10 loka Oma uusi ihana harrastus

Mä olen vihdoin ja viimein löytänyt itselleni harrastuksen, jossa pääsen oikein kunnolla kuntoilemaan ja harrastus on jalkapallo. Lohjalla on naistenjoukkue, johon on ollut ilo ja kunnia päästä mukaan. Ja hitsi vie miten mahtava porukka, aivan huikean kivoja, huumorintajuisia ja ihania muijia koko jengi täynnä. Ja onhan meillä valmentajakin, joka luo touhuun sellaista hyvää jämäkkyyttä ja hänen ansiosta tulee tehtyä kaikki sata lasissa täysillä, niin harkoissa kuin peleissäkin.

Mä aloitin jalkapallon muistaakseni kesäkuussa, mutta loukkaannuin heti ensimmäisessä turnauksessa heinäkuussa. Jouduin olla pois reilun kuukauden eikä nilkka ihan kunnolla ole toipunut vieläkään ja taidan joutua pitää nilkkatukea aina pelatessa. Mutta tätähän se on, että välillä sattuu eikä sille voi mitään. Loukkaantumista ei voi alkaa pelätä, sillä silloin ainakin sattuu tai ainakaan sitä ei voi antaa kentällä kaikkeaan, jos pelkää.

Mähän olen lajissa aika amatööri huonon kunnon, lievän ylipainon ja hitauden vuoksi, mutta aion kehittyä ja painoa on tippunut jo muutamia kiloja, vaikka herkut maistuukin joka ilta. Johnny on ollut katsomassa meidän pelejä jonkun kerran ja mä olen saanut tältä jalkapallofanaatikolta palautetta ja neuvoja.

Johnny kehui mua kovasti siitä, että olen rohkea enkä pelkää palloa, vaan menen tilanteisiin täysillä ja tämä on tosi hyvä. Mutta olen hidas enkä ole yhtään ketterä, vaan kääntyessä olen kuin rautakanki ja ai luoja mua nauratti. Meillä olikin aika alussa joskus tuossa kesällä treenikenttä yllättäin varattu ja valkku pisti meidät nuorten tyttöjen kanssa pururadalle juoksemaan mäkijuoksua. Meidät lähetettiin aina pareittain juoksemaan ja mä juoksin kilpaa pikkusiskon kanssa, joka on tosi nopea. Mähän jäin tietysti jo lähdössä ja sitten mun ohi ehti jopa kaksi seuraavaa juoksuparia. Mutta tässähän sitä kehitytään ja kai mä himpun verran nopeampi olen nyt kuin aloittaessani.

Mä olen pelannut jalkapalloa lapsena useamman vuoden, mutta tainnut lopettaa jo joskus neljännellä luokalla. On sitä tekniikkaa kuitenkin vähän muistiin jäänyt ja pallon haltuunotot esimerkiksi polvella ja rinnalla onnistuu ja tietynlaista pelisilmää ehkä on, vaikka huomaan, että kentällä paikan haku ja oman vastapuolen pelaajan kiinnipitäminen on välillä hankalaa ja sitten mulla kääntyilee pää kuulemma joka suuntaan ja se näyttää hassulta. Oon sillä tavalla ihan tärppinä koko ajan ja katselen aina jo ennakkoon missä omat pelaajat on, jotta tiedän mihin syöttää pallo ja sitten sitä omaa “miestä” tarkkailen ketä on pidettävä.

Meidän joukkueen sarjapelit loppuivat toissapäivänä ja mä olen saanut olla mukana useammassa pelissä ja ollut huikeaa pelata isolla kentällä, sillä koskaan ennen tätä en ollut pelannut.

Nyt meillä jatkuu treenit kaksi kertaa viikossa ja kerran käydään liikuntasalissa pelaamassa sisäjalkapalloa. Talveksi lähdettiin sisäjalkapallosarjaan ja turnauksia on sitten välillä viikonloppuisin. Siinä pelataan sitten vähemmällä jengillä ja tässä oppii hyvin syöttelyä ja juurikin tuota paikan hakua, jess!

Nyt treenaan vaan kovasti ja ensi kaudella pistän verkot tötterölle 😉