Siis niin uskomatonta!!! Ollaan koko joukkue vähän puulla päähän lyöty. Me voitettiin nelosdivarissa koko sarja ja näin noustiin kolmosdivariin, jossa tulemme pelaamaan ensi kauden. Tuntuu tosi hyvälle ja on kyllä niin voittajafiilis! Eihän tälläistä kukaan meistä ajatellut, mutta siinä kohtaa, kun voitettiin kolmosesta neloseen pudonnut joukkue, niin mieleen hiipi voisiko tässä ihan oikeasti käydä niin, että hoidetaan homma kotiin ja voitetaan koko sarja! Ja niinhän siinä kävi ja maanantaina viimeisen sarjapelin jälkeen Länsi-Uusimaa-lehti otti meistä kuvia samalla, kun kuohuviiniä roiskutettiin naamaan. Ihan huikeaa!!! Kovalla työllä, maailman parhaalla joukkuehengellä, parhailla valmentajilla, suurenmoisella sisulla ja periksiantamattomuudella me tämä tehtiin yhdessä koko joukkue.

kolmosdivari

kolmosdivari

Nyt jäätiin pienellä lomalle, jalat saa huilia ja palataan sorvin ääreen syysloman jälkeen. Sitten treenataankin ja kovaa. Kolmosdivari on kova sarja ja heittopusseiksi emme aio.

Jalkapallotreenien lisäksi aion tehdä omatoimisia juoksulenkkejä, jotta saan kuntoa kohotettua. Myös nopeutta aion harjoitella ja Johnnyn kanssa voisimme mennä silloin tällöin kahdestaan kentälle tekemään vetoharjoituksia. Johnny on ollut aikoinaan jalkapallossa maalivahtina ja on siinä ihan super.

Johnny on ihan innoissaan mun futisharrastuksesta ja mies on henkeen ja vereen jalkapallomiehiä. Hän on ylpeä musta ja se on ihan huikeaa, vaikka mua aina välillä naurattaa. Amaliakin aina kehuu mua ja meidän koko jengiä ja se tuntuu niin liikuttavalta. Lapset aina jaksavat kysyä miten meni treenit ja pelit ja tuntuu ihanalta, että heitä aidosti kiinnostaa. Kannustusjoukoissa he ovat aina kotipeleissä, vaikka monesti se menee enemmän leikkimiseksi ja makkaran syömiseksi 😉

Kotipeleissä on ollut paljon kannustajia (eikä ainoastaan meidän sukua, heh) ja se on ollut upeaa. Kiitos kaikille kannustajille, kiitos koko joukkueelle, tämä on ollut huikean hieno ja jännittävä matka <3

Tämä laji on vienyt mun sydämen enkä olisi ikinä uskonut puolitoista vuotta sitten pelaamaan ryhtyessäni, että olisin nyt tässä, menossa kolmosdivariin upeiden, hauskojen ja rakkaiksi tulleiden ystävien kanssa <3

kolmosdivari
Siinä sitä mennään eikä meinata 😉

 

2-vuotta

Se olisi sunnuntaiaamupäivä nyt ja Nuppu nukahti juuri päiväunille ja mä siirryin ulos terassille kirjoittamaan. Aurinko paistaa ja on tosi lämmin. Mulla on toppi päällä ja varpaat paljaina.

Amalia ja Johnny keräävät puista pudonneita lehtiä ja aikovat askarrella yhdessä jotain. Milo scoottailee tuossa vieressä ja odottaa ystäväänsä. Totesi tuossa, että voisin samalla tässä sitten katsella, kun he keulivat pyörillä.

Milo tykkää hirmuisesti, kun katson hänen touhujaan. Sulkapalloa mailalla pomputellessaan hän pyytää usein mua laskemaan montako kertaa osuu palloon ilman, että se tippuu maahan. Milo on aina niin fiiliksissä kaikesta touhusta ja on hurjan taitava monessa asiassa. Mä jaksan aina kerta toisensa jälkeen tsempata ja kehua lapsia, ja musta tämä on vanhempana hurjan tärkeää.

Syksyn kauniit värit näkyvät jo kauniisti. Mä tykkään syksystä paljon, rakastan tätä väriloistoa ja pimeneviä iltoja ja pientä hämäryyttä päivisin. Sateen ropinaa ja kynttilöiden kaunista paloa. Tänään on aivan loistava ulkoilusää, aurinko paistaa ihanasti.

Tällä viikolla saatiin viimein siistittyä pihaa, varastoa ja laitettua terassikalusteet ja pavinjongin kankaat pois. Kankaat on tarkoitus vielä pestä, jotta ovat sitten ensi kesänä puhtaat. Terassituolit Johnny pesi painepesurilla ja ne ovat nyt varastossa. Istutettiin Milon ja Nupun kanssa kolmeen ruukkuun syyskukat ja ne ovat tosi kauniita.

2-vuotta
Mummi loihti hienon synttärikakun Nupulle!

Nuppu täytti 2-vuotta tiistaina ja pikkuisen syntymäpäiväjuhlat vietettiin eilen. Meillä oli tosi vähän vieraita, mutta se ei menoa haitannut. Nauru raikasi ja juhlat olivat oikein onnistuneet ja rennot. Siskon miehelle niin rennot, että hän nukahti sohvalle 😉

Nuppu hieman ujosteli ruokapöydässä mun kummitätiä, jota on ujostellut jostain syystä aina. Tällä kertaa ei kuitenkaan päässyt itku, mutta katsekontaktia hän ei Tellu-tätiin ottanut, vaan nypläsi aina jotain sormillaan. Jäätyämme sitten oman perheen, siskon perheen ja mun äidin kanssa Nuppu selkeästi rentoutui ja hihkui ja kikatti ilosta. Hän pomputti ilmapalloja Milon kanssa ja nauroi ja kiljui niin kovin.

Nuppu oli juhlissa ihan mummin tyttö, ja mun äiti oli tosi onnellinen tästä. Nuppu meni jopa ihan itse mummin syliin ja tämä oli pieni ihme. Sellaista tyttö ei ole tehnyt ikinä.

Synttärisankari sai ihania lahjoja, kauniita vaatteita, suloisen kirjan, palapelin ja pikkuisen barbin. Lahjojen avaamisessa auttoi sisko, serkku ja pikkuserkku. Nuppu leikki esikoululaisen pikkuserkkunsa kanssa pitkän aikaa leikkihuoneessa ja mietin, että on hän kasvanut niin isoksi tytöksi. Ei yhtään enää mikään vauva, vaikka hän meidän kuopus onkin.

Toisaalta tuntuu haikealta, että lapset kasvavat niin nopeasti, mutta onhan se mahtavaa seurata tätä heidän kasvua lähietäisyydeltä koko ajan. Mä olen tosi kiitollinen ja onnellinen, että saan olla heidän kanssa kotona ja meillä on paljon rauhallisia hetkiä yhdessä.

2-vuotta

Ensi viikolla olisi ihana jos vihdoin pääsisimme Johnnyn kanssa kahdestaan syömään. Johnnyn äiti tulisi lapsia hoitamaan. Me emme ole olleet kahdestaan kertaakaan kahteen vuoteen, joten alkaa olla jo aika olla. Toki me vietämme joka ilta aikaa yhdessä lasten nukkuessa, sillä valvomme molemmat aika pitkään. Silti nyt tuntuu siltä, että on annettava toiselle enemmän aikaa ja perheelle myös. Mulla on huomenna viimeinen sarjapeli jalkapallossa ja sen myötä sarja päättyy. Pidämme ilmeisesti muutaman viikon tauon jalkapalloharkoista ja tämä tulee varmasti kaikille meille tarpeeseen. Kovasti ollaan töitä tehty ja se kantoi hedelmää. Tästä teen oman postauksen pian!

Ihanaa uutta viikkoa kaikille <3

Amalia on aloittanut kirjoittelemaan elämästään kauniiseen pehmokantiseen kirjaseen. Musta tämä on ihana idea ja juttua on jo useampi sivu. Amalia kirjoittaa ihanan rehellisesti ja kauniisti. Juttuahan hänellä riittää.

lapsi kirjoittaa

Amalian luvalla jaan yhden sivusen, jonka tyttö kirjoitti minusta

Hei taas. Tänään kerron perheestä. Ekana kerron äidistä. Äiti on rakas ja mukava ja hän on kaunis. Se pitää lupauksia. Äitin lempiruoka on spagetti ja jauhelihakastike mummin tekemänä. Äitin nimi on Johanna ja hän harrastaa jalkapalloa Lopa-joukkueessa. Äitin horoskooppi on jousimies. Äitillä on hyvä huumorintaju. Äiti on kolkytneljä. Äitillä on vaaleet hiukset. Äiti huolehtii hyvin. Äitin lempieläin on koira. Äitillä on ollut marsu, koira ja pupu ja toinen koira. Äitin lempijäätelö on minttu. Äitin lempiruokapaikka on Amar. Äitin lempijuoma on kahvi ja äitin lempiväri on pinkki. Äitillä on koruja, mutta ei tatuointeja. Äiti on kaikille kiva. Äitin lempihedelmä on banaani. Tykkää kuumasta vedestä. Äiti on vilukissa. Äiti ei tykkää käärmeistä tai liskoista. Hei hei <3

lapsi kirjoittaa

Tämä teksti oli mun mielestä tosi suloinen. En malta odottaa, että pääsen lukemaan juttua muistakin meidän perheenjäsenistä. Innostus kirjoittamiseen on tosi hyvä, siinähän se kirjoitustaito karttuu.

lapsi kirjoittaa

Aurinkoista keskiviikkoa <3

Hellou pitkän tauon jälkeen. Mulla on ollut nettiongelmia läppärin kanssa, mutta nyt näyttäisi taas pelittävän. Meille kuuluu muuten oikein hyvää, mutta Nuppunen on ollut vähän pipinä. Olemme käyneet lääkärissä ja nyt pieni on onneksi jo kunnossa.

kuulumisia
Kylmiä lihapullia ja lastenohjelmia!

Amalialla on mennyt koulussa kivasti ja Milolla eskarissa samaten. Amalia on pärjännyt läksyissä hienosti ja tyttö on ollut tällä viikolla innoissaan koulusta. Heillä on ollut paljon kuvaamataitoa ja käsitöitä ja niistä Amalia tykkää hirmuisesti.

kuulumisia

Milo jaksaa leikkiä ystävänsä kanssa joka ilta. Pojat pyöräilevät, scoottaavat, hyppivät trampalla ja toisinaan myös pelaavat sisällä. Majanrakennuspuuhat ovat jääneet.

Amalia sen sijaan rakastaa rauhaa ja hänestä on ihana viettää aikaa perheen kesken, joten hän ei kaipaa joka päivä itselleen leikkikaveria. Toki Amaliakin on paljon Iida-serkun ja naapurintytön kanssa, mutta ei tosiaan päivittäin.

kuulumisia

Milo on aloittanut jalkapallon. Harrastus on kerran viikossa ja se on oikein sopiva määrä näin alkuun. Kyseessä on jalkapallokerho, joka kokoontuu 14 kertaa. Katsellaan sitten sen jälkeen, josko poika haluaisi joukkueeseen, tietysti samaan kuin äitinsä. Milohan kävi tässä loppukesästä jalkapallossa, jossa oli yksi harjoitustapahtuma ja sen jälkeen kolme pelikertaa ja lopputapahtuma, jossa oli kaksi peliä ja sieltä kaikki sai mitalin. Milo oli innoissaan mitalista ja innostui todenteolla futiksesta!

kuulumisia

Amalia on pohtinut tässä myös harrastusta ja ehdotti sitten kokkikerhoa. Ihan huikea idea ja lähdin heti katselemaan tarjontaa. Yllätykseksi löysin ensi kuussa alkavan kerhon ja sen vetäjänä sattuu olemaan yksi mun ystävä.

Omassa jalkapallossa meidän joukkueella on jäljellä enää kaksi sarjapeliä ja edelleen ollaan sarjan ykkösinä. Yhtään peliä ei olla hävitty, 8 voittoa ja 1 tasapeli. Ihan huikeaa! On tässä saanut treenata ja jännittää, joten on ihan kiva, että sarja päättyy pian. Vähän alkaa ehkä väsy painaa meillä kaikilla ja itsellä ainakin siintää jo kauden päätösbileet mielessä. Pelejä on pelattu tiivillä aikataululla ja nyt onkin ihana, kun seuraava peli on vasta ensi viikon perjantaina.

Johnnylla on alkanut viimein sähly pitkän tauon jälkeen, niin mieskin on päässyt taas liikkumaan.

Viikonloppuisin ollaan vaihdettu namipäivä perjantaista lauantaihin, sillä lapset ovat aika väsyneitä perjantaisin ja käyvät yleensä ajoissa nukkumaan. Niinpä on kivempi valvoa hieman pidempään lauantaina, saunoa koko perhe yhdessä ja sitten herkutella. Nuppu käy useimmiten ennen herkkujen esille kaivamista yöunille, joten isommat saavat sitten ihanaa ja tärkeää laatuaikaa meidän vanhempien kanssa.

Nuppu rakastaa edelleen saunomista. Hän laulaa/leikkii meidän mukana saunalaulua ja haluaa aina heittää löylyä. Amalia ja Milo juoksivat viimeksi kaatosateessa nakuina ympäri mun autoa ja tulivat sitten kiireellä takaisin saunan lämpöön. Molemmat hihkuivat ja olivat niin hymyssä suin ja mä katselin heitä pyyhe päällä ovenraosta.

Nupun kanssa ollaan käyty leikkimässä kahtena perjantaina perhekerhossa ja oli ihana nähdä pitkästä aikaa kerho-opeja. Milo olisi halunnut kerhoon myös, mutta se on tietysti samaan aikaan kuin esikoulu. Kerho-opet on tulleet vuosien varrella meille todella tärkeiksi. Nuppu itse asiassa sai kerhosta postia kotiin, sillä tyttö saisi aloittaa jo kerhon, jossa Amalia ja Milokin ovat käyneet. Kerhon saa nykyisin aloittaa jo kaksi vuotta täytettyään, kun ennen ikäraja oli sen kolme vuotta. Kerho on kaksi kertaa viikossa ja siellä ollaan tosiaan ilman vanhempia. Noh Nuppu ei ole vielä aloittamassa, mutta perhekerhossa aiomme yhdessä käydä.

Tänään on ihanan aurinkoinen ilma. Meidän päivään kuuluu jalkapalloa ja menemme piiitkästä aikaa mummin ja fafan luokse syömään <3

Rentoa sunnuntaita kaikille <3

Heipparallaa! Aika synkkä päivä ollut. Mulla on palanut kynttilät jo useampana sateisena päivänä ja ne luo ihanaa tunnelmaa. Eilen aamusta ihailtiin lasten kanssa valtavan kovaa sadetta terassilla ennen eskariin ja kouluun lähtöä. Vettä tuli todella lujasti ja lasten innostus niin ihanaa katseltavaa.

Tänään ajattelin laittaa jakoon aika perusohjeen, vaikka itse teinkin näitä ensimmäistä kertaa. Muistan kuinka söin pasteijoita mummoni luona pienenä joka sunnuntai. Meillä oli tapana käydä mummoni luona sunnuntaisin. Mummo asui maalla ja ajelimme sinne koko perhe yhdessä heti aamusta ja mummo tarjosi meille aina maukkaita pasteijoita. Vietimme mummolassa koko päivän ja se oli niin kivaa! Monesti mulla oli siellä ystäväkin mukana ja leikimme barbeilla, jotka olimme pakanneet mukaan. Nämä ovat ihania muistoja. Mummon luokse tuli aina myös isäni sisko, eli mun kummitäti perheineen ja tämä oli ihana tapa ja mummolleni varmasti hyvin tärkeää <3

munariisipasteijat

Munariisipasteijat:

Lehti- tai voitaikinaa

3 kananmunaa+1 voiteluun

50g voita

1,5dl riisiä

suolaa

aromisuolaa

pippuria

Ota voi sulamaan kippoon. Keitä riisi ja kananmunat. Laitoin hieman suolaa riisiveden joukkoon. Keitetyt munat rikoin munaleikkurilla ja sekoitin voin ja riisin kanssa. Mausteet perään ja täyte on valmis. Täytettä ei kannata änkeä liikaa taikinan päälle, jotta se mahtuu kiinni. Haarukalla voi litistää reunat kiinni. Muista voidella pasteijan pinta kananmunalla ja lopuksi viiltää veitsellä pintaan viiltoja. Uuni 225 asteeseen ja pasteijat saavat paistua noin vartin verran.

Täytettä tuli aika reilusti ja mä ostin kaupasta karjalanpiirakoita, joiden päälle sai käytettyä lopun vähän kuin munavoina.

Ohje oli täältä, lisäsin itse vain aromisuolan, sillä muistan mummoni käyttäneen sitä. 

munariisipasteijat

Maukkaita herkkuhetkiä!