vauva

Vauvalla on ollut tänään suuri päivä, sillä hän sai nimen ja ihanan nimen saikin <3

Juhlimme ristiäisiä täällä kotona ja vieraita oli lähes neljäkymmentä. Hienosti mahduimme ja tunnelma oli ihanan kotoisa ja lämmin. Pappina oli meille jo tutuksi tullut ihana pappi, joka on kastanut siskontytön Iidan sekä Amalian ja Milon ja lisäksi vihkinyt mut ja Johnnyn sekä siskoni ja hänen miehensä. Pappi on todella ihana ja ottaa lapset aivan ihanasti huomioon. Kummeiksi meidän rakas lapsemme sai meille rakkaat ja tärkeät ihmiset <3

vauva

Vauveli otti juhlimisen oikein rennosti ja nukkui koko ajan muutamasti heräten syömään. Pieni murunen kävi monessa eri sylissä heräämättä lainkaan ja juhlahäly ja sylien lämpö sai pienen tuhisemaan oikein maittavia prinsessaunia <3

vauva

vauva

Nimekseen rakas tyttäremme sai Nuppu Elvi Alisa <3

 

Meidän vauvan iho on mennyt ärtyneelle ihottumalle kasvoista, kaulalta sekä rintakehältä. Ihottumaa on myös selässä ja hieman käsissä. Neuvolatäti varasi ajan neuvolalääkärille ja neuvolalääkäri laittoi lähetteen Lohjan lastenpolille, jonne pääsimme heti seuraavana päivänä. Kokenut lastenlääkäri tutki vauvan ja määräsi viikon kortisonivoidekuurin ja muutaman muunkin rasvan. Kuukauden päästä on uusi aika ja jos iho on edelleen huono, niin sitten mietitään allergia-asioita. Iho rauhoittui ihan hirmuisesti vain muutaman rasvauksen jälkeen, mutta saa nähdä palaako ihottuma kuurin jälkeen. Vauva voi kuitenkin oikein hyvin ja on tyytyväinen. Milon kanssa ei ole rasvojen kanssa hetkeen tarvinnut enää läträtä, mutta nyt alkaa sitten rasvailu vauvelin kanssa. Pääasia, että pikkuinen voi muuten hyvin.

Tavallista arkea

Tämä viikko ollaan elelty tavallista arkea, sillä viime viikon syysloma hurahti ja Amalia palasi taas esikouluun ja Milo kerhoon. Kuskaukset ovat sujuneet oikein hyvin ja turhaan jännitin niitä. Herää itse tarpeeksi ajoissa ja laittaa illalla reput valmiiksi. Niin ja ulkovaatteet, meillä kun on käynyt niinkin, että kumpparit ovat löytyneet aamulla ulkoa märkinä tai takki jäänyt isin autoon.

Eilen Amalialla oli eskarissa valokuvaus ja oli ollut puhetta, että lapset voisi olla eskarissa jopa hieman ennen yhdeksää. Noh meillä kävikin sitten lähtiessä niin, että vauva itki lohduttomasti turvakaukalossa eikä autonavaimet olleetkaan tutusti avainnaulakossa. Puhelu miehelle, joka ei avaimiin ollut koskenut ja hermoromahdushan siinä ehti tulla. Onneksi Johnny soitti muutaman minuutin päästä ja sanoi nähneensä toiset autonavaimet keittiössä ja niin päästiin lähtemään. Eskarin kello näytti paria minuuttia vaille yhdeksää, mutta kaikki lapset istuivat jo luokkahuoneessa valmiina kuvaan. Kyllä mua niin harmitti ja eniten tietysti oma hermoiluni. No luultavasti tälläisiä aamuja on luvassa toistekin, eihän kaikki aina suju jouhevasti, vaikka kuinka yrittää ennakoida.

vauva

Mihin ihme porukkaan mä oon syntynyt… 😉 <3

Tällä viikolla olin ensimmäisen kerran näiden kolmen lapsen kanssa yön yli yksin, kun Johnnylla oli Porissa hommia kahtena peräkkäisenä päivänä ja oli tietysti järkevämpi, että mies jää sinne yöksi, kun ajomatka on niin pitkä. Johnny oli itse ajatellut tulevansa kotiin, mutta mä ehdotin tätä ja sanoin pärjääväni lasten kanssa. Ja hyvinhän meillä meni. Amalia sai nukkua meidän sängyssä ja mä nukuin vauvan kanssa sohvalla neljään asti, kunnes Milo huuteli sängystä ja menimme sitten vauvan kanssa makkariin jatkamaan unia. Aamulla kellon soidessa olin pakahtua onnesta, kun katselin noita kolmea murusta, jotka viekukkain tuhisivat. Amalia ja Milo ihan lähekkäin ja vauva pinnasängyssä heidän vieressä, kolme maailman rakkainta.

Huomenna vauvan ristiäiset

Ja eilen vasta kävin Amalian ja vauvan kanssa kaupoilla hankkimassa juhlavaatteita. Vähän mattimyöhäisiä tässä ollaan, mutta kaikki saatiin hankittua. Kukatkin tilattiin samalla reissulla ja vauvan mekko tuli pikatoimituksena postiin torstaina. Jotenkin olen vain niin uppoutunut tähän vauvakuplaan ettei oikein mihinkään tee mieli lähteä ja ristiäisjututkin jätin viime tinkaan.

Perjantaina oltiin sentään aamupäivä Milon ja vauvan kanssa perhekerhossa ettei nyt ihan mökkihöperöidytä ja oli aivan ihanaa. Milosta oli hauskaa, kun äiti ja vauva olivat mukana ja yritämme ottaa tavaksi käydä perjantaisin kerhoilemassa. Vauva oli hereillä lähes koko ajan ja valvoi siis aamu seiskasta yhteentoista, kunnes simahti aivan lötkönä mun olkapäälle naama rutussa. Vauva alkaa olla pidempiä aikoja hereillä, vaikka edelleen tuntuu, että hän nukkuu aivan valtavasti. Milo nautti kerhosta kovasti ja leikki välillä itsekseen ja välillä kavereiden kanssa. Hartaushetken aikana poika piti ylpeänä pikkusiskoaan sylissä ja kyllä tämän äidin sydän taas lepatti <3

Ps. Huomenna illasta kannattaa olla kuulolla, sillä paljastan vauvan nimen täällä silloin, jännää <3

Ihanaa viikonloppua kaikille!