22 elo Eskarin ja kerhon aloitus, miten on sujunut?
Oi sentään, meillä on täällä nyt esikoululainen ja pieni kerholainen, uskomatonta!! Amalia aloitti esikoulun toissaviikon torstaina ja ensimmäinen kokonainen viikko on eskaria takana ja pian jo toinen.
Ensimmäinen esikoulupäivä!
Ensimmäinen kerhopäivä!
Milon päiväkerho alkoi viime viikolla ja poika on ollut kerhossa nyt kolme kertaa. Milo käy seurakunnan päiväkerhoa ja kerho on kaksi kertaa viikossa kolmen tunnin ajan.
Kerho taipaleen piti alkaa jo tammikuussa heti Milon täytettyä kolme vuotta, mutta se ei kahden yrityksen jälkeen lähtenyt sujumaan, vaan poika itki hysteerisenä ikäväänsä. Teimme sitten päätöksen antaa pojan kasvaa ja kokeilla kerhoilua myöhemmin uudestaan, kun aika olisi kypsempi. Milo pääsikin kerhoilemaan siskon kerhon vappubileisiin huhtikuussa ja silloin se onnistui hienosti, vaikka jättötilanteessa tulikin iso itku. Sisko ja kerho-ohjaajat saivat pojan kuitenkin rauhoittumaan ja jossain kohdin päivää sain kerhosta ihanan kuvan, jossa Milo pelaili ilmapallon kanssa muiden kerholaisten joukossa. Tällä kerralla viejänä oli isi ja uskon sen olleen myös hyvä juttu, vaikka siskon tuki se taisi eniten merkata.
Miten on sujunut?
No mutta miten näillä kahdella on sitten sujunut. Heti alkuun voin kertoa, että aivan uskomattoman hyvin molemmilla ja mä olen todella helpottunut ja onnellinen. Mua mietitytti etenkin Milon kerhoilu, kun taas Amalia on kasvanut tässä viimeisen vuoden aikana niin huikeasti ja saanut rutkasti rohkeutta, että lopulta en ollut juuri lainkaan huolissani esikoulun aloituksesta. Mulla ei tullut edes itku esikoisen seistessä jonossa reppu selässä, sillä hän näytti niin onnelliselta ja levolliselta.
Ja kivaa on ollut, vaikka toki tämä on ollut iso muutos Amalialle, joka on ollut kuusi vuotta kotihoidossa ja käynyt kolmevuotiaasta kaksi kertaa viikossa kolme tuntia kerralla seurakunnan kerhossa. Eskarissa kun käydään joka arkipäivä ja päivä on neljätuntinen, 9-13. Vähän on ehkä ollut havaittavissa pientä väsymystä ja iltaisin ja viikonloppuisin sitä kaipaa hieman rauhaa eikä jaksa touhottaa kaikkea aikaa ystävien kanssa. Iltaisin nukkumaanmenoa ollaan aikaistettu ja alkuun aamuisin jouduin useampana päivänä herättelemään neitiä, joka tuhisi peiton alla niin lämpimänä täydessä unessa. Viime viikolla loppuviikosta Amalia alkoi heräillä ennen herätystä ja näin on menty siitä asti. Me tosiaan noustaan vasta hieman ennen kahdeksaa, ei sen aiemmin.
Kouluruoka ei vielä maistu
Eskarissa on käytössä wilma, johon opettaja laittaa aina viikko-ohjelman ja ihanan kattavasti oli kerrottu mitä kaikkea eskarissa on näinä ensimmäisinä päivinä touhuttu. Tämä on tosi kiva, sillä Amalia on toisinaan sellainen satutäti ettei aina ihan tiedä puhuuko hän totta vai ei.
Eskarilaiset käyvät koulun puolella ruokailemassa (eskaritilat ovat koulun vieressä parakissa) ja siellä otetaan ilmeisesti itse ruoka ja ainakin kannetaan tarjottimella pöytään. Amalia on kaikkiruokainen ja hyvä syömään, mutta kouluruoka ei ole juuri maittanut. Opettaja totesikin mulle yhtenä päivänä, että Amaliasta huomaa sen, että on tottunut kotiruokaan. Mua vähän nauratti, kun samaan aikaan mulla porisi uunissa herkullinen lihakastike. Noh pikkuhiljaa sitä varmasti tottuu ja onneksi nykyään ei sentään enää pakoteta syömään, mutta maistaa täytyy ja sen Amalia on tehnyt. Mä olen tarjonnut Amalialle lounaan kotosalla, kun kuitenkin mä ja Milo ruokaillaan joka päivä kotona.
Amalialla on samassa eskariryhmässä muutama kerhosta tuttu ystävä ja kivasti hän on tutustunut ja saanut lisää ystäviä. Koulun puolella ruokailun aikana hän on nähnyt naapurintyttöä ja muita meidän tuttuja ja tämä on ollut aina kivaa! Huomiseksi on sovittu eskarin jälkeen leikkitreffit yhden vanhan kerhokamun kanssa, tytöt kun joutuivat eri eskariryhmiin ja kaipaavat toisiaan.
Mites sitten tämän hepun kerhoilu
No se on lähtenyt käyntiin loistavasti ja kaksi ensimmäistä kertaa isi vei Milon kerhoon. Nyt mä vein viimeksi ekan kerran ja hyvin meni sekin! Amalia viedään aina ensin ja viimeksi Amalia seisoi vielä jonossa, kun Milo lähti jo paahtamaan reppu seljässä kerholle päin. Kyllä hieman nauratti. Kerhossa on ulkoiltu kahtena kertana, toisena kerholaiset tekivät pienen lenkin ja toisena leikkivät päiväkodinpihalla. Milo on aina syönyt kaikki eväänsä tai kurkunpätkistä on kuoret tulleet eväsrasiassa kotiin. Niitä Milo ei ikinä syö. Omien puheiden mukaan hän on leikkinyt paljon ja tykännyt kerhosta kovasti!
Ohjaajan sanoja lainaten: Milolla on mennyt kerho aivan täydellisesti! Ihan huikeaa ja hiukan olen ollut yllättynyt, hih <3
Miten muilla on lähtenyt lapsilla arki rullaamaan?