Heipparallaa ja ihanaa aurinkoista keskiviikkoa kaikille. Hiihtoloma on vietetty ja arki alkoi maanantaiaamuna, kun Johnny lähti töihin muutaman ylimääräisen vapaan jäljiltä ja lapset kouluun ja kerhoon viikon mittaisen loman jälkeen.

Viikko hujahti tosi nopeasti ja meillä kävi hieman ohraisesti, sillä heti Johnnyn vapaiden alettua Milo sairastui vatsatautiin. Poika oksensi keskiviikkoyönä ja torstai meni koko päivä pötkötellessä. Milo oli ihan veto pois. Torstai ja perjantai olivat kuitenkin niin sanottuja terveitä päiviä eikä meistä kukaan muu sairastunut, joten lähdimme lauantaina koko perhe Sealifeen kaloja katselemaan.

Sealife

Reissu meni kivasti ja Nuppukin tykkäsi katsella kaloja. Amalia ja Milo napsivat innoissaan kaloista kuvia ja Milo meni välillä monta akvaariota meitä edellä ja palasi sitten innoissaan takaisinpäin näyttämään ottamiaan kuvia.

Kotimatkalla pysähdyimme Mäkin autokaistalle tilaamaan sapuskaa. Lohjalla ei ole ollut enää aikoihin Mäkkiä, joten Helsingissä käydessä pysähdytään usein ostamaan hamppareita.

Vaikka vaikutti, että olimme selvinneet vatsataudista, niin eipä oltukaan, sillä lauantaiyönä Nuppu oksensi sänkynsä ja itsensä aivan kauttaaltaan. Pieni raasu itki ja oikein tärisi sängyssään, kun nostin hänet syliini ja suihkuun. Taisi säikähtää kovasti ja onhan oksentaminen kamalaa. Pesun jälkeen otin hänet loppuyöksi kainalooni ja siinä hän tuhisi tyytyväisenä eikä oksentanut toistamiseen.

Sealife

Se oli nyt vähän erilainen loppuloma se, mutta ei se haittaa. Eilen Milo sai kipsin pois ja lähdetään tässä sitten jossain kohdin kylpylälomalle. Päästään uiskentelemaan, syömään hyvin ja viettämään yhdessä ihanaa aikaa. Lapset odottavat tätä jo kovin ja kerhotäti kysyikin maanantaina, ollaanko lähdössä reissuun, kun Milo puhui, että lähdette Rodokselle torstaina. Amalia on siis höyrynnyt, että lähtisimme kylpylään jo tämän viikon torstaina ja Milo on käsittänyt, että lähdemme Rodokselle. Onneksi Milo on sopeutuvainen eikä hän ollut moksiskaan, kun kerroin, että emme ole lähdössä etelään, vaan kylpylään täällä Suomessa.

Sealife

Tällä viikolla Amalialla on kolmet kaverisynttärit ja lauantaina mä olen menossa futisjengin kanssa keilaamaan, syömään ja juomaan. Nyt tosin Johnny on saanut lenssun ja mä sairastin vatsataudin eilen. Tänään on kuitenkin jo hyvä olo, mutta mies makaa reporankana 😉

Toivotaan, että pöpöt hellittävät ja aurinkoiset säät jatkuvat, tässähän tekee mieli keittää jo terassikahvit!

Ihanaa viikkoa kaikille ja mukavaa hiihtolomaa, niille ketkä sitä viettävät tällä viikolla <3

Eilen se alkoi, hiihtoloma siis ja tässä lomaillaan nyt tämä viikko. Johnnylla ei varsinaisesti ole tässä kohtaa lomaa, mutta hän pitää torstain ja perjantain vapaata, kun on ollut työmatkoja viikonloppuisin.

Amalia on ikionnellinen, kun ei ole koulua ja saa ottaa aamut rauhassa. Nukkua pitkään ja katsella kaikessa rauhassa videoita. Ei tarvitse heti sängystä noustua syödä aamupalaa, vaan voi vaan käpertyä peiton alle sohvalle puhelin kädessä.

Yleensä kouluaamuisin annan Amalian nukkua mahdollisimman pitkään, mutta sitten aamuhommat onkin tehtävä tohinalla ja tästähän neiti ei juuri perusta. Tai siis ihan kivasti niihin nyt aikaa jää, mutta sillä tavalla ihan vaan oleiluun ei aamuisin ole pahemmin aikaa.

hiihtoloma

Johnny yllätti ja antoi ystävänpäivänä kukkia <3 

Nuppu on nukkunut tässä lomalla kahdeksaan ja isommat yhdeksään. Eilinen, eli ensimmäinen hiihtolomapäivä oli tosi ihana.

Aamu alkoi lastenohjelmien parissa ja jatkui siitä sitten aamutoimien jälkeen yhteisellä jalkapallopelillä. Me oltiin Amalian kanssa samalla puolella ja Milo ja Nuppu samalla. Amalia pelasi tosi hienosti, hän ei pelkää palloa, vaan menee tilanteisiin veljeään vastaan oikein hyvin. Pelataan aina tuossa meidän pitkällä käytävällä, sillä vaikka pallo on pehmeä, niin kyllä koriste-esineet saisi tippumaan ja rikkoutumaan, jos päästäisi pelaamaan muualle.

Nuppu on tykännyt palloista aina ja kuljettaa palloa tosi hienosti. Tämä yhteinen pelaaminen oli jälleen oikein mukavaa ja ihana aloitus päivälle.

Tämän jälkeen isommat menivät kahdestaan rakentelemaan pikku legoja, jotka on meillä kodinhoitohuoneessa. Nuppukin olisi tietysti halunnut rakkaiden sisarusten mukaan ja hakkasi hetken nenän edestä suljettua ovea itku silmässä.

Onneksi äidin seura lopulta kelpasi ja katselimme hieman kirjoja, leikimme leikkihuoneessa ja teimme yhdessä kotitöitä.

Amalia ja Milo rakentelivat legoja yli tunnin ja sen jälkeen tekivät yhdessä innoissaan majan keinutuoliin. Nuppu niin ihanasti keinutti heitä samalla hokien: kääkkää kääkkää 🙂

hiihtoloma

Lounaaksi söimme kalapuikkoja, perunoita, kermaviilikastiketta ja kurkkua. Milo rakastaa kalapuikkoja ja Amalia kermaviilikastiketta!

Johnnyn tultua töistä lähdin Amalian kanssa kahdestaan ravintolaan syömään. Tämä oli Amalian toive hiihtolomalle. Istuimme vierekkäin, kuten aina ravintolassa ja meillä oli tosi hauskaa. Nauroimme paljon ja juttelimme kaikesta.

Amalia tilasi lehtipihvin ranskalaisilla ja mä valitsin kerrankin jotain muuta, kun ainaisen saman kasvisruuan, jonka tarjoilijakin on muistanut jo iät ja ajat ulkoa. Valitsin aika saman ruuan, mutta kanalla ja oli sekin tosi hyvää, mutta seuraavaksi taas samaa vanhaa parasta.

Amalia sai jälkkäriksi jätskiä kaikilla höysteillä, eli kinuskikastikkeella ja kermavaahdolla. Mä skippasin jälkkärin, kuten yleensä aina, sillä olin syönyt alkupalaksi taivaallista katkarapukeittoa.

Ruokailun jälkeen kysyin Amalialta haluaisiko hän lähteä vielä Latvalaan kiertelemään ja tottahan hän halusi. Ihailtiin kaikkea siinä sisustuspuolella ja ostin kaksi uutta koristetyynyä ja suloisen pikkuruisen tarjottimen, johon mahtuu juuri kaksi kahvikuppia. Tarjoilin tästä Johnnylle iltasumpit ja mies katseli tarjotinta hyvällä ilmeellä.

Amalia osti liimaa askarteluihin, sillä se oli päässyt juuri loppumaan ja lisäksi neiti osti punaista hilettä. Amalia askartelee tosi paljon ja hänellä on mielettömiä ideoita. Viimeisin tekele oli taas aivan upea ja kysyin onko tyttö saanut idean Youtube-videoista, mutta Amalia totesi: en, tämän keksin ihan itse, mutta kyllä mä niistä videoista välillä inspiroidun. Ai luoja, mua nauratti, mutta pidättelin ja nauroin sisäänpäin.

hiihtoloma

Kotiin lähtiessä huomasin Johnnyn laittaneen viestiä, josko toisimme makkaraa ja niinpä pysähdyimme vielä kauppaan. Pojat aikoivat laittaa takkaan tulen ja grillata takkamakkarat.

Kotona Amalia vielä meikkasi mut ja toisen silmän rajausta hän pyyhki hermostuneena monta kertaa, kunnes lopulta mun piti tehdä se itse. Lopputulokseksi Amalia antoi 4/5 ja Milo 4/15 😉

Milo oli aivan ihana illalla, kun lauleskelin Daa-da daa-da-laulua. Poika sanoi: mul tulee äiti kyyneleitä ja kysyin, että oliko se niin ihanan kuuloista, niin kyllä kuulemma oli.

Ihana päivä kerrassaan <3

Miten muilla hiihtolomalaisilla on mennyt? 

Tuntuu niin hassulta ja epäuskoiselta, että Milo on aloittamassa syksyllä esikoulun. Poika täytti juuri 5-vuotta joulukuun loppupuolella enkä osaa kuvitella häntä esikouluun vielä. Mutta sinne hän on kovaa vauhtia menossa ja hyvinkin innokkaana, sillä kun kerroin ilmoittaneeni hänet eskariin, poika kysyi multa ihan tosissaan: meneks mä sinne heti huomenna? 😉 

Milo on sellainen pieni hölmöläinen, niin suloinen ja kaikkien kaveri. Hänelle on ihan sama onko kaveri naapurin vanhempi herra, pikkuinen vauva, 10-vuotias, samanikäinen, tyttö tai poika.

esikoulu

3 wee Milo ja pilke silmäkulmassa <3

Vaikka ihana ja söpö Milo onkin, niin toisinaan aivan tulta ja tappuraa eikä ole päästänyt meitä vanhempia kovinkaan helpolla missään vaiheessa elämäänsä.

esikoulu

Nyt poika alkaa olla kuitenkin tasapainoisempi ja kiukkutilanteita ei tule enää niin usein ja pystymme helpommin niitä selättämään. Ikä kai tuonut tähän helpotusta.

Milolla on valtavan suuri sydän, hän on kaunispuheinen ja herkkä. Hänellä on valtavan kauniit silmät ja niistä hän saa usein kehuja.

Kaunis ja herkkä poika hän ei toki koko aikaa ole ja välillä suusta pääsee niin rumia kirosanoja, tavarat lentelee ja huuto raikaa, niin että ikkunat helisee. Pääasiassa hänen kanssa on tällä hetkellä kuitenkin yllättävän helppoa!

Milo jumaloi siskojaan ja ehkä tyttöjen keskellä hänestä on kasvanut näin valloittavan ihana poika. Hän näyttää tunteensa joka hetkessä, tykkää läheisyydestä ja haluaa aina nukkumaan mennessä kainaloon.

esikoulu

esikoulu

Milo leikkii leikkejä laidasta laitaan, välillä pyssyt paukkuu ja miekat heiluu ja sitten taas rauhallinen kotileikki tai kiva barbileikki on parasta.

Poika rakastaa ulkoilla ja ilmoista viis, hän viihtyy aina ja keksii tekemistä ystävänsä kanssa.

Jalkapallo on lähellä sydäntä ja pelataan futista meidän eteisen käytävällä joka päivä. Naapurin pojan kanssa poika pelailee paljon ulkonakin.

Milo on innostunut kovasti pleikkaripeleistä ja osaa pelata jo huikean hyvin. Johnnyhan on ollut lapsesta asti kova pelaamaan ja tykkää siitä edelleen. Välillä pojat pelaavat yhdessä ja toki mä pelailen Milon kanssa myös välillä. Me aina vähän hassutellaan pelissä ja nauraa räkätetään sitten yhdessä ihan hulluna. Johnny on niin tosikko pelaamaan, että hassuttelu on vain mun ja Milon juttu.

esikoulu

Milo on tosi ketterä ja kaikessa liikkumisessa ja pelailussa todella hyvä ja tämä huomattiin 5-vuotis neuvolassakin. Kädentaidot ovat jääneet sitten vähän vähemmälle harjoittelulle, kun ei vaan ehdi useinkaan asettua niiden pariin. Toki kerhossa Milo askartelee hienosti, ehkäpä ryhmäpaineen ansiosta, mutta kyllä esimerkiksi oman kuvan piirtäminen on aika hauskan näköinen kyhäys vielä näin viisivuotiaanakin.

Neuvolan 5-vuotis tehtävät poika teki hyvässä yhteistyössä ja sai oikein hyvää palautetta sinnikkyydestä ja keskittymisestä. Esikouluvuosi tulee kasvattamaan varmasti paljon ja uskon pojan siinä sitten kiinnostuvan enemmän kaikesta käsillä tekemisestä. Numeroita Milo jo hienosti tunnistaa ja on ollut vähän kiinnostunut kirjaimistakin, mutta on se kaikenlainen leikki vielä se pääasia hänellä, kuten oli Amaliallakin.

esikoulu

Milolla onkin valtavasti hyviä ystäviä ja hän leikkii joka päivä ystäviensä kanssa. Ystävät ovat pojalle tosi tärkeitä.

Milo on äärimmäisen rohkea persoona, hauska, suloinen, touhukas ja villi. Hän on äärimmäisen sydämellinen ja ihana! Varmasti tulet pärjäämään oikein hienosti esikoulussa äidin kulta <3

esikoulu

Huh huh mikä viime viikko! Meillä on harvoin hirmuista kiirettä, mutta viime viikko oli sellainen. Johnny oli viikonlopun kotona, mutta kaksi edellistä hän on ollut työmatkoilla ja tälläkin viikolla mies matkustaa Saksaan, mutta se on sentään vain yhden yön reissu.

Olen ollut lasten kanssa paljon yksin ja sitten koko arkiviikko oli tosi kiireinen ja teimme läpsystä vaihtoa Johnnyn kanssa parikin kertaa viime viikon aikana. Vaihdettiin autot ja lapset keskustassa kahdesti ja jotenkin oli ihana silti antaa siinä tohinassa suukot toisillemme. Me ollaan tsempattu toistemme huomioimisessa (tosin justiinsa viikonloppuna sain kananmunasta päähän, heh), ja se on tuonut parisuhteeseen paljon lisää hyvää. Tästä voisinkin kirjoitella ihan oman postauksen.

Instagramissa porukat tietääkin tämän kananmuna shown. Alettiin leipoa Johnnyn kanssa Amalian synttäreille sunnuntaina ja Johnny siinä pilkkoi kaikessa rauhassa kylmäsavulohta, kun päätin hassutella ja heitin hänelle kananmunan ja huusin samaan aikaan ota koppi. Muna räsähti siitä sitten lattialle ja mä nauraa hörötin ja Johnny oli silleen että joopa joo tosi hauskaa. Aloin sitten pyyhkimään kananmuna sotkua lattialta ja Johnny alkoi kuvata mua ja selitti siinä, että täällä siivotaan Amalian synttäreitä varten ja pläts iski kananmunan mun päähän. Tämä tuli ihan puskista ja mua nauratti niin paljon ja viskasin sitten mun päästä Johnnyn päälle munankuoria ja yksi jäi roikkumaan sen silmälaseihin. Että sellainen leivontatuokio meillä! Käykää toki kurkkaamassa tämä instan kohokohdista!

kananmuna show

Ensi viikolla Amalialla on hiihtoloma ja koko viikko lomaa. Johnnykin aikoo pitää pari arkivapaata ja tämä on tosi kiva, kun töitä on ollut paljon. Meillä ei ole sen kummempia suunnitelmia, Milolla on edelleen käsi kipsissä, joten se rajoittaa hieman tekemisiä.

Toinen meistä vanhemmista vie Amalian ainakin uimahalliin ja ravintolaan syömään. Luultavasti Johnny, sillä mä en kykene menemään niihin viileisiin altaisiin ollenkaan ja Amalia taas haluaa niissä uida ja hyppiä ponnarista.

kananmuna show

Amalia sai synttärilahjaksi muutaman lahjakortin ja shoppailurahaa, mutta luulen, että shoppailureissu yhdistetään sitten siihen kylpyreissuun, joka tehdään, kun Milo saa kipsin pois.

Milon kipsi alkaa olla aikamoisessa kunnossa. Side jo rispaantuu joistain kohdin ja näyttää siltä, että kipsi olisi ollut kädessä jo paljon kauemmin. Vielä sitä olisi pidettävä 2 viikkoa, saa nähdä pysyykö kasassa.

Milo on toiminut kipsin kanssa ihan kuin sitä ei edes olisi ja välillä on hirvittänyt pojan meno. Naapuria hakemaan lähtiessä alkuun huikkasin pojalle aina, että mene sitten varovasti, äläkä juokse, mutta sitten takaisin tullessa näin ikkunasta, kun poika juoksee alamäkeä tuhatta ja sataa.

kananmuna show

Milo on sisällä koheltanut ja kaatuillut kipsin kanssa useamman kerran, mutta kontrollikuvissa käsi oli paikallaan.

Trampoliiniinkin poika on jo ehtinyt ja kun siitä kuullessani kauhistelin ja sanoin ettei trampalle voi nyt mennä, niin naapurin lapsen silmät pyöristyivät ja hän huudahti: teki se voltinkin!!

kananmuna show

Nupulle tuli uni kotipihassa..

Amalian 8-vuotis syntymäpäiviä ollaan juhlittu myös. Kaverisynttärit oli arki-iltana ja sukulaissynttärit sunnuntaina. Molemmat juhlat oli tosi kivat ja Amalia sanoi näiden olleen parhaat kaverisynttärit ikinä.

Amalia kutsui juhliin kaikki tytöt luokaltaan ja sitten tuli vielä useampi muu ystävä. Meillä oli siis tupa täynnä, mutta niin ihanasti kaikki meni ja oli hauska huomata miten tytöt olivat porukassa koko ajan.

Leikkivät piilosta, lattia on laavaa ja sitten vielä musiikin pysäytys leikkiä. Huomasi selvästi miten ihana ja hyvä yhteishenki luokkakavereille keskenään on. Jotenkin hämmästytti miten iso se oma pikkuinen esikoinen onkaan.

kananmuna show

kananmuna show

kananmuna show

Amalian synttäreiden lisäksi ollaan juhlittu myös Johnnya pienesti kotona. Mies täytti 35-vuotta ja herranen sentään mä tulen perässä sitten joulukuussa. Mielihän on vielä ihan nuoren tyttösen enkä toisaalta haluakaan tulla liian aikuiseksi ikinä.

kananmuna show

Perjantaina juhlittiin myös mun rakasta ystävää ja oltiin järkätty hänelle yllärisynttärit. Seuraavana päivänä, kun olo oli kohentunut sain tämän rakkaan Nuppusen kädet ympärilleni.
Voiko olla mitään ihanampaa <3

kananmuna show

Kivaa viikkoa kaikille <3

Arvaatte ehkä kenellä 😉 No Milollahan se käsi paketissa on, kun tipahti pihallamme olevan muovisen leikkimökin katolta murtaen kätensä. Olivat ystävänsä kanssa kiivenneet leikkimökin katolle ja liukuneet sieltä vuoronperään alas ja siinä sitten Milo satuttanut.

Aika pitkälle me kuitenkin tämän vilkkaan pojan kanssa pääsimme ennen tälläistä hieman isompaa haaveria. Milolta on alle 2-vuotiaana liimattu leuka, mutta muutoin hän ei ole satuttanut niin sanotusti isommin. Päivittäinhän tuo toki pienesti koheltaa.

käsi kipsissä

Arvaatte ehkä myös sen, että kipsi ei juurikaan Milon vauhtia hidasta. Ensimmäisenä päivänä hän otti iisisti ja katseli paljon lastenohjelmia, mutta siihen se sitten jäi ja meno on ollut aika vauhdikasta tämän jälkeen. Särkylääkettä poika sai yhtenä päivänä eikä käsi tosiaan kipeä ole enää ollut.

käsi kipsissä

Ystäväni totesi, että onneksi oli vasen käsi, mutta Milohan on vasuri 😉 Milo on kuitenkin sinnikäs eikä juuri anna auttaa ja laittaa sukatkin jalkaan yhdellä kädellä, vaikka hankalalta näyttää ja hieman kauemmin kestää. Milo on aina halunnut tehdä itse, ihan pienestä asti.

Huomenna kipsi on ollut viikon ja siitä otetaan kontrollikuva. Kipsiä on tarkoitus pitää kuukauden, mutta katsotaan miltä kuva huomenna näyttää. Amalia on koristellut kipsin ja Milo on kipsistään ylpeä ja näyttää sitä aika coolina kaikille.

käsi kipsissä

Amalia täytti 8-vuotta viime perjantaina ja sai meiltä onnittelut ja lahjan jo keskiviikkona, sillä Johnny lähti torstaina työmatkalle ja palasi kotiin vasta sunnuntai-iltana. Yllätimme Amalian täysin alettuamme hoilottaa hänelle onnittelulaulua ja pöydässä koreili yllärinä vielä mutakakku, jonka päällä oli kynttilä.

Johnny oli hankkinut Amalialle lahjaksi lahjakortin Tigeriin (Amalian lempparikauppa), ja nostanut tytölle vielä shoppailurahaa. Lisäksi mies oli ostanut flamingon kuvalla varustetun lahjakassin ja tulostanut samalla kuvalla olevan paperin, johon oli kyhännyt kylpylälahjakortin. Amalia oli lahjasta aivan tohkeissaan ja kiljahteli avatessaan miten ihania ja parhaita olemme.

Me olemme siis suunnitelleet kylpylälomaa, mutta nythän se siirtyy Milon kipsin vuoksi, mutta se on kuitenkin tulossa. Amalia on odottanut kovasti kylpylä/hotelliyötä perheen kanssa ja keksittiin sitten kyhätä hänelle tälläinen niin sanottu lahjakortti.

käsi kipsissä

Amalia pitää kaverisynttärit meillä kotona tällä viikolla ja sukulaissynttäreitä juhlimme sunnuntaina. Herkut on suunniteltu jo aikaa sitten ja niistä on puhuttu paljon. Amalia on melkoinen herkkusuu ja hänelle on tärkeää mitä kaikkea on tarjolla.

Viikonloppuna oli rakennusmessut Tampereella ja Johnny oli siellä töissä. Mies oli kolme yötä poissa ja oli ihana saada ukkokulta takaisin kotiin eilen illalla. Meillä meni tosi kivasti lasten kanssa, viikonloppu tuntui viikonlopulta ilman isiäkin. Lapsilla oli kavereita kylässä, mun äiti kävi meillä ja sunnuntaina menimme mummin ja fafan luokse syömään ja viettämään päivää.

Lauantaisin olemme katselleet yhdessä Putousta ja se on jotenkin niin ihana, kun on yhteinen ohjelma mitä katsoa. Oikein odotettiin Amalian kanssa lauantaita, että päästään taas nauttimaan yhteisestä hauskasta sarjasta. Tämä kausi on meistä ihan huikea!

Istutaan Amalian kanssa aina vierekkäin sohvalla yhteinen peitto jalkojemme päällä. Milo taas tekee yleensä peittokasan maahan ja makoilee siinä. Nuppu sitten seilailee Milon majan ja sohvan väliä. Pikkuinen valvoi Putouksen loppuun asti ja laitoin kaikki lapset samaan aikaan nukkumaan.

Itse hipsin vielä olohuoneeseen syömään iltapalaa ja vähän herkuttelemaan. Oma hetki on iltaisin niin ihana ja nautin siitäkin, että saan olla ihan yksin. Musta on siis ihan kiva, että Johnny käy työmatkoilla.

Nyt meille on rantautunut flunssa tai oikeastaan minä ja Nuppu ollaan enää lenssusia, Amalialla ja Milolla meni jo ohi. Viime yönä Nuppu valvoskeli reilut pari tuntia kolmesta eteenpäin ja täytyy sanoa ettei ollut mitään herkkua. Oltiin Johnnyn kanssa aamusta ihan silmät ristissä ja mietittiin ollaanko tultu vanhoiksi, kun yhden huonon yön jälkeen ollaan ihan kuolleita. Toki eihän meillä ole kahdeksaan vuoteen nukuttu kokonaisia öitä, joten meidänhän pitäisi olla ihan konkareita, heh.

Noh toivotaan, että tänä yönä nukuttaisiin.

käsi kipsissä

Kivaa viikkoa kaikille <3