04 tammi Mä olen nolo ja ihan palikka
Tällä kertaa vähän faktaa minusta!
Mä olen mestari kadottamaan puhelinta. Tässä pari tarinaa. Useasti puhelimeni on ollut auton katolla, mutta vain kerran lentänyt sieltä ajon aikana, muulloin olen sen huomannut ennen matkaan lähtöä. Kerran puhelimeni oli kadoksissa reilu puolipäivää ja yritin etsiä sitä siskoni ja ystäväni soittaessa siihen. Olin hälyttänyt heidät apuun Facebookin kautta. Yhtäkkiä iltaa kohden mieleeni hiipi ajatus, ei kai vaan puhelimeni pudonnut aiemmin päivän aikana lasinkeräykseen. Kiltti mieheni kävi sitten kierrätyspisteellä kurkkaamassa lasinkeräykseen ja siellähän se emännän känny soi jossain lasien alla. Tietysti lasiroskis oli aika tyhjä, mutta eihän sitä jäädä tuleen makaamaan, vaan ukko tuli kotiin ja kyhäsi lasten haravasta ja meidän harjasta jeesusteipillä oivan työkalun, jolla pitkän yrittämisen, puhinan ja kiroamisen jälkeen puhelin saatiin pelastettua ja ihan ehjänäkin vielä. Tällöin mieheni totesi ärsyyntyneenä, että tämä oli pohjanoteeraus jopa minulta.
Olen todella kova möläyttelemään asioita. Ihan hyväntahtoisesti tietysti, mutta mieheni häpeää minua usein, vaikka on tietysti tähän jo vuosien mittaan tottunut. Kerran ravintolassa tarjoilija kysyi haluanko ruokaani mausteet mietona, mediumina vai tulisena. Katsoin häntä vain hölmistyneenä ja totesin, että ruokanihan on kasvisruoka. Olen myös tokaissut eräälle tutulle, että sinähän syöt kaikkea ja tarkoitin siis sitä, että hän syö kaikkea erikoista enkä sitä, että hän olisi kova syömään ja söisi paljon. Myöhemmin mieheni kertoi taas hävenneensä silmät päästään. Olen myös luullut yhden ihmisen miestä nuoruudenkaverini pikkuveljeksi. Kaverini repesi ja totesi veljensä olevan ööö 10-vuotias. Nuorena olen juossut uimahallissa vahingossa miestensuihkuun ja suihkutellut siellä rauhassa karvaisten köriläisten kanssa, kunnes lopulta tajusin, että se olen minä, joka olen väärällä puolella.
Järin fiksukaan en aina ole ja hölmöyksiä pääsee suusta tuon tuosta. Minä en oikeastaan häpeä juurikaan mitään, joten omat hassut letkautukset eivät saa minua kuin nauraa höröttämään. Välillä olen pihalla kuin lumiukko ja taas saa ukko hävetä. Johnnyn perheessä puhuttiin joskus Saksan liittokanslerista Angela Merkelista ja kysyin tosissani Johnnyn isältä onko se teidän naapuri vai.
Sytyn pieruhuumorista ja lasten kakka ja pissa jutut saavat myös minut nauramaan. On välillä vaikea torua lapsia näinä hetkinä, kun itsekään ei osaa olla “aikuinen”.
Nauru kuuluu isona osana meidän elämään eikä kaikkea tarvitse niin tosissaan ottaa. Iloista iltaa murut!
Onkos siellä ruutujen takana tosikoita vai tälläisiä samankaltaisia hölmöläisiä vai jotain siltä väliltä? 😉