Luvassa kuulumisia pitkästä aikaa! Viime viikon vietimme aika pitkälti kotosalla ja tämä viikko on mennyt samalla kaavalla, sillä Amalialla on huomenna laserhoito ja yritämme nyt kaikin tavoin pysyä terveinä. Amaliahan sairasti hetki sitten räkätaudin ja ehdimme jo käväistä lääkärissäkin huonojen öiden vuoksi, mutta korvat olivat onneksi terveet. Milokin rohisi aika pitkään ja kävin hänenkin kanssaan lääkärissä, mutta onneksi rohinat olivat parempaan päin. Lääkäri kehui Miloa todella reippaaksi ja jänteväksi pojaksi. Toinen vain hymyili lääkäritädille niin valloittavaa hymyä.

Jäbä nappas niin kovasti lelusta kiinni

Jäbä nappas niin kovasti lelusta kiinni

Ja nyrkkikin heiluu!

Ja nyrkkikin heiluu!

Vähäks oon söpö!

Vähäks oon söpö!

IMG_4420

Vähän hymyilyttää

Vähän hymyilyttää

IMG_4431

IMG_4449

Lääkäri soitteli viime viikolla Milon ulostenäytteistä, jotka olivat muutoin ok, mutta suolen ärtyvyyttä mittaava arvo oli koholla. Arvon tulisi olla alle 50 ja Milo paralla se oli 380. Lääkäri kertoi arvon sopivan juurikin siihen, ettei Milo siedä viljoja. Koe otetaan kevään aikana uudemman kerran, jotta nähdään mihin suuntaan se menee. Jos kyseessä olisi bakteeritulehdus, niin arvo pyörisi lääkärin mukaan tuhansissa, joten sellaista hätää ei ole. Nyt tilanne on kuitenkin rauhoittunut jo niin hyvin, että pääsen kokeilemaan maitotuotteita heti kun Milon nuha on ohi. Myöhemmin kokeilemme myös viljoja yksi viljalaji kerrallaan.

Vauhti päällä

Vauhti päällä

Simmut suurina

Simmut suurina

Viikonloppuna join appelsiinimehua ja poika sai aika nopeasti tästä iho-oireita kasvojen, kaulan ja rinnanalueille sekä lisäksi myös ne perinteiset massukivut. Myös puklua riitti enemmän kuin normaalisti.

Koliikki taitaa kuitenkin olla meidän perheessä ohi, sillä Milo ei ole enää itkenyt koliikki-itkua iltaisin ja tämä jos joku on helpottavaa. Milon koliikki kesti 2 viikon iästä 2 kuukauden ikään, joten pääsimme helpolla jos näin voi koliikki-ajasta edes sanoa. Koliikin loputtua illat olivat alkuun melkoisen rauhallisia ja muutaman kerran lapset menivät lähes samaan aikaan yöunillekin. Viime päivinä Milo on ollut kuitenkin taas itkuinen ja tilanne tuntuu todella raskaalta ja uuvuttavalta. Tänään Milo on ollut päivälläkin hyvin tyytymätön ja päiväunet on nukuttu puolen tunnin, jopa vartin pätkissä.

Nyt pyytäisinkin teitä lukijoita jakamaan vertaistukea asiasta allergisen lapsen imetys. Imettäisin Miloa mielelläni vielä pitkään, mutta tuntuu raskaalta kun syön aina jotain väärää, josta pieni saa massukivut sekä ihoon lehahdusoireet. Toisinaan ruokavalioni on kunnossa ja poika voi hyvin. Olen jättänyt ruokavaliostani pois kaikki maitotuotteet, viljat, kananmunan, soijan sekä kalan ja nyt sitten pikku hiljaa kokeilen näitä takaisin ruokavalioon lääkärin ohjeiden mukaisesti. Allergiaoireita Milo saa ainakin viljoista sekä muutamista hedelmistä. Imetysdieetti voi kuulostaa hurjalta, mutta saan syötyä siitä huolimatta hyvin, vaikka pizzaa tekeekin kovasti mieli 😉 Liityin hetki sitten Facebookin imetystukiryhmään, mutta en ole ehtinyt sinne vielä viestiä näpytellä, joten olkaa kilttejä ja auttakaa te <3

Isukki poikiensa kanssa

Isukki poikiensa kanssa

Amaliaa veljen itku ei ole haitannut ja hän on ollut jopa ylpeä siitä. Eräänkin kerran Amalia halusi katsella Pipsa Possun jaksoa, jossa possuperheen luokse tulee yökylään sukulaispossuvauva, jolla on koliikki. Amalia pyysi jaksoa ja sanoi polleana: kyllä meidänkin vauva osaa itkeä!

Jonkun kerran itku on neitiä harmittanut muun muassa silloin kun videoiden katselut ovat kesken eikä veljen huudolta tahdo kuulla mitään. Kerran Amalia on myös pitänyt leikkien lelukutsuilta tilattuja kakunpaloja korvillaan.

Edelleenkin kun Milo tulistuu hän itkee aivan hysteerisen kovalla äänellä.

Lapsoset

Lapsoset

Toinen nukkuu ja toinen on saanut käsiinsä eräältä lukijalta saamansa kimallevärin

Toinen nukkuu ja toinen on saanut käsiinsä eräältä lukijalta saamansa kimallevärin

Näin Amalia ei ole nukahtanut koskaan eikä tämä ole kyllä ihan Milonkaan tapaista

Näin Amalia ei ole nukahtanut koskaan eikä tämä ole kyllä ihan Milonkaan tapaista

Amalia oli koko viime viikon arkipäivät ihanan kultainen ja hyväntuulinen. Ilmat olivat yhtä aurinkoisia ja ulkoilimme paljon. Saimme kotiimme myös kylävieraita kun Amalian ystävä Mikael tuli siskonsa ja äitinsä kanssa meille. Lapsien leikit sujuivat todella kivasti eikä riitoja juuri tullut. Nämä kaksi ovat tunteneet toisensa vastasyntyneistä asti ja ottavat usein yhteen leikkien lomassa, mutta nyt lapset olivat tainneet kasvaa niin kovasti viime näkemältä, että molemmilla oli enemmän järkeä päässä. Ulkona Mikael nauratti Amaliaa kuin mikäkin naistennaurattaja konsanaan.

Muovailut menossa! Äitiä harmitti niin kun  isi oli antanut Amalian sotkea kaikki värit aivan sekaisin

Muovailut menossa! Äitiä harmitti niin kun isi oli antanut Amalian sotkea kaikki värit aivan sekaisin

Synttärilahjaksi saatuun meikkipöytään sai valot ja musiikin ja tämäkös olikin hauskaa

Synttärilahjaksi saatuun meikkipöytään sai valot ja musiikin ja tämäkös olikin hauskaa

Amalia on vasta nyt oppinut veljensä nimen, vaikka usein vieläkin hän muistelee ensin oliko se: Sinna vai Veera? Amalia ei ole enää niin kiinnostunut Milon vaipanvaihtohetkistä sun muista hoitojutuista. Pikkuveikka on kuitenkin edelleen todella tärkeä ja yhtenä päivänä kotoa lähtiessämme Amalia huolestui emmekö ota vauvaa mukaan ollenkaan kun vein ensin vaunut autoon Milon odottaessa takapihalla (meillä on autopaikka takapihamme edessä).

Milo on aivan väsy

Milo on aivan väsy

<3

<3

Viime viikko olikin hiihtolomaviikko, joten Amalialla ei ollut kerhoa eikä muskaria. Tällä viikolla neiti oli maanantain kerhosta pois, jottei vaan mikään pöpö iskisi ennen laserhoitoa, mutta tänään laskin hänet kerhoon. Laserhoitoa ei haluaisi millään jättää väliin, kun hoitoon pääsee niin harvoin. Olisi aivan mahtavaa jos hoito ehdittäisiin tekemään vielä toistamiseen ennen kesää, mutta tuskinpa.

Äitini ja siskoni lapsiensa kanssa olivat elokuvissa katselemassa Risto Räppääjää. He miettivät myös Amaliaa mukaan, mutta totesimme yhdessä ettei se ehkä ole hyvä idea. Jos Amalia jaksaisi keskittyä ja pysyisi paikallaan niin hiljaa hän tuskin osaisi olla. Amalia puhuu edelleen taukoamatta ja nyt vasta muutaman kerran puhe on alkanut rassata minua ja syy tähän on se, että joskus olisi ihana olla edes sekunti päivällä omien ajatusten kanssa. Ennen Milon syntymää en koskaan kokenut Amalian höpötystä millään tapaa rasittavana, päinvastoin, vaikka moni siitä onkin kysellyt. Ihanahan se on kun toisella on paljon asiaa ja Amalia on saanut puhelahjoistaan paljon kehuja joka puolelta, niin lääkäreiltä kuin ihan maallikoiltakin.

Saimme blogiin aivan ihanan kommentin kaksostenädiltä ja keskustelimme Amalian kanssa tästä kommentista.

“Tämä selvensi omaa näkemystäni todella paljon, löysin blogisi tänään päivällä ja olen todella hartaasti ja kiinnostuneena lukenut n.90% sun postauksista, ja mä olen todella, todella…utelias ;D mietin pitkään, että mikä on tuliluomi kun en ole sellaiseen aiemmin törmännyt, tästä sain selkoa sekä toinen pojistani joka istui vieressäni kyseli aivan kaiken mitä halusi tietää.
Poikani (6, kohta 7v) tuli siihen tulokseen, että hän haluaisi mennä Amalian kanssa isona naimisiin. 😀
Amalialla on parhaat mahdolliset vanhemmat, sekä on todella reipas ja puuhakas tyttö, eikä selvästi ole jäänyt yhtään jälkeen ikäisistään! Ootte ihan mahtavia, voimia ja iloista kevättä teille!:)”

Amaliaa hymyilytti pojan kommentti kovasti, mutta sitten hän kysyi onko naimisiin haluava poika vai tyttö? Vastatessani poika Amalia tokaisi: minä en pidä pojista! Myöhemmin hän kuitenkin kysyi tulisinko minäkin mukaan sinne naimisiin?

Nuusku, äiti pyysi katsomaan kameraan!

Nuusku, äiti pyysi katsomaan kameraan!

Näihin mukaviin tunnelmiin on mukava lopettaa, palailen taas kun aika suo! Voikaa hyvin <3

Olimme Milon kanssa Kaksplussalla videokuvauksissa pojan ollessa neljän viikon ikäinen. Hieman huvitti, kun pikkumies kaljuuntui juuri ennen ensimmäisiä kuvauksiaan ja naamakin oli täynnä hormoninäppylöitä, mutta näistä huolimatta videoista tuli aivan ihania ja niistä jää mukava muisto.

Ensimmäisenä jaan linkin vatsahierontavideoon. Milo on tottunut vauvahierontaan, sillä vyöhyketerapeutti on käynyt häntä hieromassa koliikin vuoksi. Videon lopussa Milo nukahtaa hierojan käsittelyyn ja näin on käynyt kerran myös kotioloissa ja tämä jos joku kertoo sen, että hieronta tekee vauvalle hyvää.

Vatsahierontavideossa hieroja hieroo Milon vatsaa erilaisin liikkein. Siipiratas hierontaliikkeellä lähdettiin liikkeelle. Milo on ollut vatsavaivainen, ja pienen vatsa olikin kovasti pinkeä ja varmasti kipeä. On tärkeää, että hieroessa painetaan vain sen verran mitä vatsa antaa myöten.

Vauvan rentouttamiseksi hierontaliikkeiden välissä on hyvä viedä vauvan jalat koukkuun vatsan päälle ja keinutella vauvaa jaloista sivulta sivulle. Tätä liikettä tehdessä tulee tarkkailla, että vauvan vatsan alue liikkuu. Milokin rauhoittui heti rentoutusliikkeen aikana.

Seuraavaksi oli vuorossa siipiratas jalat ylhäällä. Tämä liike tuo hyvin ilmaa vatsasta ja suolesta.

Sitten paksusuolen hierontaa I LOVE YOU liikesarjan avulla. Tämä liikesarja sai Milon unten maille.

Lopuksi vielä vatsan rentoutusta pitämällä peukaloita navan vieressä olevissa rentoutuspisteissä. Aika rentoutuneelta pikkujäbä vaikutti 😉

Vatsahierontaliikkeet ovat näillä ohjeilla helppo toteuttaa ja vauvahieronta on mukavaa yhteistä hyvää molemmille, niin vauvalle kuin hierojallekin!

Pääset videoon painamalla tästä linkistä.

Mukavaa sunnuntaita kaikille! Meillä on takana tosi kiva viikko lukuunottamatta eilistä päivää, jolloin tämä äiti oli kiukkuinen kuin ampiainen. Oli meillä lauantaina toki mukaviakin hetkiä, kuten äidin ja tyttären yhteinen leffan katselu olohuoneessa Milon nukkuessa ulkona ja isin katsellessa hiihtoa.

Harmitti kuitenkin kun odotin viikonloppua kuin kuuta nousevaa ja sitten lauantai menikin kiukutellessa. Onneksi sentään tämä päivä on ainakin alkanut paremmin!

Monesti tuntuu, että arki yksin lasten kanssa sujuu paljon paremmin kuin viikonloppu, jolloin täällä on tuo yksi tohelo häsläämässä 😉
Tuntuuko kenestäkään teistä samalta?

Milo <3

Milo <3

Amalia <3

Amalia <3

Voitteko uskoa, että Milo on jo kaksi kuukautta, aika menee ihan hirmuista vauhtia. Amaliasta ei löytynyt yhtään hymykuvaa kahden kuukauden paikkeilta, kun taas Milo on yhtä hymyä aina kun hänelle puhuu tai häntä katsoo. Poika on myös kova jutustelemaan.

Milo 2 kuukautta

Milo 2 kuukautta

Amalia 2 kuukautta

Amalia 2 kuukautta

Mukavaa sunnuntain jatkoa muruset! <3

Johnny lähti perjantaiaamuna työasioissa Tampereelle ja palasi kotiin lauantai-iltana juuri ennen Amalian nukkumaanmenoa. Työmatka oli tiedossa jo hyvissä ajoin ja jännitin lasten kanssa yksin jäämistä Milon itkuisuuden vuoksi. Olin kuitenkin pyytänyt siskoni avuksi, jotta saisin Amalian nukutettua yöunille. Siskoni haki Milon iltalenkille seitsemän aikaan ja me tytöt siirryimme yläkertaan iltasadun lukuun. Amalia nukahti nopeasti ja siskonikin palasi Milon kanssa lenkiltä. Pikkuinen heräsi heti sisälle tultuaan, mutta ei luojan kiitos aloittanut iltahuutoa. Milo on ollut nyt neljä iltaa itkemättä ja uskoin jo itkuisuuden olevan taakse jäänyttä elämää, mutta tänään itku taas alkoi, muttei kestänyt onneksi kovin kauaa.

Perjantaipäivän lumileikit

Perjantaipäivän lumileikit

Pikkuveikka tuhisee vaunuissa aina loistavasti kuullessaan siskon ja äidin leikin ääniä

Pikkuveikka tuhisee vaunuissa aina loistavasti kuullessaan siskon ja äidin leikin ääniä

Ennen viimeisintä vyöhyketerapeutin käyntiä Milo oli ollut rauhallinen noin viitenä iltana, mutta aloitti itkemisen hoidon jälkeen eikä loppua näkynyt, paitsi nyt näinä neljänä iltana. Itkuiset illat ovat menneet kuitenkin paljon paremmin, kun olen antanut Johnnynkin kantaa huutavaa vauvaa, koska ymmärsin viimein, että vauva huutaa aivan yhtä lujaa myös minun sylissäni. En ole enää puhunut Johnnylle rumasti vaan olemme puhaltaneet yhteen hiileen ja tämä on tehnyt todella hyvää. Milon itkiessä isinsä sylissä kuuntelen musiikkia korvakuulokkeiden kautta ja tätä teen myös kantaessani lastani. Itku ei tunnu ihan niin pahalta Kaija Koon hoilatessa korvaan. Koliikin aiheuttama paniikki lapsen silmissä ja se kipu mitä hän kokee ei tule unohtumaan minulta koskaan. Onneksi itkun loppuessa Milo muuttuu hymyileväksi ja iloiseksi eikä kivuista ole enää tietoakaan.

Milo totisena

Milo totisena

Pientä hymyä

Pientä hymyä

Ja nyt tunnelma alkaa olla jo katossa

Ja nyt tunnelma alkaa olla jo katossa

Kävin Milon kanssa torstaina lastenlääkärillä, jonka erikoisalana ovat allergiat. Amalia oli kerhossa sillä aikaa eikä jäänyt tällä neljännellä kerhokerralla sinne itkien, vaikka sanoikin jälleen kerhon ovella ja vielä sisälläkin ettei jää kerhoon. Avustin Amaliaa ulkovaatteiden riisumisessa sekä käsien pesussa ja tossujen laiton jälkeen tyttö juoksikin mitään sanomatta salin puolelle. Huikkasin sitten vain heipat ja Amalia vastasi. Tuli helpottunut olo, kun kerhoilija ei jäänyt kerhoon itku silmässä.

Lääkärissä Milolle pärähti monta diagnoosia kuten jo vähän arvelinkin. Pojalla on atooppinen iho, allergioita, koliikki ja refluksiatautiinkin saimme lääkkeitä. Lääkäri totesi allergialapsen ensimmäisen elinvuoden olevan hankala ja aikamoista hakua tämä allergiaa aiheuttavien ruokien toteaminen on. Milo on allerginen ainakin viljoille, mutta en pääse testaamaan vielä maitotuotteita tai mitään muutakaan, sillä viljojen aiheuttamat oireet ovat edelleen niin pahat. Tilanteen täytyy antaa ensin rauhoittua kunnolla.

Perjantaina sain otettua Milolta ulostenäytteet vihreän kakan vuoksi ja äitini kiikutti näytteet Mehiläiseen. Näytteistä selviää kuinka ärtynyt pienen suoli on ja lisäksi Milolta tutkittiin vielä clostridiumin mahdollisuus. Tähän suolistobakteerin aiheuttamaan ripuliin en kuitenkaan usko, sillä kakka ei haise pahalta, vaikka vihreää onkin.

Näiden ongelmien lisäksi pieneltä kuului keuhkoista aikamoiset rohinat ja nyt hengittelemme kotona ventolineä, nuhaisuus ei oikein ole tahtonut mennä ohi, vaikka ei olekaan kummemmin poikaa häirinnyt. Nuhan helpottamiseksi olen imenyt nenästä räkää ja nukuttanut pientä öisin päätypuoli sängyssä kohotettuna.

Palataan nyt kuitenkin otsikkoon eli siihen, että vietin ensimmäisen yön yksin lasten kanssa. Jännitin aivan turhaan, sillä kaikki meni tosi kivasti ja perjataipäiväkin hurahti nopeasti, vaikka vietimmekin koko päivän kotosalla.

Amalia haluaa leikkiä aina kotileikkiä isossa lumikasassa ja sen läheisyydessä

Amalia haluaa leikkiä aina kotileikkiä isossa lumikasassa ja sen läheisyydessä

IMG_4320

Alas tullaan liukuen!

Alas tullaan liukuen!

IMG_4327

IMG_4328

Yöllä arvasin Amalian vouhkaavan herätessään ja näin kävikin. Tyttö heräsi kolmelta ja huusi äitiä. Menin hänen huoneeseensa ja Amalia taputti sänkynsä vieressä olevaa paikkaa ja totesi: äiti tässä on sinulle hyvä paikka! Kerroin etten voi jäädä hänen viereen, sillä Miloa ei voi jättää yksin ja pyysin Amalian minun viereeni. Eihän se tietenkään ollut hyvä nyt kun isi on nukkunut Amalian sängyssä useana yönä, kun tyttö on herännyt ja aloittanut vouhkaamisen, johon Milokin herää. Vaihtoehtoja ei kuitenkaan ollut ja niin Amalia lähti matkaani meidän vanhempien sänkyyn. Amalia ei saanut helposti unta ja sai hereille myös vauvan ja valvoimme sitten jonkin aikaa. Loppuyön Milo nukkui nuhansa vuoksi hieman kehnosti, mutta mielestäni yö meni silti paremmin kuin hyvin.

Lauantaina pakkasin lapset ja tavarat autoon ja lähdimme mummin ja fafan luokse viettämään päivää. Nuusku oli mennyt sinne edeltä jo edellisenä päivänä. Meillä oli mukava päivä ja Amalia sai mummin täyden huomion. Itse lenkkeilin Milon kanssa pariin otteeseen, jotta pikkuinen sai nukuttua. Valitettavasti Milosta on tullut samanlainen puolen tunnin nukkuja kuin Amaliakin aikoinaan oli, vaikka toivonkin sen johtuvan nyt vain nuhasta.

Tänään vietin laatuaikaa Amalian kanssa uimahallissa. Isi ja vauva olivat lenkillä hallin läheisyydessä. Nautimme Amalian kanssa kovasti yhteisestä ajasta ja tyttö kertoikin saunassa saavansa jäätelön kahvilasta ja totesi vielä perään kovaan ääneen, että äiti otatko sinä sitten niitä ranskanperunoita? saaden vastapäätä istuvan naisen nauramaan.

Päivämme alkoi loistavasti, mutta päättyi kurjasti, sillä Nuusku jatkoi oksentelua ja ripulointia, joka alkoi jo perjantaina. Johnnyn äiti lähti Nuuskun kanssa eläinlääkäriin, mutta onneksi kyseessä taitaa olla vain vatsatauti. Stressi sai emännän hieman huonotuuliseksi ja otimme Amalian kanssa yhteen illalla. Myöhemmin isin nukuttaessa Amaliaa oli isi kysynyt Amalialta jäikö tälle pahamieli äidin kanssa riitelystä. Amalia oli vastannut isälleen tomerana: ei jäänyt pahamieli, minä vain ärsytin äitiä 😉 Että sellaista! 🙂

IMG_4341

IMG_4347

IMG_4348

Facebookissa lapsoset jo toivottelivatkin Hyvää Ystävänpäivää ja sitä samaa koko perheeltä myös tänne blogin puolelle, vaikkakin päivän myöhässä!
Te olette maailman parhaita lukijoita <3

IMG_4377

Kuinkas Teidän viikonloppu on mennyt?

Täällä tämä bloggaaja on innostunut kovasti näistä videopostauksista! Lapsia on aivan ihana kuvata ja saada suloisia muistoja talletettua.
Voisin taas joku kerta astua itsekin kameran eteen lapsien kera, usein vain näinä kotipäivinä sitä on itse niin nuhruisen näköisenä ettei kehtaa videon eteen 😉

http://youtu.be/Yj1zfTSSS-k

Onko nämä videopostaukset Teistä ihan kivoja vai alkaako videonpätkiä tulla jo liikaa?