Korkeasaari

Korkeasaari

Johnny palasi töihin tänään ja arki alkoi tässä perheessä. Palaillaan kuitenkin vielä lomatunnelmiin ja Korkeasaaren reissuun, jossa olimme moikkaamassa eläimiä ja voi että sentään, kun Milo oli vauhti päällä. Eläimet kiinnostivat, mutta se vauhdin määrä mikä pojalla oli, oli mulle liikaa. Lopulta reissu olikin sitten ehkä enemmän ärsyttävä, kun kiva ja pieni ketutus kyti mun päässä lähes koko ajan. Oltiin Johnnyn kanssa mietitty, että Puuhamaassa olisi ollut vielä kiva käydä, mutta todettiin molemmat, että vietetään päivää Milon kanssa mieluummin kotipihalla kuin Puuhamaassa.

Mä näin Korkeasaaressa jo kauhukuvia, että Milo kiipeää tai putoaa johonkin häkkiin ja lopulta olin ikionnellinen, kun saimme pojan autoon ja turvavöihin kiinni. Tosin Milo ei pysy vöissäkään, vaan sieltäkin se saa kädet kokonaan vapaiksi ja sittenhän sitä joutuu pysähtelemään ja olla hermoheikkona vähän lisää.
Laittakaa siis vaan vinkkejä tulemaan, jos muilla on ollut tälläistä ongelmaa, ja kertokaa mikä turvaistuin olisi sellainen mistä ei oikeasti pääse irti?

Korkeasaari

Kuten kuvasta voi nähdä, vauhtia riitti!

Korkeasaari

Miten se jo tonne ehti..

Päivä Korkeasaaressa oli tosi pilvinen ja vettäkin sateli hieman, mutta eläimiä näkyi hyvin.

Korkeasaari

Pakkasimme reissuun mukaan kylmälaukkuun eväsleipiä, smoothieita, kirsikkatomaatteja ja kurkkua. Lisäksi meillä oli mukana juotavaa, suolakeksejä -ja tikkuja. Vietimme Korkeasaaressa pitkän päivän ja kotiin päästyämme lapset kävivät yöpuulle.

Amalian lemppari eläin oli laiskiainen ja eniten Amalia odotti matelijatalossa käyntiä. Kotiin lähtiessä lapset saivat valita Korkeasaaren kaupasta matkamuistot. Milo valitsi skorpioni tatuoinnin, jonka ehti melkein viskasta kaupan ulkopuolella olevaan kaivoon ja Amalia valitsi kirjan, jossa kerrotaan Korkeasaaren eläimistä. Me vanhemmat vain huokaisimme, kun reissu oli tehty ja päättyi 😉

Korkeasaari

Korkeasaari

Korkeasaari

Korkeasaari

Taistelua!

Korkeasaari

Korkeasaari

Hyvää huomenna alkavaa elokuuta kaikille <3

Linnanmäki

Me tehtiin reissu Linnanmäelle viime viikolla. Päivä oli aurinkoinen, mutta myös sadetta saatiin niskaan. Amalia kiersi kaikki laitteet, joihin pituus riitti ja tänä vuonna minä olin enemmän tytön kaverina laitteissa. Mä olen ollut ennen kunnon hurjapää, mutta äitiys on tehnyt musta ihan nössön. Jopa lasten laitteissa mua pelotti enkä vain pystynyt olla kiljumatta!

Linnanmäki

Milo ei tarvinnut omaa ranneketta, sillä poika on vielä alle 100cm. Milo kävi kuitenkin ilmaislaitteissa sekä muutamissa maksullisissa, joihin pääsi ilmaiseksi, kun vanhemmalla oli ranneke. Milo tykkäsi kovasti heppa-ajelusta ja viihtyi isänsä kanssa pitkän aikaa pelihallissa.

Linnanmäki

Lintsillä vierähti ihan koko päivä, kuten yleensä meidän perheellä aina tälläisissä reissupaikoissa. Me mennään aina lasten paikoissa lasten ehdoilla ja jaksetaan vartoa heitä emmekä yleensä koskaan hoputtele lapsia.

Linnanmäki

Linnanmäellä

Linnanmäki

Mukana meillä oli hieman pientä evästä ja juotavaa, mutta kävimme myös syömässä herkulliset hot dog -ateriat. Oli tosi hyvää street foodia ja mielettömän hyviä ranskalaisia. Lapset otti perus hodarit, mutta me otettiin Johnnyn kanssa hodarit nyhtöpossulla ja muilla nannoilla lisukkeilla.

Saa nähdä minkä pituisia lapset ovat ensi kesänä, jos vaikka Milollekin saisi hankittua rannekkeen ja viikari pääsisi hurjastelemaan siskon kanssa!

Linnanmäki Kivaa oli!!

Käyttekö te muut Linnamäellä vai suositteko jotain muita huvipuistoja tai lasten paikkoja?

Tänään on meidän 4-vuotis hääpäivä! Me ei oikeasti kumpikaan muistettu tätä, mutta onneksi anoppi muistutteli. Mukava melkein unohdetusta hääpäivästä kuitenkin tuli ja vietimme sitä yhdessä koko perhe. Veimme lapset läheiselle hyvin rauhalliselle uimarannalle, jossa olimme melkein koko ajan ainoat uimarit. Uintireissun jälkeen kävimme vielä kahvilla, mehulla ja jätskillä syrjäisessä rantakahvilassa, jossa on ihana tunnelma!

Hääpäivän kunniaksi haluan näyttää kuvia meidän romanttisesta makuuhuoneesta, jonne löysin Josefiinan aitasta kauniit vanhat lamput. Olen esitellyt makuuhuoneemme jo aikaisemmin, mutta en muistanut kuvata silloin suloisia seinätauluja, vaikka ne oikeasti seinällä jo tuolloin olivat. Taulujen sisällä on muistona molempien lasten vaatteita sekä ylimmässä myös minun potkupukuni. Tämä idea on lähtenyt äidiltäni ja hän antoi oman tauluni minulle Amalian syntymän jälkeen.

makuuhuoneen sisustus

makuuhuoneen sisustus

makuuhuoneen sisustus

Makuuhuoneessamme on juhannusruusu tapetti, johon olen aivan rakastunut. Söpö vaaleanpunainen yöpöytä on Ikeasta.

makuuhuoneen sisustus

makuuhuoneen sisustus

makuuhuoneen sisustus

Loppuun vielä video makuuhuoneesta!

https://youtu.be/z07GqfpQe3o

Mukavaa iltaa kaikille, mä painun vielä ulos maalaamaan meidän sohvapöytää, puss 😉

Lomaa on takana kaksi viikkoa ja vielä tämä viikko onneksi edessä. Sitten Johnny palaa sorvin ääreen, mutta me jatkamme lasten kanssa tutusti kotona. Amalian kerho starttaa muistaakseni vasta joskus elokuun puolivälissä, mutta kertaviikkoista mummilahoitoa jatkamme ensi viikosta alkaen. Nyt lapset ovat saaneet lomailla mummila hoidostakin ja olemme sitten käyneet mummin ja fafan luona kyläilemässä yhdessä koko perhe mikä on ollut oikein kivaa!

Hennolan kotieläinpiha

Hennolan kotieläinpiha

Ensimmäinen lomaviikko meni kehnosti, sillä ilmat olivat aika huonoja, kiukuttelimme paljon jokainen, Amalia tuli kipeäksi ja lopulta korvat ja silmätkin tulehtuivat ja sitten vielä se surullisin eli Nuuskun kuolema.

Toisella lomaviikolla alkoi erilainen meininki ja on se toisaalta niin jännä juttu kuinka meidän perhe hitsautuu aina entistä tiiviimmin yhteen suurissa vastoinkäymisissä ja tällä tarkoitan nyt tätä Nuuskun kuolemaa. Ei enää turhaa tiuskimista tai kiukuttelua tai no lapset tietysti kiukkuavat entiseen tapaansa, heh, mutta äiti vähän vähemmän. Me vanhemmat tuemme toisiamme surun keskellä, kosketamme toisiamme enemmän ja puhumme eikä sitä edes halua antaa turhille ärsytyksen tunteille valtaa.

Hennolan kotieläinpiha

Kanat orrella ja yks mököttää..

Johnnylla oli yksi työhomma tässä lomalla ja olin lasten kanssa sitten perjantain ja lauantain yksin. Tämä oli kyllä jo ihan kivaa, sillä olemme olleet kaikki koko ajan yhdessä, joten pieni lepo Johnnysta tuli tarpeeseen ja uskon miehen ajattelevan samoin. Sitten oli taas yhden yön erossa olon jälkeen kiva saada toinen kotiin. Perjantaina sain Eemin ja Iidankin päivähoitoon ja myös ystäväni Hämeenlinnasta tuli lastensa kanssa meille kylään. Päivä sujui mukavasti ja hurahti hirmu vauhtia. Johnnyn äitikin piipahti meillä ja istutti kolme aivan ihanaa vaaleanpunaista kukkaa kukkapenkkiimme muutaman kuolleen ruusun tilalle. Milo oli kovasti meidän apuna puutarhatöissä Amalian leikkiessä naapurissa.

Hennolan kotieläinpiha

Hennolan kotieläinpiha

Muutaman kesälomareissun olemme ennättäneet tehdä ja ensimmäinen oli vierailu Hennolan kotieläinpihalla. Postauksen kaikki kuvat ovat tältä reissulta ja kuten huomaatte myös siskoni lapsineen oli mukana. Jossain vaiheessa huomasimme yhden pienen karitsan päässeen karkuun aitauksesta ja ai että kun nauratti, kun Johnny meni vaan muina miehinä karitsan luokse ja nosti tämän takaisin aitaukseen emonsa luo. Aika suloinen näky tämä.

Hennolan kotieläinpiha

Viime viikolla kävimme Linnanmäellä oman perheen kesken ja siellä vierähti ihan koko päivä. Illalla autolle päästyämme teimme Milolle pesulapuilla iltapesut ja puimme yökkärin päälle. Poika nukahtikin sitten autoon ja kotona kannoimme hänet suoraan sänkyyn jatkamaan unia. Hammaspyykki jäi tältä illalta tekemättä nukkumatin tullessa hieman ennen kotia.

Hennolan kotieläinpiha

Amalia oli tänäkin vuonna oikea hurjapää laitteiden suhteen ja tällä kertaa minä kuljin laitteesta laitteeseen tytön mukana. Mua aina naurattaa, kun Amalia nostaa laitteissa kätensä ilmaan eikä halua, että mä pidän hänestä yhtään kiinni. Tulee jotenkin oma nuoruus mieleen tästä, ja hurjaa, että Amalia on kuitenkin vasta viisi! Pituus ei valitettavasti riittänyt lähellekään 120cm laitteisiin eikä Milo pienellä edes 100cm laitteisiin. Milo totesikin haluavansa mennä rumpukaruselliin yksin, mutta onneksi tungin mukaan, sillä poika yritti nousta koko ajan seisomaan ja hoki laitteen olevan tylsä. Milo ei ihan hirmuisen monessa laitteessa käynyt, mutta viihtyi super hyvin isänsä kanssa pelihallissa, niin ja pienessä angry birds leikkipuistossa myös. Miloa oli pidettävä silmällä todella tarkasti, sillä hän meni minne sattui eikä pahemmin odotellut muuta perhettä.

Hennolan kotieläinpiha

Hennolan kotieläinpiha

Lomalla ollaan oltu myös kahdesti viettämässä päivää siskoni perheen mökillä. Milo tykkäsi kalastaa ja istui isänsä ja Eemin kanssa paikallaan laiturin nokassa ongella pelastusliivit päällä tunnin verran. Tämä oli oikeasti aika uskomatonta!

Hennolan kotieläinpiha

Pikkusisko!

Hennolan kotieläinpiha

Hennolan kotieläinpiha

Melko vauhdikasta menoa kuitenkin yleensä!

Alkuloman jälkeen meillä on ollut kyllä tosi kiva ja rentouttava loma. Just sellanen aikatauluton, välillä jopa tylsä, ihanan suunnitelmaton yhdessä eletty loma <3 Hennolan kotieläinpiha

Vielä on tiedossa reissu Korkeasaareen sekä yhdet tupaantuliaiset, joihin näillä näkymin mennään yhdessä Johnnyn kanssa!
Ihania kesäpäiviä murut ja hei miten Teidän kesä on sujunut? <3

Heipparallaa kaikille!! Kesälomalla vielä ollaan ja aika hiljaista täällä blogin puolella on ollut, vaikka tarkoituksena oli kyllä kirjoitella hieman ahkerammin, vaikka lomalla ollaankin. Kirjoitusfiilis on ollut kuitenkin kokonaan poissa ja blogisivulla olen piipahtanut vain julkaisemassa kommentit. On ollut hyvin saamaton olo blogin suhteen, mutta vaikken ole kirjoittanut, niin olette olleet mielessäni kuitenkin usein. Uskon, että Te rakkaat lukijat ymmärrätte minua ja nyt haluan kiittää Teitä lukuisista kommenteista, joita jätitte Nuuskun poismeno -postaukseen. Luin niitä toisinaan itku silmässä ja olen hyvin kiitollinen jokaisesta kommentista.

Muutamat kysyivätkin mikä Nuuskulle oikein tuli ja vastaan siihen heti alkuun. Nuuskullahan oli ollut jo vuosia epilepsia ja nyt pikkuhiljaa hän oli alkanut saada entistä tiheämmin epilepsiakohtauksia. Jos ennen kohtauksia tuli kerran kuussa tai 2 viikon välein, niin viime viikon lopulla niitä tuli kolme päivässä. Olimme jo tehneet päätöksen Nuuskun päästämisestä taivaaseen ja Nuusku oli tarkoitus viedä eläinlääkäriin lopetattavaksi maanantaina. Tilanne kuitenkin muuttui lauantaina äitini tullessa jättämään viimeiset jäähyväiset Nuusku hauvalle. Nuusku innostui hirmuisesti äitini tulosta ja lopulta sai kohtauksen. Kohtauksen mentyä ohi perään tuli heti uusi ja muistaakseni vielä kolmas. Nuusku tokeni tästä, mutta ei päässyt hetkeen lainkaan ylös maasta. Johnny lähti heti soittelemaan päivystävällä eläinlääkärille, joka sitten pääsikin paikalle jo reilu tunnin päästä ja Nuusku pääsi kivuistaan ja on nyt hauvaenkelinä meidän perheelle.

Amalia totesi heti ensimmäisenä iltana Nuuskun kuoleman jälkeen: äiti miksi me ei voida mennä koko perhe sinne kuoppaan? Ai että kun itketti ja paljon.

Lapset ovat kuitenkin suhtautuneet Nuuskun kuolemaan hyvin. Me olimme keskustelleet tästä jo aika ajoin, sillä tiesimme Johnnyn kanssa ettei Nuusku tule elämään enää vuosia. Hautasimme Nuuskun meidän omalle pihalle ja lapset ovatkin joka päivä vieneet Nuuskulle kukkia ja Amalia on höpissyt Nuuskun kanssa. Amalia kertoo aina Nuuskulle, kuinka kovin hän tätä rakastaa ja minä olen vieressä itku silmässä. Amalia puhuu aina niin kauniisti. Milokin on vienyt kukkia Nuuskun haudalle, mutta ollut hiljaa. Tosin yhtenä päivänä Milo huiski sählymailalla haudalta kaikki kukat ja multa vaan pöllysi. Isommat mukulat huusivat lujaa ja tottakai minäkin menin Milolle kertomaan ettei näin saa missään nimessä tehdä. Korjasimme sitten kaikki yhdessä haudan ja Milo on sittemmin jättänyt sen rauhaan. Nyt tämä hieman jo naurattaa ja tiedän ettei Nuusku pane pahakseen, sillä kyllähän hän tuon viikarin tunsi.

Me ollaan Johnnyn kanssa jakseltu myös hyvin, vaikka välillä ikävä puristaa rintaa. Tuntuu tosi vahvasti, että jotain puuttuu ja vaikka Nuusku oli todella rauhallinen niin sen huomaa koko ajan, että hän on poissa. Joinain hetkinä sitä ei kuitenkaan heti muista ja sitten tuleekin tosi haikea olo, kun tajuaa, että ai niin Nuuskuahan ei enää ole. Johnnysta kaikista oudointa on, kun ei enää ikinä saa kuulla Nuuskun tassujen kopinaa.

Hyvin me silti ymmärrämme sen, että Nuuskun aika oli nyt ja hän sai kuitenkin elää oikein hyvän ja pitkän koiranelämän <3 nuusku Tämä kuva on samalta päivältä, kun Nuuskun matka päättyi <3