Amalia on tänä kesänä ostanut itselleen yhden oman kukan, pienen pienen kaksivärisen orvokin, jonka istutimme yhdessä kukkapenkkiin. Jokin aika sitten Amalia oli mun äidillä yökylässä ja seuraavana päivänä tyttö pääsi mummin kanssa kukkaostoksille ja sai valita neljä omaa kukkaa, jotka he mummin kanssa kahdestaan istuttivat. Paikaksi valikoitui Nuuskun hauta ja oi miten kauniita kesäkukkia siellä nyt kasvaa.

kukkapenkki

Nuuskun poismenosta tuli tässä kuussa vuosi ja koko perhe kaipaa Nuusku hauvaa edelleen. Amalia on hyvin eläinrakas ja kaipaa koiraa ihan hirmuisesti ja oikeastaan tällä hetkellä hänelle kävisi mikä eläin vain. Tyttö on ehdotellut siiliä ja pupua ja jopa kilpikonnaa.

kukkapenkki

Syksyllä meille syntyy vauva, joten tähän hätään emme hanki mitään eläintä. Mä itsekin kaipaan koiraa, mutta Milon allergiaoireet eläimille ovat isona esteenä uuden koiran hankinnalle. Milo alkoi joitain kuukausia Nuuskun kuoleman jälkeen allergisoitua mummin ja fafan hauvelille, joka on rodultaan bichon frise, aivan kuten Nuuskukin oli. Mähän olen itsekin allerginen eläimille, mutta Nuuskusta en ikinä saanut allergiaoireita eikä Milokaan.

kukkapenkki

kukkapenkki

Me puhutaan Nuuskusta edelleen päivittäin ja muistellaan lämmöllä tätä ihanaa koirulia, joka oli meille jokaiselle hyvin tärkeä ja rakas <3

kukkapenkki

Onko teillä lukijoilla perheessä lemmikkejä?

Pyyhi jo kyyneleet, tiedän et sun on ikävä, mutta minä olen tässä, vierelläsi, vaikka et minua näkisikään.

Katso ylös rakas lapsenlapseni; olen poutapilven hattarassa, tuulessa kosketan hiuksiasi.
Sadepisarassa annan suukon poskellesi. Auringon säteessä tunnet lämpöni. Linnun laulussa helkkää nauruni.

Tähtien tuike on minun silmäniskuni. Olen joka hetkessä, jokaisessa askeleessasi. En ole mennyt minnekään. Olen tässä, ikuisesti, sydämessä <3

Elät aina muistoissamme rakas Saarenmummo <3

Elät aina muistoissamme rakas Saarenmummo <3