Warning: "continue" targeting switch is equivalent to "break". Did you mean to use "continue 2"? in /home/clients/670df0887837b9922f20cf65f9464851/web/wp-content/plugins/revslider/includes/operations.class.php on line 2851

Warning: "continue" targeting switch is equivalent to "break". Did you mean to use "continue 2"? in /home/clients/670df0887837b9922f20cf65f9464851/web/wp-content/plugins/revslider/includes/operations.class.php on line 2855

Warning: "continue" targeting switch is equivalent to "break". Did you mean to use "continue 2"? in /home/clients/670df0887837b9922f20cf65f9464851/web/wp-content/plugins/revslider/includes/output.class.php on line 3708
lokakuu 2017 - Sydän vähän kallellaan
 

Pitkästä aikaa päivä kuvina postaus! Nappasin kuvia meidän arkisesta keskiviikkopäivästä, jonka vietimme pitkälti ihan kotosalla. Johnny oli lähtenyt edellisenä iltana sählyyn, joten molemmat lapset saivat nukkua äidin kanssa meidän vanhempien sängyssä. Näin nukkumaanlaitto käy sukkelammin, kun saa molemmat nukkumaan samaan aikaan eikä tarvitse lapsia yksinään nukutella eri huoneisiin.

päivä kuvina

Sieltä me kaikki kolme aamulla noustiin!

Aamu valkeni ja me heräsimme keskiviikkoaamuun vasta lähempänä puolta yhdeksää. Milo haluaa aina heti herättyään puuroa ja äiti tietysti kahvia. Lastenohjelmia emme kauaa vilkuilleet, vaan aloitimme päivän pelaamalla Afrikan tähteä. Ihan loppuun saakka pikku Milon keskittyminen ei riittänyt, mutta kivaa oli pelata porukalla.

Päätimme leipoa aamuhommien jälkeen ensimmäiset joulutortut ja Amalia nappasikin heti valmiit torttutaikinalevyt sulamaan.

päivä kuvina

päivä kuvina

päivä kuvina

Kahvia

päivä kuvina

ja puuroa!

päivä kuvina

Torttutaikina sulamaan!

päivä kuvina

Heiii pelataan!

Sillä aikaa, kun siivoilin keittiötä aamupalasotkuista lapset ryhtyivät yhdessä rakentelemaan legoja. Pian kaksi iloista mukulaa kantoi jo hienoa legolinnaa keittiönpöydälle, sillä hienot rakennukset esitellään aina äidille ja se on tärkeää lapsille.

päivä kuvina

Sitten leivontatuokio saikin jo alkaa ja lapset alkoivat ihanasti toteuttamaan itseään ja molemmilla oli selkeät visiot minkälaisia torttuja he leipovat. Välillä maisteltiin taikinaa ja luumuhilloa ja sitten jatkettiin taas. Milo tarvitsi vielä pikkuisen apua, mutta eihän kaksivuotiasta alun avun jälkeen saa enää pahemmin neuvoa, kun MÄ ITE!

päivä kuvina

Ennen leivontaa huolellinen käsienpesu!

päivä kuvina

päivä kuvina

Tämä aamu näyttikin olevan oikea pelipäivä, sillä Amalia haki seuraavaksi kivan sammakkopelin, jota lapset alkoivat kahdestaan pelata. Äiti ryysti samaan aikaan kahvia katsellen lasten iloista touhua!

päivä kuvina

Liikuntapeliä!

Hetken pelailun jälkeen Amalia suuntasi omiin leikkeihin. Petsit ovat ehdottomasti tämän hetken suosituin leikki. Amalia lastasi petsit laivan kyytiin ja pian laiva viiletti pitkin käytävää olohuoneen puolelle.

päivä kuvina

Petsilaiva!

Lasten leikkiessä hoidin hieman kotihommia ja pian oli lounaan aika. Ruuan jälkeen nautimme jälkiruuaksi herkulliset joulutortut ja on ne aina vaan niin hyviä.

päivä kuvina

Pyykkinen viikkausta!

päivä kuvina

Nam nam valmiit joulutortut!

päivä kuvina

päivä kuvina

Iltapäivästä hurautimme siskoni luokse ja siellä se sisko pihalla haravoi. Me jäimme Milon kanssa ulkoilemaan Amalian paetessa äkkiä sisälle Iida serkun kanssa petsi leikkeihin. Tytöt liittyivät meidän seuraan kuitenkin pian ja yhdessä vedimme vielä viimeisiä porkkanoita maasta ja lapset herkuttelivat ompuilla.

Saimme siskoni luona myös ruokaa ja herkullinen lihakastike ja muusi maistui hyvältä eikä minun tarvinnut valmistaa päivällistä kotona lainkaan.

Kotiin lähtiessä saimme Iidan meille, heh ainahan se följyyseen lähtee ja jäimme vielä kotipihalle leikkimään. Amalia oli tietysti hehkuttanut Iidalle leipomiaan joulutorttuja ja tottahan Inkku halusi niitä maistaa. Kipaisin hakemassa tortut ulos ja söimme kaikki vielä yhdet tortut ulkosalla.

päivä kuvina

Omppuja tädin puusta!

päivä kuvina

päivä kuvina

päivä kuvina

Mun pipo!!!

päivä kuvina

Joulutorttuja jälkiruuaksi!

Illalla lasten käytyä yöpuulle Johnny valmisti meille kahdelle pasta carbonaraa, joka on aivan mielettömän hyvää. Johnny on ihan huippu hyvä laittamaan ruokaa ja ihanan ja herkullisen ruokahetken kruunasi Vain elämää ja näin alkoi tämä keskiviikkopäivä olla pulkassa.

päivä kuvina

Pasta carbonaraa

päivä kuvina

Ja Vain elämää!

Sellainen päivä meillä, tykkäsittekö päivä kuvina postauksesta?

Mukavaa sunnuntaita kaikille, puss <3

HopLop

No niin, nyt on aika vaihtaa blogin nimi ja Te saatte heittää kommenttiboxiin ideoita. Mun oma pää lyö vaihteeksi tyhjää, joten ihanat lukijat auttakaa!

Pieni porkkana ois se, että lähetän pienen lahjan sille lukijalle, jonka ehdottaman nimen tulen blogilleni valitsemaan, jos en siis itse keksi parempaa 😉 Joka tapauksessa lahja lähtee jollekin teistä, vaikka valitsisin jonkun muun nimen blogille kuin teidän ehdottaman ja tällöin suoritan lahjansaajan arvonnalla. Mä kyllä uskon, että te keksitte huippuja nimivaihtoehtoja, joista luultavasti tulen innoissani löytämään lempparini!

Joten nyt mietintämyssyt päähän, niin saadaan blogille uusi ihana nimi!

Lasten kasvaessa heidän jutut, joita blogissa jaan ovat pikkuhiljaa muuttuneet ja Amalian sairaudesta en ole enää aikoihin kirjoittanut mitään. Laserhoidoista tulen tosin kertomaan, mutta muutoin Amalian harvinaisesta sairaudesta en tule kirjoittamaan. Haluan kuitenkin pitää blogin elämänmakuisena ja jakaa myös vaikeita aiheita ja kokemuksia. Meidän arkiset kuulumiset tulevat edelleen jatkumaan ja toivotaan, että pian saadaan myös ihania vauvajuttuja blogiin <3 Ps. Muistakaa seurailla meitä myös Instagramissa ja Facebookissa. Instaan päivittyy joka päivä useampia videoita ja niistä on tullut paljon kiitosta, joten eiku seurailemaan sinne!

Puss ja kivaa iltaa kaikille <3

Kiitos kaikille teille rakkaille lukijoille kommenteista ja viesteistä, joita olette jättäneet ja myös rohkeasti omista vaikeista kokemuksista puhuneet, kiitos näistä <3 rakkaat

Tunteet keskenmenon jälkeen ovat olleet hyvin vaihtelevat. Keskenmenosta on aikaa vasta viikko ja alkupäivät menivät yllättävän hyvin. Tällä kertaa keskenmeno oli fyysisesti helpompi, sillä raskausviikkoja oli vasta 5+1 eli raskaus oli aivan alussa. Myös henkisesti meni ihmeen hyvin ensimmäistä päivää lukuunottamatta, mutta viime päivinä tunteet ovat olleet aika vihaisia surusta puhumattakaan.

Mua surettaa kovasti pelon tunteminen, joka tulee olemaan läsnä seuraavassa raskaudessa. Jotenkin olin nyt tosi onnellinen enkä pelännyt, ihmettelin sitä itsekin paljon etten antanut pelolle valtaa ja sitten kävi kuitenkin näin. Miloa odottaessa mä pelkäsin tosi kovin alkuraskauden ja koko raskauden aikana kävin ultrassa useamman kerran ja pelko johtui paljon siitä, että jouduimme kokemaan keskenmenon aikoinaan ennen Miloa ja tämä tapahtui raskausviikolla 10. Tämä oli perheellemme todella kova paikka enkä jotenkin ajatellut kokevani tätä uudestaan.

Vaikka helppoa tämä ei ole, niin tästä kuitenkin noustaan ja pian saadaan alkaa toivomaan uutta raskautta ja uskon, että tulemme kokemaan onnen uudestaan ja toivon, että silloin kaikki menee parhain päin. Keskenmenot jättävät kuitenkin niin suuren jäljen ja surun, että en tule enää haaveilemaan vauvasta tämän jälkeen, sillä tämä varjopuoli on vaan niin musertava..

Olen pitänyt ihanaa salaisuutta sisälläni jo jonkun tovin ja halusin yllättää teidät niillä parhailla uutisilla hetken päästä.

Johnny ilmoitti kesällä, että hän on valmis kolmanteen lapseen ja katselemme sitten syksyllä miltä elämämme näyttää ja alamme yrittää vauvaa. Vauva ilmoittikin tulostaan jo ihmeellisen pian ja olimme koko perhe ja perhepiiri onnemme kukkuloilla. Valitettavasti tipuimme yhtä nopeasti pilvilinnoista alas, sillä sunnuntaiyönä raskaus meni kesken. Raskausviikkoja oli tällöin 5+1, joten raskaus oli vasta aivan alussa.

Ajattelin pitäväni tämän asian vielä salassa ja kertoa siitä sitten vasta paljon myöhemmin uusien onnellisten uutisten jälkeen, mutta en tällä hetkellä kykene kirjoittamaan mitään muuta jos en saa tätä sanotuksi.

Me olemme surullisia, mutta toivumme ja jatkamme yritystä pian uudestaan. Haluamme odottaa tässä välissä yhdet kuukautiset, jotta kohtu ja mieli saa toipua.

Mä ehdin juuri sunnuntaina kirjoittaa hieman tästä raskaudesta ja tässä pieni pätkä:

perhe

perhe

“Mä oon ollut nyt viikon raskaana tai siis viikko on aikaa siitä, kun tein raskaustestin. Mä uskon, että te saatatte pystyä kuvittelemaan sen miten onnellinen mä olen, kun olen avoimesti vauvahaaveista kertonut. Tämä viikko on mennyt onnellisessa kuplassa. Mä hipsin jo varhain aamulla tekemään raskaustestiä hätäisenä neljä päivää ennen odotettuja kuukautisia. Olin napannut S-marketista pari raskaustestiä matkaan edellisen illan ruokaostosreissulta ja toisen näistä testeistä pystyi tekemään jo näin varhain. Tästä kierrosta en ajatellut olevani raskaana, vaan olin aivan varma kuukautisten alkamisesta, sillä olin ollut kiukkuinen samaan tapaan kuin yleensä ennen naistenvaivojen alkua. Mitään raskausoireita ei myöskään ollut, kun taas aikaisempina kuukausina niitä oli ollut jo melkoisesti. Etovaa oloa ja jopa yhden kokonaisen kuukauden olin juomatta kahvia, kun se etoi. Mieli voi olla ihmeellinen, kun se haluaa niin kovasti vauvaa.

Me kerrottiin raskaudesta lapsille heti ja Amalia oli ensimmäinen kenelle tulevasta vauvasta kerroin. Amalia sai sitten herättää isin ja kertoa ilouutisen isille. Johnny oli hieman hämmästynyt ja halusi vielä lähteä apteekkiin ostamaan toisen testin, jolla raskaus varmistettiin ihan varmaksi.

Vielä ei ole tullut muuta raskausoiretta kuin rintojen arkuus. Maha on näin iltasella todella turvoksissa ja tissit tuntuu painavilta ja roikkuvilta. Mä olen ollut myös aika väsynyt iltaisin ja nukahtanut useampana iltana jo yhdeksän pintaan.

On sanoinkuvaamattoman ihanaa olla raskaana ja saada perheeseemme vauva. Se on meidän kolmas lapsi ja me ollaan koko perhe ihan äärettömän onnellisia.

Myös Johnny on tulevasta pikkuisesta hyvin onnellinen ja tuleva iskä hörppäsi heti konjakkia, kun sai tietää rakkaan vaimonsa odottavan vauvaa. Tämä traditio Johnnylla on ollut jokaisen mukulan kohdalla. Muutaman päivän päästä raskaustestin teosta tuleva isä pussasi mun vatsaa ensimmäisen kerran”..

perhe

Nyt tulee ihan itku tätä tekstiä oikolukiessa, mutta siitä huolimatta vaikka tässä kävi nyt huonosti, niin olen todella onnellinen siitä, että me yritämme vauvaa ja uskon ja toivon, että jossain kohdin me onnistumme ja kaikki menee hyvin <3

Viime perjantaina meillä oli perheen kesken leffailta kera herkkujen! Nökötettiin sohvalla koko perhe viekukkain ja oltiin kaikki tosi fiiliksissä. Leffa oli Disneyn Vaiana ja tsekattiin se Viaplaysta. Molemmat lapset tykkäsivät tästä kovasti, vaikka Milo ei jaksanutkaan kamalan kauaa leffaa katsella, vaan siirtyi sitten muiden videoiden pariin, joita katseli tabletista. Me sovittiin Johnnyn kanssa ettei näprätä yhtään puhelimia leffan aikana, vaan keskitymme perheen yhteiseen juttuun ihan täysillä. Mä en niinkään leffaa silmä kovana katsellut, vaan ihailin omaa rakasta perhettä ja söin tietysti herkkuja, heh. Tälläiset pienet helposti järjestettävät hetket ovat todella tärkeitä ja antavat paljon koko perheelle.

Lauantaiaamuna leikimme ja liikuimme yhden koulun jumppasalissa, jonka siskoni mies vuokrasi tunniksi meidän ja heidän perheelle. Muutamasti ollaan ennenkin näin tehty ja tämä on tosi kivaa!

Sunnuntaina Lohjalla järjestettiin Tenavatohinat, jossa on todella paljon lapsille kaikkea liikuntaa ja puuhaa isoissa tiloissa muutaman euron maksua vastaan. Näissä tohinoissa pyrimme aina käymään jos vain pääsemme ja näihin osallistumme aina koko perhe. Usein nappaamme myös siskon lapset mukaan, kuten tälläkin kertaa, sillä siskoni oli aamuvuorossa. Tenavatohinoissa näkee joka kerta paljon tuttuja ja kuulumisia pääsee vaihtamaan monen perheen kanssa.

liikuntasali

Tämän viikon arkipäivinä me ollaan oltu muutamasti avoimessa päiväkodissa leikkimässä ja uimahallissa kerran! Ollaan myös leikitty sateessa, katseltu lastenohjelmia, nähty mummia ja siskon perhettä ja välillä meillä on ollut tupa täynnä lapsilla leikkikavereita. Eli oikein kiva viikko ollut!

lenkkeily

Uimahallin saunassa mua nauratti, kun saunassa oleva mummeli kysyi lapsilta voiko löylyä heittää ja Amalia ja Milo totesivat heti, että voi. Tämän jälkeen Milo sanoi mummolle neljä kertaa: löylyä lisää ja aina mummeli heitti. Lapset istuivat alalauteella, mutta mä olin ylhäällä ja vielä kahviossa jätkillä olin kasvoiltani kuin tomaattti.

liikuntasali

Viime aikoina olen käynyt aika paljon lasten kanssa uimassa ja he tykkäävät uimisesta tosi kovin. Molemmat laskevat aina kymmeniä kertoja vesiliukumäestä ja käydään aina kaikki lämpimät altaat läpi. Sukellellaan renkaita, uidaan patjoilla, heitellään palloa ja nautitaan. Uinti on kiva juttu lasten kanssa ja mä oon aina pärjännyt hyvin yksin kahden mukulan kanssa.

liikuntasali

liikuntasali

Kutitusta!

Tällä viikolla kävin mun äidin ja anopin kanssa leffassa katsomassa Yösyöttö-elokuvan ja vitsit miten hauska se oli! Mä oon ollut viimeksi elokuvissa katsomassa aikuisten leffaa ennen lasten syntymää, joten jo oli aikakin taas mennä. Hämmästystä herätti ainoastaan se, etteikö elokuviin enää oteta mässyä mukaan ollenkaan. Mä ja mun äiti haettiin varta vasten filmivuokraamosta isot jättipussit namia ja ostettiin vielä molemmille omat popparipussit ja limut leffateatterista. Siinä jonossa sitten seistiin kädet täynnä herkkuja eikä jumankekka kenelläkään muulla näyttänyt olevan mitään.

Viime yönä oltiin Milon kanssa kahdestaan kotona, sillä Amalia oli serkkujensa kanssa mummilla yökylässä ja Johnny oli Avaimen keikalla ja jäi Helsinkiin yöksi. Avain veti keikan, jossa räppäsi vanhoja kappaleitaan, kuten Punainen tiili, Markus, Yhdes iltaan ja muita huippuja, joita kuunneltiin tosi paljon mun nuoruudessa. Ihan varmasti mahtava keikka, siitä kuulen myöhemmin.

Ihanaa viikonloppua kaikille, puss <3