esikoulu

Oi sentään, meillä on täällä nyt esikoululainen ja pieni kerholainen, uskomatonta!! Amalia aloitti esikoulun toissaviikon torstaina ja ensimmäinen kokonainen viikko on eskaria takana ja pian jo toinen.

esikoulu

Ensimmäinen esikoulupäivä!

kerho

Ensimmäinen kerhopäivä!

Milon päiväkerho alkoi viime viikolla ja poika on ollut kerhossa nyt kolme kertaa. Milo käy seurakunnan päiväkerhoa ja kerho on kaksi kertaa viikossa kolmen tunnin ajan.

Kerho taipaleen piti alkaa jo tammikuussa heti Milon täytettyä kolme vuotta, mutta se ei kahden yrityksen jälkeen lähtenyt sujumaan, vaan poika itki hysteerisenä ikäväänsä. Teimme sitten päätöksen antaa pojan kasvaa ja kokeilla kerhoilua myöhemmin uudestaan, kun aika olisi kypsempi. Milo pääsikin kerhoilemaan siskon kerhon vappubileisiin huhtikuussa ja silloin se onnistui hienosti, vaikka jättötilanteessa tulikin iso itku. Sisko ja kerho-ohjaajat saivat pojan kuitenkin rauhoittumaan ja jossain kohdin päivää sain kerhosta ihanan kuvan, jossa Milo pelaili ilmapallon kanssa muiden kerholaisten joukossa. Tällä kerralla viejänä oli isi ja uskon sen olleen myös hyvä juttu, vaikka siskon tuki se taisi eniten merkata.

Miten on sujunut?

No mutta miten näillä kahdella on sitten sujunut. Heti alkuun voin kertoa, että aivan uskomattoman hyvin molemmilla ja mä olen todella helpottunut ja onnellinen. Mua mietitytti etenkin Milon kerhoilu, kun taas Amalia on kasvanut tässä viimeisen vuoden aikana niin huikeasti ja saanut rutkasti rohkeutta, että lopulta en ollut juuri lainkaan huolissani esikoulun aloituksesta. Mulla ei tullut edes itku esikoisen seistessä jonossa reppu selässä, sillä hän näytti niin onnelliselta ja levolliselta.

Ja kivaa on ollut, vaikka toki tämä on ollut iso muutos Amalialle, joka on ollut kuusi vuotta kotihoidossa ja käynyt kolmevuotiaasta kaksi kertaa viikossa kolme tuntia kerralla seurakunnan kerhossa. Eskarissa kun käydään joka arkipäivä ja päivä on neljätuntinen, 9-13. Vähän on ehkä ollut havaittavissa pientä väsymystä ja iltaisin ja viikonloppuisin sitä kaipaa hieman rauhaa eikä jaksa touhottaa kaikkea aikaa ystävien kanssa. Iltaisin nukkumaanmenoa ollaan aikaistettu ja alkuun aamuisin jouduin useampana päivänä herättelemään neitiä, joka tuhisi peiton alla niin lämpimänä täydessä unessa. Viime viikolla loppuviikosta Amalia alkoi heräillä ennen herätystä ja näin on menty siitä asti. Me tosiaan noustaan vasta hieman ennen kahdeksaa, ei sen aiemmin.

esikoulu

Kouluruoka ei vielä maistu

Eskarissa on käytössä wilma, johon opettaja laittaa aina viikko-ohjelman ja ihanan kattavasti oli kerrottu mitä kaikkea eskarissa on näinä ensimmäisinä päivinä touhuttu. Tämä on tosi kiva, sillä Amalia on toisinaan sellainen satutäti ettei aina ihan tiedä puhuuko hän totta vai ei.

Eskarilaiset käyvät koulun puolella ruokailemassa (eskaritilat ovat koulun vieressä parakissa) ja siellä otetaan ilmeisesti itse ruoka ja ainakin kannetaan tarjottimella pöytään. Amalia on kaikkiruokainen ja hyvä syömään, mutta kouluruoka ei ole juuri maittanut. Opettaja totesikin mulle yhtenä päivänä, että Amaliasta huomaa sen, että on tottunut kotiruokaan. Mua vähän nauratti, kun samaan aikaan mulla porisi uunissa herkullinen lihakastike. Noh pikkuhiljaa sitä varmasti tottuu ja onneksi nykyään ei sentään enää pakoteta syömään, mutta maistaa täytyy ja sen Amalia on tehnyt. Mä olen tarjonnut Amalialle lounaan kotosalla, kun kuitenkin mä ja Milo ruokaillaan joka päivä kotona.

Amalialla on samassa eskariryhmässä muutama kerhosta tuttu ystävä ja kivasti hän on tutustunut ja saanut lisää ystäviä. Koulun puolella ruokailun aikana hän on nähnyt naapurintyttöä ja muita meidän tuttuja ja tämä on ollut aina kivaa! Huomiseksi on sovittu eskarin jälkeen leikkitreffit yhden vanhan kerhokamun kanssa, tytöt kun joutuivat eri eskariryhmiin ja kaipaavat toisiaan.

Mites sitten tämän hepun kerhoilu

kerho

No se on lähtenyt käyntiin loistavasti ja kaksi ensimmäistä kertaa isi vei Milon kerhoon. Nyt mä vein viimeksi ekan kerran ja hyvin meni sekin! Amalia viedään aina ensin ja viimeksi Amalia seisoi vielä jonossa, kun Milo lähti jo paahtamaan reppu seljässä kerholle päin. Kyllä hieman nauratti. Kerhossa on ulkoiltu kahtena kertana, toisena kerholaiset tekivät pienen lenkin ja toisena leikkivät päiväkodinpihalla. Milo on aina syönyt kaikki eväänsä tai kurkunpätkistä on kuoret tulleet eväsrasiassa kotiin. Niitä Milo ei ikinä syö. Omien puheiden mukaan hän on leikkinyt paljon ja tykännyt kerhosta kovasti!

Ohjaajan sanoja lainaten: Milolla on mennyt kerho aivan täydellisesti! Ihan huikeaa ja hiukan olen ollut yllättynyt, hih <3

kerho

Miten muilla on lähtenyt lapsilla arki rullaamaan? 

Amalia aloitti seurakunnan päiväkerhon helmikuussa. Lapset käyvät kerhossa ilman vanhempia ja kerhopäiviä on viikossa kaksi. Amalia pääsi iltapäiväryhmään, ja tämä passaa meille loistavasti, sillä tyttö ei nuku päiväunia. Eipä tarvitse aamulla hötkyillä kerhoon, vaan saamme nauttia rauhallisista aamuista kotona.

Ihan pian alkamassa ensimmäinen kerhopäivä!

Ihan pian alkamassa ensimmäinen kerhopäivä!

Kerhopäivisin ulkoilemme toisinaan aamuisin ja olemme jonkun kerran saaneet Amalian kerhoystävän perheineen ulkoiluseuraksi. Lounaaksi palaamme aina kotiin ja syötyämme pakkaamme yhdessä kerhorepun ja lähdemme usein kävelemään kerholle päin hyvissä ajoin, sillä Milon on päästävä päiväunille. Kerhon alkua odotellessa leikimme koulunpihalla joko kahdestaan tai toisinaan jonkun kerhokaverin kanssa.

Amalia on käynyt kerhoa pian kaksi kuukautta ja pitää siitä kovasti. Olen niin ylpeä Amalian reippaudesta ja on aivan ihana kurkkia pientä iloista kerholaista kerhon lasin läpi hakiessani tätä. Olemme Milon kanssa aina siskoa vastassa hirmuisen ajoissa ja erään kerran sain vedet silmiini kurkkiessani kerhon sisälle. Huomasin muutaman kerholaisen juoksevan peräkanaa eteiseen ulkovaatteita pukemaan ja sitten hännillä juoksi Amalia niin innoissaan ettei tosikaan. Tilanne oli todella liikuttava ja näin heti, että Amalian on hyvä olla kerhossa.

Ensimmäisellä kerhomatkalla!

Ensimmäisellä kerhomatkalla!

Amalia jäi alkuun itkien kerhoon ja edelleenkin hän kertoo jokaisen kerhopäivän jälkeen ikävöineensä minua, mutta olemme jutelleet, että se on sellaista hyvää ikävää. Olen kertonut, että myös äiti ikävöi Amaliaa ja on ihana sitten kerhopäivän jälkeen taas nähdä ja olla yhdessä.

Amalialla on aina tapana kysyä minulta ennen kerhoon menoa: mitä keität ruuaksi, äiti? Pienellä kerhoilijalla on kotiin tullessa usein kova nälkä ja ruoka maistuu aina hyvin. Kerhossa lapsilla on omat eväät mukana ja Amalia valitsee aina eväsrasiaansa joitakin seuraavista: kurkkua, porkkanaa, salaatinlehtiä, riisikakkua, hapankorppua tai smoothieta.

Kerhopäivän jälkeen kotona!

Kerhopäivän jälkeen kotona!

Kerhossa on hauska tapa, sillä jokainen lapsi saa olla vuorollaan pieni kerhoapulainen. Myös Amalia on saanut toimittaa apulaisen virkaa ja hän kertoi tästä aivan ihanasti: minä jaoin kaikille reput ja sitten avasin raamattukirjan. Raamattukirjan avaamisessa tarvitsin opettajan apua, koska olen niin pieni <3 Reppujen jakaminen liittyy eväshetkeen ja raamatun avaaminen hartaushetkeen.

Kerhossa askarrellaan ainakin jompanakumpana kerhopäivänä. Viime viikolla Amalia tuli tohkeissaan rairuohokipon kanssa, jonka reunat hän oli koristellut hienosti. Nyt tyttö on kastellut ruohoa ahkeraan ja saanut pääsiäisruohonsa kasvamaan.

IMG_5055

Kerholaiset ulkoilevat myös aika ahkeraan ja ovat muutamana kerhopäivänä käyneet metsäretkellä ja helmikuussa kerran pulkkamäessä. Tällä viikolla kerholaisten oli tarkoitus lähteä jälleen metsäretkelle ja tarkoituksena oli syödä eväätkin metsässä. Amalia odotti jo kovasti retkeä, jonne aikoi pakata oman makkarankin mukaan. Ehkä uusi retkipäivä koittaa pian, kun ilmat taas sen paremmin sallivat.

Reppupostista Amalia on joka kerta aivan intona. Hän muistaa aina heti kotiin päästyämme kaivaa repustaan ohjaajien vanhemmille lähettämän postin.

Amalia on kerhon aloituksen jälkeen alkanut puhua paljon höpöhöpö juttuja. Amalia on ollut aina kova tarinankertoja ja tarinat ovat pitäneet paikkansa. Nyt tarinaa kerhopäivistä tulee usein kerhon jälkeen eikä suurin osa jutuista pidä lainkaan paikkaansa.

Amalia on ryhmän pienin, mutta oli kerho-ohjaajien kertoman mukaan heti kuin kala vedessä muiden mukana. Amalia tunsi ryhmästä entuudesta kaksi tyttöä, joihin olemme saaneet tutustua perhekerhossa. Nämä tytöt ovat Amalialle huippu tärkeitä ystäviä ja tyttöjen avulla kerhon aloituskin meni varmasti näin hienosti. Nyt tyttö puhuu paljon jo muistakin kerholaisista, ja erään kerhopäivän jälkeen Amalia kysyi ruokapöydässä: voisiko kerhokaverit tulla meille yökylään? Ihan kaikki kerhokaverit!

Onko Teillä lukijoilla pieniä kerholaisia ja kuinka kerhon aloitus sujui?