30 syys Elämää täydellisessä hattarassa

Ihan alkuun haluan kiittää tuhansista onnitteluista, joita perheemme on teiltä ihanilta seuraajilta saanut <3 Ne ovat saaneet mut itkemään onnesta ja olen kaikista niistä aivan valtavan kiitollinen <3

Nyt hän on viimein täällä ja me olemme niin onnellisia pienestä vauvastamme. Hän on aivan ihanan suloinen ja rauhallinen. Tämä ensimmäinen viikko on mennyt täysin vauvaa ihmetellessä ja olisi ihanaa pysäyttää aika tähän. Mä rakastan pikkuisia vastasyntyneitä vauvoja eikä ole mitään ihanampaa kuin oma pieni vauva, joka on ihan oikeasti sun ikioma.

Vauva on nukkunut päivisin lähes kaiken aikaa, joka on ollut todella outoa, sillä Amalia ja Milo olivat hereillä paljon enemmän. Parina ensimmäisenä yönä kotona pikkuinen heräsi tunnin välein, mutta nyt parina yönä hän on nukkunut kahdet jopa kolmen tunnit pätkät. Vauva ei itke öisin, vaan pitää pientä ääntä ja ähisee, jotta äiti ymmärtäisi ottaa hänet rinnalle. Milo joka nukkuu mun vieressä edelleen ei ole häiriintynyt vauvan äänistä kertaakaan, vaan kaikki on sujunut oikein hyvin. Vauva nukkuu laidattomassa pinnasängyssä, joka on meidän sängyssä kiinni ja tämä on ollut loistava ratkaisu.

Imetys lähti heti synnytyksen jälkeen hyvin käyntiin ja vauva viettikin synnytyssalissa tunnin rinnalla. Maito nousi nopeasti ja jo sairaalassa vauveli puklasi äidinmaitoa, joka täytti hänen pientä massua hieman liikaa.

Vauva ei ole kovinkaan montaa kertaa itkenyt, mutta ne kerrat kun on itku tullut, niin ääntä kyllä lähtee, mutta pieni rauhoittuu aina välittömästi. Temperamentiltaan vaikuttaa rauhalliselta, aivan eri maata kuin Amalia ja Milo vauvana. Josko siis tämä neitokainen olisi perinyt isänsä rauhallisuuden.

Me ollaan kaikki ihan häkeltyneitä pienestä rakkaasta ja Johnnyn kanssa “taistellaan” kumpi saa pitää vauvaa sylissä. Johnny on ollut jokaisen lapsen kohdalla kova hoitamaan, tekemään pesuja, vaihtamaan vaippaa ja pitämään sylissä, mikä on tietysti ihanaa.

Johnny on ollut isyyslomalla viikon ja lomaa on jäljellä vielä kaksi viikkoa. Mä olen saanut nukkua päivisin päiväunet, jos on tuntunut siltä, toki Johnnykin on nukkunut välillä, heh, ja iskä on ottanut vetovastuuta etenkin Milosta ja kuljettanut lapset eskariin ja kerhoon ja tehnyt paljon kotitöitä.

Viikolla kävimme Amalian pyynnöstä näyttämässä vauvaa eskarin pihalla ja ai että miten ylpeänä isosisko seisoi pikkusiskon turvakaukalon vieressä. Molemmat lapset ovat tosi rakastuneita vauvaan ja haluavat pitää sylissä, pussata, halata ja silittää. Nätisti kohtelevat vauvaa, vaikka Milo onkin muutamasti sanonut vauvaa tyhmäksi. Tämä kuuluu asiaan ja yritämme huomioida isoveljeä mahdollisimman paljon ja toki Amaliaa myös.

Täällä eletään tällä hetkellä täydellisessä hattarassa ja voisin sanoa olevani onnellisempi kuin koskaan <3