No niin vihdoin ja viimein sain aikaiseksi tämän, jota on paljon toivottu. Lasten vauvakuvat ja yhdennäköisyys.

Mua ja mun pikkusiskoa on sanottu aina samannäköisiksi, mutta itse sitä ei näe. Omissa lapsissa näen kuitenkin usein yhdennäköisyyttä ja nyt kun Nuppu on pienin, niin monesti hän näyttää tai hänellä on samanlainen ilme kasvoilla, kuin Amalialla tai/ja Milolla pikkuisina.

Johnnyn lapsuuskuvia katsoessa näkee melkoisen yhdennäköisyyden Milon kanssa. Milo on aivan kuin isänsä lapsena. Täytyykin kaivaa meistä molemmista vanhemmista vauvakuvat ja tehdä tämä postaus uudestaan.

Mutta tänään tässä meidän kolme rakasta murua. Amalian kuva on otettu viisiviikkoisena ristiäisissä, Milon kuva on synnytyssairaalasta ja Nuppu on kuvassa kolmeviikkoinen.

Seuraavassa kollaasissa lapset ovat kaikki suunnilleen 3-4 kuukauden ikäisiä.

Ja sitten vielä jokaisesta yksivuotiskuvat!

Näkyykö yhdennäköisyyttä? <3 Rentoa illan jatkoa <3

Nuppu on hieman muuttunut parin viime viikon aikana. Tiedä häntä, mitä on tapahtunut, mutta muutos on aika hurja!

Meidän rauhallinen Nuppunen, joka vielä muutama viikko sitten peruutti kontaten alas muutaman sentin korkuisen patjan päältä, kiipeääkin nyt keittiöntuolien kautta keittiönpöydälle ja seisoo siinä ilkikurinen virne naamalla. Monesti hän alkaa pöydällä vielä hieman vauhdikkaammin käppäilemään ja sitten saa olla sydän syrjällään ja pelätä, että pieni tipahtaa ennen kuin saa napattua hänet turvallisesti maankamaralle. Olen miettinyt, josko ottaisin tuolit kokonaan pois pöydän ääreltä, mutta vielä ne on saanut olla.

kiipeilijä

Nupun ensimmäinen grillimakkara!

Sohvalle tyttö on oppinut kiipeämään jo ajat sitten ja oppinut siellä hienosti itsekseen olemaan, mutta nyt on yhtäkkiä alkanut juoksentelemaan sielläkin päättömästi. Välillä olen ihan huutanut kauhusta, kun olen säikähtänyt, että nyt se tippuu.

Eilen yllätin Nupun seisomasta tv-tasolla. Hän oli työntänyt tv-tason eteen nallekeinunsa ja sitä apuna käyttäen kiivennyt.

Toinen muutos rauhallisessa ja ennen suht hiljaisessa pikkuisessa tapahtuu, kun keskeyttää häneltä jonkin kielletyn puuhan. Hän avaa suunsa apposen auki ja karjuu niin, että nielurisat heiluvat. Karjaisun jälkeen hän alkaa itkeä ja tulee syliin.

Sellaisia uusia juttuja näin 1,5-vuoden iässä. Helpollahan olemme tämän neidin kanssa päässeet, kun muistelee miten pikkuisen Milon kanssa ei juuri hengähdetty.

Milohan kiipeili aikoinaan jatkuvasti ja joka paikkaan ja oli muutenkin hyvin vahdittava kaiken aikaa. Tässä otoksessa Milo on vasta 1,9 kuukautta ja kiivennyt keittiöntasolle! Tämän jälkeen oli tuolit lähteneet hetkeksi evakkoon 😉

kiipeilijä

Onko teidän taaperot kovia kiipeilemään?

Se olisi perjantai ja viikonloppu alkamaisillaan. Johnny paahtaa tuolla Milon huoneessa etätöitä, Nuppu nukkuu päiväunia, Milo on lähdössä ulos ja Amalia rentoutuu puhelimella, kun koulutehtävät ovat purkissa!

Meillä ei ole tänään kauppapäivää, mutta jos jollain on, niin vinkkaan teille yhden super helpon ruuan.

Tämän tomaattisen tonnikalapastan ohjeen olen jakanut täällä aikaisemmin, mutta nyt olen löytänyt paremman ja jakoon se!

tonnikalapasta

Tonnikalapasta on tosi helppo ja nopea ruoka ja meillä kaikki tykkää siitä. Tosin viimeksi Nupulle tuli aika paljon ihottumaa ja luulen, että se tuli juurikin tonnikalasta.

Ohje:

1 prk tonnikalaa

1 sipuli

2 valkosipulin kynttä

1 prk tomaattimurskaa

1 dl ruokakermaa

tuoretta basilikaa

ripaus suolaa ja mustapippuria

jotain kivaa kuviopastaa

Laita pasta kiehumaan ja kuullota sipuli ja valkosipuli öljyssä pannulla. Lisää sitten tonnikala ja perään tomaattimurska, ruokakerma, suola ja mustapippuri. Anna hautua hetken aikaa ja lisää lopuksi silputtu basilika. Sekoita pasta ja kastike keskenään ja tarjoile herkuteltavaksi!

tonnikalapasta
Ohje tältä sivulta.

Rauhallista viikonloppua ja laittakaa jakoon helppoja ruokaohjeita 🙂

Ensimmäinen erilainen viikko meni kokonaisuudessaan kivasti. Etäkoulu onnistui hyvin eikä tehtäviä ollut liiaksi.

Amalia ulkoili viime viikon aikana todella paljon ja naapurin kanssa on saanut leikkiä. Milo on leikkinyt kahden naapurissa asuvan ystävänsä kanssa ja ollut hänkin ulkona todella paljon, kuten normaalistikin.

Ilmat ovat hellineet meitä ja eilen Amalia teki lukuläksyn ulkona terassilla auringon lämmittäessä. Tästä ilmat ovat vielä loppuviikkoa kohden lämpiämässä lisää ja se tuntuu tosi ihanalle.

Tällä viikolla mulla alkoi naistenvaivat ja mieli on ollut apea ja kiukkuinen. Miten sitä alkaakin aina tähän aikaan kuusta ärsyyntyä niin kovin omaan rakkaaseen mieheen eikä lastenkaan kanssa riitä pinnaa juuri yhtään. Sitä kaipaisi vain rauhaa ja hiljaisuutta.

Toivoisi, että olisi joku paikka, johon karata. Tänään vedin muutaman minuutin henkeä kylmässä saunassa ja se rauhoitti. Harmitti silti, kun hermo ehti pettää ja ehdin jo karjaista ennen rauhoittumaan menoa.

Koronatilanne tuo stressiä ja näin menkkojen aikana tuntuu, että pää on aika pyörällä kaikesta. Päivällä tein Amalian ja Nupun kanssa ihanan pyörälenkin ja siihen perään kotipihalla kaikkien lasten kanssa ulkoilu teki niin hyvää. Siinä ne oli ne omat lapset ilman kavereita, kaikki yhdessä ja tämän äidin sydän suli ja olin niin onnellinen. Ehdottomasti tämän päivän parhaat hetket.

etäkoulu

Viime viikolla leivoimme lasten kanssa kahdesti. Alkuviikosta leivoin heidän kanssa pannukakkua ja loppuviikosta Johnny ja Amalia leipoivat mokkapaloja Milon viipottaessa ulkona. Ja jottei tule vain makeaa leivottua, niin tänään leivoin Amalian kanssa suolaista pannukakkua päivälliseksi ja oli muuten oikein herkullista. Lisäksi kaapissa odottaa tarpeet muna-riisipasteijoihin, joten niitä sitten joku päivä. Meidän lapset tykkäävät valtavasti ruuanlaitosta ja leipomisesta ja ruuanlaitossa etenkin Milo on tosi usein mukana.

Viikonloppuna nukuimme vuoropäivin Johnnyn kanssa pitkään, kuten usein viikonloppuisin teemme. Sunnuntaina oli Johnnyn vuoro ja herätessään hieman ennen kymmentä hän pääsi suoraan aamusaunaan. Aamusaunassa käynti oli mahtava aloitus päivälle ja siitä sai hirmuisesti virtaa ja hyvää fiilistä. Suihkutilassa lapset laittavat aina toiseen kylpyammeeseen kuumaa vettä ja toiseen jääkylmää ja Nuppukin rakastaa käväistä kylmäaltaassa.

Kotona olemme olleet visusti ja kauppareissut hoitaa aina jompikumpi meistä vanhemmista yksin. Siskon perhettä olemme nähneet, mutta emme ketään muita. Johnny on tehnyt etätöitä ja hänen työpiste on Milon huoneessa. Loppuviikosta mies hankki kuulokkeet, joista ääni ei pääse läpi, sillä väitti meidän olevan niin kovaäänisiä. Noh se oli pientä se viimeviikkoinen tähän ääneen ja menoon mikä nyt on ollut, kun menkkamonsteri on talossa. Ai että sitten joskus vuosien päästä, kun meillä kaikilla tytöillä on naistenvaivat ja pian siitä sitten mulla vaihdevuodet 😉

Tsemppiä ja rakkautta kaikille <3

 

Tänään on perjantai 20.3.2020 ja Suomessa vallitsee poikkeustila vakavan koronapandemian vuoksi. Kerhot ja harrastukset jäivät tauolle jo aiemmin ja tällä viikolla on suljettu myös kouluja.

Tilanne on huolestuttava ja vakava, ja jokaisen tulisi ottaa tilanne vakavasti.

Itse olen huolissani monestakin asiasta, mutta en ole panikoitunut. Huomaan kuitenkin olevani stressaantunut ja se näkyy hieman ahdistavana olona ja kiukkuna. Stressinsietokyky on heikompi ja tiistaina meillä huusi jokainen perheenjäsen vuoronperään. Toki päivässä oli paljon ihania ja mukavia hetkiä eikä pelkkää kiukkua.

Epätietoisuus ja odottava tunnelma on inhottava ja päätinkin etten selaa puhelinta jatkuvasti, vaan keskityn lasten kanssa läsnäoloon ja puran tunteitani Johnnyn, siskon ja anopin kanssa. Ja tämä on toiminut ja olen ollut paljon rauhallisempi pari päivää.

Yritän saada tänne kirjoiteltua meidän kuulumisia tiuhaan ja voimme yhdessä jakaa täällä tunteitamme, jos haluatte.

korona

Kotikoulu

Amalian kanssa kotikoulu on sujunut oikein kivasti nämä neljä päivää ja tyttö on saanut tehtävät tehtyä hienosti. Olen istunut hänen vieressä ja Amalia on saanut heti apua, kun on tarvinnut. Koulussa kun joutuu odottamaan apua välillä kauankin, jotta pääsee taas etenemään.

On onni, että meillä on vain yksi koululainen ja vielä ekaluokkalainen, joten tehtävissä on helppo auttaa eikä niitä ole liiaksi. Mä uskon, että meidän kotikoulu tulee sujumaan oikein hyvin, kun pitää kiinni siitä, että annetut tehtävät tehdään joka päivä aamupäivän aikana eikä jätä tehtäviä iltaan. Meillä, kun tähän on mahdollisuus ollessani lasten kanssa kotona.

Amalian tehtävien aikana Milo ja Nuppu ovat muovailleet pöydän ääressä ja leikkineet yhdessä. Milo leikkii pikkusiskon kanssa aina tosi kivasti ja olen saanut keskittyä Amalian kanssa tehtäviin. Toki täällä on myös huutoa ollut ja mekkalaa eikä läheskään koko ajan hyvää työrauhaa, mutta pääasiassa mennyt tosi hyvin.

Vinkkejä mitä tehdä, kun mieli huolestuu tästä kaikesta

  •  jätä uutisten luku yhteen kertaan päivässä. Jos jotain mullistavaa tapahtuu, kuulet siitä kyllä!
  •  viime viikkoina olen jutellut koronasta paljon siskoni ja anopin kanssa. Nyt olen vähentänyt tätä, sillä tästä koitui stressiä
  •  yritä olla stressaamatta niistä asioista, joihin et voi millään lailla vaikuttaa
  •  tee mindfulness-harjotteita. Youtubessa on lyhyitä 10 minuutinkin pätkiä. Mindfulness tyhjentää ja rauhoittaa mieltä ja saa rentoutumaan
  •  ole tapaamatta isovanhempia, jotta he riskiryhmäläisinä pysyvät turvassa!
  •  tee kotona mukavia asioita. Meillä tytöillä oli yhteinen ihana kylpyhetki yksi päivä. Rentoa eloa kotikoulun ohessa. Oli ihana seurailla vieressä tätä hetkeä
  •  ulkoile ja nauti auringosta
  •  ota omaa aikaa. Eilen lähdin ystäväni kanssa rauhalliselle lenkille metsään

Mitä ajatuksia tämä kaikki teissä herättää? Mitä keinoja teillä on, kun mieli huolestuu?