, käydä makuulle jalat kohotettuina, seurailla vauvan liikkeitä ja tilanteen kehittymistä. Supistukset eivät meinanneet millään hellittää, mutta sitten ykskaks noin kahden tunnin jälkeen ne helpottivat ja niitä alkoi tulla epäsäännöllisemmin. Iltaa kohden supistukset loppuivat kokonaan ja yön sain nukuttua oikein hyvin ja tänään supistuksia on tullut vain muutama.

Sikiön paino: 2500 g
Sikiön pituus päästä peppuun (CRL): 31 cm
Koko pituus: 42,5 cm

raskaus

Raskausviikko 34+3

Vauva yllätti isin ja Amalian

Tämä parivaljakko meni supistuksista aivan sekaisin, minä ja Milo olimme ihan viilipyttyjä. Johnny hoki vain ettei ole vielä valmistautunut tähän ja ryntäsi vessaan ruikuloimaan. Amalia hyppi riemusta, kiljui ja oli aivan täpinöissä. Iso itkukin neidiltä pääsi, kun tilanne niin jännitti. Lopputulema oli hyvä, siis se että supistukset hellitti ja vauva jäi vielä massuun kasvamaan, mutta tämä harmitti selkeästi isiä ja Amaliaa. Amalia ressasi myös pakkaamattomasta sairaalakassista ja alkoi pakkaamaan sitä. Ihanasti hän osasi ajatella mitä kaikkea sinne tarvitsee, toki sinne sujahti vauvalle hieman leluja, joille nyt ei ehkä ole ihan heti käyttöä 😉

Amalia ja Milo ovat syntyneet molemmat vasta lasketun ajan jälkeen ja saa nähdä miten käy tämän kolmannen kanssa. Mun oma veikkaus on tällä hetkellä se, että niin pitkälle ei tulla pääsemään, mutta koskaan ei voi tietää. Lohjan sairaalassa saan kuitenkin jo synnyttää, vaikka synnytys lähtisi jo näillä viikoilla käyntiin. Se on mulle tärkeää, koska Lohjan synnytysosasto on niin ihanan kodinomainen ja siellä olen tuntenut oloni turvalliseksi synnytyksen aikana. Toki siellä on muutamia ihania vanhoja työkavereitakin töissä ja samassa sairaalassa eri osastoilla sisko, äiti ja muutamia parhaita ystäviä, joten siksikin on ihana synnyttää tutussa talossa. Äitini ei sentään ole enää synnärillä töissä, joten ehkä tällä kertaa hän ei pidä ruokataukojaan mun ja vauvan huoneessa 😉

Mutta siis kyllä nämä supistukset nyt avasivat silmiä siihen, että pian meillä on vauva ja nyt voi jo alkaa availemaan vaippapakettia ja pesaista vielä pinnasängyn lakanoista pölyt pois. Niin jännittävää ja ihanaa <3

Miten muilla odotus sujuu? Onko supistellut paljon?