22 loka Pieni rakas kuukauden
Oi sentään, kuukausi on mennyt siitä, kun meidän pieni tyttäremme syntyi. Kuukausi on mennyt nopeasti, mutta olemme nauttineet rauhassa jokaisesta hetkestä tämän pikkuisen ihanuuden kanssa. Tämän kolmannen vauvan tulo meidän perheeseen on ollut täydellistä ja olemme hänestä niin äärettömän onnellisia. Eilen isi sai ensihymyn tyttäreltään ja myöhemmin saman päivän aikana vauveli hymyili myös minulle ja tänä aamuna Amalialle heti, kun Amalia heräsi ja kiirehti vauvan luokse keittiöön. Tosin siskoni sanoi tänään, että hän huomasi lauantaina poikansa Eemin synttäreillä, että vauva olisi hymyillyt mun kummitädille, mutta sisko oli vain ajatellut ettei vauveli vielä voi hymyillä.
Tänään suhasin vauvan kanssa ensi kertaa eskariin ja kerhoon viemään isommat, sitten palasimme hetkeksi kotiin, kunnes hurautimme neuvolaan ja sieltä kiireenvilkkaan hakemaan Miloa kerhosta hieman aiemmin, sillä pappi oli tulossa meille ristiäisiä “suunnittelemaan”. Oli siinä hieman menoa ja onneksi vauveli nukkui automatkat eikä itkenyt. Siinä meinaa iskeä paniikin poikanen, kun pieni vauva rääkyy naama punaisena takapenkillä ja itse istut ratin takana.
Neuvolassa oli kaikki hyvin ja pikkuinen on kasvanut oikein hienosti. Paino oli jo 4490 g ja pituus 56,2cm. Syntymämitat oli 3810g ja 52 cm. Huomenna käväisemme vielä näyttämässä vauvan ihoa neuvolalääkärille. Iho on aika ärtyneen näköinen kasvoista, kaulalta ja hieman myös massusta ja neuvolatädit (toinenkin kävi ihoa katsomassa) meinasivat, että vauvalle näyttäisi tulevan allergiaoireita rintamaitoni kautta. Eihän se toki mikään ihme olisi, jos muistatte Milon vauva-ajan. Onneksi tyttö voi hyvin eikä oireile muuten, iho ei kutise eikä näytä vaivaavan häntä. Saa nähdä mitä neuvolalääkäri huomenna sanoo.
Haluan jakaa tähän loppuun ihanan runon, jonka lähetimme ristiäiskutsuna. Niin herkkä ja kaunis <3
“Katso” sanoi Nalle Puh ja osoitti maahan.
“Mitä?” kysyi Nasu.
“Uudet jalanjäljet. Kahden seuraan on liittynyt kolmas.”
