Täällä ollaan sairasteltu, mutta onneksi pojat ovat pysyneet terveinä. Amaliahan heräsi viime viikon torstaina kuumeisena ja korkea kuume oli kiusana kaksi päivää. Lauantaina Amalialla oli enää vain hieman lämpöä ja vointi oli jo rutkasti parempi. Sunnuntaina tunsin itse, että nyt tauti on iskemässä minuun ja maanantaina olinkin jo kuumeen kourissa. Amalia oli tällöin jo terve ja Milo ei edes sairastunut, joten vilkkaiden lasten hoito kuumeisena ei ollut mitään herkkua. Kotiäidin ei pitäisi missään nimessä sairastua, sillä lepoon ei ole juuri tilaisuutta. Johnnyn töiden jälkeen painuin yläkertaan koisimaan ja nukuin sikeästi puolitoista tuntia ja se teki todella hyvää. Tämän jälkeen lapsukaiset kirmasivat vauhdilla syliini ja nököttivät siinä äitiä halien ihan kuin olisin ollut pidempäänkin poissa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERANe pukee aina mulle muijien yökkärin..

Torstaina vein Amalian lääkäriin, sillä tytön käytös kertoi sen, että korvatulehdus oli iskenyt jälleen ja oikeassa olin. Toinen korva oli pahasti tulehtunut ja nyt ollaan sitten antibioottikuurilla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nyt on ollut todella rankkaa, ei vain sairastelun vuoksi vaan ihan kaiken suhteen. Elämä on täysin mallillaan, mutta itse olen ollut ihan loppu. Yöimetyksen päättyminen oli helpotus, mutta on hyvin erikoista, että olen nyt paljon väsyneempi kuin imettäessäni Miloa öisin vähintään sen kymmenen kertaa. Tuntuu, että vuoden väsymys kaatuu nyt kerralla päälle ja olo ei ole ollut hääppöinen.

Johnny ei ole pitänyt vielä kesälomaansakaan kokonaan talvilomasta puhumattakaan ja nyt pyysin mieheltä pientä breikkiä. Ehdotin kylpyläreissua koko perheen voimin ja tämä reissu on tarkoitus toteuttaa reilu viikon päästä. Omasta jaksamisesta huolehtiminen on todella tärkeää ja nyt tämä pieni ihana irtiotto tulee enemmän kuin tarpeeseen.

Amalian syntymän jälkeen elin vauvakuplassa koko vuoden, samoin tein myös Milon kanssa. Näihin vuosiin liittyy paljon paljon ilon hetkiä, mutta myös kurjia tunteita ja kurjaa oloa. Meillä molempien lasten vauvavuodet ovat olleet hyvin rankkoja ja välillä olen mennyt aivan äärirajoilla.

IMG_1046

IMG_3567

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nyt mennään kuitenkin pian kovaa vauhtia kevättä ja aurinkoa kohti ja tämä jos joku kohottaa suurimman osan mieltä. Nautitaan toisistamme ja tehdään niitä asioita, jotka tuovat hyvää mieltä. Meillä on takana aivan ihana viikonloppu ja tänään Amalia muru täytti 4-vuotta ja juhlistimme sankaria sukulaisten ja kummien kera!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Onnea niin kauniille ja rakkaalle esikoisellemme! <3

Mummi halusi juhlistaa Amalian 4-vuotis syntymäpäiviä jo etukäteen, sillä tytön oikeana syntymäpäivänä mummi ei ole maisemissa. Amalia pääsi mummin matkaan jo aamutuimaan ja parivaljakko lähti Lohjan Prismaan, josta Amalia sai valita syntymäpäivälahjan. Tyttö valitsi pikkulegoja, joita meillä ei vielä olekaan. Amalia pääsi mummin kanssa myös Hesburgeriin syömään ja valitsi ruuaksi lasten hampurilaisaterian ja jälkkäriksi tietysti jätskiä!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kaupunkireissun jälkeen mummin ja Amalian oli tarkoitus mennä vielä mummin luokse herkuttelemaan, mutta se ei onnistunutkaan, kun mummin kotona oltiin vaihtamassa takapihan ovea. Amalia oli tästä hyvin harmissaan, mutta onneksi harmi unohtui aika nopeasti ja oli kivaa, kun mummi viipyi meillä oikein monta tuntia.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOikein Hello Kitty juomaakin!

Herkuttelun jälkeen Amalia ja mummi rakensivat legoilla todella pitkään ja Amalia viihtyi mummin kanssa keittiönpöydän ääressä koko tämän ajan.

Iltapäivästä aloin valmistaa päivälliseksi makaronilaatikkoa ja mummi sai syödä kanssamme. Meistä kaikista oli oikein kivaa, kun mummi viihtyi luonamme pitkään. Usein mummilla on niin kova kiire omaan rauhaan, mutta nyt ei auttanut, kun olisi omalla sohvalla ollut ilman ulko-ovea turhan viileä nököttää 😉

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOnnellinen Amalia!

Tulevana sunnuntaina meidän ihana tuittupää neiti täyttää 4-vuotta ja juhlimme Amaliaa tällöin sukulaisten ja kummien kanssa! Amalia odottaa kovasti syntymäpäiväänsä ja laskemme joka aamu montako yötä on vielä nukuttava ennen suurta päivää <3

Johnny totesi viime viikon torstaina, että seuraavana päivänä aloitamme unikoulun. Taisi tulla miehen mitta täyteen, kun Milo heräilee jo illasta ennen kuin käymme nukkumaan pahimmillaan 8 kertaa ja tähän päälle sitten tietysti loput yöheräilyt, joita riittää ihan liiaksi. Kaikki ymmärtää, että meillä ei ole iltaisin lasten nukkumaan menon jälkeen lainkaan rentouttavaa, vaan minä olen jatkuvassa valmiustilassa odottaen ja peläten sitä, koska poika taas herää itkemään ja tämä jos joku on todella kuluttavaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Milo on heräillyt aina eikä ole kertaakaan nukkunut kokonaista yötä, ei lähellekään enkä tätä odotakaan, sillä myös Amalia on ollut aina huono nukkumaan. Onneksi iän karttuessa tämä on helpottanut ja nykyisin tyttö nukkuu jo oikein hyvin.

IMG_9748

Milo ei rauhoittunut tutilla eikä silittelyllä vaan vaati aina tissiä nukahtaakseen uudestaan. Niinpä jouduin yksin hoitaa ilta- ja yöheräilyt ja välillä olin niin ärtynyt iltaheräilyihin, että kirosin ja jupisin rumia sanoja lapsestamme koko matkan, kun kävelin alakerrasta portaat yläkertaan makuuhuoneen ovelle asti. Sitten hiljenin, otin lapseni rinnalle ja ärsytys katosi saman tien ja imettelin kaikessa rauhassa katsellen samalla kaunista lastamme. Sitten hetken päästä taas sama homma!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nyt tovin aikaa Milo on onneksi hyväksynyt myös isin hoitamaan heräilyjä alkuillasta ja tämä on ollut helpottavaa.

Olimme suunnitelleet unikoulua niin, että isi hoitaisi alkuyön ja minä loppuyön, mutta sitten rakas mieheni ilmoittikin hoitavansa koko homman. Sovimme, että minä tulen kehiin vasta sitten, kun mikään ei auta, mutta vain rauhoittelemaan en missään nimessä imettämään!

Laitoin Milon nukkumaan normaalisti imettäen ensin, poika ei kuitenkaan nukahtanut vaan jouduin ottamaan hänet syliini takaisin. Hetken päästä laitoin hänet takaisin sänkyyn, mutta uni ei tullut. Niinpä isi tuli jo tässä vaiheessa ja auttoi poikamme unten maille.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ensimmäinen herääminen oli vartin päästä nukahtamisesta ja tämä on Milolle siis joka päiväistä. Isi meni silittelemään ja poika nukahti nopeasti. Seuraava herääminen oli tunnin päästä tästä ja nyt poika protestoi jo enemmän. Minä nukuin sohvalla ja heräilin aina välillä, kun Milo itki ja kahteen otteeseen olin jo portailla, mutta pysyin silti pois makuuhuoneesta.

Ajattelin itsekkäästi, että olen uneni ansainnut, sillä olen valvonut Milon kanssa nyt hieman yli vuoden imettäen häntä joka yö ja todella monta kuukautta yli kymmenen kertaa yössä. Tunnen myös poikani itkun ja tiesin ettei hänellä ole mitään hätää isänsä kanssa.

Lopulta raportti ensimmäisestä yöstä oli aika karu, sillä Milo oli itkenyt yhteensä 5 tunnin ajan. Sitkeä poika ja arvasimme me, ettei hän tule päästämään isäänsä helpolla.

Milo nukkuu aina alkuyön pinnasängyssä ja loppuyön vieressäni. Tämä sopii hyvin eikä tarkoituksenamme ole saada häntä nukkumaan koko yötä omassa pedissä. Isikin oli jossain vaiheessa ottanut Milon viereensä nukkumaan ja oli aika liikuttavaa, kun pieni nyrkki oli yrittänyt puristaa isin tissiä, kun murunen oli kokeillut onko se äidin rinta siinä. Loppuyöstä Milo oli hamunnut suullaan niin kovin, että tutti oli tipahtanut koko ajan ja silloin alkoi olla jo ihan hirmuinen tissin kaipuu.

Aamulla olin aivan pöyristynyt, kun isi toi hymyilevän Milon luokseni alakertaan vasta hieman ennen kahdeksaa. Olin ajatellut nousevani pojan kanssa aamuyöstä, kun tissinälkä olisi suurimmillaan ja tästä olisi aamumme sitten alkanut. Näin kävi aikoinaan Amalian kanssa ja sitten aika nopeasti yöunet alkoivat jatkua viidestä pidempään.

IMG_9746

Olin nukkunut hämmästyttävän hyvin ja voin kertoa, että olo oli kyllä erilainen kuin normaalisti. Uni on vain niin hirmuisen tärkeää. Fiilis oli ihan katossa, olimme onnistuneet ja selvinneet ensimmäisestä yöstä ja Milokin vaikutti tyytyväiseltä normaalilta riiviöltä. Kun vuoden on valvonut ja yhtäkkiä saa nukkua niin ettei oikeasti tarvitse nousta ja herätä jatkuvasti on olo ollut aika uskomaton!

Ei tätä vauhtiveikkoa taho saada enää kuvattuakaan!

Ei tätä vauhtiveikkoa taho saada enää kuvattuakaan!

Seuraavana yönä Milo heräsi tunnin välein, mutta rauhoittui paljon nopeammin. Pisin rauhoittelu oli vain puoli tuntia ja isi selvisi hienosti tästäkin yöstä ihan yksin.

Viikonlopun ollessa ohi mietimme kuinkahan tulee käymään, kun minä astun puikkoihin, mutta kaikki menikin ihan huippuhyvin. Otin yövastuun puoli kaksitoista ja nappasin samalla Milon viereeni. Hän rauhoittui 20 minuutissa ja muistaakseni heräsi tämän jälkeen vain yhden kerran korkeintaan kaksi ja rauhoittuminen tapahtui välittömästi.

Neljäs yö oli jo ihan täydellinen, sillä alkuyöstä heräilyjä oli vain muutama ja minun vastuuvuorollani vain yksi ainoa. Uskomatonta! Viides yö oli vähän huonompi ja Milo heräili aika monta kertaa, mutta rauhoittui nopeasti. Kuudes yö meni kivasti, kaksi herätystä alkuillasta, jotka hoituivat tutin annolla ja toinen parilla silityksellä. Loppuyönä Milo oli pirteänä hereillä jonkun aikaa, mutta kävi sitten takaisin maate touhuttuaan aikansa vieressäni.

Yöimetys on siis päättynyt onnistuneesti ja päiväimetys jatkuu varmasti vielä pidemmän aikaa, sillä Milolla ei ole vielä sopivaa maitoa ja tämä imetys on meille molemmille tärkeää. Käytimme unikoulumuotona tassu-unikoulua, joka on lapselle ja vanhemmille varmasti se mieluisin tai ainakin meidän perheellemme se oli hyvä valinta <3 OLYMPUS DIGITAL CAMERA

PS. Nyt huhuilen vielä viimeisen kerran Nettaa, joka on voittanut Philips Avent uGrow -videoitkuhälyttimen kommentilla: Oi mukana ollaan ? Olen yrittänyt tavoitella sinua Netta jo useamman kerran, joten laittaisitko pikaisesti sähköpostiosoitetta tulemaan, niin olen sinuun yhteydessä ja saadaan itkuhälytin postiin!! Odottelen viestiäsi kaksi vuorokautta ja pidän sitten uuden arvonnan jos et ota yhteyttä.