Meidän Nuppusen yksivuotiskuvista tuli aivan upeita, kiitos ystävälleni, johon olen saanut tutustua perhekerhossa aikoinaan jo Amalian vauva-aikana. Tämä samainen ystävä otti musta myös raskauskuvia, kun odotin Nuppua ja niitä pääsee katselemaan tästä.

1-vuotta

Amalian ja Milon yksivuotiskuvat on otettu sisätiloissa studiolla ja Nupusta nappasin kuvia kotonamme ihana prinsessamekko pikkuisen päällä, mutta kyllä nämä ulkona otetut kuvat ovat vaan niin upeita ja ehdottomasti näissä on tunnetta paljon enemmän kuin sisällä otetuissa.

Nuppu on syksyn lapsi ja syksyn kauneus tulee esiin näissä kuvissa ja tekee niistä todella kauniita. Ystäväni mukana kärräämä rekvisiitta (upea tuoli, vanha matkalaukku, korkokengät ja helmet..) antoivat kuviin paljon ja sopivat niihin niin hyvin. Itse kuvattava oli aivan ihastuttava eikä itkenyt yhtään, vaan kuvaushetki meni tosi hienosti. Hieman meinatkaa arvelutti, jos pientä ujostuttaisi kovasti ja homma menisikin ihan itkuksi.

1-vuotta

1-vuotta

Mutta minkälainen yksivuotias meillä onkaan:

  •  meidän yksivuotias Nuppu osaa kävellä hienosti
  • on hyvin herkkä ja ujo
  • vierastaa edelleen
  • 1-vuotta

  • kikattaa vallattomasti isoveljen jutuille
  • rakastaa ja ihailee isosisaruksiaan
  • tykkää hirmuisesti kylpemisestä ja suihkussa käynnistä ja huutaa aina, kun joutuu sieltä pois

1-vuotta

  • pikkuinen muru on äidistä ja isistä mustasukkainen
  • tykkää laululeikeistä
  • ja pitää erilaisten soittimien soittamisesta

1-vuotta

  • nukkuu yhdet hyvät päiväunet päivässä
  • ja yöt menee nykyisin ilman maitoa, kiitos isin pitämän unikoulun

1-vuotta

  • osaa antaa suukkoja ja silittää hellästi
  • joskus kuitenkin läpsäisee meitä ja vähän se meinaa naurattaa meitä, mutta kiellän tietysti ja näytän sitten kuinka hellästi silitetään. Välillä Nupulle tulee sitten jännä ilme ja hän läpsäiseekin uudestaan ja virnistää vielä perään
  • 1-vuotta

    1-vuotta

  • Nuppu rakastaa tutkia koria, jossa on ponnareita, pantoja, koruja sun muuta
  • vetää aina päähän juttuja ja yksi päivä hänellä oli päässä mun hikiset futissortsit ja toisena päivänä mun ihonväriset kulahtaneet mummoalkkarit (ne oli sentään puhtaat)

1-vuotta

Sellainen yksivuotias hassu ihanuus meillä <3 Minkälaisia yksivuotiaita muilla on? <3

1-vuotta

Tällä kertaa pitkästä aikaa vähän arjen kuulumisia. Se on jo marraskuu ja tässä kuussa me aloitetaan (monesti jo hippasen aiemmin) joulutorttujen ja piparien leivonta, joulumusiikin kuuntelu sekä ripustellaan jouluvalot ikkunoihin. Meillä on tosin sydämen ja tähden muotoiset jouluvalot olleet olohuoneen ja keittiön ikkunoissa viime joulusta asti, vaikka päälle ne laitoinkin vasta viime viikolla.

Ikkunoiden pesu olisi tehtävälistalla, mutta jotenkaan en vaan saa itsestäni irti alkaa hommiin. Keväällä jätin makuuhuoneiden ikkunat kokonaan pesemättä ja muutkin pesaisin vain sisältä ja ulkoa ja jätin välit seuraavaan kertaan, eli tähän. Nyt suunnittelen taas jättäväni välit seuraavaan kertaan enkä tiedä jaksanko pestä vieläkään makkareiden ikkunoita, kun eihän siellä juuri päivisin vietetä aikaa.

Joulusiivousta aion tänäkin vuonna tehdä rennosti pikkuhiljaa ja vaatteita olen kerännyt jo ison jätesäkillisen lahjoitukseen eteenpäin. Pieniä vauvanvaatteita meillä oli ilo antaa mun ystävän tyttären vauvalle ja tästä tuli niin hyvä mieli.

Paljon pieniä vaatteita olen jättänyt säästettäväksikin eikä kaikki ole lähtenyt kiertoon. Mä rakastan muistoja ja eniten olen säästänyt kaikilta lapsilta tietysti pikkuisia vauvanvaatteita, mutta myös tiettyjä heidän omia lemppareita näin isompina. Milolta nappasin säilöön juuri yhdet mun ystävän tekemät pääkallo legginsit ja paidan, jotka ovat olleet Milolle hurjan tärkeät ja se on tosi usein valinnut ne itse kaapistaan päällensä.

kuulumisia

Nämä kuvassa olevat joulupiparit leivoin Amalian ja Milon kanssa yhtenä viikonloppuna Johnnyn ollessa messuilla töissä. Meille tuli mun serkku lastensa kanssa kylään ja Amalia koristeli heille omat piparit jokaisen oman nimen alkukirjaimella ja tietysti hänelle itselleen ja Milolle myös. Ihana idea ja niin kauniita niistä tuli ja vieraat olivat mielissään.

Amalia tykkää ihan hurjasti askartelusta ja piirtämisestä. Hän on harjaantunut esimerkiksi piirtämisessä aivan valtavasti ja selvästi nauttii siitä ihan suunnattomasti. Perinyt tämän mun äidiltä, joka on hurjan taitava piirtämisessä ja käsitöissä, kun taas minä ja Johnny ollaan oikeasti tosi surkeita.

Meillä kukaan lapsista ei harrasta mitään, ja olenkin Amalialta kysellyt kiinnostaisiko häntä jokin taiteeseen liittyvä harrastus. Vielä hän ei ole ollut kiinnostunut aloittamaan ja koulu onkin vienyt voimia aika paljon, joten on ollut kiva ettei tässä pyöri vielä harrastusrumba. Amaliahan aloitti tuossa eskarivuoden keväänä satubaletin, mutta ryhmä muuttuikin sitten syksyllä 4-6-vuotiaille eikä hän halunnut aloittaa uudessa paikassa. Katsellaan ja kuulostellaan tuossa joulun jälkeen mikä fiilis Amalialla on tai sitten harrastus saa tässä kohdin vielä odottaa.

Milo kävi syksyllä kokeilemassa parkouria sellaisella yleisellä tunnilla, jossa sai käydä kokeilemassa ja tykkäsi siitä kovasti, mutta halusi kuitenkin aloittaa jalkapallon. Niinpä veimme Johnnyn kanssa pojan innoissamme futistreeneihin ja hän oli itsekin tosi innoissaan, mutta seuraavalla kerralla olikin sitten peli, josta emme edes etukäteen tienneet ja siellä Milo löi hanskat tiskiin kesken kaiken heittäen liivin päältänsä ja huudahtaen mä en muuten enää pelaa! Eikä hän sitten pelannut. Toisaalta kiva näin, kun talvi vastassa. Ehkä ensi kesänä jos kiinnostusta löytyy poika voi aloittaa jalkapallokoulussa ja jatkaa siitä sitten joukkueeseen, jos haluaa tai sitten kokeilla jotain muuta tai olla vielä harrastamatta yhtään mitään.

ensilumi

Meidän arkipäivät pyörii aika lailla saman kaavan mukaan. Amalia käy koulussa, Milo kahdesti viikossa kerhossa kolmen tunnin ajan, yhtenä päivänä mulla, Milolla ja Nupulla on jumppa, joka kestää harmiksi vain tunnin ja sitten käymme kerran viikossa perhekerhossa, joka on siis sama kuin Milon oma kerho, mutta sellainen, johon tullaan yhdessä vanhemman kanssa. Niin ja melkein unohdin, Milo käy mummilapäivällä kerran viikossa Johnnyn äidillä ja isällä ja sitten kun haen Amalian koulusta menemme sinne kylään yhdessä kaikki. Johnny on toki töissä, mutta minä ja lapset.

kokki

Nuppu on tykännyt kerhoilusta aivan valtavasti ja hän on ihan yllättävän rohkea siellä. Voi välillä lähteä vaihtamaan jopa leikkihuonetta ilman minua. Toki vieläkään hän ei liiemmin välitä, että hänelle puhutaan, mutta saattaa sieltä pieni hymy toisinaan irrota, jos häntä katselee.

Nuppu on nyt vuoden ja kuukauden ja leikkii jo kovasti. Soittaa soittimilla, laittaa eläimiä Amalian ja Milon pikkuisten lelujen isompiin taloihin, rakentaa palikkatornia, heittelee palloa, ajelee pikkuautoilla ja tekee leikkikeittiössä ruokaa. Toki paljon hän vain katselee leluja ja ottaa kaikkia leluja käsiinsä, mutta on siinä pientä leikkiä monesti jo.

kokki
Oikeetakin ruokaa tekis mieli jo tehdä!

Niin ja kävelemään muija lähti reilu viikko sitten eikä enää konttaa ollenkaan. Kävely on varmaa ja menee niin hienosti. Pieni ihana suloinen taapertaja.

pyykkihuolto
Pyykkihommissa!

Milo ja Nuppu touhuaa paljon yhdessä ja ovat melkoinen parivaljakko. Nuppu kikattaa välillä veljelleen niin kovin, että hädin tuskin saa henkeä. Amalia tykkää tanssittaa Nuppua ja he ovat tosi söpöjä yhdessä. Tässä vaiheessa meidän lapset ovat keskenään hyvin läheisiä ja olisi aivan ihanaa, että näin olisi aina.

nauru

Itsehän olen todella läheinen mun pikkusiskon kanssa ja olemme tekemisissä joka päivä, mutta veljeä taas näen muutamasti vuodessa, vaikka asumme muutaman kilometrin päässä toisistamme. Toki mun pikkuveli on mulle tosi rakas eikä meidän välillä ole mitään kränää. Vink vink Saku, tulepas kaffelle 😉

Viime aikoina olen nähnyt ja ollut tekemisissä hirmu vähän mun ystävien kanssa ja koen tästä huonoa omaatuntoa. Oma arki ja elämä tuntuu vaan olevan yllättävän kiireistä, vaikka välttämättä mitään sen kummempaa ei edes ole. Usein, kun olisi aikaa soittaa jollekin, niin en jaksakaan puhua kenellekään, vaan haluan ottaa pienen oman hiljaisen ajan. Onneksi monella muulla on vähän tätä samaa ja aina, kun näen tai kuulen mun ystävistä, niin juttu jatkuu edellisestä.

nauru

Eilen illalla Milon kerhossa oli tulevan isänpäivän kunniaksi iseille ja lapsille puuhaa ja Milo antoi siellä ihanan isänpäivälahjan Johnnylle. Amalia tekee koulussa myös tohinalla käsitöissä yhtä ihanaa lahjaa. Sunnuntaina sitten juhlitaan isejä!

Tänään kävin Amalian kanssa kahdestaan syömässä ja tämä oli ihanaa ja niin tärkeää laatuaikaa esikoisen kanssa <3 Milon kanssa olinkin syyslomalla kaksin uimahallissa ja meillä oli niin mukavaa ja ollaan tätä muisteltu useamman kerran <3 Tärkeitä tälläiset hetket <3

Heippahei! Tänään jaan tänne videon, jonka kuvasimme Amalian kanssa Youtubeen meidän kanavalle. Valotus videolla on surkea, kun kuvasimme illalla ja jostain syystä lopusta video katkeaa ennen heippoja, antakkee anteeksi.

Amalia on toivonut tätä herkkujen maisteluvideota jo tovin ja nyt viimein saatiin se tehtyä. Videoita olisi niin kiva kuvailla, kun osaisi vaan paremmin tätä hommaa.