30 marras Marraskuu ja kiitollisuuden aiheet
Kuukausittainen postaus kiitollisuudesta tänään. Nyt kun mieli on ollut alamaissa, niin voisi kuvitella että kiitollisuuden aiheita olisi vaikea löytää. Niitä ei tosiaan välttämättä juuri sillä surun hetkellä huomaakaan tai osaa ajatella, mutta tällä hetkellä mielen ollessa parempi niitä tuntuu taas löytyvän. Voi kun osaisi olla kiitollinen myös vaikeiden tunteiden ollessa päällä, se helpottaisi valtavasti. Tätä mun on syytä harjoitella ja uskon tähän suurimman tekijän olevan pysähtyminen hengitysharjoituksiin ja rauhallisiin meditaatiohetkiin.
Kiitollinen:
- perheestä. Oma rakas pieni perheeni sekä siskon perhe, että äitini. He ovat olleet viime ajat mun tukena ja heiltä olen saanut rakkautta ja voimia
- ystävistä ja teistä virtuaaliystävistä. Teidän viestit merkitsevät enemmän kuin ikinä voisitte kuvitellakaan
- siitä, kun mieli paranee ja huomaa kuinka energia lähtee virtaamaan ja on ihana tehdä asioita, kuten kirjoittaa ja höpsötellä miehen ja lasten kanssa. Se kun nauru ja ilo palaa elämään synkän jakson jälkeen
- meditaatiohetkistä. Eilen laitoin pitkästä aikaa Youtubesta hengitysharjoituksen päälle, otin hyvän asennon sohvalla viltin alla ja vain hengitin rauhallisen musiikin tahtiin. Tunsin rauhaa ja tunsin olevani onnellinen ja kiitollinen
- joulukuusesta ja joulukoristeista. Meille on tullut joulu, kaikki koristeet on esillä ja kuusi on niin kaunis, että sitä tulee ihailtua jatkuvasti
- höpsöstä Nuppusesta. Nupusta on tullut aika viikari. En tiedä mistä hän on oppinut lällättelyn, mutta lällättää, kun nappaa jonkun kielletyn tavaran, heiluttaa sitä kädessään ja laittaa samalla kielen ulos suusta
- levosta. Nukuin pienet päikkärit viikonloppuna ja nukahdin aikaisin yöunille ja nukuin aamulla pitkään. Kaipasin lepoa, olin tosi väsynyt. Oli ihanaa kerätä voimia. Tänään viikonlopun jälkeen olo tuntui todella levänneeltä ja hyvältä
- lumesta ja sen tuomasta kauniista maisemasta
- kynttilöistä ja joulun tuoksuisista saippuoista
- hyvästä iltapalasta miehen kanssa kahdestaan lasten nukkuessa yöunia. Ollaan herkuteltu juustoilla, valkosipulikatkaravuilla, mozzarellatikuilla, sipulirenkailla, jalopeno poppersseilla, ruislastuilla ja pikku kurkuilla
- Amalian lämpimistä halauksista ja Milon suukosta joka ikinen kerta, kun hän lähtee ystäväänsä hakemaan. Yhtenä päivänä katsoin ikkunasta kuinka hän lähti kirmaamaan pikku pyörällään ja kääntyikin sitten oitis takaisin, soitti ovikelloa ja hihkaisi hymy korvissa äiti suukko unohtui!
Mistä te olette kiitollisia juuri nyt? <3