18 kesä Kesäinen lauantai
Viime lauantaina oli aivan mahti ilma ja koko viikonloppu oli muutenkin kaikin puolin ihana. Otin itselleni viimein omaa aikaa ja se teki todella hyvää. Kävin ostoksilla Lohjan keskustassa ihan yksin ja nautin kovasti. Halusin ehdottomasti lähteä yksin niin ei tarvinnut höpistä kenellekään, vaan sain olla täysin omien ajatusteni kanssa. Viivyin reissussa kaksi tuntia ja Milo pärjäsi oikein hienosti ilman äitiä, vaikka äidin syliin päästyään pikkuisen suu ammottikin täysin auki ennen kuin tissi oli edes esilläkään. Muruset olivat viettäneet aikaa takapihalla ja Milo oli kuulemma makoillut terassilla viltin päällä ja katsellut innoissaan isin ja siskon hyppelyä.
Olen puhunut jo liian kauan siitä, että pitäisi saada otettua hieman omaa aikaa. Olen kiinni lapsissa koko ajan eikä päivisin ole mitään lepotaukoa. Milo nukkuu päiväunensa puolen tunnin pätkissä, ja nyt hampaita tehdessään Milo haluaa olla todella paljon sylissä. Arkena Johnnyn palatessa töistä kotiin en jaksa ikinä lähteä mihinkään yksikseni, vaan tyydyn lyhyeen teehetkeen tietokoneeni kanssa. Rauhallinen teehetkeni ei suinkaan ole, koska usein Amalia käy vieressäni höpöttelemässä sen miljoona kertaa. Viikonloppuisin pidän tärkeänä viettää aikaa yhdessä perheenä, mutta oikeasti parin tunnin oma aika viikonloppuna ei ollut paha ja meille jäi kuitenkin yllin kyllin aikaa touhuta perheenä.
Tietysti omaa aikaa sekä parisuhdeaikaa on kivasti iltaisinkin, sillä lapsemme käyvät yöunille ajoissa. Me vietämme Johnnyn kanssa yhteistä aikaa aika paljon. Usein illat menevät katselemalla yhteistä sarjaa tai sitten muuten vain höpöttelemme ja syömme samalla iltapalaa tai herkkuja. Joinakin iltoina uppoudumme omiin puuhiimme, Johnny kalastukseen, pelaamiseen tai sarjojen pariin, minä taas lehtien lukuun tai tietokoneelle. Iltaisin emme tee kotitöitä, vaan yritämme relata.
Otatteko te lukijat minkä verran omaa aikaa, vai riittääkö omaksi ajaksi se mitä iltaisin sattuu jäämään? Mitä teette omalla ajallanne ja miten hoidatte parisuhdettanne?
Milo on nyt tervehtynyt ja tällä viikolla olemme päässeet näkemään ystäviämme. Heti alkuviikosta järjestimme leikkitreffit meidän luona ja Amalia sai ystävänsä kylään ja Milo myös. Milo sai puoli vuotta vanhemmalta poikakaveriltaan paljon haleja ja pusuja ja sekös pientä miestä hymyilytti. Amalia leikki ystävänsä kanssa paljon omassa huoneessa ja tytöillä oli ilmeisen kivat leikit. Nämä tytöt ovat molemmat tulisia luonteiltaan, mutta tällä kerralla leikit sujuivat ilman kärhämiä.
Tiistaina vietimme päivän siskoni perheen luona ja keskiviikkona saimme Eemin ja Iidan luoksemme hoitoon. Neljän lapsen hoitaminen meni todella kivasti ja oli mukavaa, kun Amalialla oli seuraa. Eemi jaksoi ihastella Miloa ja kaikista hassuinta oli se, kun pikkuinen serkku laittoi omat varpaansa suuhun kesken ruokailun. Eemi on ollut isänsä kanssa vahvasti sitä mieltä, että heidän perheeseen ei enää vauvoja tule, mutta nyt taisi iskeä jonkin sortin vauvakuume Eemille, sillä hän sanoi haluavansa heille ihan samanlaisen vauvan, kuin Milo.
Tänään lähdin lasten kanssa avoimeen päiväkotiin, jossa tapasimme Milon kummitädin perheen sekä toisen ystäväperheemme. Iltapäivästä siivoilimme hieman Amalian kanssa, Amalia on kova luuttuamaan lattioita omalla pikku mopillaan. Kyllä hän äidinkin selkää vähän pesaisi ja ehti tuo hieman omia hiuksiaankin puunata, onneksi on myrkyttömät pesuaineet, kun on näin kerkiäväinen apulainen.
Illalla lähdin vielä Amalian kanssa ruokakauppaan, kun hieman tämä juhannus on päässyt unohtumaan. Olisihan se ollut varmasti järkevämpää suorittaa ostokset alkuviikosta, mutta kävihän tämä näinkin.
Me vietämme huomenna perhejuhannuksen, sillä menemme äitini luokse, jonne tulevat myös siskoni perheineen sekä pikkuveljeni ja hänen tyttöystävänsä.
Lauantaina grillailemme ystäväperheen kanssa meillä. Kaikkea kivaa siis luvassa!
Tälläistä tänne. Oikein hauskaa juhannusta kaikille teille tärkeille lukijoillemme! <3
kupla
Posted at 22:17h, 18 kesäkuunKauniita kuvia ja tunnelmia! Oman ajan ottamista kannattaa tehdä silloin kun tuntuu siltä, ei “väkisin” 🙂 Itse olen välillä pitkiäkin aikoja (siis kuukausia) pelkästään perheen kanssa jos jonnekin menen, mutta välillä lähden kirpparille tai kirjakauppaan (rakastan kirjoja) ihan vaan yksin. Lenkillä rentouduin joskus itsekseni, nyt sielläkin on aina joku mukana 😀 mutta paras keino latautua mulle on kirjan lukeminen – sen ajan otan yöunista kun kaikki muut jo nukkuu. Parisuhdetta pidetään yllä yhteisillä kauppareissuilla (voi nolous mutta näin se vaan on) ja toisaalta työasioillakin , kun meillä on yhteinen yritys. Ne on meidän kahden juttuja! Me myös hoidetaan puutarhaa yhdessä – ja elukoita 😀 mukavaa juhannusta teille!
johanna
Posted at 22:05h, 22 kesäkuunKiitos <3 Lukeminen on ihan parasta, mä luen vain lehtiä, mutta pitäis ehdottomasti nyt Johnnyn kesälomalla käydä kirjastossa ja lainata itselle jokin kiva kirja, ehkäpä olisi sitten ihan kunnolla aikaa paneutua kirjan lukuun. Ennen luin aika paljon kirjoja ja ahmin usein koko kirjan ihan hetkessä!
Hahhaaa ihanat yhteiset kauppareissut, mä oon alkanut viimein käymään yksin lasten kanssa kaupassa, kun tähän saakka Milon syntymän jälkeen ollaan käyty useimmiten koko perhe yhdessä lauantaisin! Kivoilta kuulostaa sun ja sun miehen yhteiset hetket <3 Kiva, kun kommentoit! <3
Nimetön
Posted at 06:46h, 19 kesäkuunKyllä välillä on hyvä, että äidin oman aika on muutakin kuin vain ne päivästä jääneet “rippeet”.
Muistan itse olleeni aika huono lähtemään yksin kotoa lasten ollessa tosi pieniä. Eteenkin, kun niitä oli jo kolme, tuli herkästi napattua edes se kuopus matkaan mukaan. (Taidan tehdä tuota muuten aika paljon vieläkin ) Kai siinä tavoitteli (/tavoittelee) edes jotain reiluuden tunnetta, kun ottaa osan lapsista matkaan mukaan, eikä jätä kolo pottia toiselle…
Mutta ihan oma, yksinäinen aika, sitäkin tarvitaan. Parasta työelämään palaamisessa on mielestäni ollut juuri nuo työmatkat yksin autossa. Olen myös jo oppinut silloin tällöin varaamaan kalenterista pidempiä vapaita. Lähden vaikka koko päiväksi pois.
johanna
Posted at 22:10h, 22 kesäkuunKiitos, kun kommentoit <3 Mukava, että koet automatkat töihin noin, Johnnykin on sanonut, että aamuisin on kiva ajella töihin ja kuunnella radiosta aamuohjelmia, kotiinpäin onkin sitten puuduttavampi matkustaa miehen mielestä.. Mä oon ollut aina niin lähinurkilla töissä, että mulla ei ole kokemusta juuri työmatkasta. Tuo koko päivän poissaolo kuulostaa hyvältä, kokeilen sitten joskus, kun Milo on isompi, vielä en raaskisi millään <3
Nimetön
Posted at 05:17h, 23 kesäkuunVartin työmatka riittää
Ja jos on hyvä aamu, pakkaan kupin kahvia matkaan mukaan
johanna
Posted at 13:43h, 28 kesäkuun<3 🙂 Mäkin keitän Johnnylle välillä aamukaffet autoon työmatkalle, sillä aikaa kun se käyttää Nuuskun aamulenkillä! 🙂
Anja
Posted at 10:03h, 19 kesäkuunKiitos kivasta kertomuksesta ja kuvista. Nuuskukin kaikessa mukana.
“Maissi on nannaa” – kuvan ilme Milolla on hurmaava.
Hyvää juhannusta teidän perhekunnallenne! Toivotaan, että
ei ihan koko aikaa sada. Anja
johanna
Posted at 22:11h, 22 kesäkuunNuusku on aina ollut mukana, Nuuskusta on tullut Amaliallekin hurjan tärkeä <3
Kiitos vielä kauniista sanoistasi Anja! Ja olihan sitä aurinkoakin juhannuksena!
lillamy
Posted at 10:00h, 22 kesäkuunVoi teitä ihania <3 Omaa aikaa tosiaan kannattaa ja täytyykin ottaa välillä, jotta jaksaa taas. Siitä hyötyy äidin lisäksi koko muukin perhe 😀
johanna
Posted at 22:14h, 22 kesäkuunNäinhän se on! Kiitos ihana <3
Ck
Posted at 22:56h, 22 kesäkuunItse olen 21v yksinhuoltaja. Tyttäreni on nyt 1v 6kk ja ollut vain muutamia kertoja hoidossa ja 2 kertaa yökylässä. Omaa aikaa ei tahdo löytyä kun sukulaiset eivät ole kiinnostuneita hoitamaan lasta useammin. Toki lapsi on minun eikä vanhempieni ym. mutta joskus oma aika tekisi hyvää 🙂
johanna
Posted at 13:42h, 28 kesäkuunIhan varmasti tekisi, nostan hattua sulle, kun pyörität arkea yksinhuoltajana <3