09 marras Omakotitalossa asuminen

Me ollaan asuttu omakotitalossa nyt reilu 1,5-vuotta eikä olla hetkeäkään kaduttu. Ollaan asuttu myös kerrostalossa, rivitalossa ja hetken aikaa vuokralla omakotitalossakin. Alkuun omasta omakotitalosta haaveillessa mietin onkohan meistä lainkaan omakotitaloasujiksi, mutta olihan meistä. Toki meidän talo on aika uusi, 2008 rakennettu ja talosta on pidetty oikein hyvää huolta tämän koko ajan. Meistä ei olisi ollut siihen, että olisimme isosti rempanneet vanhaa tai huonokuntoista taloa, vaan tämä oli juuri passeli meille, kun sisätilat olivat kunnossa ja pihakin oli valmiiksi laitettu. Toki kotimme on sisältä pintojen uusimisen jäljiltä täysin eri näköinen tällä hetkellä kuin muuttaessa, mutta tämäkin homma on käynyt tässä pikkuhiljaa eikä ole aiheuttanut stressiä. Listoja täältä puuttuu edelleen, mutta muuten koti on valmis tältä erää.

Meidän kodissa parasta on avaruus, pohjaratkaisu ja sijainti. Makuuhuoneet ovat kodin toisessa päässä, keskellä taloa on olohuone, leikkihuone sekä keittiö ja toisessa päässä kodinhoitohuone ja sauna.

Yksitasoisuus on ihan huippujuttu enkä saata enää käsittää miksi alkuun haimme omakotitaloa, joka on kahdessa kerroksessa. Siivoaminen on helpompaa yhdessä tasossa ja nyt koko kotia tulee käytettyä. Lapset leikkivät usein omissa huoneissa, noh ei Milo vielä kamalasti, mutta Amalia, kun taas kaksitasoisessa kodissa yläkerrassa tuli oltua yllättävän vähän.

Oma piha on ihana ja me vietetään paljon aikaa omalla pihalla ja ollaan saatu kalustehankinnoilla pihaa oman näköiseksi. Etupiha on asfaltoitu ja tämä on tosi kiva, lapset voivat pyöräillä omalla pihalla, sillä asfalttialue on suuri. Nurmikkoaluetta on myös runsaasti ja tontti on tosi kivan kokoinen. Ruohonleikkuu ei ole liian raskasta, vaikka ruohoaluetta riittää. Pihalta löytyy lapsille trampoliini, hiekkalaatikko ja muovinen leikkimökki ja mukulat keksivät kaikkea muutakin puuhaa omalla pihalla.

Naapurit ovat ihan parhaita ja me valittiin tämä asuinalue siitä syystä, että täällä on todella paljon lapsiperheitä. On hirmuinen onni, että Amalia on löytänyt sydänystävän naapurintytöstä. On ihan huikeaa, kun lapsi voi vaan hipsia naapuriin leikkimään tai naapuri meille. Myös pikku Milolla on kamu naapurissa ja tämä on yhtä lailla huippua!

Oma rauha on tietysti kiva, mutta en ole kokenut tätä häiriintyneeksi ikinä muuallakaan asuessa. Aina on ollut rauhallisia ja kivoja naapureita joka paikassa. Heh noh myönnän ettei ehkä aina niin kivoja nuorena, mutta enpä mäkään mikään ihannenaapuri silloin itsekään ollut 😉

Omakotitalossa on tietysti itse huolehdittava kaikesta, mutta näin uudessa talossa tämä ei ainakaan vielä 1,5-vuoden asumisen jälkeen ole aiheuttanut harmaita hiuksia.

Mä en ole edelleenkään tästä meidän kodista löytänyt ainuttakaan huonoa asiaa, vaan rakastan taloa kaikin puolin ihan hirmuisesti. Kodin tekee kuitenkin ihmiset, ja mun rakkaan perheen kanssa mä olisin onnellinen ihan missä vain <3