09 joulu Joulun odotusta ja sairastelua

Täällä odotellaan joulua jo kovasti tai ainakin lapset odottavat. Itse en jotenkaan tahdo päästä joulufiilikseen millään. Lasten kanssa ollaan koristeltu kotia jouluiseksi, mutta ei vaan tunnu yhtään jouluiselta tai edes joulukuulta. Ilmat ovat tosi kurjat ja mua on väsyttänyt siitä asti, kun yöimetys päättyi ja sain alkaa nukkumaan paremmin. Ihan kummaa.

Toki ollaan oltu kipeinä, lapset ensin jokainen ja nyt flunssa on iskenyt muhun ja näköjään uudelleen Nuppuseen. On puuduttavaa olla kotona neljän seinän sisällä ja se tekee ainakin mut aina väsyneemmäksi.

Amalia oli koulusta kolme päivää pois viime viikolla, mutta tänään pääsi taas kouluun. Onneksi Amalialle iski flunssa vasta laserhoidon jälkeisellä viikolla, joten hoitoon hän pääsi ja kaikki sujui hyvin.

Jostain syystä nukutuslääkärin oli vaikea saada Amalialle tippaa ja lopulta kolmen yrityksen ja ilkeän kaivelun jälkeen lääkäri teki päätöksen nukuttaa Amalia maskilla. Amalia on nukutettu hieman alle yksivuotiaana maskilla yksityisellä, jossa hänelle laitettiin ensimmäiset putket korviin. Muistan nukutuksen ikävänä kokemuksena ja sitä se oli tälläkin kertaa. Maskilla uneen laitto kestää kauemmin ja sitä on pidettävä väkisin kasvoilla, vaikka lapsi on tosi hätääntyneenä. Amalia kertoi myöhemmin aineen haisseen vahvalle ja tuntui kuin tukehtuisi. Jälkeenpäin nyt Amalia valitsisi nukutuksen mieluummin “piikin” eli kanyylin kautta ja näinhän aina muina kertoina ollaankin toimittu.

Amalia on aina äärimmäisen reipas, siinäkin lääkärin kaivellessa suonta ja pistäessä useamman kerran näki, että sattuu ja toki Amalia sanoikin että sattui, mutta oli kuitenkin liikkumatta ihan rauhassa. On hassua miten isoksi hän on kasvanut, sillä enää ei tarvitse pitää kättä paikallaan, vaan hän tietää pitää itse. Mä laitan Amalialle aina kämmenselkään puudutelaastarin, jotta tipan laitto ei olisi niin ikävää. Se voi vähän piilottaa suonia, mutta aina ennen kanyyli on saatu paikalleen yhdellä pistolla siitä huolimatta ja Amalia on nukutettu kuitenkin 14 kertaa.

Amalian laserhoito tehtiin Töölössä ja tämä hoitokerta oli 12! Olimme sairaalassa nelisin, Milo sai jäädä mummin luokse hoitoon. Nuppu ujostelee vieläkin mummeja sen verran, että hoitoon ei voi millään jättää, joten pikkusisko pääsi isosiskon tueksi mukaan.

Nyt on ihana, kun hoito on ohi ja Amalia pysyi terveenä. Enää en ole aikoihin stressannut nukutusta, vaan sitä, että tyttö pysyy terveenä ja pääsee hoitoon, kun sinne tuntuu pääsevän niin harvoin. Plastiikkakirurgin puheiden mukaan seuraava hoito olisi ensi vuonna heti alkuvuodesta, mutta saa nähdä.

Eilen käytiin Johnnyn ja Nupun kanssa jouluostoksilla, kun Johnnyn äiti oli pyytänyt Amalian ja Milon koristelemaan piparkakkutalot. Tämä on jo monen vuoden perinne hänellä ja lapsilla. Me käytimme sitten tilaisuuden hyödyksi ja hilpaisimme ostoksille, kun yleensähän meillä on tapana tehdä tämä viime tipassa.

Löydettiin kivoja lahjoja, toki kummilasten vanhemmilta pyydän usein vähän vinkkiä. Meidän vanhimmat kummilapset ovat jo yläasteella ja nuorin on yksivuotias. Tätä yksivuotiasta kävimmekin moikkaamassa lauantaina, kun kyläilimme heidän luona Hämeenlinnassa. Ajomatka oli puolitoista tuntia, mutta se meni tosi hyvin.

Oli ihana nähdä ystäviä ja heidän lapsosia. Amalia ja Ada hassuttelivat Johnnyn kustannuksella ja pukivat miehelle vaipan päähän ja molempiin käsiin ja lastasivat miehen päälle vilttejä, leluja ja kaikkea mahdollista. Meidän ystävät mietti, että kauan se Johnny tuota leikkiä jaksaa, mutta totesin, että se varmaan nukkuu 😉 No ei se oikeasti nukkunut  ja Johnny jaksaa vaan lasten kanssa leikkiä. Se on ollut aina sellainen, ennen omia lapsia se leikki kaikilla synttäreillä aina toisten lasten kanssa.

Itsenäisyyspäivänä haettiin ruokaa kotiin meidän lemppari ravintolasta ja syönnin jälkeen katseltiin Linnan juhlia. Lapsia ei niinkään kiinnostanut ja he saivat pelailla ja katsella videoita puhelimilla. Johnnylla oli tosiaan perjantai töistä vapaa ja pidennetty viikonloppu tuntui ihanan pitkältä.

Eilen illalla saunottiin ja olin ostanut meille uudet jouluiset glögin ja piparin tuoksuiset saunatuoksut. Tykättiin glögistä, mutta pipari tuoksui mun ja Amalian mielestä ihan appelsiinille.

Amalia ja Milo tekivät kylvyt, kuten aina ja toisen altaan he täyttivät lämpimällä vedellä ja toisen jääkylmällä. Mä en voi käsittää tätä, sillä inhoan kylmää vettä. Muistan toki lapsena, että tehtiin mun siskon kanssa sitä, että juostiin kylmän suihkun alle vuorotellen.

Tänään Amalia ja Milo olivat yhdessä naapurin synttäreillä ja molemmat lähtivät niin suloisina sinne. Milo ei halunnut, että häntä saatetaan ja Amalia taas halusi, joten Milo hilpaisi juoksujalkaa ennen meitä.

Viime päivinä on taas monta kertaa tullut katsottua noita omia lapsia niin onnellisena ja kiitollisena <3