Warning: "continue" targeting switch is equivalent to "break". Did you mean to use "continue 2"? in /home/clients/670df0887837b9922f20cf65f9464851/web/wp-content/plugins/revslider/includes/operations.class.php on line 2851

Warning: "continue" targeting switch is equivalent to "break". Did you mean to use "continue 2"? in /home/clients/670df0887837b9922f20cf65f9464851/web/wp-content/plugins/revslider/includes/operations.class.php on line 2855

Warning: "continue" targeting switch is equivalent to "break". Did you mean to use "continue 2"? in /home/clients/670df0887837b9922f20cf65f9464851/web/wp-content/plugins/revslider/includes/output.class.php on line 3708
syyskuu 2019 - Sydän vähän kallellaan
 

Pidempään meitä seuranneet tietävätkin, että multa löytyy temperamenttia ja vihaisena tahtoo tulla ylilyöntejä ja tänään mä kirjoitan näistä hyvinkin avoimesti. Mä tiedän, että sellaisen viilipytty ihmisen on vaikea ymmärtää sitä, että joskus on kylmät perunat kattilasta lennelleet pitkin lattiaa ja kattila iskeytynyt niin kovalla voimalla kylpyhuoneen puuoveen, että kattila on mennyt soikeaksi. Näin meillä on kuitenkin käynyt ja kattilan heittäjänä on ollut tämä mukava, iloinen, huolehtivainen, lapsiaan ja perhettään rakastava äiti, joka kuitenkin vihaisena heittäytyy välillä melkoisen raivon valtaan. Alan tosiaan joskus viskelemään tavaroita, paukuttamaan ovia ja huutamaan niin kovin, että ikkunatkin melkein helisee. Ja se huuto mitä sieltä suusta pääsee ei ole tosiaankaan aina lapsille soveltuvaa, vaikka lapset sen toki kuulevatkin.

Mun “huutohuone ja paukutteluhuone” on meidän kodinhoitohuone/kylppäri ja kylppärin puuovea mä olen temponut niin paljon, että siinä ei ole enää lukkoa, kun se putosi. Toki paukutan välillä muitakin ovia, mutta tuonne pakenen piiloon päästelemään höyryjä, jottei lapset näe kun äiti takoo nyrkkejä seinään tai hakkaa ovea edestakaisin kiinni-auki pari kertaa. Toki he kuulevat tämän meuhkaamisen, sehän on selvä. Välillä pakenen tuonne muulloinkin ja hengittelen hetken ja palaan sitten sorvin ääreen rauhoittuneena ja näin kun osaisin aina toimia, niin olisin erittäin tyytyväinen.

ylilyönnit

Moni ehkä miettii mitä meidän lapset ovat tästä äidin käytöksestä mieltä ja eniten syyllisyyttä mulle aiheuttaakin juuri se miten hirveää ja surullista on, jos mun lapset pelkäisi mua. Me käydään jokainen raivonpuuska läpi ja mä kerron mistä syystä mulle se iski ja kerron myös sen, ettei se ole missään nimessä heidän vikansa eikä mun tulisi käyttäytyä niin.

Joskus Amalia on sanonut mulle, että muista äiti karhuhengitys ja se on tosi liikuttavaa ja niin mä vedän henkeä oikein isosti ja alkava raivon tunnetila laskee.

Moni puhuu aina kiihtyvänsä nollasta sataan, mutta tuskin se ihan kaikilla näin oikeasti on. Itse olen tehnyt tämän asian kanssa töitä 20-vuotiaasta asti ja edelleen näin 33-vuotiaana työstän asiaa ja opettelen, että saisin tunnetilan laskemaan tietyillä keinoilla, joista olenkin täällä kirjoitellut. Joskus vaan joudun sen tunteen valtaan sekunneissa ja sitten mennäänkin ja lujaa yli. Mutta kehitystä on tullut rutkasti, vaikka tuo kattila episodi sattuikin viime viikolla.

Joskus mä olen hakannut itseäni raivonpuuskassa ihan täysillä päähän, mutta tätä en ole enää vuosiin tehnyt, sillä pelkään, että saisin aivoverenvuodon. Koskaan en ole kuitenkaan koskenut lapsiin, en ole antanut luunappeja, en tukistanut, läpsinyt, lyönyt tai millään tavalla satuttanut heitä ja tätä en tekisi ikinä, vaikka olisin miten raivon vallassa.

Mun raivari tulee ja menee ja se on nopeasti ohi. Syyllisyys siitä ei sitten yhtä nopeasti menekään, mutta enää en jää ahdistuneena iltaisin rypemään, kuten ennen. Meidän perhe tietää, että tämä on mun suuri heikkous ja yritän kamppailla ja tehdä töitä sen kanssa ja se, että asiat käydään läpi ja pyydän anteeksi on helpottanut pikkuhiljaa omaa syyllisyyttä, vaikka näin olen toiminut aina. Ehkä olen oppinut armollisemmaksi itseäni kohtaan tässä asiassa. Mähän rakastan äitiyttä ja kaikkea tätä, välillä mä vaan uuvun ja silloin on etenkin vaara ylilyönneille.

ylilyönnit

Nyt kesän alussa olen löytänyt itselleni harrastuksen, ja tämä on tuonut ihan hirmuisesti hyvää oloa itselleni ja se, että lähden omaan juttuuni on tehnyt todella hyvää. Oma aika on niin tärkeää, mutta mun on ollut sitä vuosien aikana tosi vaikea ottaa, vaikka siihen olisi ollut aina mahdollisuus. Jotenkaan en ole löytänyt sitä omaa juttua ja vaikka mulle on kuinka toitotettu, että lähde kävelylle ynnä muuta, niin Johnnyn töistä tullessa olen halunnut viettää aikaa yhdessä koko perhe enkä suoraan sanoen ole jaksanut edes lähteä mihinkään lampsimaan.

Eilen meillä oli ihana päivä lasten kanssa, mutta hieman ennen Johnnyn kotiintuloa huomasin, että mun pinna tiukkeni ja sanoinkin miehelle heti, että keitän meille kahvit ja painun hetkeksi omaan rauhaan makuuhuoneeseen kahvikupin ja puhelimen kanssa. Kerroin tämän myös Amalialle ja hän piti sitä hyvänä ideana. Ja miten hyvä idea se olikaan, olin poissa ehkä vartin jos sitäkään ja kuin uudestisyntynyt sen jälkeen ja miten pienellä jutulla.

Amalia on tosi ajattelevainen ja ymmärtää jo niin paljon ja hänen kanssa on helppo puhua. Meillä lapset osaa ja uskaltaa näyttää kaikki tunteensa enkä mä ole suinkaan ainoa “raivopää” täällä. Tämä kertoo myös sen, että mä en ole pilannut lapsia mun käytöksellä eivätkä he pelkää mua, sillä he uskaltavat ja voivat näyttää kaikki tunteensa avoimesti eikä meidän perheessä jätetä mitään sisälle kytemään, vaan höyryt päästellään ulos. Samoin ilon tunteet täällä kuuluu ja näkyy ja onneksi niitä on meillä rutkasti enemmän. Täällä rakastetaan täysillä ja ollaan onnellisia, vaikka kattilat välillä lentääkin <3

Ps. Lopuksi linkkaan ihanan Sallan ja Marian Kasvukipuja-podcastin tähän! Käykäähän kuuntelemassa.

Tässä jaksossa he puhuvat näistä samoista asioista ja mua vähän repeilytti, kun Salla sanoi kaatavansa joskus tuolin, kun miettii sitä sotkua, joka jonkun esineen heittämisestä voi tulla. Mä meinaan olen tehnyt tätä samaa 😉 

Tätä postausta multa on toivottu vertaistuen vuoksi ja musta näistä asioista on syytä puhua ja muutenkin kaikki kamalatkin ajatukset ja tunteet on tärkeä puhua ulos eikä jättää sisälle. Puhuminen kannattaa aina ja todella auttaa.

Mutta nyt jutellaan. Onko muilla vaikea hallita tunteita ja minkälaisia ylilyöntejä teillä on tullut? Puhutaan rohkeasti <3 

Meillä juhlittiin sunnuntaina perheemme pienintä, eli Nuppu-vauvaa, joka täytti 1-vuotta! En voi uskoa, että tuo pieni murunen on jo yksivuotias. Napsin nämä kuvat sankarista maanantaina isompien ollessa koulussa ja kerhossa ja aika suloisia kuvia tulikin napattua. On se suloinen, ihana ja niin rakas meille kaikille <3 Onnea vielä Nuppu rakas <3

yksivuotias

yksivuotias

yksivuotias

yksivuotias

yksivuotias

yksivuotias

yksivuotias

yksivuotias

yksivuotias

yksivuotias

yksivuotias

yksivuotias

yksivuotias

yksivuotias

yksivuotias

yksivuotias

Näköjään viime kirjoituksesta vierähti viikko ja tiedättekö mitä? Mä olen taas HopLopissa kirjoittamassa, sillä Amalialla on jälleen tänäkin keskiviikkona uuden koulukaverinsa synttärit. Tuolla synttäriporukka on diskohuoneessa herkuttelemassa ja kohta pamahtavat varmasti leikkimään. Mä istun mukavasti tässä pehmeällä sohvalla läppäri sylissä ja nautin kirjoittamisesta.

Meillä on ollut tosi kiireistä ja viime viikolla oli menoa joka arki-ilta ja sama jatkuu tälläkin viikolla. Mä en liiemmin välitä iltamenoista, vaan tykkään siitä, että saamme viettää illat ihan rauhassa perheen kesken, vaikka toki aika usein lapsilla saattaa olla ystäviä, mutta kuitenkin niin, että ollaan kotona. Mä väsyn hirmuiseen juoksuun joka ilta ja usein väsymys ei iske heti, vaan sitten kun rauhoittuu.

vanhempainilta

Mitä kaikkea meillä sitten on ollut?

No näitä HopLop-synttäreitä kahdet ja Amalia on toivonut mun jäävän henkiseksi tueksi ja mukavahan tässä on olla ja kirjoitella kaikessa rauhassa. Huomenna on Milon kerhon iltatapahtuma ja lisäksi mulla on ollut kaksi jalkapallopeliä, viime perjantaina Espoossa ja tämän viikon maanantaina täällä Lohjalla. Treenit tähän päälle ja sitten muutamia muita menoja.

Viikonloppuisin ei ole ollut ohjelmaa, paitsi tietysti nyt tulevana viikonloppuna, sillä Nuppu täyttää 1-vuotta ja rakkaan synttärit pidämme ihan oikeana synttäripäivänä sunnuntaina.

Käytiin tyttöjen kanssa tällä viikolla ostamassa juhlatarvikkeita ja Amalia sai päättää teeman siskon synttäreille. Kakku on tilattu, mutta voileipäkakkua en ole muistanut tilata, vaikka monena päivänä se on käynyt mielessä. Amalia laskee öitä Nupun syntymäpäiviin ja kysyy joka aamu mikä päivä on ja laskee siitä sitten. Onhan tämä iso etappi ja ihanaa, kun sisarukset ovat täpinöissään sankarinkin puolesta, joka ei vielä ymmärrä tulevasta juhlapäivästä mitään.

anhempainilta

Nuppu otti ensiaskeleet viikonloppuna, mutta lisää ei ole ottanut. Hän seisoo hienosti ilman tukea vähän aikaa ja usein vähän huomaamatta lelu kädessä. Heti, kun vauva hoksaa seisovansa ilman, että pitää mistään kiinni hän laskeutuu äkkiä istumaan.

Nyt Nupulle on iskenyt nuha, mutta eiköhän se ohi mene ennen juhlia. Milokin oli tuossa ihan vähän yskänen, mutta ei pahasti.

vanhempainilta

Amalia halusi, että kirjoitan häneltä terkut koulunkäynnistä. Se sujuu hyvin eikä enää jännitä, siinä tytön terveiset! Eilen koululla pidettiin vanhempainilta ja me oltiin siellä molemmat Johnnyn kanssa. Nuppu oli mukana ja Johnnyn äiti tuli hoitamaan isompia. Oli hauska päästä Amalian pulpetin ääreen istumaan ja kurkkimaan pulpetin sisään. Niin oli siistiä ja kotona tyttö sanoikin, että he olivat siivonneet pulpetit päivällä ja kysyi vielä näinkö hänen sormivirkkaustyön.

Oli kiva tutustua opettajaan hiukan ja kuulla muutenkin koulumaailmasta enemmän. Luokka oli hyvin viihtyisä ja seinillä oli paljon lasten tekemiä askarteluja ja ne loivat tosi ihanan tunnelman. Amalian luokkakamut on tosi kivoja ja Amaliaa kouluun viedessä olen itsekin saanut tutustua moneen lapseen.

vanhempianilta

Opettaja kävi läpi välituntisääntöjä ja kysyi sitten tuleeko meillä vanhemmilla mieleen jotain lisättävää. Johnny sanoi rohkeasti, että hänestä listaan voisi lisätä sen, jos joku oppilaista näkee, että jotain toista sattuu niin menee heti kertomaan välituntivalvojalle. Tästä opettaja onkin lasten kanssa kuulemma puhunut ja hyvä niin.

Opettaja jutteli myös siitä kuinka ensimmäinen luokka on tosi raskas lapsille, kun kaikki on niin uutta. Koulumaailma on niin eri kuin esikoulu. Lapset saattavat olla koulun jälkeen kiukkuisia ja väsyneitä ja läksyt kannattaakin hoitaa heti alta pois eikä jättää iltaan. Tämä on huomattu, muutamasti on jäänyt iltaan ja kiukuksihan se tekeminen on mennyt. Välillä haasteita on tuonut se, kun Nuppu on ehtinyt nukkua päikkärit ennen kuin Amalia pääsee koulusta ja sitten pikkumuijan perässä saa mennä enkä voi rauhassa keskittyä Amalian läksyihin. Ei ole reilua Amaliaa kohtaan, että esimerkiksi lukuläksyn aikana pomppaan vähän väliä Nupun luokse. Tällöin olemme jättäneet läksyt siihen ajankohtaan, kun Johnny on tullut töistä, jotta jompikumpi meistä vanhemmista saa antaa täyden huomion Amalialle.

vanhempainilta

Iltaisin ollaan valvottu Johnnyn kanssa aika pitkään ja lopulta nukahdettu molemmat sohvalle. Me vietetään joka ilta aikaa yhdessä ja tämä on tosi tärkeää parisuhteen kannalta. On aivan ihana nauttia toisesta iltaisin, silloin ei koskaan mene riitelyksi, vaan ollaan vaan lunkisti ja kaikki on tosi ihanasti. Lasten valveilla ollessa, etenkin iltapuuhien aikaan mulla monesti kiristyy pinna, kun en enää jaksaisi, vaan kaipaisin jo hiljaisuutta ja rauhaa ja tällöin kilahtelen vähän kaikille, noh Nupulle en sentään.

Tänään kävikin tuuri, kun pienemmät nukkuivat jo, kun tulimme Amalian kanssa kotiin. Pian Nuppunen sieltä heräilee varmaan maitoa ottamaan, mutta jatkaa sitten unia seuraavaan syöttökertaan.

Aiheuttaako muille vanhemmille iltapuuhat ja nukkumaan meno hampaiden kiristelyä? 

Nyt kynttilät palamaan ja nauttimaan rauhallisesta illasta <3

 

 

 

Heipparallaa ja kivaa torstai-iltaa! Tänään ajattelin kirjoittaa Nupun kuulumisia. Nuppu on täyttänyt 11 kuukautta jo 22.8 ja enää on alle 2 viikkoa ja meidän vauva on yksivuotias! Ihan hurjaa, että vauvavuosi on ihan pian ohi ja ensimmäiset synttärit ovat suunnitteilla.

Nuppu on mainio vauva, edelleen temperamentiltaan hyvin rauhallinen ja muutenkin tyytyväinen. Hän ei juuri kiukuttele tai itke ja on vain tosi helppo.

Toki pientä omaa tahtoa alkaa tulla ja tämän huomaa tilanteissa, joissa laitan hänet turvakaukaloon, jonne hän ei halua. Vauveli vetää itsensä suoraksi ja on ihan jäykkä ja huutaa. Tilanne rauhoittuu kuitenkin yhtä nopeasti kuin alkaa ja tutti tai jokin lelu auttaa rauhoittumisessa. Nuppu suuttuu välillä myös siitä, kun häneltä ottaa jonkun tavaran kädestä tai siitä, kun suljen ulko-oven eikä hän pääsekään ulos.

Nuppu rakastaa olla ulkona ja konttailee ruohikolla, kapuaa hiekkalaatikkoon ja tykkää hipelöidä pikkuisia koristekiviä, joita on talomme ympärillä. Kivet ja hiekka menee nopeasti suuhun ja vauvaa täytyykin pitää silmällä ihan koko ajan. Nupulla on pihalla vauvakeinu ja hän tykkää kovista vauhdeista ja kasvoille leviää valtavan iso hymy aina vauhtia saadessa. Nuppu hymyilee tosi paljon ja on alkanut lähiaikoina hymyillä hieman vieraammillekin. Tänään eräs nuori poika sai aika monta maireaa hymyä kassajonossa.

11 kuukautta

Nuppu rakastaa vettä ja tykkää käydä suihkussa. Jos joku muu on suihkussa eikä ovi ole kunnolla kiinni, niin on varma, että vauva konttaa hirmuisella kiireellä suihkuun kaikki vaatteet päällä veden alle. Kerran hän sai armottoman hepulin, kun ehti suihkuun ja sitten isi alkoi riisua hänen päältä märkiä vaatteita. Nuppu huusi suoraa huutoa selkä kaarella niin kauan, että vaatteet oli saatu pois ja hän pääsi jatkamaan suihkuttelua.

Nuppu on tosi suloinen ja samanlainen pellavapää kuin Milo. Silmät ovat taas siniset aivan kuin isosiskollaan. Nupulla on tosi paljon samoja tapoja kuin Amalialla vauvana. Nuppu tykkää repiä lehtiä ja lehtikorin lehdet saavatkin usein kyytiä. Tätä samaa Amalia teki aikoinaan, Milolla ei tainnut vauhti pysähtyä tälläiseen hommaan 😉

11 kuukautta

Nuppu on aika hiljainen, hän on aiemmin osannut sanoa sanoja, mutta tällä hetkellä ei sano oikeastaan mitään muuta kuin uuuuu ja samalla suu ja silmät pyöristyy. Tämä on niin hassua.

11 kuukautta

Vilkuttamaan Nuppu on oppinut hetki sitten ja vilkuttaa niin somasti kahdella kädellä. Pari kertaa vauva on sanonut samalla vilkuttaessaan hei hei! 

Nuppu on kova leikkimään ja kaikenlaiset lelut kiinnostavat. Hän on oppinut soittamaan sellaista vauvojen ksylofonia, joka löydettiin kirpparilta eurolla. Mun oli pakko googlettaa mikä tämän soittimen nimi on, mutta tarkoitan siis sellaista vähän kuin pianoa, jota hakataan kahdella kapulalla ja kapulat ovat “pianossa” kiinni.

Perhekerhossa Nuppu soittaa hienosti marakassia ja kapuloita ja hän tykkää kovasti lauluista ja lemppari laulu taitaa olla: kärpänen istui polvella. 

11 kuukautta

Nuppu nukkuu päiväunia vähän vaihdellen yhden kerran tai kaksi kertaa. Yhdet unet ovat usein pitkät, yli tunnin, joskus jopa kaksi ja mahdolliset toiset unet sitten puolisen tuntia. Yöunille vauva käy kahdeksan-puoli yhdeksän aikaan ja nukkuu muuten hyvin, mutta syö tissiä vielä yöllä ja luvattoman monta kertaa.

Tässä kuussa meidän seinäkalenteria koristaa vastasyntyneen Nupun kuva ja katselen sitä monta kertaa päivässä niin onnellisena hymyillen, mutta myös hyvin haikein mielin. Vastasyntynyt ja ihan pikkuinen vauva on vaan jotain niin ihmeellistä ja tuntuu jotenkin surulliselta kuinka paljon sitä on jo nyt unohtanut tuosta ajasta, vaikka siitä on vain hetki.

11 kuukautta

Nuppu itsekin katselee omaa kuvaansa monesti mun sylistä ja ai että miten ihana hän oli, kun käänsinkin kalenterista pari kuukautta eteenpäin ja siellä oli kuvat Amaliasta ja Milosta tonttulakit päässä. Nuppu alkoi hymyillä niin leveästi ja hänen hymy oli sellainen innostunut kunnon peikkomainen irvistys. Ihanasti tunnisti ne rakkaimmat kuvasta <3

11 kuukautta

Se olisi jo syyskuu, mutta tänään palataan kesään ja meidän kesälomaan. Johnny piti töistä kesälomaa kolme viikkoa, joka on todettu hyväksi yhteen putkeen pidettäväksi loman pituudeksi jo vuosien ajan. Siinä ajassa ehtii touhuta, levätä ja sitten voi palata töihin ennen kuin emännällä palaa enempää käpy 😉

Tämän postauksen kuvat ovat aika kehnoja puhelinkuvia, mutta näin on nyt meidän kesälomamme ikuistettu.

kesä

Loman aikana tehtiin kaikenlaista, vaikka eniten oltiin ihan vain rennosti kotosalla. Isommat lapset yökyläilivät molemmat, Milo oli kaksi yötä putkeen mun siskon luona Eemi serkun kaverina ja vastavuoroisesti Iida serkku meillä kaksi yötä Amalian kamuna. Tämä oli mahtava vaihtokauppa ja lapset nauttivat tosi paljon. Tytöillä oli aikomuksena nukkua yö tuolla nurkassa, mutta lopulta he päätyivät kuitenkin sohvalle ja Amalia vielä loppuviimein mun viekkuun sänkyyn.

kesä

Loman kohokohta oli ehdottomasti Tellu-tädin perheen mökille meno. Lapset odottivat tätä tosi kovin ja tästä on tullut vuosien varrella ihana perinne ja tämä oli meidän kolmas kesä, kun vierailemme mökillä. Tellu on mun isän pikkusisko ja meille todella läheinen ja äärimmäisen tärkeä, kuten jokainen heidän perheestä. Tällä kertaa mukaan lähti myös mun sisko lapsineen ja uskon heidän tulevan mökille jatkossa joka kesä.

kesä

Mökillä lapset saivat uida paljon ja Nuppu istuskeli hiekkarannassa varpaat ja kädet upotettuina lämpimään hiekkaan. Mä pääsin paljuun elämäni ensimmäisen kerran ja oli hassua, että mun eka kerta oli näin 33-vuotiaana ja Nupun 10 kuukauden ikäisenä vauvana. Nuppu tykkäsi paljuilusta kovasti ja läiskytti vettä käsillään. Olihan se mustakin rentoa, tosin kaikki lapset olivat siellä mun kanssa ja isommat sukeltelivat ja meuhkasivat koko ajan.

kesä

Illalla nauratti niin, kun mun serkku lähti miehensä kanssa saunalle (nuoripari ajatteli varmaan romanttista kahdenkeskistä saunareissua) ja Milo paahtoi heidän jäljessä ja lopulta kaikki isot lapset olivat myös saunassa.

Noh turha se oli nauraa, kun mun ja Johnnyn mentyä saunaan yhtäkkiä Milo astelee saunan lämpöön ja kipuaa mun syliin löylyttelemään. Jotenkin se oli niin hellyttävää eikä lapset toki sitä ajattele, että nyt äiti ja isi olisivat halunneet mennä kaksin saunaan, kun vauvaakin hoidettiin sisällä.

kesä

Mökkisaunan löylyt olivat ihanat ja Johnny kävi löylyjen välissä uimassa. Mä uskalsin portaisiin asti ja taisi mulla jokunen varvas hieman kastua. Olen vaan niin vilukissa ja ihmettelen aina miten rohkeita ihmiset on, kun tuosta noin vaan vaikka hyppäävät kylmään veteen.

Poikien lemppari puuha mökillä oli kalastus ja sitähän Johnny ja Milo tekevät paljon täällä kotipuolessakin. Nytkin kahtena peräkkäisenä viikonloppuna ovat käyneet kalassa ja molemmat nauttivat siitä tosi paljon. Kalaa tuli mökillä ihan kivasti ja Milo oli ihan fiiliksissä. Huusi vaan: kala on kiinni ja otti kalan käteen eikä arastellut yhtään.

Pojat kalastelivat kalliolta, mutta mun kummisetä vei heidät myös veneellä kalaan ja samalla nämä tekivät kauppareissun ja Milo oli päässyt kottikärryjen kyytiin.

kesä

Tänä kesänä oltiin ensimmäistä kertaa mökillä kaksi yötä ja hyvin sujui. Nuppu osasi silloin heinäkuussa mökillä ollessa ryömiä, mutta oli vielä tosi rauhallinen ja pysyi terassilla viltin päällä lelujen kanssa. Nyt meininki olisi himpun verran eri, heh.

Ensimmäisen yön nukuin tyttöjen kanssa ja Johnny, Milo ja Eemi nukkuivat yhdessä, mutta toisena yönä ahdoimme koko perhe samaan pikkuiseen huoneeseen ja luoja miten kuuma meillä oli. Mä nukuin tyttöjen kanssa sängyssä ja Johnny ja Milo ilmapatjalla pienessä lattialle jäävässä tilassa. Jossain kohdin Milo itki kuumuutta ja Johnny siirtyi meidän tyttötrion jatkeeksi sänkyyn ja Milo jäi yksin patjalle.

Nuppu heräsi ensimmäisenä aamuna seitsemältä ja aamu oli ihan mielettömän kaunis. Toisena aamuna vauveli heräsi jo kuudelta ja silloin olisi kyllä tätä äitiä vielä nukuttanut. Me siinä sitten hengailimme pihalla terassilla ja trampalla, jotta muut saivat nukkua rauhassa. Lopulta mun täti nousi kahdeksalta ja oli ihan hämmästynyt, että oltiin hereillä. Täti oli hiljaa ollut hereillä sängyssä jo tovin, kun oli luullut kaikkien nukkuvan. Mä janosin jo aamukahvia, kun en osannut itse sitä keitellä, kun mökillä ei ole sähköä ja kahvinkeitto on ihan oma projekti.

Mökiltä kotiin lähdimme jo kymmenen pintaan aamusta, jotta Nuppu sai nukkua puolentoista tunnin ajomatkan eikä huutaa autossa. Vauva nukkuikin lähes koko matkan, vaikka jo puolen tunnin päästä oli hereillä ja mietinkin mitä loppumatkasta oikein tulee, mutta sain siliteltyä hänet takaisin uneen.

kesä

Loman aikana kävimme Johnnyn vanhemmilla syömässä ja lapset tekivät mummin kanssa tämän herkullisen kakun. Tämä kakku on mummin bravuuri ja niin hyvää, että se menee aina kerralla. Kokeiltiin tehdä samaa kakkua kotonakin, mutta eipä vaan saatu yhtä hyvää, vaikka ohje ei järin vaikea ole.

kesä

Linnanmäellä käytiin viimeisellä lomaviikolla ja Amalia oli juuri yli 120cm, joten hän pääsi tosi moniin laitteisiin. Mua hirvitti kyllä yksi laite tosi paljon, mutta minkäs teet, kun tyttö on kamala hurjapää. Milokin kävi kaikki laitteet läpi mihin vain pituus riitti ja molemmat lapset tykkäsivät reissusta tosi paljon. Nuppu istuskeli tyytyväisenä rattaissa, sillä Lintsillä on niin paljon värejä ja kaikkea katseltavaa. Ihmisiä, laitteita, melua ja meininkiä.

Korkeasaaressa lapset kävivät Johnnyn kanssa ja mies heittäytyi niin hurjaksi, että pyysi siskon lapset mukaan. Noh isojahan nuo alkavat kaikki olla ja hienosti oli reissu mennyt neljän lapsen kanssa. Tytöillä oli omat puhelimet mukana ja he räpsivät hirmu määrän kuvia eläimistä. Johnny loi meille yhteisen WhatsApp-ryhmän ja puhelin piipitti koko ajan uutta viestiä.

kesä

kesä

kesä

Kotona tuli vietettyä suurin osa lomasta ja uimarannalla käytiin jonkun kerran. Nuppu tykkäsi istuskella vesirajassa ja kävi mun sisko ja Johnny pikkuista uittamassa syvemmälläkin.

kesä

kesä

kesä

kesä
Miia tädin kanssa riippukeinussa <3

Grillailtiin paljon ja syötiin aina ulkona. Raahattiin Nupulle syöttötuoli ulos ja hän sai siinä mutustella jotain pientä tai katsella leluja.

kesä

kesä

Leffailtojakin pidettiin ja samalla herkuteltiin. Lomalla tuli herkuteltua aika paljon muutenkin, jätskiä meni melkoisesti ja tuli sitä leivottuakin enemmän kuin arkena.

kesä

kesä

Ennen loman päättymistä otimme Amalian kanssa kahdenkeskistä aikaa humputellen kaupungilla. Tyttö sai ostella koulutarvikkeita ja vaatteita ja lopuksi kävimme ravintolassa syömässä.

kesä

Kesä ja loma oli ihana, mutta on se arkikin tässä rullannut kivasti ja ihanista ilmoista on saatu nauttia. Kesällä ja vielä koulujen alkaessa musta tuntui siltä etten haluaisi loman ja kesän olevan vielä ohi, mutta nyt arkeen on jo tottunut ja tuntuu mukavalta vastaanottaa syksy. Pimeät illat, takkatulen loiste ja lämpö, kynttilät, jotka on ihana sytyttää välillä heti aamuhämärässä, villasukat ja sauna <3

kesä

kesä

kesä

Minkälainen kesä teillä lukijoilla on ollut ja mitä odotatte syksyltä?