Warning: "continue" targeting switch is equivalent to "break". Did you mean to use "continue 2"? in /home/clients/670df0887837b9922f20cf65f9464851/web/wp-content/plugins/revslider/includes/operations.class.php on line 2851

Warning: "continue" targeting switch is equivalent to "break". Did you mean to use "continue 2"? in /home/clients/670df0887837b9922f20cf65f9464851/web/wp-content/plugins/revslider/includes/operations.class.php on line 2855

Warning: "continue" targeting switch is equivalent to "break". Did you mean to use "continue 2"? in /home/clients/670df0887837b9922f20cf65f9464851/web/wp-content/plugins/revslider/includes/output.class.php on line 3708
marraskuu 2017 - Sydän vähän kallellaan
 

Mä itse tykkään kovasti lukea tälläisiä postauksia! Näissä saa aina jolloin tapaa yllättyä ja toisaalta tutustua bloggaajaan vielä hitusen paremmin.

10 asiaa, joita ette ehkä tiedä minusta:

bloggaaja

* käytän lähes kaiken aikaa villasukkia

* en osaa ollenkaan käsitöitä (meidän kodista ei löydy edes neulaa ja lankaa)

* olen huonokuuloinen (omistin muutaman vuoden kuulolaitteen, mutta en vaan oppinut käyttämään sitä ja lopulta palautin sen)

* olen käynyt suihkussa vahingossa kuulokoje korvassa ja tätähän tietysti painotettiin ettei näin tule toimia

* nauran lujaa omille letkautuksille (toki myös muiden)

* tarkistan joka ilta MONTA kertaa, että ulko-ovet ovat varmasti lukossa

* mä en nolostu koskaan

* en ole ikinä kärsinyt univaikeuksista

* mulla on monta parasta ystävää

* olen hillitön Kaija Koo fani

bloggaaja

Kertokaa tekin jotain juttuja itsestänne 🙂

joulu

Täällä odotellaan jo malttamattomina koska pääsee avaamaan ensimmäistä luukkua joulukalenterista! Me hankittiin lapsille lego joulukalenterit tänä vuonna ja lisäksi myös ihan perus suklaakalenterit. Mummilasta löytyy myös kuvakalenterit, joiden luukut lapset pääsevät avaamaan aina mummilapäivänä kerran viikossa. Tällöin lapset saavat avata myös mummin ja fafan Nappe koiran kalenterista sen päivän luukun. Mä muistan joskus vuosia sitten, että me hankittiin Nuuskulle oma kalenteri, mutta eihän se herkkupylly niistä koirankeksi ylläreistä tykännyt yhtään! Nappe on kuitenkin erilainen ja syö ihan kaikkea kurkusta puhelimiin, joten hänelle joulukalenteri on tuskin vika ostos.

joulu

joulu

joulu

joulu

Muhun on iskenyt hiljalleen koirakuume, vaikka Nuuskun menetyksen jälkeen olin aivan varma etten tule koiraa enää haluamaan. Lapsethan tietysti haluaisivat koiran tai oikeastaan ihan minkä vaan lemmikin. Amalian suosikkeja ovat koira, pupu, kilpikonna tai pikkuinen siili. Amalia rakastaa kaikkia eläimiä ja tyttö ottaisi jopa liskon tai käärmeen jos antaisi luvan.

joulu

Meillä on edelleen tapana Prisma-reissuilla piipahtaa eläinkaupassa ja lapset viihtyisivät siellä varmasti vaikka koko päivän. Jokainen elukka on saatava katsella rauhassa, jopa inhottavat torakat!

Mä tiedän, että mun koiran kaipuu on osa vauvan kaipuuta ja kyllä me nyt ensin toivomme perheeseen ihan ihmisvauvaa ja koiran hankintaa voi miettiä sitten vuosien päästä.

joulu

Keskenmenosta on toivuttu aika hyvin ja tällä hetkellä vauvan yritys on niin sanotusti käynnissä taas. Saa nähdä saako meidän perhe maailman parhaan joululahjan uuden raskauden muodossa. Tunnelmat ovat odottavat ja innokkaat!

joulu

joulu

Eilen lähetin Milon kerhohakemuksen, sillä Milo täyttää pian kolme vuotta ja voi sitten aloittaa kerhoilun. Lapset saattavat mennä eri ryhmiin, sillä Amalian aamuryhmä on täynnä. Iltapäiväryhmä on paljon rauhallisempi, joten se voisi sopia vilkkaalle Milolle paremmin. Mua ei haittaa kuskaamiset, ja mukavaa on, että kerhopäivät ovat kuitenkin samat. Amaliasta parasta tässä ratkaisussa on se, että saa viettää äidin kanssa kaksin aikaa Milon kerhon aikana ja minusta tämä on myös tosi kiva juttu!

Blogin uusi nimi paljastuu pian. Nimivaihtoehtoja on vielä useampi ja jutellaan niistä illalla Johnnyn kanssa ja sitten pyydän vielä hieman apua Kaksplussan huipuilta blogikollegoilta! Joka tapauksessa blogin uusi nimi tulee yhdeltä teistä lukijoista ja lopullisen päätöksen jälkeen hänelle lähtee yllärilahja tulemaan.

Joko teillä on muuten joulufiilistä? Mä en jotenkin meinaa sitä löytää tänä vuonna ollenkaan, vaikka kotiakin ollaan jo koristeltu jouluiseksi. Joulupuu-keräykseen osallistuimme viikonloppuna, kun olimme Amalian kanssa kaupoilla.

Kävin myös yhtenä päivänä vaatekaappini läpi ja sieltä lähtee kolme muovikassillista vaatetta uusiin koteihin. Lahjoitan vaatteet huomenna Hopelle!

Kyllä mä uskon, että se joulun tuntu sieltä pikkuhiljaa tulee <3

Tällä viikolla täällä on ollut hiljaista. Lasten mummilapäivän aikana sain kirjoitettua viisi sanaa enkä mitään muuta. Päivä meni epämääräiseksi pyörimiseksi kotona enkä muinakaan päivinä ole saanut kirjoitusfiilistä palaamaan.

Väsy alkaa ehkä näin loppuvuodesta painamaan ja kaipaisin ihan oikeasti jo kovasti perheen yhteistä lomaa. Suunnitelmia isin lomalle on muutama, ainakin Heurekassa vierailu sekä kylpyläreissu. Lapset toivoivat tosi kovasti kylpylään menoa ja hauskaahan meillä viimeksi oli, joten se on meistä vanhemmistakin ihan bueno lomapuuha. Muut lomapäivät menevät varmasti omalla painollaan ja tehdään mitä tehdään fiiliksen mukaan.

lapset

Joulua olemme laittaneet kotiin pikkuhiljaa, mutta kumma kyllä sekään ei tuo itselle samanlaista tunnetta kuin aiemmin.

Kivoja juttuja ollaan joka tapauksessa touhuttu. Maanantaina Lapsen oikeuksien päivänä lähdettiin lasten kanssa Lohjan Harjulaan lastentapahtumaan, jossa oli todella kivaa! Nähtiin paljon tuttuja ja lapset nauttivat. Amalia sai kauniin letin hiuksiinsa ja molemmat pääsivät onkimaan ja saivat pienet pussukat, joista paljastui spinneri ja hieman namia.

Taikurin esityksestäkin pääsimme nauttimaan ja Milo pääsi taikurin apulaiseksi yhdessä toisen pojan kanssa. Kyllä sai nauraa vedet silmissä, kun lapsilta kysyttiin lavalla heidän nimiä ja Milo kertoi nimekseen Poika. Niinpä taikurin kanssa toiminut nainen kuulutti mikrofoniin lavalla olevan Antti ja Poika! (Antti oli nyt tähän hatusta heitetty nimi). Milo on vielä aika pieni eikä niinkään ymmärtänyt mitä piti tehdä, mutta vähän se taikasauva heilui ja musiikin soidessa lanteet alkoivat heilumaan.

taikuri

Eilen Johnny piti vapaapäivän ja sovittiin jo illalla, että saan nukkua aamulla pitkään. Pääsin siis mukavasti luistamaan aamuhommista eikä lapsetkaan tulleet kertaakaan herättelemään. Nukuin kymmeneen ja kyllä kesti kauan päästä käyntiin perjantaipäivään. Ihme juttu, luulisi, että näin pitkään nukkuneena virtaa riittäisi, mutta koin olevan ihan jumissa ja väsynyt. Noh onneksi Johnny oli vapaalla ja sain koomailla siinä sitten kivan tovin kahvikupin äärellä.

Iltapäivästä lähdimme pariin huonekaluliikkeeseen ja kuten Johnny jo sanoi oli virhe lähteä sinne yhdessä lasten kanssa. Eihän he oikein jaksaneet, sillä tiedossa oli kaupoilla käynnin jälkeen uintireissu. Amalia on jo niin iso, ettei juuri näyttänyt turhautumistaan kuin autossa ajellessa seuraavaan paikkaan, mutta pikkuveli kyllä karjui ja makasi äksänä yhden soffaliikkeen lattialla.

lapset

Sohvaa ei tällä kierroksella löytynyt ja autossa uimahallille ajellessa olimme kaikki huonolla tuulella. Onneksi uimahallin pukuhuoneissa tilanne rauhoittui ja kaikki pääsi hyvää fiilikseen ja meillä oli ihana yhteinen uintireissu. Perjantai-ilta näytti olevan hyvä ja rauhallinen hetki uimahallissa ja luulen, että voisimme aloitella viikonlopun vieton toisenkin kerran näin mukavalla yhteisellä touhulla.

lapset

lapset

Johnny muuten teki sen taas ja oli ilmestynyt suihkutiloista hallin puolelle uimahousut nurinpäin. Mies oli huomannut tämän itse ja kävi sitten vaihtamassa housunsa oikeinpäin. Toisaalta nyt on pakko kyllä sanoa, että viimeksi, kun olin lasten kanssa yksin uimassa, niin huomasin, että mun uikkareitten alaosa oli aivan kulunut takapuolen kohdalta, oikeasti niin paljon, että siitä näkyi jo hieman läpi ja pelkäsin, että housut ratkeavat. Amalia onneksi auttoi äitiä aina allasta vaihtaessa ja käveli mun takana, niin ettei äidin pylly paistellut muille uimareille.

Onneksi uikkarit kestivät tämän uintireissun ja päätyivät sitten roskikseen, mutta eilen joulukadun avajaisten lopuksi mä kumarruin nostamaan maasta Milon hanskaa ja mun ulkohousuista kuului vaan rits ja ne repesi ihan huolella rikki.

Lohjalla siis avattiin eilen illalla joulukatu ja Laurinkadulta löytyy nyt hienot jouluvalot. Kulkue oli myös hieno ja itse aina liikutun kovasti tälläisistä hetkistä. Joulupukki nähtiin myös ja joululauluja hoilattiin. Lopuksi oli mielettömän hieno ilotulitus. Milo oli paennut isin kanssa sisätiloihin ilotulitusta karkuun, kun se jännitti liikaa, mutta me tytöt nautimme hienoista raketeista mun serkun ja tämän ihanien lasten kanssa.

Samalla reissulla napattiin Amalian kanssa Kauppakeskus Lohjantähdestä kuusen oksalta yksi kortti, jossa luki tyttö 6-vuotta. Me siis ostamme paketin tälle tytölle ja viemme sen kuusen alle esimerkiksi Lohjan Prismaan. Paketti menee Lohjalaiselle lapselle. Joulupuu-keräys on valtakunnallinen kampanja, jolla kerätään lahjoja vähävaraisten perheiden lapsille. Keräysaika on 20.11-10.12. Osallistukaa ihmeessä, sillä jokainen lapsi ansaitsee joululahjan <3 lapset

Tänään lähdemme Johnnyn kanssa juhlimaan yhdessä rakkaan ystäväpariskunnan kanssa. Anoppi tulee hoitamaan lapsia ja mummi on tehnyt kolme piparkakkutaloa koristeita vaille valmiiksi ja lapset pääsevät koristelemaan ne oman mielensä mukaisesti. Kolme taloa siitä syystä, että myös Iida on Johnnyn äidille hyvin tärkeä ja hän oli ihanasti ajatellut ja ostanut talon myös pikku Inkulle <3

Tänään toivepostausta taas! Mä kopioin muutaman lapsuuskuvan vanhasta postauksesta ja ehkä tästä syystä lopputekstin väri muuttui. Älkää antako sen häiritä 🙂

Mun lapsuus on ollut tosi tavallinen ja lapsuudesta on vain hyviä muistoja. Meitä oli äiti ja isi ja sitten me lapset. Asuttiin rivitalossa, jossa oli paljon lapsiperheitä. Mun iskä kävi töissä ja äiti oli meidän lasten kanssa kotona 12-vuotta.

Me touhuttiin paljon äidin kanssa, käytiin kerhossa ja kerhonretkillä. Vietettiin hurjasti aikaa kotipihalla ja äiti teki usein leipäkoneella leipää ja leipoi paljon. Nämä on edelleenkin tosi lämmittäviä ja ihania muistoja. Koulusta oli ihana tulla kotiin, kun tiesi, että äiti odottaa kotona ja välipala on valmiina.

Mun vanhemmat erosi muistaakseni siinä kohdin, kun mä kävin kuudetta luokkaa. Mä en muista, että tämä olisi ollut kauhea kolaus, vaikka tottakai se pahaltakin tuntui. Mä muutin aika pian mun isän luokse ja me asuttiin kahdestaan kerrostalossa. Mä kävin äidin luona joka toinen viikonloppu ja samoin mun pikkusisko ja pikkuveli meillä.

Mun teini-ikä oli hankala ja iskä oli usein musta huolissaan. Mun iskä oli sellainen urheiluhullu ja jalkapallo valmentajanakin hän toimi. Iskä kertoi joka ilta rakastavansa mua ja häneltä mä olen oppinut tunteiden näyttämisen. Se on ehkä tärkein asia, minkä vanhemmalta voi saada ja mä olen tästä todella onnellinen. Amalia ja Milo saavat kuulla monta kertaa päivässä, että he ovat ihania ja heitä rakastetaan. Myös haleja ja suukkoja jaetaan meidän perheessä todella paljon.

äitiys

Äitinä mä pyrin olemaan lempeä ja rakastava. Meillä saa näyttää kaikenlaisia tunteita ja lapset tietävät sen. Välillä täällä on jumalattoman kiukkuista väkeä ja huuto raikaa, mutta sitten taas toisessa hetkessä pussataan ja halataan ja jutellaan miksi riideltiin. Äitinä mä haluaisin ehdottomasti olla vielä himpun verran kärsivällisempi. Etten menettäisi malttia ja huutaisi lapsille. Paljon tässä on petrattu, mutta vielä on opittavaa. Se on vaan toisinaan hankalaa, kun omat lapset ovat myös hyvin äkkipikaisia. Johnny tasoittaa meidän perhettä mukavasti ja se rauhallisuus on vain niin ihailtavaa tässä miehessä. Välillä on kuitenkin huojentavaa nähdä kuinka miestä vituttaa ja pinna on piukealla lasten kanssa, mutta hän ei vain ihan samalla tapaa tuo sitä esille kuin vaimo. Mutta se tunne on huojentava, kun näät että hei nyt tollakin meinaa palaa kerrankin käpy!

Äitinä mä olen hassuttelija ja tästä lapset tykkää. Mä myös jaksan heidän kanssa tehdä, en ehkä niinkään aina joka hetki leikkiä, mutta viedä heitä uimaan, sisäleikkipuistoon, leikkipuistoon, metsäretkelle, kylään ja avoimiin päiväkoteihin. Uiminen on tällä hetkellä ehkä se kaikkein rakkain yhteinen puuha. Se kun lapset onnellisina näyttävät äidilleen temppuja tai sen kuinka hienosti he laskevat vesiliukumäestä. Nämä hetket ovat kultaisia ja niinä hetkinä mä olen täydellisesti läsnä lapsille ja me kaikki ollaan niin onnellisia!

Minkälaisia muistoja teillä on omasta lapsuudesta ja minkälaisia vanhempia te pyritte olemaan?

Tänään luvassa viime päivien kuulumisia! Johnny lähti torstaina työmatkalle laivalle ja palasi kotiin eilen. Nyt isi on ollutkin aika paljon poissa viime kuukausina, mutta pian se sitten ihanasti helpottaa, kun joulunaika alkaa. Johnny pitänee siinä sitten kivan mittaisen joululoman, kun mies ei ole vielä käyttänyt kokonaan edes kesälomaansa.

Tämä pimeä ja sateinen marraskuu on ollut ankea ulkoilun suhteen ja kovasti odotamme lunta maahan. Lumi tuo niin paljon valoisuutta ja kauneutta kaikin puolin. Elämästä pitää kuitenkin nauttia eikä takertua ja valittaa huonoista keleistä, sillä tätähän tämä tuntuu olevan, kehnoa ilmaa vähän joka vuoden ajassa.

joulupiparit

Ilmoista viis, me olemme touhuilleet kaikenlaista! Tällä viikolla kävimme Milon kanssa kaksin avoimessa päiväkodissa Amalian kerhon aikana ja kivaa oli. Olemme myös leiponeet lasten kanssa pipareita, kuunnelleet joululauluja, hipelöity porukalla joulukoristeita ja selailtu lelukuvastotkin melko puhki. Alkuviikosta lähdimme koko perheen voimin uimahalliin isin työpäivän jälkeen ja oli mukavaa olla pulikoimassa koko perhe yhdessä. Milo ei tehnyt uimareissulla juuri muuta kuin sukelsi ja tämä taito on nyt toden teolla hallussa.

joulupiparit

Perjantaina kävimme siskon perheen kanssa HopLopissa, jossa Milo on jo ihan hirmuisen itsenäinen touhottaja. Poika laskee kaikki liukumäet ihan itse, vaikka äidistä se vähän hurjalta tuntuukin, kiipeää hienosti ja super nopeasti tulivuoren huipulle ja ajelee jo kolikolla toimivilla autoillakin ihan itse. Ihan hassua minkä kasvupyrähdyksen Milo on tehnyt kaikin puolin. Hän puhua pulputtaa jo todella hyvin ja paljon ja mua aina naurattaa, kun lapset usein saattavat puhua kirjakieltä, mutta Milo on aina puhunut kielellä.

Milo on tosi avoin tyyppi ja hän tutustuu helposti uusiin ihmisiin. Milo on käynyt taas muutamasti naapurissa leikkimässä ja niin reippaana hän sinne menee. Toki vierailut eivät kestä vielä kauaa ja viimeksikin naapurintäti toi Miloa kotiin parinkymmenen minuutin jälkeen, kun pikkuisella oli tullut ikävä mammaa.

Ensi kuussa meidän pienin täyttää kolme vuotta ja kyllä on aika rientänyt. Milon juhlat järkkäillään viikkoa ennen jouluaattoa ja saa nähdä minkä teeman poika juhlilleen valitsee.

joulupiparit

Tänään menemme Amalian kanssa jäähallille luistelemaan ja tekisi mieli viedä tyttö lehtipihville ravintolaan. Muuten tämä sunnuntaipäivä menee aika rennoissa tunnelmissa kotioloissa.

Ihanaa sunnuntaita kaikille <3