09 touko Äidin raivokohtaukset loppuivat helppojen keinojen avulla

Tässä taas terassilla kirjoittelin yhtenä päivänä ja nautin samalla auringon lämmöstä. Pikkuinen nukkui päiväunia ja isompi oli kerhossa. Elämä on aika kivaa ja asiat on ihanassa tasapainossa. Nyt toki ilmat ovat taas heittäneet ihan mitä sattuu, sillä jopa lunta on pyryttänyt. Olen luvannut kirjoitella Teille omista keinoistani, joilla pidän hurjan temperamenttini aisoissa ja tänään juttua siis niistä.

Olen ollut jo pienestä lapsesta saakka temperamenttinen luonne ja vielä joitain kuukausia sitten kärsin tästä, kuten myös perheeni. Lähimmille ihmisille sitä purkaa omaa pahaa oloa ja eniten tietysti tuohon omaan rakkaaseen mieheen. Olen kuitenkin päättänyt muuttua ja mielestäni olen onnistunut tässä hyvin.

Kun kuppi meinaa mennä nurin, tiedostan tämän, kuten jokainen ihminen ja otan aikalisän. Hengitän ja hengitän, tämä hengittäminen jo auttaa laskemaan tunnetilaa ja siihen kykenee jokainen.

Hyviä keinoja on pitkä lista ja yhdeksi hyväksi keinoksi olen ottanut käyttöön hyvät ajatukset vihaisten ajatusten tilalle. Esimerkkinä lapsen päätön raivoaminen, joka tottakai ärsyttää ja omaa ärsyyntymistä saa lisättyä nopeasti ajattelemalla lapsesta vihaisia ajatuksia ja sitä, että aina tuo on tuollainen. Näiden ajatusten tilalle olenkin ottanut käyttöön ajatella päättömästi raivoavasta lapsestani vain ihania asioita ja tämä laskee välittömästi omaa tunnetilaani.

Tottahan kuppi menee välillä nurin vieläkin ja huudankin välillä lapsilleni, mutta huomattavasti vähemmän, jos juuri lainkaan. Olen ihan hiton ylpeä itsestäni. Ja omat raivokohtaukset ovat menneen talven lumia, niitä ei ole ollut enää aikoihin. Raivokohtauksilla tarkoitan niitä, jolloin painun toiseen huoneeseen karjumaan ja hakkaamaan seiniä.

Yksi hyvä ja vähän hassu tapa hallita tunteita on hymy. Lasten raivotessa rentoutan käteni sivuille ja hymyilen hieman. Hassua, mutta todella toimii ja tunnetila laskee saman tien.

Myös se ettei päästä omaa verensokeriaan liian matalalle auttaa. Eli on muistettava huolehtia syömisistä ja välillä esimerkiksi hankalaa tilannetta ennen haukkaan jotain pientä ja näin olen valmis selviytymään esimerkiksi pukemistaistosta ilman oman maltin menettämistä.

Riittävä unen saanti on myös tärkeää, mutta tässä ei ole ollut meillä enää aikoihin ongelmaa, sillä lapset nukkuvat aika hyvin ja pitkään.

Olen kärsinyt todella paljon tästä temperamentistani ja pidän itseäni huonona äitinä ja puolisona näinä hetkinä ja niiden jälkeen. En ole kuitenkaan koskaan jäänyt rypemään tähän oloon, sillä se ei hyödytä ketään ja keskustelu puolison kanssa on auttanut paljon. Myös lapsilta olen aina pyytänyt käytöstäni anteeksi ja olemme jutelleet tästä.

Tässä siis omat keinoni siihen, että voin olla parempi äiti ja puoliso. Pieniä asioita, jotka ovat muuttaneet elämääni paljon. Olen tavattoman onnellinen tästä <3

Löytyykö joukosta muita temperamenttisia vanhempia ja millä keinoin Te pärjäätte?

Leppoisaa viikkoa ja hyvää mieltä kaikille <3