Heipparallaa ja mukavaa sunnuntai-iltaa. Mä olen täysin unohtanut täällä hehkuttaa meidän tulevaa Kreikan reissua, joka varattiin jo aikaa sitten, ehkä jopa helmikuussa. Tarkoitus ei oikeastaan ollut edes lähteä mihinkään, mutta siskon perhe sai meidät innostumaan matkasta. Mehän oltiin viime vuonna siskon perheen ja mun äidin kanssa Lanzarotella ja tälläinen porukkamatka oli tosi kiva! Tykätään reissata myös ihan oman pikkuperheen kanssa, mutta myös porukalla ja joskus olisi kiva lähteä reissuun jonkun läheisen ystäväperheenkin kanssa.

Kreikka

Matkakohde on tällä kertaa tosiaan Kreikka ja tarkempi kohde Kreetan Platanias. Me ollaan oltu Kreikassa ennenkin ja etenkin lyhyt lento on iso plussa. Mä en ole ollut ikinä ulkomailla raskaana, mutta tällä kertaa olen ja viikkoja taitanee olla tuolloin 25. Loma tulee todella tarpeeseen ja on ihana aloitella kesä kunnon rantalomalla etelässä. Johnny pitää sitten lisää kesälomia hieman myöhemmin ja pidemmän pätkän eikä siinä sitten ihan hirmuisesti ole aikaa, kun on jo isyysloma.

Kreikka

Tällä kertaa Kreikassa en pääse nauttimaan herkullista kreikkalaista salaattia, mutta varmasti löytyy muuta hyvää syötävää. Ehkä eniten mua mietityttää raskaana ulkomailla juurikin tämä ruokapuoli, että se olisi varmasti turvallista. Noh täytyy vaan olla tarkkana.

Kreikka

Tänään ilma on ollut ihan surkea, harmaa ja sateinen ja mä kaipaan vaan aurinkoa. Aurinko tekee mielelle ihmeitä ja olo on paljon energisempi ja iloisempi, kun on lämmin ja aurinko paistaa. Mulla on kyllä kova luotto siihen, että tästä kesästä tulee lämmin ja aurinkoinen!

Joko muut odottelee kesää? Onko joku teistä lukijoista karkaamassa etelän lämpöön alkukesästä tai kesällä?

 

Toisaalta tässä kohdin ei ole vielä hirmuisesti mitä odottaa eikä olla tosiaan vauvaa varten tehty mitään hankintoja lukuunottamatta Amalian valitsemia töppösiä. Vauvan tulo ei siis tunnu vielä edes ihan todelliselta, vaikka se massu tuossa kohisten kasvaakin ja pienen pienet vauvan potkut ovat alkaneet tuntumaan.

vauvavuosi

vauvavuosi

Ihana imetys

Muutamia ihania juttuja vauvavuodesta silti jo odotan ja yksi niistä on imetys. Meillä imetys on onnistunut molempien lasten kohdalla, vaikka Amalian kanssa imetyksen onnistumiseksi saikin tehdä paljon töitä. Milon kanssa se sujui alusta asti todella helposti ja molempien lasten imetyksestä on jäänyt kauniit muistot. Imetin Amaliaa vuoden ja kuukauden ja Miloa kaksi vuotta ja kuukauden, joten aika pitkät imetys taipaleet ollaan saatu kokea. Toivon imetyksen onnistuvan myös tämän kolmannen lapsen kanssa, sillä se läheisyys minkä siitä saa ja se hetki vauvan kanssa kaksin on sanoinkuvaamattoman ihanaa.

vauvavuosi

Liikuttava hetki

Mä odotan myös sitä ihan hirmuisesti, kun isosisko Amalia ja isoveli (sniif) Milo tulevat synnytyssairaalaan ensimmäistä kertaa tapaamaan pikkusisarustaan. Se hetki on varmasti hyvin liikuttava ja ikimuistoinen. Musta on ihan mielettömän ihanaa, että Amalia saa kokea tämän kaiken näin isona tyttönä ja toisaalta onhan Milokin jo vauvan syntyessä muutamien kuukausien päästä nelivuotias, joten myös tuleva isoveli ymmärtää jo paljon.

vauvavuosi

Odotan sitä vauvakuplaa ja vauvan ihanaa tuoksua. Niitä ihania ja täydellisiä ensimmäisiä viikkoja vastasyntyneen kanssa, kun saamme tutustua kotona kaikessa rauhassa uuteen ihanaan perheenjäseneen.

Ihan paras iskä

Meistä tulee Johnnyn kanssa vanhemmat vielä kerran kolmannelle lapsellemme ja tämä on ihan hillittömän upeaa. Mä olen tästä kaikesta ihan äärimmäisen kiitollinen ja onnellinen. Johnny on aina osannut olla pikkuruisen vauvan kanssa ja hän on ollut loistava isä ihan alkumetreiltä asti. Vauvaa odottaessa Johnny kokee ehkä itsensä hieman ulkopuoliseksi, mutta vauvan synnyttyä on isän roolissa saman tien aivan paras.

vauvavuosi

Vauvavuosi ihania muistoja täynnä

Mä toivon ettei vauvavuosi olisi ihan törkeän raskas. Olisi kiva jos vauva nukkuisi pidempiä päiväunia isosisarusten vartin-puolentunnin torkkujen sijasta. Toivon itselleni paljon voimia ja jaksamista, jos vauvavuosi on hyvin itkuinen ja ajattelen jo nyt etukäteen, että aion nauttia kaikista pienistä hyvistä hetkistä, kuten tein Milonkin vauvavuoden aikana ja näin siitäkin jäi enemmän niitä positiivisia ja ihania muistoja.

Vauvavuosi on kuitenkin nopeasti ohi, sen tiedän kokemuksesta. On vain oltava läsnä ja elettävä hetkessä. Muistaa pyytää apua, jos tuntuu siltä ja nauttia kaikesta siitä mitä se tuo mukanaan.

Voi vauva, miten me sinua jo odotamme <3

 

Raskausviikkokuulumiset jäivät viime viikon tiistailta kokonaan ja tällä kertaa niitä tuleekin sitten kahden viikon edestä. Raskausviikkoja on kasassa tänään 19+0 ja niinpä mennään jo raskausviikolla 20!

Sikiön paino: 250 g
Sikiön pituus päästä peppuun (CRL): 15 cm
Koko pituus: 21,5 cm

Raskaus jo puolivälissä

On se aika hurjaa, siis ihan mieletöntä! Aika on kulunut kuin siivillä ja tuleva kesäkin menee varmasti tosi nopeasti. Mä nautin kovasti raskausajasta ja olen voinut edelleen oikein hyvin, joten mitään kiirettä tässä ei olisi.

Raskauskiloja hurja määrä

Massu kasvaa vauhdilla ja viime viikon maanantaina kävin neuvolassa pitkästä aikaa. Se olikin tämän raskauden toinen neuvolakäynti. Raskausviikkoja oli tällöin 17+6 ja raskauskiloja on tullut jo 8,5 kiloa! Se on musta tosi paljon näihin viikkoihin nähden, mutta toisaalta neuvolatäti ei sanonut tästä mitään. Itsekään en niinkään ole tästä moksiskaan, mutta kyllä se hieman mietityttää mitä sinne suuhun on viime viikkoina ängennyt, kun kiloja on tullut näin paljon.

Vertailin hieman Amalian ja Milon odotusajan neuvolakortteja tähän nykyiseen ja painoa on tästä kolmannesta tullut tosiaan eniten tässä vaiheessa. Toki Amaliasta ja Milostakin oli tullut noin viitisen kiloa molemmista.

Lähtöpaino on ollut kahden aiemman lapsen odotuksessa matalampi, Amaliaa kun aloin odottaa painoin vain 49 kiloa. Milosta taasen 55 kiloa ja nyt tällä kierroksella lähtöpaino oli 57 kiloa.

Aika paljon on saanut lukea kuinka monen odottajan painonnousu on ollut hyvin malttillista, toisilla paino on edelleen näillä viikoilla laskussa pahoinvoinnin vuoksi. Onneksi on löytynyt myös tälläisiä, joiden paino on noussut nopeammin enkä sentään ole ihan ainokainen.

Mä uskon, että tällä kertaa raskauskiloja tulee varmasti ainakin se 20 kiloa, luultavasti jopa hieman enemmän.

raskaus

No se pizza on vähän maistunut

Niin no siinä se syy varmasti onkin. Mulla on ollut tässä raskaudessa hyvin terveelliset mielihalut aika pitkäänkin, mutta nyt roskaruuan himo on toden teolla alkanut. Toisaalta onneksi mieli tekee myös muuta ja syön paljon tomaatteja ja ruisleipää, jotka ovatkin roskaruuan lisäksi tämän hetken himotukset. Niin ja se piimä edelleen, perunamuusia taas en ole enää syönyt.

Nyt mä aion kuitenkin rajoittaa pizzan ja muun mätön syöntiä ja yritän elellä terveellisemmin.

Ekaa kertaa sokerirasitukseen

Mä en ole siis ikinä ollut, vaikka ikäni puolesta sinne olisin jo aikaa sitten joutanut. En tiedä miksei mun neuvolatäti ole kummankaan odotuksessa kokenut tähän tarvetta enkä mä sinne tietysti ole mitenkään hinkunut. Tällä kertaa se taitanee kuitenkin olla edessä ja ihan hyvä niin. Mä olen jo 32-vuotias ja tätä painoa on tullut, joten kai se on ihan hyvä tsekata. Toki siitä puhutaan sitten kuukauden päästä seuraavalla käynnillä lisää, vielä ei ole sen aika.

Neuvolakuulumiset

Verenpaineet oli hyvät, pissa puhdas ja vauvan sydänäänet löytyivät heti ja kuulostivat oikein hyviltä ja niin ihanilta. Vauveli potki myös todella kovin ja jessus, kun siitä kuului kova ääni. Neuvolatäti totesikin ennen sydänäänien kuuntelua, että niitä voi näillä viikoilla joutua hakemaan jopa muutaman minuutin, mutta meidän pikkuinen potkaisi laitteeseen saman tien vimmatulla voimalla eikä ollut epäilystäkään siitä onko kaikki hyvin. Sydän jumputti oikein hienosti ja aika vikkelältä tämä masussa oleva pikkuinen vaikutti. Noh ei kai tähän perheeseen kovin rauhallista tapausta tarvitse odottaa 😉

Siinä ne neuvolahommelit oikeastaan olivat ja juteltiin sitten aika kauan neuvolatädin kanssa kaikenlaista. Me kun ollaan tuttuja jo muutenkin. Ensi kerralla neuvolatäti vaihtuu ja toivotaan, että tämä täti pysyisi läpi raskauden ja vielä vauvavuodenkin, se olisi jotenkin ihanaa.

Minkälainen painonnousu teillä muilla odottajilla on tai on ollut näillä viikoilla? 

Me ollaan Johnnyn kanssa aika sählä pariskunta. Johnny enemmän, mutta kyllä mullekin tuntuu vaan sattuvan ja tapahtuvan.

hölmöläiset

Tässä muutamia hölmöilyjä!

  • Amaliaa odottaessa mun äiti “stressasi” välillä ettei vaan unohdeta tulevaa vauvaa mihinkään
  • nuorina me käytiin aika paljon vaateostoksilla Helsingissä ja kerran taas porhallettiin motaria pitkin ja huomattiin yhtäkkiä, että Nuusku hauva istuu takapenkillä, vaikka se piti jättää Johnnyn vanhemmille hoitoon
  • Johnnyn äiti on ollut nykyään mun hovikuskina lasten lääkärireissuilla, kun itse en uskalla ajaa Helsingissä ja tuossa ekana talvipäivänä lähdin ajelemaan kotoa anoppilaan hovikuskia hakemaan, lunta pyrytti helvetisti ja yhtäkkiä kuskin puoleinen pyyhin lens ku pieru saharaan. Menin ensin paniikkiin, mutta onneksi kekkasin ajella kotimme lähellä olevaan autokauppaan ja sain uuden pyyhkimen ja asennuksenkin kaupan päälle
  • hetki sitten huomasin, että mun autonrenkaat on aika tyhjät (tai siis oikeesti mä en edes huomannut, vaan eräs vieras pariskunta niitä kauhisteli) ja mietin, että mitä ihmettä teen, kun enhän mä osaa niitä edes täyttää. Noh ajelin sitten taas yhteen meidän kodin lähellä olevaan autoliikkeeseen ja pyysin apua. Ukko käski mun ajaa auton huoltoon ja työmies laittoi ilmat ja naureskeli vaan ettei hän tästä nyt mitään hintaa ota
  • Johnnylla siirtyi yhtenä päivänä aamun palaveri pikkusen ja ukko oli vaan todennut palaverin siirtäjälle, että joo no mä käyn tässä välissä vaikka parturissa
  • Johnny vei niillä super liukkailla keleillä roskiksen illalla mun kylpytakki päällä ja mun 36 numeron kumpparit jalassa ja se vaan liuku ohi roskiksen niin hölmön näkösenä tasapainotellen ja mä hörötin vaan ihan täysillä terassilla
  • Johnny on meinannut lähteä töihin ilman housuja
  • mä soitin kerran vakuutusyhtiöön ja sanoin vaan iloisesti Johanna tässä heikka! Ai luoja mua nauratti ja sisko nauroi vieressä vedet silmissä
  • Johnny keittää kahvit yleensä aina vituralleen. Joko pannu on vinossa tai sitten niinku yhtenä päivänä konttorilla mies keitti kaffet niin, että se osa moccamasterista mistä kahvi valuu olikin jostain syystä täysin väärässä kohdassa ja kahvit valu sitten pöydän kautta lattialle
  • ajelin Johnnyn hiuksia eräänä iltana ja koneesta loppui akku puolessa välissä päätä eikä se suostunut enää latautumaan. Mä nauroin ihan hulluna, Johnny ei yhtään ja lopulta mies totesi vaan kylmän viilesti, että on se sitten töihin mentävä vaan näin. Lataus lähti kuitenkin toimimaan ja hiukset saatiin valmiiksi

Onko joukossa muita hölmöläisiä, joille sattuu ja tapahtuu? 

Mitä ootte mieltä? Onko moni ollut selvittämättä? Me siis oltiin jo päätetty ettei selvitetä vauvan sukupuolta, mutta nyt mä olen tullut hieman toisiin aatoksiin. Tekee vaan niin kovin mieli tietää onko vauva tyttö vaiko poika enkä enää tiedä maltanko olla kysymättä. Johnny totesi heti, kun aloin tätä pari päivää sitten pohtimaan, että sille on ihan sama ja mä saan tehdä päätöksen.

vauvan sukupuoli

Helpompi valmistautua vauvan tuloon?

Ihmeellistä on se, että olin päätöksestä jo niin varma ja monelle tästä ehtinyt jo vouhottaa ja nyt en meinaa malttaa, kun pitää odottaa vielä muutama viikko ennen kuin sitä pääsee kysymäänkään. Vauvan sukupuoli on alkanut viime päivinä mietityttämään ihan hirmuisesti  ja jotenkin tuntuu, että vauvaan pääsisi paremmin tutustumaan jos tietäisi onko hän tyttö vai poika.

Myös valmistautuminen vauvan tuloon olisi helpompaa ja olisi kiva ostaa vaatteita tietäen kumpaa sukupuolta vauva on ja näin ollen ei tarvitsisi ostella niin neutraaleja kuoseja ja värejä. Ja kun niitä vaatteita on nykyään niin pilvin pimein ja aivan ihananlaisia, niin olisihan se kivaa päästä fiilistelemään kaikkea ihan kunnolla jo tässä raskauden aikana. Ja vauvan nurkkauskin olisi mukavampi sisustaa ja värimaailma olisi selkeämpi, jos sukupuoli olisi tiedossa jo etukäteen.

Toisaalta taas olisi jännittävää ja ihanaa päästä kokemaan myös se, kun vauvan sukupuoli paljastuu vasta syntymän jälkeen.

Noh nyt tässä on vielä hetki aikaa pohtia tätä <3

vauvan sukupuoli

Lasten toiveet sukupuolen suhteen

Mitää merkitystähän vauvan sukupuolella ei meille vanhemmille ole, lapset ovat toki toiveensa esittäneet ja yllättävääkö Amalia toivoo pikkusiskoa ja Milo pikkuveljeä, heh 😉

Mitä te lukijat tekisitte meidän tilanteessa, ottaisitteko selvää jos onnistuu vai jättäisittekö jännityksen synnytyssaliin? <3 Ja kertokaa omia kokemuksia myös oletteko selvittäneet tulevan vauvan sukupuolen vai ette ja miksi näin? <3