05 touko Milo vauva
Kaipaan todella kirjoittamista, mutta meidän elämässä on nyt vain niin liikaa vastoinkäymisiä etten saa millään ajatuksia kasaan. Mummoni on todella huonossa kunnossa ja on selvää ettei hän jaksa enää kauaa. Iltaisin koko kroppani on aivan vetelä enkä saa mitään aikaiseksi. Huoli mummostani on suuri. Saarenmummoni hautajaiset pidimme viime keskiviikkona, ja tuntuu epätodelliselta ettei häntä enää ole. Mummoni oli vain 74-vuotias eli hän kuoli turhan varhain. Pappojani en ole koskaan päässyt tapaamaankaan, joten pian minulla ei isovanhempia enää ole.
Tämä vuosi on ollut perheellemme monella tapaa hyvin raskas, sillä Milon vauva-aikakaan ei ole ollut lainkaan helppoa. Nyt Milon kanssa on jo onneksi helpompaa. Milosta haluaisinkin kertoa Teille ihanille lukijoille enemmän, sillä hän on mitä mainioin poika.
Milo on jo neljä kuukautta ja muistuttaa hurjasti isäänsä ulkonäöltään. Milon kroppa on myös Johnnyn mallinen, hoikka ja pitkä. Nyt poika on viimein saanut hieman kermua jalkoihin ja täytettä poskiin ja on helpottavaa, kun näkee kunnolla, että hän kasvaa allergioista huolimatta. Neuvolassa olemme käyneet kuukauden välein ja Milo kasvaa neuvolan käyrien mukaan oikein hienosti rintamaidolla. Milo on allergioiden vuoksi seurannassa Mehiläisen lastenlääkärillä ja siellä vierailemme kuukauden välein.
Aiomme aloitella Milon kanssa pikkuhiljaa sosekokeilut, kunhan ensin tietäisin mitä sosetta hänelle uskaltaisin tarjota. Päärynä tuntuisi ainakin sopivan, joten siinä on alkuun ainakin yksi hedelmä. Ennen herkkujen syöttämistä olisi mukava kokeilla kuitenkin jotain muuta. Amalialle tarjosin ensimmäisenä soseena porkkanaa, mutta Milolle porkkana ei ole valitettavasti vaihtoehto. Maissia olen miettinyt, mutta jahkaan vielä hieman sen kanssa, ehkä myöhemmin. Kesäkurpitsaa ajattelin antaa, mutta jotakin muutakin olisi mukava saada menemään.
Antakaa vinkkejä millä soseilla lähtisimme kokeilemaan?
Hieman kuitenkin haastetta, sillä Milolle ei käy peruna, bataatti, kukkakaali eikä parsa. Parsakokeilun jälkeen en ole kokeillut omaan ruokavaliooni parsakaalia, joten ehkä se pitäisi vielä testata vai onko niin että jos ei tankoparsa käy, niin ei käy myöskään parsakaali.
Milo on oikea sylivauva, kuten Amaliakin aikoinaan oli. Milo viihtyy lattialla pieniä hetkiä ja parhaiten tietysti viihdyttäjän kanssa. Kyllä hän onneksi yksinkin siellä köllii, mutta suhteellisen nopeasti hermostuu. Pienestä takiaisesta huolimatta yritän pitää siivouspäivän kerran viikossa arkipäivänä, jottei viikonloppuna tarvitsisi siivota. Ruokaa valmistan joka päivä ja kotityöt hoidan niin hyvin kuin ehdin.
Mä tässä vähän lueskelen
Milo on usein Amalian ja minun leikeissä mukana, sillä Milo nukkuu päiväunensa puolen tunnin pätkissä. Pikkuveli ei aina ole mieleistä leikkiseuraa ja pariin otteeseen Amalia on hermostuksissaan tokaissut, heitetään vauva roskikseen! Sisko on myös sanonut mustasukkaisuuksissaan hieman itkuisella äänellä: vauva menee nyt taivaaseen!
Mitäs se sisko mun otsaan liimasi..
Käsi kädessä
Milo rakastaa kutittamista ja silloin hän kikattaa oikein kovasti. Myös siskolle hän nauraa usein, varsinkin jos sisko pomppii hänen edessään. Vauvan nauru on jotakin aivan ihanaa, siinä hymyilee aina koko perhe yhtä aikaa. Nämä hetket ovat yksiä hetkiä niistä, jolloin mietin kuinka ihanan ja rakkaan perheen olen saanutkaan.
Nyt on hauskaa!
Milo aloitti päristelyn jo ajat sitten, mutta sitten se loppui. Nyt päristely alkoi uudestaan eikä loppua näy. Kuolalappu on ollut kovassa käytössä ja se on päristelty litimäräksi hetkessä. Päristely on kyllä mainion kuuloista eikä sille voi olla nauramatta.
Uusin ei niin mukava asia mitä Milo tekee on liukuminen sylistä pois. Kaikki tietää sen kun lapsi heittäytyy veltoksi esimerkiksi pukemistaistossa. Meidän Milo aloitti tämän jo näin nelikuukautisena. Saa olla tarkkana ettei hän putoa sylistä, kun aina niin arvaamatta tämän tekee.
Milo oppi kääntymään massulleen jo 2,5 kuukauden iässä ja kääntyilee aina silloin tällöin. Hän ei kääntyile päivittäin enkä tiedä syytä tähän, sillä taito hallussa kuitenkin on.
Isi ja poika rennoissa tunnelmissa
Milo nukkuu päiväunensa aina vaunuissa ulkona. Hän nukkuu tasan puoli tuntia, aivan kuten Amaliakin aikoinaan. Viikonloppuisin isi lenkittää Miloa ja liikkuvissa vaunuissa poika voi nukkua 1,5-2 tuntia. Vaunujen heiluttelu ei kuitenkaan enää auta vaan on heitettävä oikein lenkiksi (ai miten niin vaativa tapaus tämäkin lapsi 😉 ). Johnny onneksi tykkää kävellä ja kuuntelee aina samalla kännykästä kuulokkeiden kautta omia ohjelmiaan ja nauttii rauhasta.
Yöt Milo nukkuu edelleen hyvin. Hän herää syömään 4-5 kertaa, mutta käy heti takaisin nukkumaan syönnin jälkeen.
Milo on alkanut jo vierastaa ja itku pääsee usein vieraiden ja läheistenkin ihmisten tullessa tuijottelemaan. Myös Amalia alkoi aikoinaan vierastaa varhain ja vierastus kesti hyvin pitkään. Siskoni palasi hetki sitten ulkomailta ja sai aikamoisen sätkyn lapselleni, kun tuli liian lähelle jorisemaan.
Milon töyhtö
Amalia rakastaa pikkuveljeään ja pitää aina huolta tästä. Jos pikkuveli ei ole näköpiirissä sisko kysyy heti: äiti missä vauva on?
Rakas pikkuveli!
Äidin rakkaimmat!
Ylpeä isosisko
<3
On iso rikkaus, kun saimme perheeseemme tämän valloittavan Milo pojan. Olen lapsistamme niin ylpeä ja he tuovat elämälleni tarkoituksen. Äitinä olo on parasta <3
