Me oltiin vauvelin kanssa kaksistaan tänään ja Nupun nukkuessa mä en vetänyt lonkkaa enkä tehnyt kotihommia, vaan kirjoitin. Blogi on jäänyt taka-alalle Nupun syntymän jälkeen ja olen keskittynyt vain ja ainoastaan vauvaan ja perheeseen ja se on ollut ihanaa. Nyt Milo aloittelee todella pitkän tauon jälkeen mummilapäiviä Johnnyn äidin hoivissa eli hän oli tänään siellä ja Amalia eskarissa. Tässä kohtaa tuntuu hyvältä aloitella uudestaan kerran viikossa mummilahoitoa, sillä Milo on ehtinyt kivasti tottua kerhoon tässä syksyn aikana ja viihtyy siellä loistavasti. Katsotaan jos jatkossa Milo kävisi mummin luona tosiaan kerran viikossa ja mä saisin sitten tehdä blogihommia ja kirjoituksia tulisi hieman useammin. Itsekin kaipaan kirjoittelua ja rauhaa siihen. Ei sitä oikein iltaisin jaksa tai halua tehdä blogijuttuja Johnnyn tultua töistä, vaan on mukavampi viettää aikaa yhdessä koko perhe. Ja kun ne illat tuntuvat aina menevän muutenkin aivan hujauksessa.

vauva

Vauva rentouttaa ja rauhoittaa

Ainakin näin tekee tämä meidän Nuppu vauva. Usein istun nukkuva Nuppu sylissä keinutuolissa, kiikumme hiljaa tai olemme vain paikoillaan ja katselen isompien lasten touhuja. Välillä he rakentelevat yhdessä legoilla tai tanssivat musiikin tahtiin. Nämä hetket ovat niin rauhallisia ja meillä kaikilla on hyvä olla.

Mun on ollut aina hieman hankala rentoutua ja tästä syystä tein jossain vaiheessa mindfulness-harjoitteita. Ne kuitenkin jäivät pikkuhiljaa ja jotenkaan en ole tähän hetkeen niitä kaivannut, sillä tunnen, että vauva rentouttaa ja rauhoittaa mua tosi paljon. Mä pysyn aloillani ja nautin vauvasta ihan valtavasti. Hän on niin rauhallinen, että rauhoittaa äitinsäkin. On tärkeää pystyä vain olemaan ilman, että mieli on koko ajan seuraavassa hommassa. Vauva sylissä pystyn olla miettimättä pyykkikasoja ja jos ne pyrkivät mieleen, niin yritän karistaa ne ja vain nauttia hetkestä.

vauva

Rakastan siistiä kotia, mutta pidän ehdottomasti tärkeämpänä lasten kanssa vietettyä aikaa kuin sitä, että pyykit on viikattu tai paikat siistitty. Eikä sitä suoraan sanottuna enää ehdi jokaisen aterian jälkeen siivota pöytää saman tien, jos vauva itkee tai haluaa syödä. Välillä astiat notkuvat pöydässä Johnnyn tullessa töistä kotiin ja se on ihan ok. Siinä sitten jompi kumpi meistä vanhemmista korjaa sotkut. Johnny ei ole koskaan ollut moksiskaan, jos kotona odottaa hirmuinen pommi.

vauva

Tämä vauva-arki kolmannen lapsen kanssa on ollut aivan mielettömän ihanaa. Pystyn hyvin antamaan vauvalle paljon huomiota siitä huolimatta, että hänellä on kaksi isompaa sisarusta. Amalia ja Milo ovat molemmat jo sen verran isoja ettei heitä tarvitse monessakaan asiassa auttaa. Toki hekin kaipaavat huomiota ja sitä saavat, mutta kaikki perusjutut ovat molemmilla hienosti hallussa. Kotipihalle heitä voi jo laskea kaksin leikkimään, mikä on mahtava juttu, sillä talvi on vastassa enkä mä voi siellä pihalla töröttää Nupun kanssa jos hän on hereillä. Riitatilanteita tulee joka päivä, mutta jotenkin Amalia ja Milo ovat alkaneet puhaltaa enemmän yhteen hiileen pikkusiskon syntymän jälkeen. Milo on aivan innoissaan, kun isosisko leikkii enemmän hänen kanssaan ja näillä kahdella on ihania ja aivan hulvattomia juttuja keskenään. Ja ajatelkaa, ei aikaakaan niin niitä on tuossa kolme koheltamassa ja naurattamassa meitä vanhempia. Mä kyllä pitäisin Nupun mielelläni tälläisenä ihanana pikkuisena vauvana <3

vauva
Olet täydellinen <3

vauva

Vauvalla on ollut tänään suuri päivä, sillä hän sai nimen ja ihanan nimen saikin <3

Juhlimme ristiäisiä täällä kotona ja vieraita oli lähes neljäkymmentä. Hienosti mahduimme ja tunnelma oli ihanan kotoisa ja lämmin. Pappina oli meille jo tutuksi tullut ihana pappi, joka on kastanut siskontytön Iidan sekä Amalian ja Milon ja lisäksi vihkinyt mut ja Johnnyn sekä siskoni ja hänen miehensä. Pappi on todella ihana ja ottaa lapset aivan ihanasti huomioon. Kummeiksi meidän rakas lapsemme sai meille rakkaat ja tärkeät ihmiset <3

vauva

Vauveli otti juhlimisen oikein rennosti ja nukkui koko ajan muutamasti heräten syömään. Pieni murunen kävi monessa eri sylissä heräämättä lainkaan ja juhlahäly ja sylien lämpö sai pienen tuhisemaan oikein maittavia prinsessaunia <3

vauva

vauva

Nimekseen rakas tyttäremme sai Nuppu Elvi Alisa <3

 

Meidän vauvan iho on mennyt ärtyneelle ihottumalle kasvoista, kaulalta sekä rintakehältä. Ihottumaa on myös selässä ja hieman käsissä. Neuvolatäti varasi ajan neuvolalääkärille ja neuvolalääkäri laittoi lähetteen Lohjan lastenpolille, jonne pääsimme heti seuraavana päivänä. Kokenut lastenlääkäri tutki vauvan ja määräsi viikon kortisonivoidekuurin ja muutaman muunkin rasvan. Kuukauden päästä on uusi aika ja jos iho on edelleen huono, niin sitten mietitään allergia-asioita. Iho rauhoittui ihan hirmuisesti vain muutaman rasvauksen jälkeen, mutta saa nähdä palaako ihottuma kuurin jälkeen. Vauva voi kuitenkin oikein hyvin ja on tyytyväinen. Milon kanssa ei ole rasvojen kanssa hetkeen tarvinnut enää läträtä, mutta nyt alkaa sitten rasvailu vauvelin kanssa. Pääasia, että pikkuinen voi muuten hyvin.

Tavallista arkea

Tämä viikko ollaan elelty tavallista arkea, sillä viime viikon syysloma hurahti ja Amalia palasi taas esikouluun ja Milo kerhoon. Kuskaukset ovat sujuneet oikein hyvin ja turhaan jännitin niitä. Herää itse tarpeeksi ajoissa ja laittaa illalla reput valmiiksi. Niin ja ulkovaatteet, meillä kun on käynyt niinkin, että kumpparit ovat löytyneet aamulla ulkoa märkinä tai takki jäänyt isin autoon.

Eilen Amalialla oli eskarissa valokuvaus ja oli ollut puhetta, että lapset voisi olla eskarissa jopa hieman ennen yhdeksää. Noh meillä kävikin sitten lähtiessä niin, että vauva itki lohduttomasti turvakaukalossa eikä autonavaimet olleetkaan tutusti avainnaulakossa. Puhelu miehelle, joka ei avaimiin ollut koskenut ja hermoromahdushan siinä ehti tulla. Onneksi Johnny soitti muutaman minuutin päästä ja sanoi nähneensä toiset autonavaimet keittiössä ja niin päästiin lähtemään. Eskarin kello näytti paria minuuttia vaille yhdeksää, mutta kaikki lapset istuivat jo luokkahuoneessa valmiina kuvaan. Kyllä mua niin harmitti ja eniten tietysti oma hermoiluni. No luultavasti tälläisiä aamuja on luvassa toistekin, eihän kaikki aina suju jouhevasti, vaikka kuinka yrittää ennakoida.

vauva

Mihin ihme porukkaan mä oon syntynyt… 😉 <3

Tällä viikolla olin ensimmäisen kerran näiden kolmen lapsen kanssa yön yli yksin, kun Johnnylla oli Porissa hommia kahtena peräkkäisenä päivänä ja oli tietysti järkevämpi, että mies jää sinne yöksi, kun ajomatka on niin pitkä. Johnny oli itse ajatellut tulevansa kotiin, mutta mä ehdotin tätä ja sanoin pärjääväni lasten kanssa. Ja hyvinhän meillä meni. Amalia sai nukkua meidän sängyssä ja mä nukuin vauvan kanssa sohvalla neljään asti, kunnes Milo huuteli sängystä ja menimme sitten vauvan kanssa makkariin jatkamaan unia. Aamulla kellon soidessa olin pakahtua onnesta, kun katselin noita kolmea murusta, jotka viekukkain tuhisivat. Amalia ja Milo ihan lähekkäin ja vauva pinnasängyssä heidän vieressä, kolme maailman rakkainta.

Huomenna vauvan ristiäiset

Ja eilen vasta kävin Amalian ja vauvan kanssa kaupoilla hankkimassa juhlavaatteita. Vähän mattimyöhäisiä tässä ollaan, mutta kaikki saatiin hankittua. Kukatkin tilattiin samalla reissulla ja vauvan mekko tuli pikatoimituksena postiin torstaina. Jotenkin olen vain niin uppoutunut tähän vauvakuplaan ettei oikein mihinkään tee mieli lähteä ja ristiäisjututkin jätin viime tinkaan.

Perjantaina oltiin sentään aamupäivä Milon ja vauvan kanssa perhekerhossa ettei nyt ihan mökkihöperöidytä ja oli aivan ihanaa. Milosta oli hauskaa, kun äiti ja vauva olivat mukana ja yritämme ottaa tavaksi käydä perjantaisin kerhoilemassa. Vauva oli hereillä lähes koko ajan ja valvoi siis aamu seiskasta yhteentoista, kunnes simahti aivan lötkönä mun olkapäälle naama rutussa. Vauva alkaa olla pidempiä aikoja hereillä, vaikka edelleen tuntuu, että hän nukkuu aivan valtavasti. Milo nautti kerhosta kovasti ja leikki välillä itsekseen ja välillä kavereiden kanssa. Hartaushetken aikana poika piti ylpeänä pikkusiskoaan sylissä ja kyllä tämän äidin sydän taas lepatti <3

Ps. Huomenna illasta kannattaa olla kuulolla, sillä paljastan vauvan nimen täällä silloin, jännää <3

Ihanaa viikonloppua kaikille!

Oi sentään, kuukausi on mennyt siitä, kun meidän pieni tyttäremme syntyi. Kuukausi on mennyt nopeasti, mutta olemme nauttineet rauhassa jokaisesta hetkestä tämän pikkuisen ihanuuden kanssa. Tämän kolmannen vauvan tulo meidän perheeseen on ollut täydellistä ja olemme hänestä niin äärettömän onnellisia. Eilen isi sai ensihymyn tyttäreltään ja myöhemmin saman päivän aikana vauveli hymyili myös minulle ja tänä aamuna Amalialle heti, kun Amalia heräsi ja kiirehti vauvan luokse keittiöön. Tosin siskoni sanoi tänään, että hän huomasi lauantaina poikansa Eemin synttäreillä, että vauva olisi hymyillyt mun kummitädille, mutta sisko oli vain ajatellut ettei vauveli vielä voi hymyillä.

vauva

Tänään suhasin vauvan kanssa ensi kertaa eskariin ja kerhoon viemään isommat, sitten palasimme hetkeksi kotiin, kunnes hurautimme neuvolaan ja sieltä kiireenvilkkaan hakemaan Miloa kerhosta hieman aiemmin, sillä pappi oli tulossa meille ristiäisiä “suunnittelemaan”. Oli siinä hieman menoa ja onneksi vauveli nukkui automatkat eikä itkenyt. Siinä meinaa iskeä paniikin poikanen, kun pieni vauva rääkyy naama punaisena takapenkillä ja itse istut ratin takana.

Neuvolassa oli kaikki hyvin ja pikkuinen on kasvanut oikein hienosti. Paino oli jo 4490 g ja pituus 56,2cm. Syntymämitat oli 3810g ja 52 cm. Huomenna käväisemme vielä näyttämässä vauvan ihoa neuvolalääkärille. Iho on aika ärtyneen näköinen kasvoista, kaulalta ja hieman myös massusta ja neuvolatädit (toinenkin kävi ihoa katsomassa) meinasivat, että vauvalle näyttäisi tulevan allergiaoireita rintamaitoni kautta.  Eihän se toki mikään ihme olisi, jos muistatte Milon vauva-ajan. Onneksi tyttö voi hyvin eikä oireile muuten, iho ei kutise eikä näytä vaivaavan häntä. Saa nähdä mitä neuvolalääkäri huomenna sanoo.

Haluan jakaa tähän loppuun ihanan runon, jonka lähetimme ristiäiskutsuna. Niin herkkä ja kaunis <3

“Katso” sanoi Nalle Puh ja osoitti maahan.
“Mitä?” kysyi Nasu.
“Uudet jalanjäljet. Kahden seuraan on liittynyt kolmas.”

Runo lainattu täältä.

vauva

Ja niin se arki alkoi ja Johnny palasi töihin kolmen viikon isyysloman jälkeen. Arki ei tosin alkanut aivan normaalisti, sillä lapsilla on tämä viikko esikoulusta ja kerhosta syyslomaa. Ja se on kiva juttu, saamme nyt rauhassa viikon touhuilla ja olla neljästään tässä kotosalla. Amalia aloittelikin lomansa aivan ihanasti, sillä Johnnyn äiti vei tytön Flamingoon hotelliin yöksi ja tietysti kylpylään myös. Shoppaillakin Amalia ehti ja olivat syöneet illallisen kreikkalaisessa ravintolassa. Hotellilla ennen nukkumaanmenoa oli vielä herkut maistuneet ja aamulla sain kuvan iloisesta Amaliasta, joka kylpi ihanassa vaahtokylvyssä. Milo sai siskolta tuliaisia, aika hurjan näköisen naamarin ja halloween-paidan ja muutaman nerf-auton.

Muita suunnitelmia syyslomalle meillä ei ole, varmasti ulkoillaan ja lenkkeillään vaunujen kanssa ja ollaan ihan lunkisti. Tässä ollaan paranneltu Milon kovaa yskää ja mun rintatulehdusta ja vauvallakin oli jo ensimmäisen nuha, joka ei onneksi äitynyt kovin pahaksi ja nenätipat ja nenän niisto on auttanut eikä lääkäriin ole tarvinnut lähteä.

vauva
Olen mä jo aika paljon kasvanut kolmessa viikossa!

Ristiäiset meillä on kahden viikon päästä ja Amalia yrittää kysellä vauvan nimeä joka ikinen päivä. Hölösuu neidille sitä ei voi kertoa, sillä muuten sen tietää kaikki läheiset ja me kun ollaan aina haluttu pitää nimi salassa ristiäisiin asti.

Meillähän oli vauvalle nimi jo raskausaikana ja koko nimi oli Johnnyn keksimä ja musta oli jotenkin ihanaa, että nimi oli kokonaan miehen keksimä, kun ei Johnny ole näihin nimiasioihin koskaan heitellyt kuin pilailu ehdotuksia. Mutta siinä raskausajan kuluessa nimi ei vaan tuntunut enää täysin oikealta ja nimenhän pitää olla ehdottomasti täydellinen eikä mikään sellainen mitä toinen ei nyt kuitenkaan ihan täysillä halua ja niinpä nimi meni vaihtoon yhteisymmärryksessä. Mua häiritsi nimessä kovasti se, että mun yhden nuoruudenkamun tytöllä on samainen nimi.

Mulla on ollut mielessä yksi ihana nimi, ollut jo vuosia ja siitä Johnnykin tykkäsi kovasti. Vauvalle tulee etunimen lisäksi kaksi toista nimeä, samoin kuin Milolla on. Mä odotan ristiäisiä jo hirmuisesti ja sitä, että vauvan ihanan nimen saa kuulla kaikki muutkin ja saamme alkaa kutsumaan häntä nimellä muutenkin kuin hiirenhiljaa tai iltaisin kolmisin ollessamme.

vauva

Vauvalla on ollut edelleen pientä masuvaivaa tästä mun antibiootista, jota joudun syömään rintatulehdukseen. Onneksi nyt on jo kahdeksas päivä ja kuuri kestää kymmenen päivää. Öisin vauva on heräillyt aika paljon ja yhtenä yönä hän nukkui jonkin aikaa mun massun päällä. Muuten hän nukkuu omassa pinnasängyssä. Päivisin vauvaa on itkettänyt välillä kovin hetken aikaa, mutta nopeasti kipu on mennyt ohi.

vauva
Johnny nappas mahtavan kuvan, kun aloin huristelemaan imurilla ja mitä tekikään vauva, hih 😉

Musta on ollut ihana olla yksin lasten kanssa eikä ole tuntunut lainkaan hankalalta. Mä edelleenkin olen ihan ihmeissäni tämän meidän vauvelin kanssa, joka viihtyy hetkiä sitterissä, jotta saan laitettua aamupalaa isommille ja itselleni eikä tarvitse hötkyillä, vaan hän ihan oikeasti vain viihtyy ja tuijottaa esimerkiksi kattolamppua. Täällä talossa ei olla tälläisiin vauvoihin totuttu.

Lauantaina pikkuinen tulee kuukauden ja meillä on vauvakuvaukset. Mulle järjestettiin baby shower-kutsut (joista en ole muuten ehtinyt täällä edes kirjoittaa) ja rakkaat ystävät ja sukulaiset antoivat lahjaksi lahjakortin vauvakuvaukseen ja nyt se pääsee käyttöön. Tarkoitus oli otattaa kuvat ihan pikkuriikkisestä vastasyntyneestä, mutta mä havahduin vauvakuplasta varaamaan aikaa valokuvaukseen vasta vauvan ollessa reilu viikon ikäinen eikä aikoja ollut kuin vasta nyt, mutta aika kiva ikuistaa kuukauden ikäinen rakas ja onhan hän pieni vieläkin.

vauva

Nyt me jatkellaan iltaa tässä sohvalla kolmisin isompien lasten nukkuessa. Syödään Johnnyn kanssa nachopelti ja katsellaan ihan hulvatonta Pitääkö olla huolissaan sarjaa ja tuijotellaan meidän pientä ihanuutta vähän väliä <3