12 tammi Kerhon aloitus ei sujunutkaan
Heipparallaa! Viime päivät ovat menneet sairastaessa tai me muut olemme terveitä, mutta pikku Milo on flunssan kourissa. Niin jäi ensimmäinen kerhopäiväkin pojalta väliin, mutta minkäs teet. Muutaman päivän Milo oli jo hyvässä kunnossa eikä kuumekaan noussut, joten seuraavalle kerhokerralle poika pääsi. Yskä tosin vielä vaivaa, mutta muutoin poika oli leikkisä oma itsensä.
Kerhopäivä tosin ei mennytkään sitten ihan putkeen. Milo on odottanut kerhon aloitusta tosi paljon ja jotenkin olin ihan varma, että se sujuu loistavasti. Ja siltä se alkuun näyttikin. Milo riisui ulkovaatteensa super nopeasti, valitsi itselleen hienon lentsikka-naulakon ja ripusti ulkovaatteensa naulakkoon. Tämän jälkeen poika tempaisi tossut jalkaan ja kävi käsipesulla. Milo siirtyi saman tien leikkimään ja annoimme Amalian kanssa pikkuiselle halit ja toivotimme hyvää kerhopäivää!
Amalia oli täpinöissään pikkuveljen jäätyä niin hienosti ja niin olin minäkin, vaikka olinkin ollut jo ihan varma, että kaikki sujuu hyvin. Amalia ehti olla jo tosi harmissaan, kun Milo ei päässyt aloittamaan kerhoa oikeana päivänä, sillä hän odotti jo niin kovin meidän yhteisiä kolmen tunnin hetkiä. Ja niin muuten odotin minäkin, on aivan ihanaa saada touhuta ja olla vain kahdestaan Amalian kanssa. Suunnitelmissa on askartelua, löhöilyä ja lastenohjelmia, ravintolassa syömistä, shoppailua sekä rauhallisia leikkihetkiä barbeilla, petseillä, nukeilla…
Noh me sitten päästiin Amalian kanssa läheiseen Citymarkettiin, josta ostettiin Amalian synttäreille kutsukortit ja pikkuisen ruokatarpeita. Puhelin soi jo puolen tunnin päästä siitä, kun olimme jättäneet Milon kerhoon ja kerhotäti sanoi, että pikkumies on itkenyt lohduttomasti ja todella lujaa koko ajan eikä kerhotädit eikä kaverit saa poikaa rauhoittumaan. Tämä oli varsinainen yllätys, ja niin me porhallettiin kerholle hakemaan Milo kotiin. Siellä se odotti talvikengät jalassa ja itki. Kaappasin pienen syliin ja lohdutin ja menimme sitten yhdessä pukemaan ulkovaatteet.
Kotona juttelimme Milon kanssa tästä ensimmäisestä kerhopäivästä ja tädilleen poika sanoi aikovansa mennä kerhoon uudestaan. Katsotaan sitten ensi viikolla kuinka pojalla sujuu, nyt pieni ainakin tietää paremmin mitä on luvassa.
Jos jostain syystä kerho ei lähde sujumaan, niin sitten otetaan pieni breikki ja yritetään myöhemmin uudestaan. Eihän se vielä ole mikään välttämättömyys kolmevuotiaana käydä kerhossa. Avoimet päiväkodit tarjoaa hyvin touhua ja leikkikavereita ja sitten voi harjoitella tosiaan muutamien kuukausien päästä uusiksi, josko aika olisi kypsempi.
Mutta ei tässä vielä hanskoja tiskiin ole laitettu ja toivotaan, että ensi viikolla kerho tuntuisi jo kivalta ja kerhopäivä sujuisi mukavasti!
Antakaa vaan vinkkejä, jos tulee jotain mieleen mikä auttaisi seuraavaa kertaa varten?