Posted at 20:20h
in
Yleinen
by johanna
Meillä oli ihan mahtava perjantaipäivä. Isi piti vapaapäivän ja päivä oli kaikin puolin niin onnistunut. Saimme puuhailtua kotipihalla paljon ja nauttia lapsista sekä heidän hassuista touhuista. Ilma oli todella lämmin ja jätski ja grillimakkara maistui.



Amalia ottaa rennosti

Amalia ja Milo uima-altaassa


Liikaa vauhtia!
Päivän paras juttu oli tietysti uiminen. Milo ei vaan malttanut pysyä altaassa, vaan haali pihalta erinäistä roinaa heittäen ne altaaseen. Nuuskun valjaat ja remmikin meinasivat päästä uimaan ennen kuin äiti päätti, että nyt saa riittää. Milo on edelleen todella vilkas ja pääsee kiipeämään tuolin avulla jo keittiön saarakkeenkin päälle. Milo rakastaa palloja ja heittää palloa hienosti. Isi osti lapsille pienet sählymailat ja Milo käyttää mailaa jo paremmin kuin isosisko. Amaliaa tosin ei pallopelit juuri kiinnosta, vaan hänellä on ihan eri kiinnostuksen kohteet. Milolla on hassu tapa pallojen kanssa, sillä hän heittää aina pallot pusikkoon ja osoittaa sitten palloa ja ääntelee: a a a ja äidin tai siskon pitää kaivaa pallo hänelle. Kaikki muukin tavara päätyy Milon toimesta aina pusikkoon ja sieltä voi sitten etsiä juomapullot sun muut.

Teidänhän piti uida…??



Vauhti päällä!

Nunnukin heitettiin uimaan..

ja seuraavaksi maila!

Amalia on saanut kaksi hyvää ystävää naapurista. Amalia on jo niin iso tyttö, että leikkii ystäviensä kanssa ilman vanhempia ja ystävykset vaihtavat pihaa tuon tuosta. Toki meitä vanhempiakin on aina pihoilla. Sisälläkin kaverukset leikkivät ja Amalia on jo rohkaistunut molempien ystävien luokse ihan yksin ilman äitiä. Amalia tahtoisi aina äidin tai isin mukaan uusiin juttuihin ja näin isompana kerhokavereiden synttärikutsut tuottavat tytölle päänvaivaa. Amalia on skipannut jo kahdet kaverisynttärit, kun rohkeus ei ole riittänyt lähteä juhlimaan ilman äitiä. Onneksi seuraavat syntymäpäivät ovat niin, että äiditkin tai iskät voivat tulla mukaan kahvittelemaan ja tästä Amalia on todella iloinen.

Vettä niskaan!

Vielä näin monta ämpärillistä vettä!
Amalian kerho on jäänyt kesätauolle ja kevätjuhlaa vietettiin Lohjan kirkossa. Oli ne lapset taas niin somia, kun kulkueena kirkon käytävää tallustelivat huiveja heilutellen ja edessä laulaen. Nämä tilanteet saavat varmasti lähes kaikki vanhemmat liikuttumaan tai ainakin itse olen aina tippa linssissä.

Isi hyppii!
Amalialla on hetki sitten käynyt hammaskeiju, sillä tytöltä lähti ensimmäinen hammas. Toinen heiluu jo hyvää vauhtia ja kohta meillä asuu täällä melkoinen harvahammas. Hammaskeiju toi Amalialle kolikon, jolla tyttö osti itselleen ja Iida serkulle jätskit.

Mäkin haluun mukaan!!
Nyt ilmat ovat viilenneet kovasti ja eilen Amalia pääsi serkkujen mukana Lohjalle hetki sitten avattuun HopLoppiin. Me jouduimme jäädä Milon kanssa kotiin, sillä pikkuisella on vesirokko ja nyt jälkitautina vielä keuhkoputkentulehdus ja korvatulehdus. Vesirokon kanssa Milo pääsi todella helpolla, vain muutamalla näpyllä, mutta nämä jälkitaudit ovatkin sitten ikävämmät.

Nuuskulle kuuluu ihan hyvää, vaikka takajalka vihoitteleekin. Nuusku saa päivittäin kipulääkettä pahan nivelrikon vuoksi ja harmittaa vietävästi, kun apteekista on ollut jo useamman kuukauden Nuuskun normaali kerran kuukaudessa otettava kipulääke loppu. Liekö lääke lopetettu kokonaan, kukaan ei tiedä. Tällä lääkkeellä Nuusku saatiin kivuttomaksi, niin on todella kurja ettei lääkettä ole saatavilla.
Nuuskusta on tullut Milollekin oikein tärkeä ja Milo haluaa joka aamu antaa Nuuskulle herkkutikun (koirien hammastikun). Auta armias jos ehdit itse antaa sen, sillä Milo kilahtaa siitä aivan täysin, niin kuin monesta muustakin asiasta. Meidän perheessä on kolme temperamenttista ihmistä, mutta luulen, että äiti ja poika vetävät pisimmät korret. Nykyisin varmasti Milo, sillä äiti on saanut hieman rauhallisuutta 8 viikon mindfulness kurssista, joka muuten päättyi maanantaina. Jatkoa on kuitenkin luvassa syksyllä ja nyt on vain meditoitava ahrerasti kotona, jotta homma jatkuu ja emäntä pysyy tasapainoisempana. Ei minusta mitään zen ihmistä ikinä saada, mutta nalkutus miehelle on vähentynyt ja perheelle räjähtely muutenkin tai sitten nyt on vain oikea aika kuusta ja muutaman viikon päästä revin taas hiuksiani päästä ja mietin mihin pakoon voisin perheeni luota juosta.
Heh ja mukavan leppoisia päiviä muillekin! <3