Warning: "continue" targeting switch is equivalent to "break". Did you mean to use "continue 2"? in /home/clients/670df0887837b9922f20cf65f9464851/web/wp-content/plugins/revslider/includes/operations.class.php on line 2851

Warning: "continue" targeting switch is equivalent to "break". Did you mean to use "continue 2"? in /home/clients/670df0887837b9922f20cf65f9464851/web/wp-content/plugins/revslider/includes/operations.class.php on line 2855

Warning: "continue" targeting switch is equivalent to "break". Did you mean to use "continue 2"? in /home/clients/670df0887837b9922f20cf65f9464851/web/wp-content/plugins/revslider/includes/output.class.php on line 3708
toukokuu 2015 - Sydän vähän kallellaan
 

Milo joutui tosiaan Jorvin infektio-osastolle pari viikkoa sitten. Milo oli ehtinyt olla nuhassa noin viikon verran ja tilanne näytti jo helpottavan, kunnes sitten menikin ja paheni. Kuuntelin Milon hengitystä ja arvasin heti, että Jorviin tiemme luultavasti käy. Ensin kuitenkin Lohjan Mehiläiseen tutun lastenlääkärin pakeille, jossa Milo sai hengitellä tuhdin annoksen lääkettä. Lääkkeen annon jälkeen hengitys oli edelleen työlästä ja kovin vinkuvaa, joten saimme käskyn lähteä Jorvin lastenpäivystykseen.

Amalian olin vienyt äitini luokse hoitoon lääkärireissun ajaksi ja hän sai jäädä sinne odottelemaan, että isi pääsisi töistä kotiin. Siskon mies kuskasi minut ja Milon Jorviin meidän autolla, sillä itse en rohkene siellä suunnilla ajella varsinkaan yksin.

Lastenpäivystyksessä hoitaja kuunteli Milon keuhkoja jo ilmoittautumisluukulla ja siitä sitten pääsimme suoraan petipaikalle. Lääkäri tuli samantien ja kuuntelun jälkeen määräsi Milolle lääkkeet. Milo inhosi hengiteltävää lääkettä, ja hoitaja sanoikin, että Milo vetää itsensä aivan hepuliin. Milolla riittää ääntä ja hän karjui itsensä aivan punaiseksi ja hikiseksi joka ikinen kerta saadessaan lääkettä. Hoitaja joutui pitää useita taukoja lääkkeen annon aikana, sillä lääke itsessään nostaa sykettä ja Milon hillitön itkeminen teki tietysti saman, ja yhdessä nämä olisivat saaneet sykkeen liian korkealle ilman pieniä rauhoittumistaukoja.

Päivystyksessä tilanne ei juuri kohentunut, vaikka Miloa lääkittiin useaan otteeseen, joten siirryimme osastolle. Milo jaksoi hirmu hyvin, ja vaikka äidin pieni oli tosi kipeä, niin hän ei kiukutellut lainkaan, hymyili vain ja otti torkut somasti äidin sylissä.

Infektio-osastolla kaikilla potilailla on oma huone eikä lasten tule liikkua osastolla, vaan pysyä omissa huoneissa. Milolla oli pinnasänky ja äiti sai nukkua lattialla patjan päällä. Ensimmäisen yön Milo nukkui omassa sängyssä, loput yöt nukuimme viekukkain patjalla.

Milolta otettiin verikokeita jo päivyksessä ja osastollakin niitä otettiin pari kertaa. Verinäytteet otettiin sormen päästä eikä tämä onneksi suututtanut Miloa. Veriarvot olivat koko ajan kohdillaan ja Milo jaksoi syödä todella hyvin, joten kuivumaankaan hän ei päässyt.

Osastolle jouduimme perjantaina ja maanantaina osastonlääkäri passitti Milon keuhkokuvaan, sillä keuhkojen tilanne oli edelleen huono. Keuhkokuva kertoi sen ettei keuhkokuumetta ollut, mutta keuhkoputkissa näkyi kuitenkin limaa. Milolta otettiin uudestaan nenän kautta laajempi limanäyte, josko rs-virus oltaisiin saatu nalkkiin, kun päivystyksessä rs-virus ja influenssanäytteet olivat negatiivisia.

Lääkäri sanoi, että Milon keuhkojen rohinat ja vinkunat kuulostivat aivan rs-virus rohinoilta. Näytteen vastauksen saimme vasta kotona ja näyte oli rs-viruksen osalta negatiivinen. Jokin tavallinen flunssavirus oli positiivinen, mutta lääkärin mukaan se ei ollut osastohoidon syy.

Milolla oli myös todella kova yskä. Milo sai diagnoosiksi vaikean kurkunpääntulehduksen. Lääkäri totesi, ettei tämä jää välttämättä ainoaksi sairaalareissuksi Milon osalta. Milo on yskinyt synnytyslaitokselta asti ja yskii haukkuvaa yskää aina kun itkee kovasti. Mehiläisen lastenlääkäri on todennut, että Milolla on kurkunpäässä rakenteellinen vika, joka yskän aiheuttaa. Vika korjaantuu kuitenkin ensimmäisen elinvuoden aikana. Nyt kipeänä Milon yskä kuulosti tietysti pahemmalta ja hoitajat ja lääkärit kauhistelivat joka kerta pienen kovaa yskää.

Kurkunpääntulehduksen lisäksi Milolla oli korvatulehdus, joka hoidettiin antibiootilla ja korvat paranivatkin jo sairaalassa. Milo sai myös kipulääkkeitä tasaisin väliajoin ja kotonakin jouduimme pari päivää kerran päivässä kipulääkettä antamaan.

Vietimme Milon kanssa sairaalassa perjantaista tiistaihin. Äidillä oli kova ikävä Amaliaa ja Amalialla tietysti äitiä myös. Juttelimme joka päivä puhelimessa ja tiistaina Amalia tuli osastolle meitä moikkaamaan. Lääkärinkierron aikana saimme ilouutisia, sillä lääkäri lupasi meidät kotiin. Ei muuta kuin isille soittamaan, että nyt saa hakea koko perheen kotiin. Amalia oli aivan tohkeissaan ja auttoi minua pakkaamaan tavarat kasaan. Amalia oli ehtinyt laittaa vierailunsa aikana koko huoneen hyrskyn myrskyn, kun levittäytyi tavaroinensa huoneeseen. Siskon oli testattava myös veljen sänky ja siellä he makoilivat sitten viekukkain hetken aikaa, kunnes oli aika pelastaa veli siskon kynsistä.

Osaston koko henkilökunta oli mukavaa ja eräs blogin lukijakin meitä siellä paljon hoiteli, kiitosta vaan! Viimeisenä yövuorona hoitaja toivotti hyvää jatkoa ja totesi ihailevansa meitä nyt tästä eteenpäin taas ruudun takaa. Ihana ihana rempseä hoitaja!

Milo hymyili aina kovasti hoitajille, kun he kävivät huoneessamme, vaikka aina hoitajat tekivät jotain kurjaa mikä sai pienen itkemään. Hoitojen jälkeen Milo antoi kuitenkin heti anteeksi ja hymyili taas valloittavasti.

Milo oli koko reissun niin tyytyväinen ja hymyileväinen, vaikka kipeä olikin. Pienelle vauvalle riitti oikein hyvin vain yksi huone, jossa äiti hoivasi. Täytyy sanoa, että pieni rauhoittuminen teki minullekin hyvää, kun tässä on ollut niin paljon kaikenlaista surua koko ajan. Joka päivä istuin huoneessa olevalla nojatuolilla Milon nukkuessa sylissä ja ehdin ajatella asioita tai uppoutua lehden lukemiseen. Televisiota en avannut kertaakaan ja nettiä ei puhelimessani ole. Aika ei käynyt lainkaan pitkäksi, olihan minulla maailman paras seuralainen <3

Meidän äitienpäivänä ei tullut aamupalaa sänkyyn, vaan äiti nousi ja kipaisi hakemaan ukolleen kuumemittarin. Johnny oli sairastunut flunssaan!

Amalialta olin saanut jo hieman etukäteen äitienpäivälahjan, jonka tyttö oli tehnyt kerhossa. Äitienpäiväviikolla kerhopäivän jälkeen Amalia alkoi heti tonkia reppuaan ja totesi, että tämä pitää piilottaa. Amalia piilotti lahjan lipaston laatikkoon ehkä kahdeksi sekunniksi, jonka jälkeen ojensi sen minulle toivottaen hyvää äitienpäivää.

Oli huikeaa saada Amalialta lahja ja tyttö oli aivan täpinöissään, kun avasin sitä.

Kortti äidille

Kortti äidille

Itkuhan se pääsi, kun huomasin mitä terälehtien alla oli piilossa

Itkuhan se pääsi, kun huomasin mitä terälehtien alla oli piilossa

IMG_6191

Kalankin sain! :)

Kalankin sain! 🙂

Ja kauppakassin!

Ja kauppakassin!

Äitienpäivänä alakerrassa odotti pieni lahjakassi. Amalia oli taas tohkeissaan, kun sai antaa äidille lahjan.

IMG_5968

IMG_5970

Vau yöpaita, voi kiitos, vaikka olisinkin halunnut sen älypuhelimen ;)

Vau yöpaita, voi kiitos, vaikka olisinkin halunnut sen älypuhelimen 😉

Kiitos murut!

Kiitos murut!

Iso hali

Iso hali

Amalia alkoi innostuneena maalaamaan äidille äitienpäiväkorttia heti lahjan annon jälkeen

Amalia alkoi innostuneena maalaamaan äidille äitienpäiväkorttia heti lahjan annon jälkeen

IMG_5987

Omaa äitiäni lähdimme onnittelemaan Amalian kanssa kahden. Veimme mummille vaaleanpunaisia ruusuja ja keittiöpyyhkeen.

Juntit lähdössä Merja mummin luokse hyvää äitienpäivää toivottamaan!

Juntit lähdössä Merja mummin luokse hyvää äitienpäivää toivottamaan!

Amalia sai päivän aikana äidiltä ja isiltä pienen hemmotteluhetken.

Kynsien lakkailua

Kynsien lakkailua

Isi näyttäisi olevan ihan vanha tekijä ;)

Isi näyttäisi olevan ihan vanha tekijä 😉

IMG_6047

Nainen nauttii!

Nainen nauttii!

Illalla räpsimme Milosta muutamia kuvia ja on aivan ihanaa saada olla äiti näille kahdelle ihanalle murulle <3

Milo muru

IMG_6038

IMG_6039

Miten teidän äitienpäivä sujui?

Meillä nämä vastoinkäymiset tuntuvat jatkuvan. Milo ei suinkaan tullut kuntoon flunssansa kanssa, vaan pahemmaksihan se vain kävi ja lääkäriinhän sitä oli perjantaiaamuna lähdettävä.

Syy lääkäriin lähtöön oli selvä, sillä Milon hengitys oli työlästä ja vinkuvaa. Mehiläisessä Milo sai tuhdin annoksen hengiteltävää lääkettä, mutta tilanne ei kohentunut. Jorvin lastenpäivystykseen siitä sitten lähdettiin ja sieltä lastenosastolle, jossa Miloa hoidettiin perjantaista tiistaihin.

Olin tietysti pikkuisen vauvani mukana, joka oli aivan huippureipas potilas!

jorvissa

Ps. Kerron myöhemmin sairaalassa vietetystä ajasta ja yritän vastata kommentteihin heti, kun jaksan <3