Amalia on tänä kesänä ostanut itselleen yhden oman kukan, pienen pienen kaksivärisen orvokin, jonka istutimme yhdessä kukkapenkkiin. Jokin aika sitten Amalia oli mun äidillä yökylässä ja seuraavana päivänä tyttö pääsi mummin kanssa kukkaostoksille ja sai valita neljä omaa kukkaa, jotka he mummin kanssa kahdestaan istuttivat. Paikaksi valikoitui Nuuskun hauta ja oi miten kauniita kesäkukkia siellä nyt kasvaa.

kukkapenkki

Nuuskun poismenosta tuli tässä kuussa vuosi ja koko perhe kaipaa Nuusku hauvaa edelleen. Amalia on hyvin eläinrakas ja kaipaa koiraa ihan hirmuisesti ja oikeastaan tällä hetkellä hänelle kävisi mikä eläin vain. Tyttö on ehdotellut siiliä ja pupua ja jopa kilpikonnaa.

kukkapenkki

Syksyllä meille syntyy vauva, joten tähän hätään emme hanki mitään eläintä. Mä itsekin kaipaan koiraa, mutta Milon allergiaoireet eläimille ovat isona esteenä uuden koiran hankinnalle. Milo alkoi joitain kuukausia Nuuskun kuoleman jälkeen allergisoitua mummin ja fafan hauvelille, joka on rodultaan bichon frise, aivan kuten Nuuskukin oli. Mähän olen itsekin allerginen eläimille, mutta Nuuskusta en ikinä saanut allergiaoireita eikä Milokaan.

kukkapenkki

kukkapenkki

Me puhutaan Nuuskusta edelleen päivittäin ja muistellaan lämmöllä tätä ihanaa koirulia, joka oli meille jokaiselle hyvin tärkeä ja rakas <3

kukkapenkki

Onko teillä lukijoilla perheessä lemmikkejä?

Hitsi miten Nuusku säikäytti mut yhtenä päivänä. Siivoilin kotona ja yhtäkkiä huomasin koirulin makaavan eteisen lattialla tässä asennossa. Sydän pompahti kurkkuun ja luulin jo hetken Nuuskusta ajan jättäneen. Vanhus kuitenkin onneksi vain nukkui sikeästi hieman rennommissa tunnelmissa!

Nuusku

Nuusku

Nuusku

Nuusku
Relaa mamma, kaikki ok!

Nuuskuhan alkaa olla jo aika vanha ja vaikean nivelrikon vuoksi olen mielessäni aloittanut jo surutyön rakkaan luopumisesta. Nuusku tuskin elelee enää montaa vuotta ja olen päättänyt olla uskollinen rakkaalle ystävälleni ja päästää hänet koirien taivaaseen, jos elo käy hankalaksi. Vielä Nuusku kuitenkin pärjäilee kipulääkkeiden voimilla ja pystyy nauttia elämästä. Lapsille kuten myös meille vanhemmille Nuuskun luopumisesta tulee vaikeaa, mutta siinä kohtaa on aina ajateltava koiraa eikä itseään.

Tämä herra on antanut meille paljon ja sulattanut lasten sydämet ihan täysin. Nuusku on meille kaikille hyvin rakas ja ihana oma pakkauksensa <3

Eräs ihana ja uskollinen lukijani on toivonut tätä postausta jo kauan ja nyt viimein sen toteutan. Nuuskusta olen kirjoitellut aiemminkin, mutta nyt taas rakkaasta hauvelista juttua lisää!

Nuusku on jo 11 vuotias koiravanhus ja vaivoja alkaa olla, kun ikä painaa, mutta täällä hän silti onneksi edelleen höpsöttää. 11 vuotta koiranelämää on pitkä aika ja olemme kiitollisia, että olemme saaneet nauttia ihanasta Nuuskusta näin pitkään.

Nuusku on ollut aina hyvin rauhallinen ja kiltti. Lenkkeily on ollut koirulin mielipuuhaa ja onkin todella harmi, että Nuuskun toisen polven ristiside katkesi reilu vuosi sitten ja edelleen jalka vihoittelee nivelrikon vuoksi. Ristisiteen katkeamisen jälkeen jalkaa hoidettiin alkuun kipsihoidolla, joka oli virhe, sillä lopulta jalka ei tullut kuntoon vaan paheni ja leikkauspöydällehän sitä jouduttiin. Nivelrikon vuoksi Nuuskulla on säännöllinen kipulääkitys ja oli todella iso harmi, että kipulääke joka Nuuskulla toimi oli pitkään loppu. Vaihtoehtoinen lääke ei lopulta enää tuntunut auttavan riittävästi ja eräs oikein vahva kipulääke sai aikaan Nuuskulle kaksi rajua epilepsiakohtausta. Nyt onneksi viimein aiemmin hyväksi todettu kipulääke on taas saatavilla ja näyttäisi tuoneen jo vähän apua. Nuusku vaikuttaa pirteämmältä, joten luotto on suuri tähän lääkkeeseen.

Nuuskulla on ollut epilepsiaan lääkitys 9 vuotiaasta saakka. Kohtaukset tosin alkoivat jo ennen, mutta tällöin lääkitys aloitettiin. Lääkkeistä huolimatta epilepsiakohtauksia tulee toisinaan ja olemmekin yrittäneet välttää tilanteita, jotka laukaisevat kohtauksia. Yksin oltunaan Nuuskuhan innostuu tietysti äärimmäisyyksiin palatessamme kotiin ja näinä hetkinä emme voi enää lietsoa innostusta vaan muutaman pikaisen rapsutuksen jälkeen koiruli on jätettävä hetkeksi rauhaan. Jos lietsomme innostusta paijaamalla kovin ja höpöttämällä söpöyksiä on kohtaus aika varma lopputulos ja syy on niinkin yksinkertainen kuin innostus. Ovikellon soiminen on myös laukaissut kohtauksen ja aina jos näen jonkun meille tulevan ryntään ovelle ennen ovikellon pimpotusta. Useinhan meillä ovikello ehtii soida eikä Nuusku oikeastaan enää hetkeen ole saanut kohtausta näistä hetkistä. Myös kipu voi laukaista kohtauksen ja esimerkiksi uudesta hieman korkeammasta sängystä en anna Nuuskun hypätä alas, vaan nostan hänet aina alas.

Huh tulipas tästä alkuun melkoinen sairaskertomus, mutta tätähän se monesti vanhentuessa on!

Nuusku hassu kapusi Täplän päälle makoilemaan!

Nuusku hassu kapusi Täplän päälle makoilemaan!

Amalia rakastaa Nuuskua ja Nuusku luottaa Amaliaan. Amalia hoivaa Nuuskua paljon ja auttaa vanhan herran aina tarvittaessa sohvalle. Nuusku saa usein viltin päällensä ja saa aika kivasti loikoilla rauhassa. Amalia kuitenkin intoutuu välillä hemmottelemaan Nuuskua kampaamoleikeillä ja joskus Nuuskulle luetaan kirjaa ja näytetään kirjasta kuvia.

Milo pitää Nuuskusta myös kovasti ja antaa tälle usein haleja. Milo on kuitenkin vielä vähän arvaamaton ja voi joskus yrittää ajaa mopolla Nuuskun päälle. Onneksi törmäämiseltä on vältytty äidin komennuksen ja Nuuskun ripeyden vuoksi. Milo osaa hienosti paijata Nuuskua eikä juurikaan enää koskaan tarraa turkista rumasti kiinni. Milo ja Amalia rakastavat antaa Nuuskulle herkkupaloja, makkaraa tai juustoa eikä Nuusku ole enää dieetillä. Epilepsialääkityksen aloituksen myötä Nuuskulle kertyi painoa lääkityksestä johtuvan valtaisan ruokahalun vuoksi, mutta pitkään kestäneen dieetin jälkeen painoa ei ole enää tullut, vaikka ruokatavat ovatkin nyt muuttuneet. Nykyisin Nuusku saa herkkupaloja ja lisäksi hän saa nauttia lasten jämät jos ruokaa heiltä lautasille jää. Minähän kun syön aina lautaseni tyhjäksi 😉

Nuusku rakastaa kotiruokaa, mutta syö päivittäin myös omia koiranpapanoita. Lisäksi Nuusku nautiskelee joka aamu heti herättyään nannatikun eli koirien hammastikun.

Nuusku sentään jaksoi kuvauksen!

Nuusku sentään jaksoi kuvauksen!

Vaikka Nuusku on ollut ennen kova lenkkimies, niin nykyisin lenkit ovat lyhentyneet kipuilevan koiven vuoksi. Välillä Nuusku haluaisi lenkkeillä pidemmälle, mutta tilanne kostautuu sitten myöhemmin, kun jalka alkaa kipuilemaan. Nuusku pääsee lenkille kahdesti päivässä, aamulla ja illalla. Päivisin hän saa pissiä omalle pihalle, jossa ulkoilee aina meidän kanssa. Nuusku on myös jonkun kerran pyytänyt täällä uudessa kodissa päästä takapihalle ja nyt hetki sitten, kun oli paljon lunta Nuusku kusaisi suoraan kolaamattomalle terassille, kun ei viitsinyt pidemmälle hankeen mennä.

Nuusku on alkanut ottaa muitakin vanhuuden oikeuksia. Hän nappaa herkkupalat ahneesti ja näin ollen myös hieman kovakouraisesti. Fafalle hän on tehnyt tätä aina, mutta nyt myös lasten sormet ovat vaarassa. Lapsia onkin opetettu heittämään Nuuskulle tarkoitetut herkut maahan tai antamaan kämmeneltä.

Nuusku on ollut alusta asti meille tärkeä perheenjäsen ja todella rakas. Myös lapsille koirasta on kasvanut hyvin tärkeä, etenkin Amalialle. Toivotaan, että saamme viettää Nuuskun kanssa vielä muutamia vuosia, sillä kyllä sen tuntee, että jotain perheestä puuttuu Nuuskun ollessa välillä yökylässä mummin, fafan ja Napen luona <3 Onko muilla rakkaita lemmikkejä?