Meidän juhannus sujui todella mukavasti. Juhannusaattona Milo täytti puoli vuotta ja kyllä aika tuntuu rientävän! Emme juurikaan juhlistaneet Milon puolivuotispäivää, mutta painoimme kuitenkin pienen käden- ja jalanjäljet ristiäislahjaksi saatuun kipsitauluun. Puolivuotiaasta Amaliasta on samanlaiset jäljet.

Isi on suosittu heti töiden jälkeen!

Isi on suosittu heti töiden jälkeen!

Puolivuotias muru

Puolivuotias muru

Vielä ei olla ryömimään lähdetty!

Vielä ei olla ryömimään lähdetty!

IMG_6611

Lorukorttien lukua

Lorukorttien lukua

IMG_6612

IMG_6613

Nuusku reporankana

Nuusku reporankana

Vietimme juhannusaattoa äitini luona ja mukana olivat myös siskoni perhe sekä pikkuveljeni ja tämän tyttöystävä. Äidin takapihalla oli mukavan lämmintä ja pikkutytöt piirtelivät väriliiduilla ja touhusivat tapansa mukaan koko ajan. Eemikin oli tyttöjen touhuissa välillä mukana ja kivaa oli!

Amalia rakastaa etanoita ja niitä löytyikin mummin pihalta muutama. Amalia käsittelee etanoita aina hyvin varoen ja rakkaudella. Mummin pihassa riitti muutenkin paljon tutkittavaa, sillä siellä on paljon kaikenlaisia hauskoja pihakoristeita.

Olimme tuoneet mukanamme grilliherkkuja ja äitini oli valmistanut salaatin ja jälkiruuan. Nyt grillikauden alettua omakin ruokani maistuu paremmalle ja ruokailu on oikeasti jo mielekästä. Imetysdieetin ollessa päällä omiin grilliruokiini kuuluu kana, jonka maustan suolalla, herkkusienet, joiden ympärille kiedotaan pari pekonia sekä uudet perunat ja rutkasti sinistä keijua pottujen kyytipojaksi. Olen aivan vesikielellä nyt kun peruna on taas ruokalistalla. Salaattiin käytän ainoastaan salaatinlehtiä ja kurkkua ja kastikkeena oliiviöljyä. Muu perhe surkutteli ruokiani, mutta minä olin tyytyväinen ja sain massuni täyteen.

Pikkuhiljaa on tarkoitus yrittää laajentaa omaa ruokavaliota, ja aloitan kokeilemalla omaan ruokavalioon kauraa ja riisiä lääkärin ohjeen mukaan. Katsellaan miten Milo niitä nyt sietäisi, kun ikää on tullut taas hieman lisää. Odotan jo kovasti Amalian ja Johnnyn leipomia kaurakeksejä.

Milon oma ruokavalio on kasvanut hienosti ja nyt ruokalistalta löytyy jo bataatin ja maissin lisäksi possu ja pienissä määrin päärynä. Päärynästä poika saa iho-oireita, mutta ei pahoja sellaisia, joten tätä pystyy siedättämään, kun iho ei kutise eikä lapsi kipuile.

Autolla ajelu on tarkkaa puuhaa

Autolla ajelu on tarkkaa puuhaa

Saimme aattona äitini luokse yllätysvieraita, sillä äitini kaksi serkkua ja toisen serkun tyttö tulivat juhannusvisiitille. Oli mukava nähdä näitä sukulaisnaisia.

Juhannuspäivänä ystäväperheemme saapui luoksemme grillailemaan ja viettämään päivää. Meillä oli todella mukavaa, vaikka useinhan se vähän sählinkiä tuppaa olemaan, kun on vilkkaita lapsukaisia yhdessä. Katoin pöydän koreaksi kertakäyttöastioilla, jotka ystäväperheen taapero järjesteli uuteen uskoon useaan otteeseen. Nauroinkin ystävälleni, että meillä ei ole kattaukset niin justiinsa ja hyvä näin.

Miehet saivat syödä lasten kanssa keittiössä meidän äitien vetäytyessä olohuoneeseen. Rauhassa emme toki saaneet syödä kuin muutaman suupalan, sillä Milo heräsi ja ystävän taapero paahtoi samalla olohuoneen puolelle. Myöhemmin saimme kuitenkin jutustella ystäväni kanssa rauhassa miesten paimentaessa lapsia ja tietysti me muijatkin lapsia kaitsimme miesten hengähtäessä.

Illalla miehet kävivät saunassa ja lapsukaiset lukuunottamatta Miloa pääsivät hetkeksi saunomaan myös. Vieraat viipyivät iltayhdeksään saakka ja heidän lähdettyä laitoimme lapset pikaisesti nukkumaan. Aivan mahtava lauantai ystävien kanssa, näitä ehdottomasti lisää!

Kokki tekee vartaita

Kokki tekee vartaita

Ystäväperheen herkullisia tuomisia

Ystäväperheen herkullisia tuomisia

Sunnuntaina piipahdimme ihastelemassa siskon perheen pikkumökkiä.

Mummollani oli aikoinaan aina peltotilkku täällä <3

Mummollani oli aikoinaan aina peltotilkku täällä <3

IMG_6639

Etana mukana!

Etana mukana!

IMG_6653

Puutuolilla etanan kanssa

Puutuolilla etanan kanssa

Vauhti päällä!

Vauhti päällä!

IMG_6669

IMG_6672

Polun varrelta löytyi toinenkin hieno tuoli

Polun varrelta löytyi toinenkin hieno tuoli

IMG_6676

Oli se Milokin mukana!

Oli se Milokin mukana!

Hymyssä suin tietty!

Hymyssä suin tietty!

Mökin rannassa

Mökin rannassa

Yritin napsia luonnon helmassa Milosta puolivuotiskuvia onnistumatta tehtävässäni. Milo rakastaa kameraa ja hymyilee lähes aina, kun häneen edes vilkaisee, mutta kuvaushetkellä Milo oli hyvin vakavaa ja vähän väsähtänyttä poikaa.

Totinen kaveri

Totinen kaveri

Kannon päällä

Kannon päällä

IMG_6715

Lopetellaan Amalian letkautuksella! Siskoni on innostunut kuntosalista ja on jo pitkään siellä käynyt. Melkoiset habat muija on kasvattanut, kun Amaliakin totesi yhtenä iltana ennen nukkumaanmenoa: äiti, täti on sinappikainalo 😉

Mitenkäs teidän lukijoiden juhannus sujui?

Hauskaa pian koittavaa viikonloppua!

Meidän tarina, päätähtenä Liinus.

Pitkään olen koittanut löytää aikaa tämän kirjoittaa ja todennut että sitä aikaa ei koskaan tule. Niinpä nyt vain istun, suljen korvani ympäröiviltä ääniltä ja kirjoitan. Kirjoitan tämän koska olen törmännyt useita kertoja elämässämme hetkiin jolloin puheeksi nousee Johannan blogi. Ne kerrat ovat aina myös johtaneet siihen että ihmiset vertaavat Amaliaa Liinukseen. Tällä haluan muistuttaa kuinka erilaisia tätä sairautta kantavat ovat. Johanna heitti kerran ilmoille kun blogia kommentoin, että kerro sinä teidän tarina. Tässä se nyt tulee kolme ja puolivuotta pakattuna lyhyeen tekstiin.

Liinus syntyi marraskuun lopulla 2011 kun vettä satoi kaatamalla. Liinuksen syntymä oli yhtä hurjan vauhdikas ja vaaratilanteita täynnä niinkuin on pienen miehen elämäkin ollut. Synnytyksen kestoksi on merkitty 45 minuuttia. Siitä puolituntia, eli koko matka kotoa Tayssiin meni vain hengittäen ja koittaen olla ponnistamatta. Vauhdikkaan menon jälkeen syntyi virkeä poika. Minä vain kävin leikkurin puolella hieman paikkailtavana, hurjan vauhdin vuoksi. Pienellä pojalla oli kaikki hyvin, kasvoissaan vain ehkä mansikkaluomi niinkuin kätilö silloin sanoi. Seuraavana aamuna synnytyksestä menimmekin jo aivoultraan. Minulle puhuttiin jotain syöksysynnytyksestä ja sen vuoksi pois suljetaan aivoverenvuodot kun kasvoissakin on “mustelman” jälkeä. Ultrasta saatiin puhtaat paperit, mutta itse tiesin aina että jotain on pielessä. Jotenkin sen olin vaistonnut jo koko raskauden ajan. Mansikkaluomi sai tuliluomen nimen tässä vaiheessa.

Tuliluomi Liinuksella on todella pieni. Sitä on vain silmäluomessa, otsalla ja hieman piilossa hiusten alla. Kotiuduimme ja itse lueskelin paljon netistä tuliluomesta ja sieltä myös bongasin Sturge-Weberin, muistan ajatelleeni et tuo se on. Arki alkoi ja sujui vauhdikkaasti Liinuksen sisarusten pitäessä vauhtia yllä. Liinus on perheemme kolmas lapsi, Lenni täyttää kohta viisi, Venla melkein 11 ja Selja (miehemme mukaan perheemme iltatähti) on 10 kuinen. Arki sujuikin niinkuin jokaisessa vauvaperheessä siihen asti kunnes Liinus oli 3,5 kuinen ja sai ensimmäinen korvatulehduksen. Silloin kaikki muuttui, mikään flunssa ei enää koskaan ole vain flunssa.

Ensimmäinen epilepsiakohtaus oli jotain mikä muutti pysyvästi meidän elämämme. Kohtaus tuli korvatulehduksen provosoimana. Katselin pientä vauvaa joka makasi sohvalla, vauvaa jonka vasen silmäkulma ja vasen suunpieli nyki oudosti. Sitä kesti vain muutaman sekunnin. En kerennyt varmaan ajatteleen mitään, sitten nyki jo vasen käsi ja jalka. Tajusin että on soitettava ambulanssi. Liinuksen kummitäti oli tällöin meillä käymässä hän soitti ambulanssia ja minä pidin Liinusta sylissä ja katselin kellosta kuinka kauan kohtaus kestää. Se loppui ennenkuin ambulanssi tuli, mutta alkoi taas uudestaan. Tämä kohtaus kesti ja kesti, aika tuntui pysähtyvän. Kun pääsimme Tayssiin Liinuksen vasen käsi ja jalka olivat halvaantuneet kohtausten vaikutuksesta. Muistan ensimmäisen sairaalapäivän kuin sumun läpi. Tiedän mitä olen puhunut ja tiedän kaiken mitä on tapahtunut, silti se mikään ei tunnu vieläkään todelliselta. Olimme sairaalassa useita viikkoja ennenkuin epilepsia saatiin kuriin. Tuntui toivottomalta seurata vierestä kun vauva saa useita kymmeniä kohtauksia vuorokaudessa, toiset kestivät minuutin ja pisimmät 55 minuuttia. Liinus onneksi pysyi kohtausten ajan tajuissaan ja usein vain hymyili ja touhusi samalla. Jossain vaiheessa tein itseni kanssa sopimuksen, kun kaksikymmentä kohtausta vuorokaudessa tulee täyteen lopetan laskemisen ja tulihan se täyteen alkuun joka päivä. Pahimmalta ei tuntunut kohtaukset, vaan halvaukset. Jokainen kohtaus halvaannutti aina vasentapuolta. Kun lääkitys rupesi hiljalleen oleen kohillaan ja kohtaukset olivat enään hyvin kevyitä esim. vain vasemman peukalon nykinää, pääsimme kotilomille. Kun lähdimme Tayssin pihasta muistan mieheni sanoneen, tähän on kun lähtis synnyttämästä uuden vauvan kanssa kohti uutta. Ja niinhän se oli, matka kohti tuntematonta. Meidän pieni vauvamme oli saanut elämän mittaisen ei niin mukavan ystävän vierelleen Sturge-Weberin oireyhtymän.

liinus vauvana!

Itselleni alussa tärkeäksi voimavaraksi tuli etenkin yksi hoitaja. En usko hänen tehneen mitään muuta sen ihmeempää kuin vain olleen lähellä. Omistan monta ihanaa muistoa kun olen tämän hoitajan kanssa jutellut niitä näitä yönpikkutunneilla. Emme jutelleet vain Liinuksesta ja sairaalasta, vaan kaikesta maan ja taivaan välillä. Kun kerran jouduimme yöllä lähtemään Tayssiin ja tämä hoitaja tuli meitä katsomaan päivystykseen osastolta en tiennyt itkenkö vai nauranko. Kiitos sinulle, uskon että tunnistat itsesi tämän takaa.

Liinuksen kanssa päästiin kotona elämisen makuun taas noin puolivuotiaana. Vasen jalka potkutteli menossa mukana, vaikkakin jokseenkin laiskemmin kuin oikea. Mutta käsi oli saanut enemmän iskua, hienomotoriikkaa kädessä ei ole ollut koskaan lainkaan. Fysioterapia alkoi tällöin ja Liinuksen ja kaikkien meidän onni on ollut meidän mahtava rakas fyssari. Fyssari joka on kulkenut mukanamme tähän päivään asti. Epilepsia oltiin saatu kohtauksettomaksi, mutta emme tienneet koska kohtaukset palaisivat. Liinus kehittyi hitaasti mutta varmasti kokoajan. Vuoden ikäisenä Liinus lähti ryömimään, mutta ei ryöminyt kauaa kun keksi että voi mennä pyllyllään eteenpäin. Joskus kysyin neurologiltamme mielipidettä Liinuksen henkisestä kehityksestä. Hän vastasi, kun on noin kirkas katse ei oo mitään syytä huoleen. Vasta myöhemmin olen ymmärtänyt noiden sanojen tarkoituksen. Liinus on fiksu poika, ei ikäisensä tasolla mutta fiksu. Liinus oppii uusia taitoja ja kehittyy omaa tahtiaan. Jokainen uusi opittava asia vaatii todella paljon toistoja toiston perään.

liinus tuolissa!

Meille kävi selväksi että epilepsiaa provosoi infektiot ja etenkin korvatulehdukset. Ikinä ei ole vielä tullut kohtauksia terveenä. Niinhän se on rytissyt kohtauksia aina noin puolenvuoden välein ja aina mukana joku infektio. Kun Liinus kohtailee se tarkoittaa aina noin viikon jaksoa Tayssissa ja muu maailma jää tällöin 100-0. Kohtaukset on se minkä vielä kestämme ja nielemme, mutta halvaukset ovat asia erikseen. Liinus oppi kävelemään kaksi vuotiaana ja on nyt opetellut kävelemään kolme kertaa. En tiedä mistä tuo poika kaiken sisun ja voiman saa!

Liinus ei puhu kuin yksittäisiä sanoja sieltä täältä. Mutta on taitava kommunikoimaan elein ja me taitavia lukemaan näitä eleitä. Kommunikaatiokansio on nyt tutustumisvaiheessa ja toivomme että tästä saamme apua. Viittomat ovat Liinukselle haastavia, koska vain toinen käsi on käytössä. Puheen ongelmien uskomme johtuvan paljon suun motoriikan pulmista. Vasenpuoli kielestä on myös saanut kohtauksilta osansa. Myös syöminen ei suju täysin ongelmitta. Liinus ei pysty syömään mitään kuivaa tai karkeaa.

Sturge-Weber on jokaisella kantajallaan niin erilainen, niin Liinuksella ja Amalialla kuin kaikilla muillakin ihanilla pienillä erityisillä joita tunnen. Meidän onni on ollut tutustua yhteen perheeseen niin läheisesti että sieltä löytyy meidän nuorimmaisen kummitäti. Meidän erityisemme ovat aikapaljon samanlaisia. Liinuksella silmät ovat terveet ja siellä erityisellä ei, meillä ei puhuta siellä taas puhutaan. Mutta se tunne kun voit jonkun kanssa jakaa kaiken surun ja huolen, tietäen että hän oikeasti tietää mistä puhutaan. Se on mahtava tunne. Me tiedämme kuinka onnellisia saamme olla että meidän erityisemme ovat näinkin terveitä ja kuinka hyvin meillä meneekään. Tämä sairaus voisi olla vielä jotain aivan muutakin.
Usein ihmiset voivottelevat Liinuksen kohtaloa. Eihän nämä parhaat kortit ole, mutta kortit jotka Liinus on saaanut ja niillä mennään. Parhaimmat ässät ehkä puuttuu, mutta eiköhän kunkuilla pärjätä aivan yhtä hienosti.

Nyt kolme ja puolivuotiaana Liinus on saanut kokea jo aivan liikaa, mutta on perheemme aurinko. Pieni mies joka on aina tyytyväinen, toki ei niin pientäkään uhmaa on ollut havaittavissa. Joku fiksumpi sanoi, uhmaikä on terveen merkki. Liinus pääsi juuri Tayssista kotiin ja tämä oli alun jälkeen rankin reissumme kaikin puolin. Liinus joka pari viikkoa sitten nousi itse seisomaan, käveli ja juoksi, menee nyt vain pyllyllään eteenpäin. Kova kuntoutus on taas edessä. Liinus ei varaa tällä hetkellä vasempaan jalkaansa ollenkaan, toivon että jalka vielä lähtee palautumaan. Ja ehkä meillä taas kävellään. Käsi vain roikkuu mukana, ei ole taas apukätenä ainakaan hetkeen. Mutta Liinus ei valita, vaan hymyssä suin leikkii paloautoilla ja on onnellinen kun pystyy taas istumaan. Äiti taas käy välillä potkimassa kiviä nurkan takana ja aina ei kerkeä sinne nurkankaan taakse. Joskus on lupa kiukutella ja olla väsynyt tähän kaikkeen. Siihen olen oppinut antamaan itselleni luvan. Liinuksella käy kotona fysioterapeutti, toimintaterapeutti ja puheterapeutti. Ja jokaisesta näistä Liinus nauttii. Enkä itse koe että ne häiritsevät meidän arkea, ne ovat vain osa arkea. Parhaat terapeutit ovat kumminkin ehdottamasti Liinuksen sisarukset. Heidän perään on aina kiire ja aina pitää ainakin yrittää matkia.

Itse nämä vuodet erityislapsen kanssa eläneenä voin kertoa että olen löytänyt itsestäni voimia mitä en olisi ikinä uskonut olevankaan. Olen kasvanut ihmisenä suuntaan mihin en ilman Liinusta olisi kasvanut ja varmasti voin sanoa saman jokaisesta perheemme jäsenestä niin Liinuksen isästä, sisaruksista kuin mummuista kuin papoista. Ja jos jotakin olen oppinut niin pitämään lapseni puolia. On mahtavaa että Suomessa on asiat hyvin ja vammaisten mahdollisuus saada vaikka mitä tukia ja apuja. Mutta vielä mahtavampaa olisi jos joku kertoisi kaiken mihin on oikeus, eikä niitä tarvitsisi itse kantapään kautta opetella ja vielä mahtavampaa olisi jos se kaikki mihin on oikeasti oikeutettu myönnettäisi ilman taisteluita. Olisi mahtavaa jos ei tarvitsisi opetella lakeja, että tietäisi mitä on oikeus vaatia lapselleen. Näinpä, olen varmasti saanut matkalla myös vihamiehiä tai ainakin hermostuttanut useita. Mutta me täällä osaamme todella arvostaa sitä että Liinus on kotona meidän kanssa, liikkuu jokseenkin itse, syö, hymyilee, itkee, kommunikoi. Tämän sairauden kanssa kun eletään mikään noista ei ole itsestäänselvää. En koe että olisin ihmisenä muuttunut tämän kaiken keskellä, mutta en jaksa sitä vähääkään keskittyä enään mihinkään “pinnallisuuteen”. Haluan nauttia kodista ja perheestä, matkustella, opiskella ja elää tässä hetkessä nyt. Olen kiitollinen eniten niistä ystävistä jotka edelleen uskaltavat valittaa minulle lastensa korvatulehduksista ja allergioista. Kiitollinen niistä jotka kysyvät sairaalajaksojen aikana miten sinä jaksat, vaikka tietävät että en ehkä jaksa vastata. Sinulle Laura lähetän kiitokseni näinkin, koska sinä vain olet sinä. Kiitos kun tulet luoksemme sairaalaan, luet Liinukselle satuja, annat meille hetken tauon. Se että Liinus osaa sanoa nimesi, kertoo että olet jotain tärkeää. Mummut ja papat, ilman teitä arkemme ei pyörisi. Kiitos.

Tälläinen on meidän Liinuksen Sturge-Weberin oireyhtymä, mutta onneksi se on vain pieni osa Liinusta. Ja Liinus itse on valloittava suklaasilmä joka hymyllään kadottaa murheet ympäriltä. Tulevaisuudesta emme tiedä mitä se tuo, mitään ennustetta ei ole. Mutta me olemme onnellisia että meillä on juuri tälläinen Liinus ja tämä hetki tässä ja nyt.

liinus iso poika!

Iloiset kesän toivotukset meidän perheeltä!

Viime lauantaina oli aivan mahti ilma ja koko viikonloppu oli muutenkin kaikin puolin ihana. Otin itselleni viimein omaa aikaa ja se teki todella hyvää. Kävin ostoksilla Lohjan keskustassa ihan yksin ja nautin kovasti. Halusin ehdottomasti lähteä yksin niin ei tarvinnut höpistä kenellekään, vaan sain olla täysin omien ajatusteni kanssa. Viivyin reissussa kaksi tuntia ja Milo pärjäsi oikein hienosti ilman äitiä, vaikka äidin syliin päästyään pikkuisen suu ammottikin täysin auki ennen kuin tissi oli edes esilläkään. Muruset olivat viettäneet aikaa takapihalla ja Milo oli kuulemma makoillut terassilla viltin päällä ja katsellut innoissaan isin ja siskon hyppelyä.

Biksukeli

Biksukeli

Olen puhunut jo liian kauan siitä, että pitäisi saada otettua hieman omaa aikaa. Olen kiinni lapsissa koko ajan eikä päivisin ole mitään lepotaukoa. Milo nukkuu päiväunensa puolen tunnin pätkissä, ja nyt hampaita tehdessään Milo haluaa olla todella paljon sylissä. Arkena Johnnyn palatessa töistä kotiin en jaksa ikinä lähteä mihinkään yksikseni, vaan tyydyn lyhyeen teehetkeen tietokoneeni kanssa. Rauhallinen teehetkeni ei suinkaan ole, koska usein Amalia käy vieressäni höpöttelemässä sen miljoona kertaa. Viikonloppuisin pidän tärkeänä viettää aikaa yhdessä perheenä, mutta oikeasti parin tunnin oma aika viikonloppuna ei ollut paha ja meille jäi kuitenkin yllin kyllin aikaa touhuta perheenä.

Amalian ja isin leipomus

Amalian ja isin leipomus

Oma pala!

Oma pala!

Tietysti omaa aikaa sekä parisuhdeaikaa on kivasti iltaisinkin, sillä lapsemme käyvät yöunille ajoissa. Me vietämme Johnnyn kanssa yhteistä aikaa aika paljon. Usein illat menevät katselemalla yhteistä sarjaa tai sitten muuten vain höpöttelemme ja syömme samalla iltapalaa tai herkkuja. Joinakin iltoina uppoudumme omiin puuhiimme, Johnny kalastukseen, pelaamiseen tai sarjojen pariin, minä taas lehtien lukuun tai tietokoneelle. Iltaisin emme tee kotitöitä, vaan yritämme relata.

Sisarukset teltassa

Sisarukset teltassa

IMG_6531

Otatteko te lukijat minkä verran omaa aikaa, vai riittääkö omaksi ajaksi se mitä iltaisin sattuu jäämään? Mitä teette omalla ajallanne ja miten hoidatte parisuhdettanne?

Milo on nyt tervehtynyt ja tällä viikolla olemme päässeet näkemään ystäviämme. Heti alkuviikosta järjestimme leikkitreffit meidän luona ja Amalia sai ystävänsä kylään ja Milo myös. Milo sai puoli vuotta vanhemmalta poikakaveriltaan paljon haleja ja pusuja ja sekös pientä miestä hymyilytti. Amalia leikki ystävänsä kanssa paljon omassa huoneessa ja tytöillä oli ilmeisen kivat leikit. Nämä tytöt ovat molemmat tulisia luonteiltaan, mutta tällä kerralla leikit sujuivat ilman kärhämiä.

Voi Nuuskua!

Voi Nuuskua!

IMG_6481

Pojat!

Pojat!

IMG_6541

Tiistaina vietimme päivän siskoni perheen luona ja keskiviikkona saimme Eemin ja Iidan luoksemme hoitoon. Neljän lapsen hoitaminen meni todella kivasti ja oli mukavaa, kun Amalialla oli seuraa. Eemi jaksoi ihastella Miloa ja kaikista hassuinta oli se, kun pikkuinen serkku laittoi omat varpaansa suuhun kesken ruokailun. Eemi on ollut isänsä kanssa vahvasti sitä mieltä, että heidän perheeseen ei enää vauvoja tule, mutta nyt taisi iskeä jonkin sortin vauvakuume Eemille, sillä hän sanoi haluavansa heille ihan samanlaisen vauvan, kuin Milo.

Pikkujäbä sai varpaat suuhun!

Pikkujäbä sai varpaat suuhun!

Milo ja kesäyökkäri

Milo ja kesäyökkäri

Pitkä poika!

Pitkä poika!

Äidin tähtisilmä

Äidin tähtisilmä

Söpöliini

Söpöliini

Tänään lähdin lasten kanssa avoimeen päiväkotiin, jossa tapasimme Milon kummitädin perheen sekä toisen ystäväperheemme. Iltapäivästä siivoilimme hieman Amalian kanssa, Amalia on kova luuttuamaan lattioita omalla pikku mopillaan. Kyllä hän äidinkin selkää vähän pesaisi ja ehti tuo hieman omia hiuksiaankin puunata, onneksi on myrkyttömät pesuaineet, kun on näin kerkiäväinen apulainen.

Tyylimimmi!

Tyylimimmi!

Illalla lähdin vielä Amalian kanssa ruokakauppaan, kun hieman tämä juhannus on päässyt unohtumaan. Olisihan se ollut varmasti järkevämpää suorittaa ostokset alkuviikosta, mutta kävihän tämä näinkin.

Maissi on nannaa

Maissi on nannaa

Me vietämme huomenna perhejuhannuksen, sillä menemme äitini luokse, jonne tulevat myös siskoni perheineen sekä pikkuveljeni ja hänen tyttöystävänsä.
Lauantaina grillailemme ystäväperheen kanssa meillä. Kaikkea kivaa siis luvassa!

Sisko naurattaa

Sisko naurattaa

Mun siskolla on ihan parhaat jutut!

Mun siskolla on ihan parhaat jutut!

IMG_6522

Äidin ja isin aarteet <3

Äidin ja isin aarteet <3

Tälläistä tänne. Oikein hauskaa juhannusta kaikille teille tärkeille lukijoillemme! <3

Amalian laserhoidosta on jo aikaa, sillä viimeisin hoito oli helmikuun lopulla. Tämä postaus on täysin unohtunut, joten tällä kertaa saatte ihailla kuinka hienosti tuliluomen vaalennushoito on tehonnut. Hoitoja on tehty nyt kuusi ja vielä on edessä varmasti monta hoitokertaa.

Eiköhän anneta jälleen kuvien puhua!

Amalia syntyy laajojen tuliluomien kanssa

Amalia syntyy laajojen tuliluomien kanssa

Lähikuvaa tuliluomesta

Lähikuvaa tuliluomesta

Tuliluomi ennen hoitoa

Tuliluomi ennen hoitoa

Tuliluomi ensimmäisen hoitokerran jälkeen

Tuliluomi ensimmäisen hoitokerran jälkeen

Tuliluomi toisen hoitokerran jälkeen

Tuliluomi toisen hoitokerran jälkeen

Tuliluomi kolmannen hoitokerran jälkeen

Tuliluomi kolmannen hoitokerran jälkeen

Tuliluomi neljännen hoitokerran jälkeen

Tuliluomi neljännen hoitokerran jälkeen

Tuliluomi viidennen hoitokerran jälkeen

Tuliluomi viidennen hoitokerran jälkeen

Tuliluomi kuudennen hoitokerran jälkeen

Tuliluomi kuudennen hoitokerran jälkeen

IMG_5228

Rinnan alue ja käsi ovat vaalentuneet myös hienosti!

Rinnan alue ja käsi ovat vaalentuneet myös hienosti!

IMG_5255

IMG_6285

IMG_6512

Eikös näytäkin hyvältä?