Warning: "continue" targeting switch is equivalent to "break". Did you mean to use "continue 2"? in /home/clients/670df0887837b9922f20cf65f9464851/web/wp-content/plugins/revslider/includes/operations.class.php on line 2851

Warning: "continue" targeting switch is equivalent to "break". Did you mean to use "continue 2"? in /home/clients/670df0887837b9922f20cf65f9464851/web/wp-content/plugins/revslider/includes/operations.class.php on line 2855

Warning: "continue" targeting switch is equivalent to "break". Did you mean to use "continue 2"? in /home/clients/670df0887837b9922f20cf65f9464851/web/wp-content/plugins/revslider/includes/output.class.php on line 3708
maaliskuu 2018 - Sydän vähän kallellaan
 

Nyt mennään raskausviikolla 16 ja viikkoja on kasassa tänään 15+4.

Sikiön paino: 100 g
Sikiön pituus päästä peppuun (CRL): 10 cm
Koko pituus: 12 cm

Onhan kaikki hyvin?

Tuntuu aika hurjalta miten nopeasti viikot vaihtuvat. Pian ollaan jo puolivälissä! Vauvan liikkeet ovat tosi hentoja ja joinain päivinä olisi kiva tarkistaa vauvan syke kotidopplerilla. Raskausoireita ei ole, joten välillä mieleen hiipii onko kaikki varmasti hyvin. Mä en ole kuitenkaan hankkinut kotidoppleria enkä taida hankkiakaan, kun liikkeet vahvistuvat varmasti ihan pian.

Amalia ja Milo olivat tosi kovia liikkumaan ja potkimaan mahassa ja tämä oli kiva. Liike alkoi aina heti, kun heräsin, ja jatkui pitkin päivää. Se oli tosi helpottavaa ja molemmista mulla on ollut istukka takana, joten liikkeet ovat tuntuneet oikein hyvin.

Tässä raskaudessa istukan sijainnin kuulee sitten rakenneultrassa siinä toukokuun alussa ja saa nähdä missä se tällä kertaa on.

Mä olen jaksanut tosi hyvin ja rakastan pientä vauvamasua. Lasten kanssa vauva on jutuissa joka päivä ja edelleen vauva saa haleja, pusuja ja kauniita sanoja molemmilta.

raskaus

Mielihalut

Uutena mielihaluna on kirsikkatomaatit. Rasia menee hetkessä ja ne on niin hyviä. Ihme ettei vatsa mene sekaisin tai edes kipeäksi tällä mättämisellä. Myös sitä tuttua Saarioisten riisipuuroa menee edelleen ja tietty perunamuusia.

Mä oon aina tykännyt paljon mausteisesta ruuasta, kaikenlaisista tacoista ja tortilloista, mutta nyt tekee mieli vaan perus kotiruokaa, kuten makkarakastiketta ja kinkkukiusausta.. Johnnyn ja mun iltasyöpöttely on jäänyt lähes kokonaan ja syön monesti iltapalaksi leipää lasten kanssa samaan aikaan tai sitten napostelen niitä kirsikkatomaatteja sohvalla lasten käytyä yöpuulle. Jopa mun lemppari ravintolan ruoka ei vaan maita ja se on kumma juttu se!

Sellaisia raskauskuulumisia tällä kertaa. Pian vaihtuukin taas jo viikko ja massu vaan kasvaa <3

Mitä muille odottajille kuuluu? <3 

 

 

Johnnylla alkoi oikeastaan jo eilen pääsiäisloma, sillä mies oli lasten kanssa kotona, kun mulla oli työpäivä. Mummi oli hoitanut mukuloita jo maanantain ja tiistain, ja Amalialla oli kerhossa tapahtuma, jonne perhe pääsi mukaan ja tästä syystä pyysin josko Johnny voisi olla kotosalla. Onneksi se onnistui ja kolmikolla olikin ollut tosi kiva päivä yhdessä, vaikka Johnny totesikin illasta ettei hänestä olisi koti-isäksi. Mies siis tykkää touhuta lasten kanssa kotona, mutta ei hänestä kuulemma ole käymään kerhoissa sun muissa. Musta se oli vähän yllättävää, koska Johnny on aina niin avoin ja tykkää lapsista paljon ja tulee niiden kanssa ihanasti juttuun.

pääsiäinen

Yllätysjuhlat

Mä olin töiden jälkeen hetken kotona, kunnes lähdin ystäväni baby showereihin! Saatiin ihanasti yllätettyä meidän ystävä ja pöytä koreili herkuista. Myös lahjoista jo kolmannen kerran äidiksi tuleva ystävä tykkäsi ja järkkäsimme myös pienen arvailukisan, jossa arvuuteltiin tulevan vauvan nimeä, synttäripäivää sekä painoa ja pituutta.

Tulin kotiin vasta kahdeksan jälkeen ja muruset höpisivät vielä sängyssä, ja olihan mun pakko änkeä itseni sinne, kun oli niin ikävä ja pakko päästä vielä halimaan, pussaamaan ja toivottamaan hyvät yöt. Lapsilla oli aika paljon asiaa ja höpöteltiin vielä jonkun aikaa, kunnes uni tuli molemmille.

Me jatkettiin Johnnyn kanssa iltaa ja katseltiin sarjaa ja mä taisin torkahtaa istualleen Johnnyn viereen.

pääsiäissisustus

pääsiäissisustus

Nyt onkin jo pitkäperjantai aamu ja muu perhe vielä nukkuu, mutta just nyt alkaa kuulua heräämisen ääniä.

Meillä ei ole muita suunnitelmia miniloman ajaksi, kuin Amalian yhdet kaverisynttärit lauantaina ja tietysti sunnuntaiksi pääsiäismunien etsintää. Tätä lapset odottavat jo tosi kovasti!

pääsiäissisustus

Ihanaa, että on luvattu aurinkoista ilmaa, tullaan varmasti ulkoilemaan paljon ja saa nähdä josko sitä tohtisi avata jo grillikauden, nam! Mä jo fiilistelin tossa viikolla grilliruokaa ja tein uunissa täytettyjä sieniä ja vitsit miten tuli kesä ja grillaus mieleen!

pääsiäissisustus

Ps. Huomenna tulossa myöhäiset raskauskuulumiset tältä viikolta <3

Ihanaa pääsiäisen aikaa kaikille <3

Tätä postausta toivottiin ja olin jo itsekin päättänyt tästä kirjoittaa. Mua ei jännitä yhtään tuleva vauvavuosi kolmannen vauvan kanssa, vaikka Amalian ja Milon kohdalla vauvavuodet ovatkin olleet aika rankkoja. Mä muistan molempien vauvavuosista ihan hirmuisesti myös ihania asioita ja näen ne kuitenkin hyvin positiivisina.

Vauvan sairaus pelotti

Jo Amaliaa odottaessa mä olin ajatellut, että vauvavuosi tulee olemaan hullun rankka ja pienen vauvan kanssa tullaan valvomaan paljon. Amalian syntymän jälkeen olin ihan ihmeissäni, kun vauva ei valvonutkaan öitä, toki pikkuinen söi maitoa usein, mutta nukahti sitten heti uudestaan. Olin aivan haltioitunut ensimmäisestä vauvastani ja ehkä siitä syystä Amalian sairaus ja siitä johtuvat lääkärireissutkin otettiin vastaan tosi hyvin. Tottahan meitä pelotti vauvan terveyden puolesta, mutta pääasiassa me nautittiin vauvan tuomasta uudesta elämästä.

vauvavuosi

Toki Amaliankin kanssa valvottiin ja mä jotenkin silloin yritin vaan väen väkisin, että vauva nukkuisi omassa pinnasängyssä. Lopulta siinä vuoden tienoilla tai vähän ennen en enää jaksanut, vaan otin pikku mimmin meidän vanhempien viereen ja niin yöheräämiset oli paljon helpompia, kun ei tarvinnut nousta, vaan sai lohduttaa vauvaa siinä viekussa.

Jossain kohdin Amalialla oli kausi, kun hän valvoi yöllä kolme tuntia putkeen jos ei enemmänkin ja tämä vaihe oli kyllä tosi ärsyttävä. Amalia ei itkenyt, vaan häsläsi ja valvoi vaan siinä vieressä enkä mä saanut myöskään nukuttua.

Haasteina allergiat, astma ja refluksitauti

Milon vauvavuoden haasteina olivat pojan suolioireiset allergiat, refluksitauti ja astma. Itkuista oli siihen saakka, kunnes aloitin todella tiukan imetysdieetin, jolla saimme tilanteen rauhoitettua ja Milon kivuttomaksi.

Pahimmillaan Milo heräsi vauvana eräänä yönä jo illasta 8 kertaa ennen kuin olin ehtinyt itse edes yöpuulle. Meno jatkui yöllä samana ja herätyksiä oli varsin monta. Joka yö lähes vuoden heräsin pikkuisen kanssa kymmenisen kertaa yössä, useimpina öinä hyvin paljon päälle tämän.

Kipeä vauva

Milo joutui kärsimään kivusta elämänsä ensimmäisen vuoden aikana hurjan paljon. Milo huusi usean tunnin ajan 2 viikon ikäisestä lähes joka ilta 2 kuukauden ikään asti. Kannoimme pientä vuoronperään sylissämme, vaikka alkuun aika kauan kannoin yksin, kunnes onneksi lopulta ymmärsin, että yhtä lujaa vauva huutaa minunkin sylissäni kuin isänsä sylissä. Itkiessään Milon katse oli aivan kamala, vieläkin tulee kyyneleet silmiin, kun muistelen sitä pienen suurta hätää ja kipua mikä hänen silmistään paistoi.

vauvavuosi

15 ruoka-aineen imetysdieetti

Tiukka imetysdieetti oli tosiaan meidän pelastus. Milo alkoi voida paremmin, kun poistin ruokavaliostani kaikki pojalle epäsopivat ruoka-aineet ja niitähän oli hurjan paljon. Olin dieetillä 7 kuukautta ja söin useita kuukausia ainoastaan 15 eri ruoka-ainetta. Mausteina käytin vain suolaa ja persiljaa ja persilja oli yksi ruoka-aine näistä 15 ruoka-aineesta. Milon suoli oli niin huonossa kunnossa, ettei se sietänyt juurikaan mitään. Sain pojan kuitenkin kuntoon dieetin avulla ja pärjäsin itsekin, vaikka tottahan sitä olisi enemmän halunnut syödä.

Pitkällä yöimetyksellä saatoin tehdä hallaa Milolle, sillä refluksi oli pahana ennen kuin tajusimme lastenlääkärin kanssa, että nyt on aloitettava refluksitautiin lääkitys ja vähennettävä pikkuhiljaa yöimetyksiä. Tällöin imetin Miloa öisin tunnin välein. Olimme aikamoisessa oravanpyörässä, joka lopulta päättyi, kun jonkin kuukauden kuluttua refluksilääke oli tuonut avun ja pidimme unikoulun, jonka isi hoiti oikein hienosti.

Moni saattaa miettiä miksi jatkoin imetystä emmekä vain siirtyneet antamaan Milolle erikoismaitoja. Vaikeana päivänä mietin heittäväni hanskat tiskiin ja lopettavani imetyksen, mutta ei se erikoismaitojenkaan sopiminen ole itsestäänselvyys. Ennen sopivan maidon löytymistä Milo olisi voinut joutua todella koville rankoista maitoaltistuksista. Tuskinpa hänelle olisi se ensimmäinen maito sopinut, ei välttämättä vielä kymmeneskään. Jokainen altistus olisi luultavasti saanut pojan todella kipeäksi ja suolen toipumiseen olisi mennyt aikaa. Päätin silloin etten lähde tähän ennen kuin on ihan pakko ja onneksi ei tarvinnut.

vauvavuosi

Positiivisin mielin tulevaan vauvavuoteen

Siinä nyt pähkinänkuoressa Amalian ja Milon vauvavuosien haasteet ja kuten te ehkä olette vuosien varrella oppineet mua hieman tuntemaan, niin yritän ajatella positiivisesti pilke silmäkulmassa ja mietin ettei varmaan ainakaan pahempaa ole luvassa, ehkä? 😉 Ja jos on, niin siitä selvitään yhdessä perheenä.

Ihaninta olisi kokea sellainen elämä pienen vauvan kanssa ettei tarvitsisi kantaa hirmuisesti ylimääräistä huolta vauvan terveydestä ja olla sen vuoksi sydän syrjällään.

Mä en tosiaan jännitä sitä mitä tuleman pitää. Nyt nautin tästä ihanasta raskausajasta ja aika näyttää sitten sen minkälainen meidän vauva on. Nyt mä olen ollut tosi lunkisti ja uskon, että raskaus sujuu hyvin.

vauvavuosi

En mä mieti yhtään ettenkö jaksaisi tai pärjäisi vauvan kanssa tai kolmen lapsen kanssa, sillä mä uskon, että tämä huoli on turha. Nyt mä olen toki jo reilu kolmekymppinen, mutta kasvanut kahden lapsen myötä jo paljon ja aika rennosti mä osaan lasten kanssa ottaa.

Mä en ole koskaan ajatellut, että asiat pitäisi tehdä lasten kanssa tietyllä tapaa, en seuraa hulluna mitään lastenkasvatusoppaita, vaan mennään aika rennolla otteella ja sellaisella joka sopii meidän perheelle.

Meillä vanhemmilla on samanlaiset linjat kasvatuksen suhteen eikä kumpikaan meistä ole järin tiukka kasvattaja. Toki meillä on säännöt ja lapset tietävät sen ja joka päivä joudutaan kieltämään lapsia eikä täällä missään hattarassa elellä. Me yritetään kuitenkin pääasiassa nauttia kaikista päivistä ja elämästä. Me halutaan Johnnyn kanssa molemmat tehdä lasten elämästä ihanaa ja tehdään aika paljon asioita heitä miettien. Perhe on meille molemmille hyvin tärkeä ja kaikki kaikessa.

On ihanaa päästä seuraamaan vielä kerran uuden tulokkaan kasvua ja kehitystä. Amalia ja Milo ovat mainioita persoonia molemmat, todella avoimia ja heille saa nauraa joka päivä miljoona kertaa. Milo on tosi temperamenttinen, vauhdikas ja hassu ja Amalia ajattelevainen, huumorintajuinen ja kamala hölösuu. Saa nähdä minkälainen meidän vauvasta tulee, mutta uskon, että hän ottaa oman paikkansa perheessämme saman tien <3

 

 

 

Se oli tänään palmusunnuntai ja sehän tietää sitä, että pikkunoidat, puput ynnä muut lähtevät liikenteeseen. Meillä virpomisesta on tullut jokavuotinen tapa ja ensimmäisellä virpomisreissulla Amalia taisi olla vielä ihan vauva, hih. Nyt tuttu loru tulee jo muistista pikkuveljen toistellessa muutamia sanoja vieressä tästä hauskasta rimpsusta.

virpojat

Meillä lapset käyvät virpomassa muutamissa tutuissa paikoissa, kuten mummiloissa ja meidän vanhalla naapurilla. Ensimmäisenä lapset haluavat virpoa aina meille vanhemmille ja ovathan he hurjan suloisia virpojia. Tänä vuonna virvoimme myös Johnnyn äidin siskolle ja tämän miehelle, mutta jätimme välistä siskoni porukan ja pikkuveljeni. Siskoni nukkui yövuoron jäljiltä ja veljeni oli jo äidilleni todennut, että ei kai ne vaan taas tule, kun ei yhtään taaskaan ole varautunut. Päätettiin armahtaa mun veli ja tämän tyttöystävä ja antaa heidän koisia, mutta ens vuonna mennään kyllä taas pimpottelemaan ja huutelemaan postilaatikosta 😉

virpojat

Herkkuja lapset ansaitsivat hirmuisen määrän ja niitä on sitten tänään tuhottu jonkun verran. Lelut ne näyttävät ne tärkeimmät olla ainakin tämän yhden päivän..

Eniten Amalia oli innoissaan meillä käyvistä virpojista ja tyttö juoksi aina hakemaan palkkoja ihan innoissaan Milo tietysti kannoilla. Ihania virpojia meillä kävikin ja ihan hurja määrä ja ihanasti lapset olivat pukeutuneet ja kaikki olivat niin kohteliaita ja iloisia.

virpojat

virpojat

Muuten tämä päivä on mennyt rauhallisesti kotona. Ulkoiltiin kotipihalla iltapäivästä ja kaivoin varastosta jo pari tuolia ja pienen pöydän ja nautiskelin kupin teetä auringonpaisteessa.

Nyt ollaan jo iltapalalla ja laitellaan lapset ajoissa nukkumaan, sillä eilinen nukkumaanmeno venähti anopin ja appiukon synttärihulinoiden vuoksi. Oli mukavat pienet kekkerit ja mummi ja fafa näyttivät hyvin onnellisilta!

Huomenna mä menen töihin ja lapset pääsevät mummilaan hoitoon. Ensi viikolla hommia onkin kolme vuoroa, jee jee!

Mukavaa uutta viikkoa ja hei kävittekö te virpomassa?

Eilen alkoi raskausviikko 15 ja tänään raskausviikkoja on kasassa 14+1.

Sikiön paino: 50 g
Sikiön pituus päästä peppuun (CRL): 8 cm
Koko pituus: 10 cm

Enää ei voi erehtyä, että olisin syönyt vain liikaa

Raskaus näkyy jo selvästi ja moni on ajatellut vatsan koosta, että raskaus olisi jo pidemmällä. Amaliaa odottaessa muistaisin, että vielä viikolla 20 rakenneultrassakaan vatsaa ei juuri ollut, mutta Miloa odottaessa vatsa tuli näkyviin jo aiemmin ja tästä kolmannesta murusta jo tosi aikaisin. Saa nähdä miten valtava olen loppuajasta, hih!

Kuvat raskausvatsasta ja vastasyntyneestä

Mua ei ole koskaan ahdistanut kasvava vatsa tai paino, vaan mä olen nauttinut siitä ja pitänyt raskausvatsaa aina erittäin kauniina. Tämän raskausmasun haluan ehdottomasti käydä kuvauttamassa ammattikuvaajalla joskus kesän aikana, kun laskettu aika on syyskuussa. Myös vastasyntynyt vauva aiotaan kuvauttaa ja samalla voi sitten räpsiä koko perheestä tai ainakin näistä kolmesta rakkaasta lapsesta yhteiskuvat.

Vatsasyntynyt vastasyntynyt

Mielihalut

No edelleen se Saarioisten riisipuuro, perunamuusi ja ihan tosi perus kotiruuat. Suklaa ei edelleenkään maistu, mutta irtokarkkeja olen napostellut jonkin verran.

Iltaisin olen aivan naatti enkä vaan jaksa valvoa. Toisinaan ärsyttää käydä lasten kanssa samaan aikaan nukkumaan, mutta minkäs teet, kun ei vain mehut riitä valvomiseen. Johnnya naurattaa tämä ja toissapäivänä päätin valvoa ja jaksoin katsella yhteistä sarjaa 8 minuuttia, kunnes nukuin sohvalla jo täyttä häkää.

Raskaus ja vauva on mielessä paljon ja mä olen niitä odottajia, jotka jaksavat fiilistellä ja lukea jokaisen raskausviikon tapahtumat ja tiedän tasan tarkkaan millä viikolla mennään, vaikka menossa onkin jo kolmas odotus. On tää vaan niin parasta, rakastan <3