Kivaa Vappua kaikille Teille lukijoille!! Me saimme juuri siskoni perheen meille Vapun viettoon ja pian saapuu myös mummi, kunhan töiltään ehtii. Tänään ei ole grillausta tiedossa, sillä ilma on luminen, mutta huomenna nautimme luvatusta aurinkoisesta säästä ja grillaamme kunnon mätöt!
Minkälaisissa tunnelmissa Te lukijat vietätte Vapun?
https://youtu.be/onAF0j0uKgU
Kevät sisustus on saapunut kotiimme jo tovi sitten. Hempeän vaalenpunaiset sävyt, valkoinen, beige ja jossain määrin myös harmaa ovat tämän hetken suosikkivärini sisustuksessa. Kunnon kevättä ja kesää odotamme jo ihan malttamattomina.
Johnny on meillä se, joka päivittää liitutaulua!
Melkoisesti nämä ilmat vaihtelee, sillä useampana päivänä on tullut jälleen lunta ja sää ollut hyvinkin synkkä, kun taas maanantaina aurinko paisteli ja oli oikein lämmin.
Alkuviikosta lapset olivat mummin ja fafan luona hoidossa ja yllätin heidät päivällä HopLop-reissulla. Lapset olivat aivan tohkeissaan tästä ylläristä ja meillä oli tosi hauskaa sisäleikkipuistossa. Illalla isikin tuli leikkimään mukaan töiden jälkeen ja lähdimme kotiin vasta seitsemän aikaan illalla. Söimme päivällistä HopLopissa, vaikka äiti se taisi parhaiten syödä, sillä lapsilla oli niin kiire takaisin leikkeihin ja isi oli syönyt aika myöhään töissä.
Tällä kertaa myös minä uskalsin liukua tulivuoren huipulta hurjaa liukumäkeä alas ja oli ihan mahtava tunne laskea. Otti kunnolla vattanpohjasta ja hassu tunne valtasi koko kehon laskun aikana. Amalia pääsi hienosti kiipeämään ihan itse huipulle ja ai että miten ylpeä tyttö itsestään oli ja me vanhemmat tietysti myös. Amalia uskaltautui laskemaankin ihan itsekseen ja tämä oli tosi mahtava juttu! Milo paineli normisti ihan täysillä koko ajan ja nautti olostaan, kun pääsi kunnolla purkamaan energiaa.
Tänään lupasin siskon tytölle Iidalle, että haemme hänet päiväkodista ja tytöt saavat leikkiä yhdessä loppupäivän. Toki he leikkivät eilenkin, mutta eihän nämä pimut toisiinsa kyllästy. Amalialla on tällä hetkellä vappunaamiaiset kerhossa ja tyttö pukeutui prinsessaksi. Pikkuveikka vain ehti pukea mekon itsensä päälle, eikä kiukkukaula meinannut luovuttaa sitä siskolleen.
Milolla on jonkin verran uhmakohtauksia ja hän on hyvin kiukkuinen ja kovaääninen näissä taisteluissa. Onneksi ne eivät kestä kuitenkaan kauaa ja aika kivasti pojan huomion saa muualle, vaikka ei tosin yhtä helposti kuin Amalian aikoinaan.
Johnny laittoi eilen veneensä vesille siskoni miehen avustuksella ja huomenna mies lähtee kalastamaan ystävänsä kanssa jonnekin Tammisaareen päin, ei tosin omalla pikku paatillaan, vaan ystävän. Johnny on pessyt venettään ja härvännyt sinne hienot vapatelineet ja täytyy sanoa, että mies aika tohkeissaan veneestään.
Maanantaina onkin sitten vappupäivä, joten isillä on vapaapäivä. Vappuna on tiedossa varmasti grillausta ja ihanaa perheen kanssa yhdessäoloa.
Elämä tuntuu todella ihanalta ja pitkän aikaa on ollut jo tyyntä ja rauhallista, ai että mää nautin <3 Ihanaa Vapun aikaa kaikille Teille ihanille lukijoille! <3
Mä kyselin Johnnylta suostuisiko se videopostaukseen mun kanssa ja mies suostui! Te lukijat voisitte lähettää kysymyksiä, joita haluatte meiltä kysyä ja me vastaamme sitten Johnnyn kanssa niihin yhdessä videolla. Oisko teistä tälläinen kiva? Mä itse tykkään katsoa videopostauksia, joissa bloggaajan puolisokin on mukana 🙂
Joten eikun kysymyksiä kehiin, niin päästään vaikka viikonloppuna videota kuvaamaan!
Milo täyttää joulukuussa kolme vuotta, joten vakituiseen työhöni on palattava silloin. Myös kotihoidontuki päättyy tähän, joten monissa perheissä tässä vaiheessa äiti tai isä palaa takaisin työelämän pariin. Olemme puhuneet Johnnyn kanssa töihinpaluustani ja tehneet päätöksen, joka on meistä molemmista hyvä. Minä en tule palaamaan töihin, vaan jatkan lasten kanssa kotona. Tämä tuntuu hyvältä ja oikealta ratkaisulta. Tietysti asiat voivat vielä muuttua, sillä onhan joulukuuhun aikaa, mutta tällä hetkellä päätös tuntuu juuri meidän perheelle sopivalta. Johnny arvostaa valtavasti kotiäitiyttä ja on todennut suoraan ettei hänestä olisi koti-isäksi. Johnny on totuudenmukaisesti kertonut, ettei jaksaisi olla lasten kanssa koko ajan ja että kotona olo lasten kanssa on todella rankkaa. Itse näen ja koen, että kotiäitiys on ihan parasta, vaikka välillä on tottakai raskaitakin päiviä.
Oma äitini oli kotiäitinä 12-vuotta eikä kadu näitä vuosia yhtään. Hän muistelee, että kotiäitinä olo oli parasta aikaa hänen elämässään. Minä olen ollut kotiäitinä 5-vuotta ja olen samaa mieltä äitini kanssa. Tämä on tosiaan ollut elämäni parasta aikaa ja tuntuu aivan ihanalta, että tämä saa jatkua, vaikka lapset kasvaa. Aina ei tarvitse kulkea virran mukana ja tehdä samoja päätöksiä kuin muut, jos on mahdollisuus muihinkin ratkaisuihin.
Meillä ei ole ollut Johnnyn kanssa koskaan riitaa rahasta. Meillä on molemmilla omat tilit ja lisäksi myös yhteinen tili, mutta vaikka meillä on omat tilit, niin rahat ovat yhteisiä. Johnny tietysti tienaa paljon enemmän kuin minä, mutta tienaanhan minäkin koko ajan, vaikka en ole normaalisti töissä viitenä päivänä viikossa. Minä tienaan kirjoituksillani ja kartutan näistä eläkettä, vaikka tässä vaiheessa en osaa olla tulevasta ehkä pienestä eläkkeestäni huolissani.
Kolmistaan bloggaaja Karoliina teki mielettömän rohkean päätöksen, jätti päätoimensa opettajana ja jatkaa toista päätyötään bloggaajana. Näin hänelle jää perheelleen hurjan paljon enemmän aikaa.
Moni voi olla yllättynyt meidän perheen ratkaisusta, mutta tämä on meidän elämämme ja lapsillemme ja koko perheelle meidän mielestä se paras, oikea ja ihanin ratkaisu <3
Löytyykö sieltä ruutujen takaa muita, jotka ovat jatkaneet tai päättävät jatkaa kotiäitiyttä lasten ollessa jo yli kolmen vanhoja?
Heippa kaikille! Meillä on ollut melkoinen juhlien viikonloppu, sillä perjantaina juhlimme Amalian kerhokaverin syntymäpäivillä, eilen Iidan synttäreillä ja vielä tänään kummipoikamme 2-vuotis syntymäpäivillä!
Iidan synttärit alkoivat kaverisynttäreillä, joihin vein Amalian ja pyyhälsin sitten itsekseni ruokakauppaan. Pojat odottelivat kotosalla, Milolla oli melkoinen kiukkupäivä. Poika ei suostunut päiväunille ja oli aika kiinni mammassa koko päivän. Milo on ihan hassu, kun se kutsuu minua aina mammaksi eikä äidiksi. Milo on oppinut jo pikkuisena tuon mamma sanan, kun Iida kutsui jonkin aikaa äitiä ja isäänsä mamiksi ja daddyksi. Milolle tämä mamma jäi vain päälle enkä usko, että siitä koskaan eroon päästäänkään ja mikäs siinä. Tosi suloinen hän on, kun mammaksi sanoo minua hennolla pienellä äänellään.
Amalia ja Iida leikkivät koko sukulaissynttäreiden ajan Iidan uusilla leluilla ja Milo leikki kovasti siskoni ja hänen miehensä kummipojan kanssa. On ihan outoa, kun meidän lapset ovat jo sen verran isoja ettei heitä tarvitse koko ajan pitää silmällä, vaan he leikkivät nätisti toisten lasten kanssa. Viime vuonna Iidan juhlissa Miloa sai vahtia koko ajan ettei hän vaan laita suuhunsa mitään pientä. Toki Milo törysi näissäkin juhlissa tippumalla sängystä, vaikka mummi oli ihan vieressä ja nyt poskessa komeilee oikeasti pitkästä aikaa mustelma. Milo raivostui myös silmin nähden, kun hän ei saanut pelata sählyä tai huitoa lastenjuhlien ongintakepillä.
Pojat jätskillä!
Silti vaikka nyt elämä on helpottanut paljon, niin olisin ehdottomasti valmis aloittamaan kaiken alusta uuden vauvan kanssa. Vauvakuumeeni alkaa olla niillä leveleillä nyt, että oksat pois. Toki olen yrittänyt pitää asiasta hiljaisempaa eloa, vaikka välillä sivulauseessa unelmaani saatan miehelleni väläyttää. Ihan tulee kyynel silmään jo tätä kirjoittaessa, niin toivottu pieni murunen perheeseemme olisi. Harmi ettei toinen osapuoli ole edelleenkään asiasta lainkaan samaa mieltä.
Torstaina meillä oli Kaksplussalla blogitapaaminen ja lähdin Johnnyn matkassa Helsinkiin jo aamusta. Veimme yhdessä lapset ja Nuuskun mummin ja fafan tykö hoitoon ja tulimme Johnnyn työpaikalle. Konttorilla sitten kirjoittelin blogia ja Johnny teki omia töitään. Oli ihan hassua, kun molemmat olimme samassa huoneessa omissa oloissamme emmekä puhuneet mitään. Ehdimme myös lounaalle kahdestaan, jonka jälkeen auton nokka kääntyi kohti Pasilaa ja Kaksplussaa.
Meidän koulutus Kaksplussalla oli tosi hyödyllinen ja joka kerta on ihana nähdä muita bloggaajia. Tällä kertaa mukana oli useampi uusi portaali bloggaaja ja oli ihana päästä hieman tutustumaan myös heihin. Musta olisi kiva järjestää jotkut yhteiset kemut bloggaajien kesken, mutta ei meistä vaan kukaan saa mitään aikaiseksi. Kemuissa pääsisi tutustumaan aina paremmin, kun olisi enemmän aikaa höpistä kaikenlaista.
Mä luen usein Kaksplussan blogeja ja on meillä ihan huipputiimi kasassa. Paljon erilaisia bloggaajia ja on ollut ilo kuulua tähän joukkoon jo pian neljän vuoden ajan. Huh huh on tätä kirjoittamista tullut tehtyä jo aika tovi ja on ihan mahtavaa, että teitä seuraajia on näin paljon! Kommentointi on vähentynyt hurjasti, kun ihmiset lukevat paljon postauksia kännykällä ja usein kommentointi jää. Itsekin olen laiska kommentoimaan, vaikka lähes aina postaukset, joita luen herättävät paljon tunteita ja olisikin ehdottoman tärkeätä jättää kommentti.
Nyt voisikin pitkästä aikaa kysyä, että minkälaisista blogeista Te lukijat tykkäätte ja jos pidätte omaa blogia, niin linkatkaa se kommenttiboxiin!
Me vietetään Johnnyn kanssa aikaa yhdessä lasten käytyä yöunille lähes joka ilta, mutta viikonloppuisin nautin eri tavalla näistä illoista ja pitkään valvominen ei ressaa, kun tietää, että aamulla on toinen auttelemassa aamuhommissa. Meillä on ollut jo pidempään ihan luksusta se, että lapsukaiset nukkuvat aamuisin pitkään ja tänäänkin Amalia heräsi äidin kanssa kahdeksalta ja pojat vasta yhdeksän jälkeen. Aika muutos siihen, kun jossain kohdin heräsimme Milon kanssa monta kuukautta puoli viiden-viiden korvilla.
Vielä tuohon unelmaani palatakseni olen pistänyt merkille, että useimmilla ihmisillä on aina pitkä lista asioita miksi ei kannattaisi enää saada vauvaa, mutta itse kuulun taas tästä ääripäähän, sillä minä en keksi ainuttakaan huonoa puolta kolmannesta lapsesta. Meillä on molemmat lapset olleet huonoja nukkumaan ja vauva-aika on ollut toisinaan tosi raskasta, mutta silti niin palkitsevaa ja ihanaa aikaa. Olen ihan valmis yöheräämisiin, vauvan kantamiseen ja siihen kaikkeen työmäärään mitä uusi vauva mukanaan saattaisi tuoda enkä tosiaan näe tässä mitään, en niin mitään huonoa puolta. Äitini ystävä hetki sitten sanoi minulle, että sä vain olet tuollainen äiti-ihminen ja se on ihan totta. Meidän perheessä olisi hyvin tilaa ja rahkeita siihen, että täällä saisi kasvaa vielä yksi ihana pieni ihminen. Kun on kaksi upeaa lasta saanut kasvatettua näin ihaniksi ja mahtaviksi ihmisiksi, niin miksei siihen pystyisi vielä yhden kanssa. Ja sitä paitsi kyllä se kolmas vauva jo aika helppo olisi, Johnny ei vaan tahdo uskoa, kun Milosta sanoin aikoinaan samaa ja kuinkas sitten kävikään 😉
Mukavaa sunnuntai-illan jatkoa ja isot tsempit Pikkuleijonille illan kultapeliin!! <3