Warning: "continue" targeting switch is equivalent to "break". Did you mean to use "continue 2"? in /home/clients/670df0887837b9922f20cf65f9464851/web/wp-content/plugins/revslider/includes/operations.class.php on line 2851

Warning: "continue" targeting switch is equivalent to "break". Did you mean to use "continue 2"? in /home/clients/670df0887837b9922f20cf65f9464851/web/wp-content/plugins/revslider/includes/operations.class.php on line 2855

Warning: "continue" targeting switch is equivalent to "break". Did you mean to use "continue 2"? in /home/clients/670df0887837b9922f20cf65f9464851/web/wp-content/plugins/revslider/includes/output.class.php on line 3708
tammikuu 2020 - Sydän vähän kallellaan
 

Olen kirjoittanut aika avoimesti meidän perheen elämästä jo yli seitsemän vuoden ajan. Mukaan on mahtunut lukuisia kirjoituksia arjesta ja juhlasta, iloista ja isoista suruista. Olen ollut aina avoin ja kirjoittanut paljon omasta kipakasta temperamentistani ja siitä, että välillä mulla menee miehen ja lasten kanssa kuppi täysin nurin ja koen tästä syyllisyyttä.

Tiedän kuitenkin olevani hyvä äiti ja tiedän myös sen, että se välittyy teille lukijoille kuinka tärkeä ja rakas perheeni mulle on. Mä rakastan lapsiperhe-elämää ja lapset ja perhe ovat mulle kaikki kaikessa.

perhe-elämä

Iina kirjoitti blogiinsa postauksen: Lapsiperheet ovat onnellisia ja voivat hyvin, ja tämä postaus herätti mussakin halun kirjoittaa aiheesta.

Meidän perhe on myös hyvin onnellinen ja samoin mun ja Johnnyn parisuhde voi oikein hyvin. Ei meillä ole ikinä ollut mitään isoa riitaa, vaikka yhteiseloa on takana jo 17-vuotta. Toki pienistä, monesti täysin tyhjänpäiväisistä asioista kinataan ja mä nalkutan ja huudan välillä. Mutta pääasiassa ollaan onnellisia ja rakastetaan toisiamme valtavasti.

Musta on aivan ihanaa, että meillä on pieniä lapsia, vaikkakin Amalia ja Milo tuntuvat jo yllättävän isoilta ja mietin tosi usein, että onneksi meillä on pikkuinen Nuppu. Toki Amalia ja Milo ovat vielä pieniä, mutta alkavathan he olla jo paljon kavereiden kanssa ja ovat muutenkin omatoimisia monessa asiassa.

perhe-elämä

Ei pienten lasten kanssa ole aina väsyttävää tai uuvuta ja masennuta pikkulapsiaikana. Mä olen uuvahtanut jokaisen lapsen kanssa, mutta sitten taas avun kanssa keräillyt voimia takaisin ja tästä huolimatta ollut onnellinen enkä ole ikinä ajatellut katuvani lapsiani.

Amalia, Milo ja Nuppu ovat mulle elämän tarkoitus ja tekisin heidän puolesta mitä vain. Lapset saavat hymyn kasvoille ja heitä seuratessa sydän pakahtuu onnesta ja mietin joka päivä kuinka onnellinen ja kiitollinen heistä jokaisesta olen. Sanon tämän joka päivä monta kertaa ääneen lapsille ja lähes joka ilta Johnnyllekin lasten nukkuessa jo yöunta  ja mies nyökyttelee siinä sitten olevan samaa mieltä. Eilen yhden mun seuraaman ihmisen insta stoorissa kuului ihan pikkuisen vauvan itkua ja Johnny sanoi, että kyllä kuulee että on tosi pienen vauvan itku ja kuulostaahan se ihanalta. Johnnyn sanomana tämä tuntui jotenkin niin ihanalta enkä olisi ehkä Johnnylta odottanut tälläistä kommenttia.

perhe-elämä

Tykkään tosi paljon meidän arjesta. Meillä on mukavat rutiinit, mutta paljon vapaa aikaa. Me tehdään kivoja asioita yhdessä koko perhe ja saatetaan ex tempore lähteä uimahalliin koko porukka tai päättää hakea lemppari ravintolasta ruokaa kotiin. Nautitaan yhdessä tehdyistä jutuista valtavasti ja koko perheen yhteinen pyörälenkki/kävelylenkki tai ihan vain yhdessä koko perheenä sängyssä oleskelu ja jutustelu on ihan parhaita juttuja. Sellainen kaikkien yhteinen läsnäolo on niin ihanaa ja tärkeää ja antaa hyvää mieltä ihan hirmuisesti ja näinä hetkinä olen onnellisimmillani.

Multa on hetki sitten kysytty olenko mä tyytyväinen mun saavutuksiin ja hitsi vie tottakai olen. Mulla on aivan ihana ja rakastava perhe ja olen saanut olla kotona lastemme kanssa ihan pian kahdeksan vuotta. Tämä on ollut mulle tärkeää ja me olemme halunneet perheenä tehdä tämän valinnan. Mä olen saanut toteuttaa itseäni blogin kautta ja kirjoittaminen on ollut mulle tärkeä oma juttu tässä pikkulapsivuosien ajan.

Ei sitä aina tarvitse olla hienoa ammattia tai uraa luoda upeasti, vaan voi olla näinkin erittäin tyytyväinen saavutuksiinsa enkä tunne itseäni yhtään huonommaksi kuin muut, vaikka kotona olenkin ollut ja aion olla vielä useamman vuoden.

Mä olen siis hyvinkin tyytyväinen ja onnellinen juuri näin ja musta meidän elämä lapsiperheenä on todella ihanaa <3

perhe-elämä

Jaetaan hieman positiivisia ajatuksia perheistä, joten kertokaa miksi te rakastatte omaa perhettänne? <3

Mä rakastan meidän kotia aivan mielettömästi ja olemme laitelleet sitä meidän näköiseksi pikkuhiljaa huone kerrallaan. Tapetoitu, maalailtu ja sisustettu. Viimeisimpänä Johnny vahasi meidän saunan mustaksi ja siitä tuli aivan täydellinen, niin tunnelmallinen ja kaunis. Täytyykin kuvata se teille joku päivä!

Tänään halusin jakaa kuvia kauneimmasta paikasta kodissamme, ja se on mun mielestä meidän kodin ruokailutila.

kaunein paikka kodissamme

Meillä on iso keittiönpöytä ja se on ollut kokomittaisena jo reilu vuoden, kun alkuun pidimme pöytää aina normaalissa koossa ja jatkoimme sitä vain synttäreillä ja jouluna.

Pöytä on mielestäni hyvin näyttävä ja kaunis. Hankimme sen tähän kotiin ja se on ostettu Askosta. Pöydän ja tuolien pääliosat olivat aikaisemmin tummat, mutta Johnny maalasi pöydän päällisen valkoiseksi pari vuotta sitten ja viime kesänä mä maalasin pinnan uudestaan ja samalla tuolinpäälliset saivat myös valkean värin.

Pöytä on valmistettu kierrätysmateriaaleista ja ihastuimme siihen molemmat välittömästi.

kaunein paikka kodissamme

Ruokailutilan nurkassa oleva kaappi on löytö Kasvihuoneilmiöstä ja se on varmasti kotimme kaunein kaluste. Se sopii täydellisesti tuohon nurkkaan ja tekee ruokailutilasta kauniin näköisen. Ennen kaappia tila oli hieman tyhjän oloinen, mutta hyvää kannattaa odottaa rauhassa.

kaunein paikka kodissamme

Pöydän alla oleva räsymatto on Johnnyn edesmenneiden isovanhempien luota ja tykkään siitä kovasti. Meillähän ei ole kummallakaan enää elossa olevia mummeja tai pappoja, mutta on ihana, että meillä on heiltä jokaiselta muistoja kotonamme, joilla on paljon tunnearvoa. Mulla on esimerkiksi Johnnyn äidinäidin vanha aamutakki, joka on niin suloisen vaaleanpunainen ja sellainen oikein vanhanaikaisen näköinen. Omilta mummoiltani meillä on myös kaikkea tärkeää.

kaunein paikka kodissamme

Keittiönpöydällä meillä on Lohjan Latvalasta hankitut pöytätabletit ja pöytää koristaa näin talvisin kynttilät. Viime kauppareissulla ostin tosin vaaleanpunaisen tulilatvan, joka pääsi keittiönpöydälle kynttilöiden kaveriksi. Ostan kukkia yleensä vain keväisin ja kesäisin, mutta nyt tuli sellainen fiilis, että haluan ostaa kukan, vaikka talvi vielä onkin.

kaunein paikka kodissamme

kaunein paikka kodissamme

Puisen telineen olen ostanut muistaakseni myös Lohjan Latvalasta ja tällä hetkellä siinä on kukkamaljakko ilman kukkia (heh taaperoikäinen talossa) ja vanha pannu, jonka olen saanut mun äidiltä.

kaunein paikka kodissamme
Nuppu vienyt pannusta kannen johonkin jemmaan..

Me vietetään keittiönpöydän ääressä aikaa tietysti ruokaillen, mutta myös pelaillen lautapelejä, muovaillen ja Amalia askartelee usein keittiönpöydän ääressä. Tyttö tekee ruokailutilassa myös läksyt ja mä kirjoitan blogia.

kaunein paikka kodissamme

Mietelauseen olen napannut joskus jostain sisustuslehdestä ja se on aivan ihana!

Mistä paikasta te tykkäätte teidän kodissa ja miltä siellä näyttää?

Nupulle pidettiin unikoulu yöimetyksen lopettamiseksi 1 vuoden ja 2 kuukauden ikäisenä. Johnny hoiti tämän, kuten on hoitanut jokaisen lapsemme kanssa.

Meidän lapsista kukaan ei ole jättänyt yösyömisiä itsekseen tahi alkanut nukkumaan kokonaisia öitä. Edelleen täällä heräillään öisin, monesti jokainen näistä kolmesta. Toki usein Amalia saattaa vain käväistä hiljaa vessassa eikä edes herätä meitä, mutta toisinaan herättää pyytäen vettä tai mukaansa vessareissulle.

Milolla taas on tapana herätä karjumaan lähes joka yö ja välillä tämä vaikuttaa kauhukohtaukselta, mutta ei joka kerta. Juttelin yhden kaverin kanssa tästä ja hän kertoi pojallaan olleen tätä samaa ja usein silloin, kun on ollut touhukas päivä. Milohan menee tukka putkella koko päivän leikkien kavereiden kanssa tai kotona touhottaen, vaikka toki hän rentoutuu päivittäin esimerkiksi katsellen lastenohjelmia kaikessa rauhassa, mutta on aina valmiina kaikkeen touhuun mitä hänelle ehdottaa.

Toissailtana Johnny tanssi pelleillen käytävällä, kun Nuppu itkeskeli ja Milo perään toisesta huoneesta. Pistetään välillä leikiksi lasten heräily, vaikka oikeasti se on tietysti hyvin ärsyttävää. Toissailtana tanssitti huumorimielessä, välillä katsotaan sohvalla toisiamme jonkun itkiessä ja todetaan vittu mitä paskaa.

yöimetys

Mutta nyt kerron Johnnyn kertomuksen pohjalta kuinka Nupun vieroittaminen yötissistä sujuikaan

Mä itse otin ja lähdin rimpsalle, mutta olin pumpannut vähän maitoa nokkamukiin, jonka Nuppu sai juoda keinutuolissa Johnnyn sylkyssä. Lisäksi Johnny oli antanut vielä vettä.

Nuppu kävi yöunille normaalia myöhempään ja ensimmäinen herätys oli vasta kello 1 yöllä. Aiemmin Nuppu heräsi aina ensimmäisen kerran 23.00 ja söi tissiä jo tässä vaiheessa.

Johnny rauhoitteli Nuppua silittämällä ja tyttö rauhoittui 10 minuutissa. Tunnin päästä tästä hän heräsi uudestaan ja Johnny otti tällöin Nupun pinnasängystä kainaloonsa nukkumaan. Puolisen tuntia pikkuinen itkeskeli, eli ei siis mitenkään karjumalla huutanut ja sitten nukahti.

Tästä hän sitten heräili puolen tunnin välein, mutta rauhoittui aina hyvin. Aamulla Nuppu heräsi tavallista aiemmin, toki taisin tulla hieman ryminällä kotiin hyvistä hipoista 😉

Toinen yö meni aika saman kaavan mukaan, mutta rauhoittuminen oli tosi nopeaa. Unikoulun alettua iltaimetys tapahtuu aina olohuoneessa, ei makuuhuoneessa, kuten ennen.

Kolmas yö oli jo super hyvä ja herätyksiä taisi olla vain pari. Uskomatonta miten helposti unikoulu jälleen sujui!

Johnny nukkui Nupun kanssa ainakin 1,5 viikkoa ja mä koisin tämän ajan tyytyväisenä sohvalla ja välillä Amalian sängyssä. Oli ihmeellistä saada nukkua.

Unikoulu alkoi perjantaina ja viikonlopun jälkeen menin Nupun viereen Johnnyn lähdettyä töihin ja parina aamuna hän repi mun yöpaidan kaula-aukkoa vimmatusti haluten maitoa, mutta rauhoittui kuitenkin nopeasti nukkumaan ja sai tissiä sitten olohuoneen keinutuolissa.

Nykyisin herätessä Nuppu painelee jo suoraan keinutuolin luo ja tietää saavansa maitoa.

yöimetys

Päiväimetys meillä jatkunee tälläkin kertaa pitkään, niin pitkään kuin meistä molemmista hyvältä tuntuu <3

Ps. Tässä vielä linkki Milon unikoulusta, jos joku haluaa lukea.

Mukavaa viikon jatkoa kaikille <3

Näitä tulisi kaikkien miettiä aina välillä. Jotenkin omat hyvät puolet äitinä saattavat helposti unohtua ja sitä kiinnittää enemmän huomiota niihin kurjiin tunteisiin ja hetkiin. Niihin, jolloin on toiminut omasta mielestä paskasti, huutanut, kiroillut tai käyttäytynyt muuten kurjasti.

Liian harvoin sitä saa palautetta omasta äitiydestä, ainakin musta olisi mukava kuulla useammin, kuinka hyvä äiti olen. Mulla on tapana kehua muita äitejä, ihan tuntemattomiakin. Kerran muistan laivalla kehuneeni yhtä äitiä, kun hän niin ihanan rauhallisesti hoiti pitkään jatkunutta kiukkutilannetta lapsensa kanssa. Hän oli oikeasti äärimmäisen rakentava ja rauhallinen tilanteessa eikä hänestä huokunut mitään merkkiä ärsyyntymisestä. Mä muistan miettineeni tilannetta seuratessa, että olisi mahtava osata toimia noin hienosti ja halusin ehdottomasti antaa hyvää palautetta tälle äidille.

hyvät puolet äitinä

Seuraavaksi mun hyvät puolet äitinä:

  1.  Hyvien tunteiden näyttäminen. Meillä lapset saavat kuulla joka päivä monta kertaa kuinka paljon heitä rakastan. Halaan ja suukotan usein, otan kainaloon, silitän, pyydän ja nappaan syliin ja kuuntelen aina mitä heillä on sanottavaa.
  2.  Annan lasten touhuta paljon kaikenlaista. Meillä saa raahata tyynyt ja peitot makuuhuoneista, napata sohvatyynyt ja tehdä näistä yhdessä pehmeän kasan, johon hyppiä sohvalta. Amalia raahaa ystävänsä kanssa usein todella paljon leluja leikkihuoneesta omaan huoneeseen, kotileikkiä tai muuta leikkiä varten eikä niitä välttämättä ihan aina tuoda takaisin. Toki siivoavat, jos käskemme, mutta annamme toisinaan jättää leikit paikoilleen.
  3. Olen kärsivällinen. Jumalavita hassu sanoa, mutta näin se on. Toki toisinaan mulla palaa päreet sekunnissa, mutta kun mietin pitkässä juoksussa, niin kyllä mä olen lasten kanssa kärsivällinen. Olen ollut kotiäitinä parin viikon päästä kahdeksan vuotta ja en usko, että ilman kärsivällisyyttä olisin tähän pystynyt ja oikeasti nauttinut tästä.
  4.  Olen huolehtivainen. Huolehdin lasten perustarpeet tunnollisesti; ruoka, uni, leikki ja hoiva. Huolehdin heistä muutenkin kaikin puolin oikein hyvin.
  5. Huumorintajuinen ja leikkisä. Lapset pitävät mua hauskana, vaikka Johnny väittää muuta. Mä rakastan hassutella lasten kanssa ja me nauraa räkätetään paljon. Mä en todellakaan ole mikään tosikko mutsi ja heitän välillä aika ronskiakin juttua meidän lasten kanssa.
  6. Lapset menevät kaiken edelle. Täytyy toki muistaa huolehtia itsestään, se on tärkeää ja välttämätöntä. Mietin kuitenkin kaikessa aina ensin lapsia.

Lopuksi Amalian ja Milon ajatukset äidistään

Amalia: kiva, huolehtivainen, paras äiti ja rakas. Kysyin vielä tuleeko muuta, niin Amalia sanoi rauhallinen, mutta repesi sitten, eli se ei tainnut pitää paikkaansa 😉

Milo: hyvä äiti, rakas, äiti on hyvä ajamaan uimahalliin, hieno, äiti on kohtelias, äiti on vähän pullea. Viimeisen sanoi niin veikeän ilmeen kera 😉 

Kertokaa kommenttiboxiin teidän hyviä puolia vanhempana <3

Hehe eipä tämä blogin elävöittäminen ja kirjoittamisen lisääminen kovin hyvin lähtenyt käyntiin, kun heti on tässä yli viikon tauko kirjoittamisesta.

Olen ollut koko viime viikon tosi väsynyt ja Milon mummilapäivän aikana oli tarkoitus kirjoittaa blogia, mutta nukuin Nupun vieressä kuin pieni possu kaksi tuntia. Nukuin viime viikolla toisetkin päiväunet Nupun päiväunien aikaan isompien katsellessa videoita. Päiväunista huolimatta olin väsynyt.

Luojan lykky nyt olo tuntuu normaalilta ja jaksavaiselta. Olo oli vähän verrattavissa alkuraskauden väsymykseen, joka on ihan jäätävää. Olen ollut ajoittain väsynyt siitä saakka, kun yöimetys päättyi, hassuahan se on, mutta luultavasti hormonit vaikuttavat tähän.

Eilen sain viimein aikaiseksi varattua Milolle 5-vuotis neuvolan. Se tuntuu joka vuosi vähän jäävän, kun Milo on tuollainen ihana joulun lapsi eikä joulun aikaan tietysti ole ensimmäisenä mielessä neuvola ajan varaaminen. Pistinkin sitten ihan ranttaliksi ja soitin vielä hammashoitolaan ja varasin Milolle tarkastusajan ja itselleni ajan hammaskiven poistoon ja vielä erillisen ajan hammaslääkärille tarkastukseen. Milo sai oman ajan jo ensi viikolle, mutta mun ajat meni maalis- ja huhtikuulle. Tosin aika nopeasti nekin.

Maanantaina meillä oli aivan ihana päivä. Käytiin uimassa Johnnyn töiden jälkeen ja pakattiin lapsille yökkärit mukaan, niin saivat pukeutua sitten puhtaana suoraan niihin. Syötiin iltapalaksi makkaraperunat uimahallin kahviossa, Nuppu tosin söi kotona vielä puuron. Uni tuli lapsille nopeasti ja me vietettiin ihana ilta Johnnyn kanssa. Mä nukahdin sohvalle kesken sarjan katselun ja kömmin sänkyyn Nupun herätessä puolen yön jälkeen. Nuppu kömpi omasta pedistä mun viereen ja aamulla huomasin Amalian tuhisevan toisessa kainalossa.

Tällä viikolla Amalian on saanut herättää jokaisena aamuna ja tyttöä on väsyttänyt kovasti. Yleensähän Amalia herää ihan itsekseen, mutta nyt taitaa vielä vähän lomalta paluu painaa. Koulussa on mennyt kivasti ja eilen oli kuulemma tosi kiva koulupäivä.

ihana päivä

Me oltiin pienempien kanssa jumpassa eilen ja Nuppukin hyppi niin hienosti juustomereen. On hän niin ihana taapero. Palloa Nuppu potkii aina taitavasti ja näyttää siitä kovasti tykkäävän. Jumpassa Milo vieritti pikkusiskolleen ison jumppapallon hippasen kovalla vauhdilla, sillä näytti jo että pikkuinen menee mukkelis makkelis, mutta pysyi kuin pysyikin pystyssä ja hymyili vaan.

Nuppu ei ole ollenkaan sellainen rämäpää kuin Milo aikoinaan ja vielä nytkin, mutta on heissä samoja juttuja ja Nuppu haluaa matkia isompia kaikessa. Nykyisin he tanssivat iltaisin kaikki kolme ja me katsellaan heitä Johnnyn kanssa sohvalta. Nämä hetket ovat niin ihania meistä kaikista.

Nuppu pyörii tanssiessa söpösti ja muistaa aina taputtaa itselleen. Milo katsoo Amaliasta paljon mallia ja tekee välillä upeita baletti pyörähdyksiä ja sitten yhtäkkiä heittäytyy maahan pepulleen ja alkaa pyöriä vimmatusti lattialla tai hyppää parkour tyylisesti sohvapöydältä alas.

Toinen lasten lemppari puuha yhdessä on sohvalta hyppääminen sohvatyynyjen ja muiden tyynyjen ja peittojen päälle. Hypätessä Nuppu on ihan uimahyppääjän tai mäkihyppääjän näköinen. Tiukka etukeno ja sitten mennään.

Mun äiti oli maanantaina meillä ja lapset näyttivät tämän leikin mummille ja mun äiti sanoi heti mulle, että hän ei olisi ikinä antanut meidän tehdä lapsina tuollaista sotkun vuoksi, mutta kivahan tuo on kun sä annat. Tästä tuli jotenkin tosi ihana mieli, kun äiti sanoi näin.

Musta on niin ihanaa, kun lapset nauttii ja niistä oikein näkee kuinka innoissaan ne on yhdessä tästä ja myös se on heille tärkeää kun mä katson, kehun ja tsemppaan heitä. Sitten me kaikki nauretaan Nupulle aina ihan hirmuisesti, kun se on niin hassu ja söötti.

Samaan leikkiin kuuluu myös juokseminen tv:n luota peittokasaan ja naurattaa aina niin kovin, kun Nuppu tomerasti lähtee etukenosta ja vauhti on niin hiljainen ja sitten pikkuinen aina taputtaa ylpeänä itselleen ja tietty me kaikki muutkin. Pehmusteille on matkaa ehkä puolitoista metriä ja välillä Nuppu kaatuu juostessa ja nousee sitten pystyyn ja jatkaa matkan loppuun ja heittäytyy pehmeään kasaan innoissaan.

Tänään lupasin lapsille metsäretken kaakaoiden kera, mutta saa nähdä onnistuuko se, kun sataa niin hirmuisesti. Sovittiin aamulla, että pidämme retken sitten kotona sisällä, jos ilma ei yhtään tuosta parane.

Mukavaa päivää kaikille <3