Täällä odotellaan joulua jo kovasti tai ainakin lapset odottavat. Itse en jotenkaan tahdo päästä joulufiilikseen millään. Lasten kanssa ollaan koristeltu kotia jouluiseksi, mutta ei vaan tunnu yhtään jouluiselta tai edes joulukuulta. Ilmat ovat tosi kurjat ja mua on väsyttänyt siitä asti, kun yöimetys päättyi ja sain alkaa nukkumaan paremmin. Ihan kummaa.

Toki ollaan oltu kipeinä, lapset ensin jokainen ja nyt flunssa on iskenyt muhun ja näköjään uudelleen Nuppuseen. On puuduttavaa olla kotona neljän seinän sisällä ja se tekee ainakin mut aina väsyneemmäksi.

Amalia oli koulusta kolme päivää pois viime viikolla, mutta tänään pääsi taas kouluun. Onneksi Amalialle iski flunssa vasta laserhoidon jälkeisellä viikolla, joten hoitoon hän pääsi ja kaikki sujui hyvin.

joulun odotus

Jostain syystä nukutuslääkärin oli vaikea saada Amalialle tippaa ja lopulta kolmen yrityksen ja ilkeän kaivelun jälkeen lääkäri teki päätöksen nukuttaa Amalia maskilla. Amalia on nukutettu hieman alle yksivuotiaana maskilla yksityisellä, jossa hänelle laitettiin ensimmäiset putket korviin. Muistan nukutuksen ikävänä kokemuksena ja sitä se oli tälläkin kertaa. Maskilla uneen laitto kestää kauemmin ja sitä on pidettävä väkisin kasvoilla, vaikka lapsi on tosi hätääntyneenä. Amalia kertoi myöhemmin aineen haisseen vahvalle ja tuntui kuin tukehtuisi. Jälkeenpäin nyt Amalia valitsisi nukutuksen mieluummin “piikin” eli kanyylin kautta ja näinhän aina muina kertoina ollaankin toimittu.

Amalia on aina äärimmäisen reipas, siinäkin lääkärin kaivellessa suonta ja pistäessä useamman kerran näki, että sattuu ja toki Amalia sanoikin että sattui, mutta oli kuitenkin liikkumatta ihan rauhassa. On hassua miten isoksi hän on kasvanut, sillä enää ei tarvitse pitää kättä paikallaan, vaan hän tietää pitää itse. Mä laitan Amalialle aina kämmenselkään puudutelaastarin, jotta tipan laitto ei olisi niin ikävää. Se voi vähän piilottaa suonia, mutta aina ennen kanyyli on saatu paikalleen yhdellä pistolla siitä huolimatta ja Amalia on nukutettu kuitenkin 14 kertaa.

joulun odotus

Amalian laserhoito tehtiin Töölössä ja tämä hoitokerta oli 12! Olimme sairaalassa nelisin, Milo sai jäädä mummin luokse hoitoon. Nuppu ujostelee vieläkin mummeja sen verran, että hoitoon ei voi millään jättää, joten pikkusisko pääsi isosiskon tueksi mukaan.

Nyt on ihana, kun hoito on ohi ja Amalia pysyi terveenä. Enää en ole aikoihin stressannut nukutusta, vaan sitä, että tyttö pysyy terveenä ja pääsee hoitoon, kun sinne tuntuu pääsevän niin harvoin. Plastiikkakirurgin puheiden mukaan seuraava hoito olisi ensi vuonna heti alkuvuodesta, mutta saa nähdä.

joulun odotus

Eilen käytiin Johnnyn ja Nupun kanssa jouluostoksilla, kun Johnnyn äiti oli pyytänyt Amalian ja Milon koristelemaan piparkakkutalot. Tämä on jo monen vuoden perinne hänellä ja lapsilla. Me käytimme sitten tilaisuuden hyödyksi ja hilpaisimme ostoksille, kun yleensähän meillä on tapana tehdä tämä viime tipassa.

Löydettiin kivoja lahjoja, toki kummilasten vanhemmilta pyydän usein vähän vinkkiä. Meidän vanhimmat kummilapset ovat jo yläasteella ja nuorin on yksivuotias. Tätä yksivuotiasta kävimmekin moikkaamassa lauantaina, kun kyläilimme heidän luona Hämeenlinnassa. Ajomatka oli puolitoista tuntia, mutta se meni tosi hyvin.

Oli ihana nähdä ystäviä ja heidän lapsosia. Amalia ja Ada hassuttelivat Johnnyn kustannuksella ja pukivat miehelle vaipan päähän ja molempiin käsiin ja lastasivat miehen päälle vilttejä, leluja ja kaikkea mahdollista. Meidän ystävät mietti, että kauan se Johnny tuota leikkiä jaksaa, mutta totesin, että se varmaan nukkuu 😉 No ei se oikeasti nukkunut  ja Johnny jaksaa vaan lasten kanssa leikkiä. Se on ollut aina sellainen, ennen omia lapsia se leikki kaikilla synttäreillä aina toisten lasten kanssa.

joulun odotus

Itsenäisyyspäivänä haettiin ruokaa kotiin meidän lemppari ravintolasta ja syönnin jälkeen katseltiin Linnan juhlia. Lapsia ei niinkään kiinnostanut ja he saivat pelailla ja katsella videoita puhelimilla. Johnnylla oli tosiaan perjantai töistä vapaa ja pidennetty viikonloppu tuntui ihanan pitkältä.

Eilen illalla saunottiin ja olin ostanut meille uudet jouluiset glögin ja piparin tuoksuiset saunatuoksut. Tykättiin glögistä, mutta pipari tuoksui mun ja Amalian mielestä ihan appelsiinille.

Amalia ja Milo tekivät kylvyt, kuten aina ja toisen altaan he täyttivät lämpimällä vedellä ja toisen jääkylmällä. Mä en voi käsittää tätä, sillä inhoan kylmää vettä. Muistan toki lapsena, että tehtiin mun siskon kanssa sitä, että juostiin kylmän suihkun alle vuorotellen.

Tänään Amalia ja Milo olivat yhdessä naapurin synttäreillä ja molemmat lähtivät niin suloisina sinne. Milo ei halunnut, että häntä saatetaan ja Amalia taas halusi, joten Milo hilpaisi juoksujalkaa ennen meitä.

Viime päivinä on taas monta kertaa tullut katsottua noita omia lapsia niin onnellisena ja kiitollisena <3

joulun odotus

Voihan, niin siitä edellisestä kirjoituksesta on vierähtänyt taas viikko. Harmi, haluaisin kirjoittaa useammin, mutta en vaan saa aikaiseksi. Välillä avaan läppärin ja sitten ei olekaan mitään kirjoitettavaa.

isänpäivä

Milo nappasi meistä kuvan isänpäivänä <3 

Olen aloittanut joulusiivouksen ja yhtenä päivänä sain siivottua kaikki kodinhoitohuoneen kaapit ja nyt lauantaina siivosin kaikki keittiönkaapit. Johnny oli alkuun apuna, kunnes alkoi sitten viihdyttää Nuppua, jota alkoi kyllästyttää. Keittiönkaappien siivoukseen meni kaksi tuntia, mutta onpahan nyt puhdasta, ylimääräiset tavarat karsittu pois ja kaikki kivasti järjestyksessä.

Jotenkin toivoisin, että saisin siivoiltua kaikki ennen joulukoristeiden laittoa, mutta saa nähdä. En aio ottaa tästä stressiä, kuten en ole ikinä ottanut, vaan teen sen mitä teen ja sillä hyvä. Eipä kukaan sinne kaappeihin jouluna kurkistele, näin mun sisko sanoo aina mulle, mutta jotenkin se on vaan niin ihana tunne, kun kaikki on siivottu.

isänpäivä

Meillä Amalia on selannut lelulehtiä ja merkannut sieltä ihan hirmuisesti kaikkea. Hauskinta oli se, kun hän näytti mulle mitä kaikkea toivoo, niin tuntui merkkejä tulevan vielä siinäkin vaiheessa koko ajan lisää. Milo taasen selasi lehdestä pari sivua ja jatkoi muihin touhuihin. Nupulle meillä on muutama lahjaidea, mutta ainuttakaan joululahjaa emme ole vielä hankkineet.

isänpäivä

Joulua vietämme kotona yhdessä Johnnyn vanhempien kanssa. Lapset odottavat kovasti joulupukkia, vaikka ovatkin puhuneet, että pukki on Merja mummi ja aikovat repiä parran pois.

Jouluruokaa odotan paljon ja anopille jo vinkkasin josko hän pitäisi pikkujoulut ja tarjoaisi meille jouluruokaa. Anoppi siis ennen aina piti tälläiset pikkujoulut, mutta Johnnyn mummon kuoleman jälkeen se on vähän jäänyt. Nyt ilmeisesti pikkujouluillaan ja saadaan ottaa ihana varaslähtö jouluruuan maisteluihin.

isänpäivä

Eilen Johnny kävi lasten kanssa syömässä vanhemmillaan, kun mulla oli “rapulapäivä” ja illasta futispalaveri. Ei mulla oikeasti tällä kertaa mitään krapulaa tullut, kun nössöilin ja lähdin jo yhdeltä kuppilasta kotiin. Noh onhan tässä aika lujaa mennyt kaksi edellistä kertaa.

Me vietettiin mun ystävän synttäreitä ja vähän pikkujouluja samalla. Meitä oli kemuissa vaan kolme tyttöä. Aloitettiin ilta mun ystävän luona, laittauduttiin vähän, juotiin muutamat ja höpöteltiin. Siitä mentiin sitten Pakohuoneeseen ja se ei sitten ollut yhtään mun paikka enkä oikeasti tajunnut siellä juurikaan mitään. Meillä kävi muutenkin vähän ohrasesti, kun yksi porukasta perui ja tämä henkilö oli meidän porukan aivo. Oltiin siis hieman pulassa, mutta lopulta pääsimme aika pitkälle, mutta vihjeitä saimme alkuun kyllä niin paljon, että jos osaisi hävetä, niin olisi voinut hävettää oma hölmöys.

Tästä jatkoimme iltaa hyvän ruuan ja pahan viinin parissa. Mä en siis tykkää yhtään viinistä, mutta synttäreiden kunniaksi mun ystävä sai ilmaisen viinipullon ja valitsi punaviiniä, vaikka ei itsekään tykkää viinistä. Me varmaan siinä sitten irvisteltiin siihen malliin, että kiltti tarjoilija toi meille kokista, jolla kehotti meitä lantraamaan viiniä ja mehän tehtiin työtä käskettyä ja saatiin sitten ystävän kanssa pullo tuhottua. Varmaan muissa pöydissä katseltiin, että luoja mitä amatöörejä. Tästä syystä mulla tuli varmaan huono olo eikä oikein maistunut enää, kun yleensä juon kuin sieni enkä jätä iltaa kesken ihan hevillä.

isänpäivä

Amalialla on tällä viikolla laserhoito pitkästä aikaa. Nyt saa taas jännätä, että tyttö pysyy terveenä. Viimeisin hoito oli keväällä ja musta se ei valitettavasti juurikaan tuottanut tulosta, eli tuliluomi ei vaalentunut.

Juteltiin Amalian kanssa aamulla hoidosta ja kerroin, että hoitoa voi tehdä joskus sitten ilman nukutusta. Siis sitten, kun hän on valmis siihen, sillä puudutteesta huolimatta se sattuu jonkin verran. Joltain kuulin joskus, että se tuntuu samalta, kun päästäisi kumilankaa hoidettavaan kohtaan, eli aika inhottavalta se taitaa tuntua. Amalian tuliluomi on vielä niin laajalla alueella, mutta kerroin, että voisihan siitä aina hoitaa vain ihan pienen alueen. Tyttö totesi heti ettei ole siihen valmis ja sanoinkin, että sitä voi halutessa kokeilla vaikka vasta aikuisena.

Toivotaan, että plastiikkakirurgi laittaa tehoja hippasen kovemmalle tällä kertaa, jotta tulisi hyvä hoitotulos. Toki pitää aina varoa ettei kone ole liiankaan kovalla, ettei jää arpia. Ei siis ihan helppoa hommaa.

Peukut pystyyn, että Ampsu pysyy terveenä ja kivaa viikkoa kaikille <3

Meidän Nuppusen yksivuotiskuvista tuli aivan upeita, kiitos ystävälleni, johon olen saanut tutustua perhekerhossa aikoinaan jo Amalian vauva-aikana. Tämä samainen ystävä otti musta myös raskauskuvia, kun odotin Nuppua ja niitä pääsee katselemaan tästä.

1-vuotta

Amalian ja Milon yksivuotiskuvat on otettu sisätiloissa studiolla ja Nupusta nappasin kuvia kotonamme ihana prinsessamekko pikkuisen päällä, mutta kyllä nämä ulkona otetut kuvat ovat vaan niin upeita ja ehdottomasti näissä on tunnetta paljon enemmän kuin sisällä otetuissa.

Nuppu on syksyn lapsi ja syksyn kauneus tulee esiin näissä kuvissa ja tekee niistä todella kauniita. Ystäväni mukana kärräämä rekvisiitta (upea tuoli, vanha matkalaukku, korkokengät ja helmet..) antoivat kuviin paljon ja sopivat niihin niin hyvin. Itse kuvattava oli aivan ihastuttava eikä itkenyt yhtään, vaan kuvaushetki meni tosi hienosti. Hieman meinatkaa arvelutti, jos pientä ujostuttaisi kovasti ja homma menisikin ihan itkuksi.

1-vuotta

1-vuotta

Mutta minkälainen yksivuotias meillä onkaan:

  •  meidän yksivuotias Nuppu osaa kävellä hienosti
  • on hyvin herkkä ja ujo
  • vierastaa edelleen
  • 1-vuotta

  • kikattaa vallattomasti isoveljen jutuille
  • rakastaa ja ihailee isosisaruksiaan
  • tykkää hirmuisesti kylpemisestä ja suihkussa käynnistä ja huutaa aina, kun joutuu sieltä pois

1-vuotta

  • pikkuinen muru on äidistä ja isistä mustasukkainen
  • tykkää laululeikeistä
  • ja pitää erilaisten soittimien soittamisesta

1-vuotta

  • nukkuu yhdet hyvät päiväunet päivässä
  • ja yöt menee nykyisin ilman maitoa, kiitos isin pitämän unikoulun

1-vuotta

  • osaa antaa suukkoja ja silittää hellästi
  • joskus kuitenkin läpsäisee meitä ja vähän se meinaa naurattaa meitä, mutta kiellän tietysti ja näytän sitten kuinka hellästi silitetään. Välillä Nupulle tulee sitten jännä ilme ja hän läpsäiseekin uudestaan ja virnistää vielä perään
  • 1-vuotta

    1-vuotta

  • Nuppu rakastaa tutkia koria, jossa on ponnareita, pantoja, koruja sun muuta
  • vetää aina päähän juttuja ja yksi päivä hänellä oli päässä mun hikiset futissortsit ja toisena päivänä mun ihonväriset kulahtaneet mummoalkkarit (ne oli sentään puhtaat)

1-vuotta

Sellainen yksivuotias hassu ihanuus meillä <3 Minkälaisia yksivuotiaita muilla on? <3

1-vuotta

Tällä kertaa pitkästä aikaa vähän arjen kuulumisia. Se on jo marraskuu ja tässä kuussa me aloitetaan (monesti jo hippasen aiemmin) joulutorttujen ja piparien leivonta, joulumusiikin kuuntelu sekä ripustellaan jouluvalot ikkunoihin. Meillä on tosin sydämen ja tähden muotoiset jouluvalot olleet olohuoneen ja keittiön ikkunoissa viime joulusta asti, vaikka päälle ne laitoinkin vasta viime viikolla.

Ikkunoiden pesu olisi tehtävälistalla, mutta jotenkaan en vaan saa itsestäni irti alkaa hommiin. Keväällä jätin makuuhuoneiden ikkunat kokonaan pesemättä ja muutkin pesaisin vain sisältä ja ulkoa ja jätin välit seuraavaan kertaan, eli tähän. Nyt suunnittelen taas jättäväni välit seuraavaan kertaan enkä tiedä jaksanko pestä vieläkään makkareiden ikkunoita, kun eihän siellä juuri päivisin vietetä aikaa.

Joulusiivousta aion tänäkin vuonna tehdä rennosti pikkuhiljaa ja vaatteita olen kerännyt jo ison jätesäkillisen lahjoitukseen eteenpäin. Pieniä vauvanvaatteita meillä oli ilo antaa mun ystävän tyttären vauvalle ja tästä tuli niin hyvä mieli.

Paljon pieniä vaatteita olen jättänyt säästettäväksikin eikä kaikki ole lähtenyt kiertoon. Mä rakastan muistoja ja eniten olen säästänyt kaikilta lapsilta tietysti pikkuisia vauvanvaatteita, mutta myös tiettyjä heidän omia lemppareita näin isompina. Milolta nappasin säilöön juuri yhdet mun ystävän tekemät pääkallo legginsit ja paidan, jotka ovat olleet Milolle hurjan tärkeät ja se on tosi usein valinnut ne itse kaapistaan päällensä.

kuulumisia

Nämä kuvassa olevat joulupiparit leivoin Amalian ja Milon kanssa yhtenä viikonloppuna Johnnyn ollessa messuilla töissä. Meille tuli mun serkku lastensa kanssa kylään ja Amalia koristeli heille omat piparit jokaisen oman nimen alkukirjaimella ja tietysti hänelle itselleen ja Milolle myös. Ihana idea ja niin kauniita niistä tuli ja vieraat olivat mielissään.

Amalia tykkää ihan hurjasti askartelusta ja piirtämisestä. Hän on harjaantunut esimerkiksi piirtämisessä aivan valtavasti ja selvästi nauttii siitä ihan suunnattomasti. Perinyt tämän mun äidiltä, joka on hurjan taitava piirtämisessä ja käsitöissä, kun taas minä ja Johnny ollaan oikeasti tosi surkeita.

Meillä kukaan lapsista ei harrasta mitään, ja olenkin Amalialta kysellyt kiinnostaisiko häntä jokin taiteeseen liittyvä harrastus. Vielä hän ei ole ollut kiinnostunut aloittamaan ja koulu onkin vienyt voimia aika paljon, joten on ollut kiva ettei tässä pyöri vielä harrastusrumba. Amaliahan aloitti tuossa eskarivuoden keväänä satubaletin, mutta ryhmä muuttuikin sitten syksyllä 4-6-vuotiaille eikä hän halunnut aloittaa uudessa paikassa. Katsellaan ja kuulostellaan tuossa joulun jälkeen mikä fiilis Amalialla on tai sitten harrastus saa tässä kohdin vielä odottaa.

Milo kävi syksyllä kokeilemassa parkouria sellaisella yleisellä tunnilla, jossa sai käydä kokeilemassa ja tykkäsi siitä kovasti, mutta halusi kuitenkin aloittaa jalkapallon. Niinpä veimme Johnnyn kanssa pojan innoissamme futistreeneihin ja hän oli itsekin tosi innoissaan, mutta seuraavalla kerralla olikin sitten peli, josta emme edes etukäteen tienneet ja siellä Milo löi hanskat tiskiin kesken kaiken heittäen liivin päältänsä ja huudahtaen mä en muuten enää pelaa! Eikä hän sitten pelannut. Toisaalta kiva näin, kun talvi vastassa. Ehkä ensi kesänä jos kiinnostusta löytyy poika voi aloittaa jalkapallokoulussa ja jatkaa siitä sitten joukkueeseen, jos haluaa tai sitten kokeilla jotain muuta tai olla vielä harrastamatta yhtään mitään.

ensilumi

Meidän arkipäivät pyörii aika lailla saman kaavan mukaan. Amalia käy koulussa, Milo kahdesti viikossa kerhossa kolmen tunnin ajan, yhtenä päivänä mulla, Milolla ja Nupulla on jumppa, joka kestää harmiksi vain tunnin ja sitten käymme kerran viikossa perhekerhossa, joka on siis sama kuin Milon oma kerho, mutta sellainen, johon tullaan yhdessä vanhemman kanssa. Niin ja melkein unohdin, Milo käy mummilapäivällä kerran viikossa Johnnyn äidillä ja isällä ja sitten kun haen Amalian koulusta menemme sinne kylään yhdessä kaikki. Johnny on toki töissä, mutta minä ja lapset.

kokki

Nuppu on tykännyt kerhoilusta aivan valtavasti ja hän on ihan yllättävän rohkea siellä. Voi välillä lähteä vaihtamaan jopa leikkihuonetta ilman minua. Toki vieläkään hän ei liiemmin välitä, että hänelle puhutaan, mutta saattaa sieltä pieni hymy toisinaan irrota, jos häntä katselee.

Nuppu on nyt vuoden ja kuukauden ja leikkii jo kovasti. Soittaa soittimilla, laittaa eläimiä Amalian ja Milon pikkuisten lelujen isompiin taloihin, rakentaa palikkatornia, heittelee palloa, ajelee pikkuautoilla ja tekee leikkikeittiössä ruokaa. Toki paljon hän vain katselee leluja ja ottaa kaikkia leluja käsiinsä, mutta on siinä pientä leikkiä monesti jo.

kokki
Oikeetakin ruokaa tekis mieli jo tehdä!

Niin ja kävelemään muija lähti reilu viikko sitten eikä enää konttaa ollenkaan. Kävely on varmaa ja menee niin hienosti. Pieni ihana suloinen taapertaja.

pyykkihuolto
Pyykkihommissa!

Milo ja Nuppu touhuaa paljon yhdessä ja ovat melkoinen parivaljakko. Nuppu kikattaa välillä veljelleen niin kovin, että hädin tuskin saa henkeä. Amalia tykkää tanssittaa Nuppua ja he ovat tosi söpöjä yhdessä. Tässä vaiheessa meidän lapset ovat keskenään hyvin läheisiä ja olisi aivan ihanaa, että näin olisi aina.

nauru

Itsehän olen todella läheinen mun pikkusiskon kanssa ja olemme tekemisissä joka päivä, mutta veljeä taas näen muutamasti vuodessa, vaikka asumme muutaman kilometrin päässä toisistamme. Toki mun pikkuveli on mulle tosi rakas eikä meidän välillä ole mitään kränää. Vink vink Saku, tulepas kaffelle 😉

Viime aikoina olen nähnyt ja ollut tekemisissä hirmu vähän mun ystävien kanssa ja koen tästä huonoa omaatuntoa. Oma arki ja elämä tuntuu vaan olevan yllättävän kiireistä, vaikka välttämättä mitään sen kummempaa ei edes ole. Usein, kun olisi aikaa soittaa jollekin, niin en jaksakaan puhua kenellekään, vaan haluan ottaa pienen oman hiljaisen ajan. Onneksi monella muulla on vähän tätä samaa ja aina, kun näen tai kuulen mun ystävistä, niin juttu jatkuu edellisestä.

nauru

Eilen illalla Milon kerhossa oli tulevan isänpäivän kunniaksi iseille ja lapsille puuhaa ja Milo antoi siellä ihanan isänpäivälahjan Johnnylle. Amalia tekee koulussa myös tohinalla käsitöissä yhtä ihanaa lahjaa. Sunnuntaina sitten juhlitaan isejä!

Tänään kävin Amalian kanssa kahdestaan syömässä ja tämä oli ihanaa ja niin tärkeää laatuaikaa esikoisen kanssa <3 Milon kanssa olinkin syyslomalla kaksin uimahallissa ja meillä oli niin mukavaa ja ollaan tätä muisteltu useamman kerran <3 Tärkeitä tälläiset hetket <3

Heippahei! Tänään jaan tänne videon, jonka kuvasimme Amalian kanssa Youtubeen meidän kanavalle. Valotus videolla on surkea, kun kuvasimme illalla ja jostain syystä lopusta video katkeaa ennen heippoja, antakkee anteeksi.

Amalia on toivonut tätä herkkujen maisteluvideota jo tovin ja nyt viimein saatiin se tehtyä. Videoita olisi niin kiva kuvailla, kun osaisi vaan paremmin tätä hommaa.