Vihdoin sain tämän videon tänne blogiin! Videolla vastaamme Johnnyn kanssa Teidän lähettämiin kysymyksiin ja tässä alkuun ensimmäinen osa videosta ja toinen tulossa sitten pian perään!
Pieni myötähäpeä näistä omista videoista usein tulee, mutta onhan tämä nyt julkaistava, kun luvattu on..
Me olemme nukkuneet taas aamuisin todella pitkään ja tästä syystä Milo ei ole nukkunut päiväunia moneen päivään. Tänään pikkuinen heräsi jostain syystä jo kello kuusi ja päiväunille hän kävi jo ennen puoltapäivää. Amalialla oli viimeinen kerhopäivä tänään ja tyttö on odottanut jo kovasti kesälomaansa. On se vähän hupsu, kun kokee kaksi kolmen tunnin kerhopäivää ja yhden mummilapäivän viikossa liian rankaksi. Välillä Amalia toteaa ennen mummilaan menoa, että olisi halunnut ottaa aamun rauhallisemmin ja minähän vien lapset usein vasta kymmenen pintaan hoitoon. Eihän Amalia tietysti voi ymmärtää minkälaista elämä olisi jos äiti kävisi töissä ja hän joka arkipäivä päiväkodissa. Silloinhan hoitoon meno olisi jo puoli seitsemän aikaan aamulla, joten onhan tämä nyt himpun verran erilaista tämä elämä, kun äiti on kotona.
Lauantaina on ystäviemme häät ja menemme häihin Johnnyn kanssa kaksin. Lapset pääsevät siskoni luokse hoitoon ja ovat myös yön yli hoidossa. Odotan häitä ihan hirmuisesti ja myös sitä, että pääsemme Johnnyn kanssa juhlimaan yhdessä pitkästä aikaa. Lasten syntymän jälkeen olemme juhlineet yhdessä kaksi kertaa ja se on tosi vähän, joten ei ihmekään, että olemme molemmat aika fiiliksissä.
Lainasin häihin pikkuserkultani kauniin puuteriroosan värisen mekon ja valkoisen jakkutakin, jota on nyt ainakin kirkossa pidettävä päällä. Johnnylla on vaatehommat vielä hieman vaiheessa, sillä miehen puku on lojunut pyykkikorissa siskoni häistä saakka eli vuoden päivät.
Viime viikolla olin tulevan morsiamen mukana koemeikissä -ja kampauksessa ja ai että miten kaunis tuo ihana ystävä olikaan. Häät ovat vaan niin ihana juhla ja en malta enää pysyä pöksyissäni.
Eilen piipahdimme Amalian ja äitini kanssa H&M:llä ja ostin lapsille hieman kesävaatteita. Milo sai oikein mageen lippiksen, sellaisen ison pojan lippiksen. Kävimme myös pizzalla Amalian toiveesta ja söimme tytön kanssa puoliksi juustopizzan. Kotimatkalla pyörähdimme vielä Jyskissä, josta löysin takapihan terassilla olevalle sängylle kauniin peitteen ja pikkuisille tuoleille peittoon mätsäävät tuolinpäälliset. Kesäpiha alkaa olemaan pikkuhiljaa kunnossa ja näyttää oikein kauniilta. Vielä tosiaan muutamia kukkia ja ehkä terassille toisenlainen matto.
Viikonloppuna meillä kävi pieni kömmähdys, sillä Milo livahti karkuteille. Johnny kysyi minulta aamupala sotkuja imuroidessani onko Milo kanssani ja totesin vain, että luulin hänen tulleen isänsä luokse. Noh Milon huoneen ikkunasta kurkatessa huomasimme pojan hyppivän alasti trampoliinilla. On se nopea ja aina tosiaan pitäisi sopia kumpi poikaa pitää silmällä eikä olettaa, että toinen varmasti pitää.
Tällä viikolla Johnnylla on vain kolme työpäivää, sillä helatorstai on vapaa ja mies pitää perjantaina etäpäivän. Perjantaina menemme hääpaikalle avuksi, mutta torstaiksi ei ole vielä suunnitelmia. Ilmojen salliessa päivä tulee varmasti vietettyä ulkosalla!
Ilmat ovat olleet mielettömät ja eilen illalla istuimme Johnnyn kanssa iltaa terassilla lasten nukkuessa yöunia. Mies joi miehekkäästi irish coffeeta ja minä teetä. Höpöttelimme niitä näitä ja ilta oli ihana.
Toivotaan nyt, että ilmat pysyvät lämpiminä ja saamme nauttia alkaneesta kesästä!
Ihanaa viikkoa kaikille <3
Ps. Huomenna vihdoin video, jossa vastaamme Johnnyn kanssa Teidän kysymyksiin!
Meillä on molemmat lapset olleet vauvasta asti todella viihdytettäviä. Ikinä eivät ole nukahtaneet hassuihin paikkoihin, vaan jokainen nukkumaan laitto on vaatinut nukuttamisen. Myös kaupan lattialla makaaminen on tuttua, ei karkkihyllyllä, vaan ihan missä vain. Raivoaminen julkisilla paikoilla on uhmaikäisen kanssa arkipäivää ja monesti on jopa kengät lennelleet pitkin poikin. Viimeksi uimahallin kahvilassa ja ai että, kun lähellä istuva mummeli piteli nauruaan. Mä en itse välitä tai nolostele lapsiani jos he kiukkuavat julkisilla paikoilla enkä myöskään hermoile. Otan tilanteet lunkisti ja monesti vain kannan pikkumiehen sylissäni pois tilanteesta, kun muu ei auta. Milon kanssa emme käy ravintoloissa syömässä, sillä siitä ei vain tule yhtään mitään. Tiedän muutaman vuoden päästä tämän onnistuvan, joten miksi mennä nyt sinne hampaita kiristelemään. Minusta kaksivuotiaan ei tarvitse osata olla aloillaan ja hiljaa. Lasten on annettava olla lapsia, omia itsejään eikä turhaa miettiä mitä muut heistä ajattelevat. Tietysti ketään ei saa loukata tai satuttaa, mutta lasten ilo ja riemastuminen, kuten myös kiukkuilu saa minusta näkyä ja kuulua.
Amalia on nyt reilu viisivuotias ja elämä on todella helppoa tässä vaiheessa. Eskariuhma on varmasti edessä vuoden päästä, mutta nyt nautitaan tästä levollisesta ja aika rauhallisesta vaiheesta. Uhmaikäisen kanssa nautimme myös ja usein jopa nauran sisälle päin näitä ihme kiukkukohtauksia. Tiedän kuitenkin niiden kuuluvan normaaliin kehitykseen ja toiset ovat vain temperamenttisempia kuin toiset.
Siskoni lapset ovat täysin eri maata omiini verrattuna, ovat aina olleet, mutta siltikään en pidä omia lapsia millään tavalla huonompina.
Se ettei lapset käyttäydy aina kuten toivoisi ei useinkaan johdu kasvatuksesta pätkääkään. Olihan Amaliakin pienenä sellainen, joka veti usein muita lapsia hiuksista ja tämä oli silloin minusta ihan kamala vaihe, mutta se meni ohi ja vahdin häntä tästä syystä aina kuin haukka, jotta ehdin monesti estää tapahtuman. Tämä vaihe kesti hetken aikaa tytön elämästä eikä tällä ollut mitään tekemistä mielestäni kasvatuksen kanssa.
Toiset lapset näyttävät tunteitaan enemmän, niin hyvässä kuin pahassa. Kaksi temperamenttista lasta saatuani revin välillä hiukset päästäni, vaikka herkkä pää onkin, mutta iloitsen ja hihkun joka päivä näistä lapsistani, jotka ovat suorapuheisia, tunteensa näyttäviä, iloisia, hyvin eläväisiä, hetkessä eläjiä, välillä äärettömän vihaisia ja kamaliakin, mutta kaikin puolin ne rakkaimmat olennot maan päällä <3
Minkälaisia lapsia teillä on?
Mä pääsin sokerikoukusta irti ja siihen auttoi puhdistuskuuri, joka kesti 20 päivää ja tuon ajan olin täysin ilman herkkuja. Kuurista on jo aikaa, mutta herkut eivät enää maistu entiseen tapaan. Turvotuksesta ei ole enää tietoakaan ja kiloja on lähtenyt neljä. Olo on parempi ja onhan tuo peilikuvakin kivemman näköinen, vaikka eipä sillä niin väliä, en mä ole ollut oikeastaan koskaan tyytymätön vartalooni, vaikka kiloja on ollut paljon enemmän. Oikeastaan en ole vuosiin edes ajatellut vartaloani, siinä se on mukana kulkenut ja useimmiten pukeudun aina rentoihin lökähousuihin ja mukaviin vaatteisiin. Mä lähdin tähän herkkulakkoon tai elämäntapamuutokseen ihan vain terveydellisistä syistä eli korkean kolesterolin vuoksi ja hyvin on mennyt.
Kesäkunnossa!! Herkkulakko pitänyt!
Viikonloppu on ollut huippu lämmin ja olemme viettäneet kaiken ajan kotipihalla. Milon kanssa istutimme kesäkukkia, joita haemme ensi viikonloppuna sitten lisää. Ainakin vielä muutamia amppeleita terasseille roikkumaan ja yhteen kukkaruukkuun kukkia.
Kesäpihaa!
Kesäkukkia!
Lauantaina olimme isolla porukalla Lohjan teatterissa katsomassa Hiidenkartanon arvoituksen. Tämä oli Amalian ensimmäinen kerta teatterissa ja tyttö oli todella jännittynyt. Esitys oli hieman pelottava ja surullinenkin, mutta loppui onneksi kuitenkin onnellisesti! Esityksen alussa Amaliaa taisi hieman itkettää ja minäkin olin kyyneleet silmissä ja jossain kohdin Amalia totesi kahdesti haluavansa kotiin. Oloa helpotti kuitenkin äidin syliin siirtyminen ja tyttö kertoi nauttineensa esityksestä. Amalia mietti teatterin aikana myös sitä onko elämä oikeasti tälläistä ja hiljaa kuiskuttelin sitten murulle, että teatteri on vain esitystä. Paljon tunteita tämä kyllä herätti ja ajatuksia pienen ihmisen mielessä. Amalia kävi esityksen jälkeen pyytämässä yhdeltä esiintyjältä nimikirjoituksen ja oli hyvin onnellinen nimmarista!
Teatterin jälkeen meille oli varattu pöytä Lohjan Ravintola Amarista, jossa saimme nauttia herkulliset ruuat. Illalla pidimme vielä kunnon kisakatsomon meillä siskoni perheen kanssa ja pelin aikana ei tunteita puuttunut ja sammakoita pääsi suusta aika monta. Milo oli käynyt yöunille jo ennen pelin alkua eikä ihme kyllä herännyt meidän mekastukseen, toki pidimme paljon pienempää melua, kuin yleensä lätkää katsoessa.
Tämä päivä on mennyt kokonaisuudessa kotipihalla ja grillasimme päivälliseksi herkulliset grillimätöt. Rakastan kesää ja on ollut ihan mainio viikonloppu!
Trampalla!
Muovimökki löytyi kirpparilta!
Säbää!
Onnellinen!
Onko Teillä mennyt viikonloppu ulkoillessa?
Aurinkoisia päiviä murut <3
Tällä kertaa pitkästä aikaa jakoon ruokaohjetta!
Ohje:
1 sipuli
3 valkosipulinkynttä
1 prk tonnikalaa öljyssä
400g eli 1 prk tomaattimurskaa
1 prk tomaattipyreetä
reilusti tuoretta basilikaa
ripaus suolaa
ripaus mustapippuria
1 rkl fariinisokeria ( unohdin ostaa tämän, joten laitoin 1 tl tavallista hienoa sokeria)
pastaa
Pasta kiehumaan ihan alkuun, sillä kastikkeen valmistumisessa ei kestä kuin pieni hetki. Pilko sipuli ja purista valkosipulin kynnet ja kuullota nämä paistinpannulla tonnikalapurkista valutetussa öljyssä. Lisää sitten joukkoon tonnikala, tomaattimurska ja pyre. Keitä muutama minuutti ja mausta sitten suolalla, mustapippurilla, fariinisokerilla sekä tuoreella basilikalla. Itse laitan seuraavalla kerralla hieman enemmän suolaa ja mustapippuria, joten maistelkaa maustamisen jälkeen vaatiiko kastike vielä lisää makua.
Meillä Amalia piti tästä ruuasta, mutta Milolle se taisi olla hieman liian tomaattinen, sillä poika nyppi suuhunsa pelkkiä spagetteja.
Herkullisia ruokahetkiä!