Warning: "continue" targeting switch is equivalent to "break". Did you mean to use "continue 2"? in /home/clients/670df0887837b9922f20cf65f9464851/web/wp-content/plugins/revslider/includes/operations.class.php on line 2851

Warning: "continue" targeting switch is equivalent to "break". Did you mean to use "continue 2"? in /home/clients/670df0887837b9922f20cf65f9464851/web/wp-content/plugins/revslider/includes/operations.class.php on line 2855

Warning: "continue" targeting switch is equivalent to "break". Did you mean to use "continue 2"? in /home/clients/670df0887837b9922f20cf65f9464851/web/wp-content/plugins/revslider/includes/output.class.php on line 3708
maaliskuu 2017 - Sydän vähän kallellaan
 

Tämä runo kolahti ja herkisti ja haluan jakaa sen kanssanne. Meillä imetys on jo päättynyt, mutta se kesti pitkään ja matka oli tälläkin kertaa ainutlaatuinen ja ihana.

Sinulla on kiire.
Niin kiire kasvaa isoksi
oppia: ryömimään, konttaamaan, kävelemään…
Tahtoisit jo juosta.

Et enää ehdi syliteltäväksi.
Et kerkeä rinnalle kun meillä on vieraita
tai koiria
tai olemme matkalla jonnekin
tai ulkoa kuuluu joku ääni
tai tuuli puhaltaa korvaasi

Mutta kun traktorin ääni onkin liian suuri
saan sinut syliin hetkeksi
ja rinnalle

Ja sinä puhiset ja tuhiset ja sinun pulleat kätesi leipovat minua
Ja minun ihoni on onnesta värisevä

Maito tulvii yli.
Mutta sinä et enää itke sitä
päästät irti ja kikatat ja tarraat uudelleen kiinni kuin pieni peto
juot ahnaasti silmät säihkyen

Ja minä lupaan
ensin hiljaa ja sitten ääneen
että tämä hetki on meidän
niin kauan kuin sinä haluat
ja minä

koska sinä olet minun lapseni
tai oikeammin minä olen sinun

Eikä tämä onni kuulu muille
ei isoäidille, ei lääkärille, ei neuvolantädille, eikä sille kovin viisaalle sukulaiselle, kaiken lukeneelle kaverille, eikä edes sinun isällesi

Maailma vie sinut vielä
sinä juokset sen syliin nauraen
ja minä yritän laskea irti
onnellisena ja itkien
mutta tämä hetki on meidän
niin kauan kun sinä haluat

niin ja minä.

imetys

<3

Kirjoitin jokin aika sitten aloittaneeni puhdistuskuurin, jonka aikana päätin olla herkuttelematta. Pizzat ja suklaat saivat jäädä eikä ole tehnyt yhtään tiukkaa. Olen niin tyytyväinen itseeni ja huomaan selkeästi kuinka keho voi ja näyttää paremmalta. Painoa on tippunut reilu 2,5 kiloa ja kuuri kesti 20 päivää. Toki jatkan näillä eväillä jatkossakin enkä palaa vanhaan iltaporsasteluun. Aion pitää herkkupäiviä joskus, mutta nyt tosiaan tämän 20 päivän ajan olin täysin herkutta.

Kiloja olisi varmasti tippunut enemmänkin jos olisin ottanut liikunnan kuurin kaveriksi, mutta olen tyytyväinen tähän. Kroppa ei ole yhtään turvonnut ja pienenkin painonlaskun huomaa. Tarkoituksenani oli käydä otattamassa kolesteroliarvot ennen lomalle lähtöä, mutta se nyt jäi ja käyn kokeissa sitten myöhemmin. Paremmaksihan ne arvot koko ajan menevät, kun näillä elämäntavoilla jatkaa.

Ennen puhdistuskuuria

Jälkeen 20 päivän puhdistuskuurin!

Mites Teillä muilla on sujunut, jotka myös pohditte elämäntaparemonttia?

Mä yritän aina välillä ottaa hetkiä yhden lapsen kanssa kahdestaan ja etenkin esikoisen eli Amalian. Milo on nyt joitain kertoja jättänyt päiväunet välistä ja simahtaa näinä päivinä yöunille jo seitsemältä. Amalia saa tällöin huomiota molemmilta vanhemmilta oikein urakalla ja olemmekin kerran saunoneet kolmistaan ja välillä vain katselleet, kun Amalia pelailee. On ollut myös ihana syödä yhdessä iltapalaa sohvalla ja Amalia on ollut tohkeissaan, kun iltapalan saa syödä muualla kuin keittiönpöydän ääressä.

Eräänä iltana Amalia halusi odotella isin työmatkalta kotiin ja niin me valvoimme tyttöjen kesken pikkuveljen nukkuessa jo yöunia. Amalia sai päättää miten yhteisen ajan vietämme ja tyttö valitsi mosaiikki työnteon. Tämä on ihan mielettömän kivaa puuhaa yhdessä ja näistä poni tauluista tulee todella kauniita. Amalia sai tämän ystävältään synttärilahjaksi ja paketissa oli kolme erilaista kuvaa. Näitä on ehdottomasti ostettava lisää ja ehkä Milokin voisi ainakin kokeilla hommaa. Tähän asti tämä on ollut tälläinen Amalian ja äidin puuha, jota olemme molemmat innoissamme tehneet.

Amalia nauttii tietysti näistä yhteisistä hetkistä ja me vanhemmat myös <3 Naistenpäivän kunniaksi isi toi Amalialle tikkarin ja äidille kukkia!

Mitä kahdenkeskisiä juttuja teillä muilla on teidän murujen kanssa?

Kaupallinen yhteistyö Travalle Remun kanssa. *”Postaus sisältää affiliate-linkkejä”

Me saimme valita lapsille kevätvaatteet Travalle Remun kevät 2017 mallistosta. Valinta oli helppo, sillä olen aina haaveillut Milolle keltaisesta haalarista ja Amalia valitsi heti pukujen kuvat nähtyään tämän ihastuttavan kukkakuosisen keväthaalarin.

Valitsin Amalian haalarin koossa 116cm ja Milon 104cm. Milon puku on vielä reilu, mutta kääntämällä hieman lahkeita- ja hihoja puku on ihan passeli. Puvut ovat olleet päällä vasta kerran, joten sen suurempaa käyttökokemusta ei vielä ole. Remun talvihaalareihin olemme olleet huippu tyytyväisiä ja uskon, että myös nämä keväthaalarit ajavat asiansa yhtä hienosti. Ainakin lapset ovat innoissaan uusista puvuistaan ja Milo ihasteli pitkään oman pukunsa kirkkaan keltaista väriä.

Lapset saivat myös Remun pipot ja hanskat, jotka mätsäävät hyvin murujen pukuihin!

Sain arpoa Teidän lukijoiden kesken yhden Remun kevätpuvun ja arvontaan pääset osallistumaan jättämällä kommenttikenttään yhteystietosi, jotka näkyvät VAIN minulle! Kerrothan myös mikä on lemppari kevätpukusi Travalle Remun kevätmallistosta, ja jonka valitsisit jos voittaisit arvonnan. Arvontaan on aikaa osallistua sunnuntaihin 2.4.2017 klo. 20.00 asti. Hurjasti arpaonnea kaikille!!

“Tämä lapsi on tarkoitettu juuri meille eikä kenellekään muulle. Niinhän sanotaan, että vanhemmat eivät voi valita lastaan, mutta lapset valitsevat vanhempansa” <3

ampsu

Amalian Sturge-Weber oireyhtymä on mielessä enää harvoin. Joskus tytön valittaessa päänsärkyä tiedostan sen johtuvan luultavammin ylimääräisestä verisuonituksesta aivoissa, mutta sen koommin en sairautta mietiskele. En enää ahdistu sairaudesta kuin ani harvoin ja tällöinkin yritän olla ajattelematta asiaa enempää, sillä elämme nyt tässä hetkessä ja elämä ja Amalian sairaus tuo mitä tuo. Tiedän, että selviämme, vaikka kipeäähän se tekisi kaikille jos tytön sairaudentila joskus tulisi äkkiseltään muuttumaan. Amalia on saanut elää terveen lapsen elämää jo viisi vuotta ja jos tämä yhtäkkiä vietäisiin häneltä olisi muutos tietysti surullinen.

Mietin paljon neurologin sanoja, kun tähänkin asti on mennyt näin hyvin, miksi ei tulisi menemään myös jatkossa. Tästä lauseesta saan voimaa ja näinhän se varmasti on.

Johnny puhuu hyvin harvoin Amalian sairaudesta, mutta muistan miehen sanat löytäessämme tämän talon, jossa asumme: yksitasoinen koti on parempi siltäkin varalta jos Amalia joskus joutuisi käyttämään pyörätuolia. Miehen sanat pysäyttivät ja tulivat oikeastaan ihan puskista, sillä itse en ole tälläistä miettinyt. Isin lause kuitenkin kertoo sen, että myös hän pohtii välillä tyttäremme sairautta, varmasti itselleen kipeälläkin tavalla.

Amalian näkyvä tuliluomi on vain pikkujuttu meille, mutta se että ylimääräistä suonitusta on aivoissa on iso asia. Pelkään edelleen paljon haavereita, joissa Amalia satuttaisi päänsä. Onneksi Amalia on hyvin varovainen eikä telo päätänsä oikeastaan ikinä. Pelkään, että kova pään kolautus aiheuttaisi aivoverenvuodon tai laukaisisi epileptisen kohtauksen ja nämä pelot ovat todella ikäviä. Lapsen menettämistä ei halua eikä pysty edes ajattelemaan ja tälläiset kamalat ajatukset siirrän mielestäni heti pois, sillä ne satuttavat liikaa.

Mietin toisinaan isoja ja tärkeitä menetyksiäni, joita olen kohdannut elämäni aikana useita ja uskon todella, että nämä ihmiset elävät taivaassa meidän perheemme enkeleinä ja suojelevat sieltä etenkin tytärtämme Amaliaa. Tämä antaa voimaa ja myös Amalia tietää, että taivaassa on useampi meidän rakkaistamme meidän turvana. Muistelemme menetettyjä rakkaitamme välillä ja tällöin Amalia aina sanoo: että sielläkö ne ovat siellä pilvessä, äiti?

<3