Warning: "continue" targeting switch is equivalent to "break". Did you mean to use "continue 2"? in /home/clients/670df0887837b9922f20cf65f9464851/web/wp-content/plugins/revslider/includes/operations.class.php on line 2851

Warning: "continue" targeting switch is equivalent to "break". Did you mean to use "continue 2"? in /home/clients/670df0887837b9922f20cf65f9464851/web/wp-content/plugins/revslider/includes/operations.class.php on line 2855

Warning: "continue" targeting switch is equivalent to "break". Did you mean to use "continue 2"? in /home/clients/670df0887837b9922f20cf65f9464851/web/wp-content/plugins/revslider/includes/output.class.php on line 3708
tutista luopuminen Archives - Sydän vähän kallellaan
 

tutti

Viimeiset hetket tuttien kanssa!

Meillä on nyt viimein luovuttu tutista ja uskomatonta miten hienosti ja helposti se sujui! Milo sai syödä tuttia paljon pidempään kuin Amalia aikoinaan, jonka kanssa olin tarkka että tutista luovutaan suosituksen mukaisesti ennen kahden vuoden ikää.

Milo ei ole enää syönyt tuttia paljoakaan päivisin, mutta ei sitä kokonaan kiellettykään oltu. Nukkumaan mennessä tutti oli kuitenkin tärkeä ja se pysyi suussa lähes läpi yön.

Pitkä tutin syönti saattaa vaikuttaa hampaiden purentaan ja tietysti puheen kehitykseen, jos tuttia pitää päivisin paljon suussa. Meillä Milo on saanut paljon lohtua tutista, edelleenkin joinain öinä Milo itkee hetken aikaa lujasti massukipua ja tutti ja syli on rauhoittanut pientä.

Nyt oli mielestämme hyvä aika luopua tutista ja ehkä se sujuikin odotettua helpommin siitä syystä, että aika luopumiselle oli kypsä ja oikea.

Milo on nyt 2 vuotta ja 9 kuukautta ja kun ikää on jo tämän verran, niin pystyimme oikein hyvin keskustelemaan pojan kanssa tutin pois jättämisestä. Milo sai viedä tutit synnytysosastolle mummin työpaikalle ja todella reippaasti hän ne sinne jätti!

Lähtiessä pysähdyimme sairaalan kahvilaan jätskille ja Milo sai kauppareissulla valita palkinnoksi itselleen lelun.

Milo ei kysellyt tutin perään koko päivänä, mutta illalla sänkyyn kömpiessä tutti tuli mieleen ja itku ja tutin anelu alkoi. Itku ei kuitenkaan yltynyt raivoisaksi, vaikka tottahan se pienen suru äidin sydänjuuria kalvoi. Milo kuitenkin nukahti vartissa, joten ihan hirmuisen hyvin meni. Alkuyöstä hän heräsi kerran ja itki noin parikymmentä minuuttia kysyen samalla tuttia. Jäin tässä kohdin Milon viereen nukkumaan ja yön aikana poika heräsi ehkä kolme-neljä kertaa kysyen tuttia, mutta ei kuitenkaan ryhtynyt itkemään.

Seuraavana päivänä Milo kysyi tuttia uimahallireissun päätteeksi autoon päästyämme. Ehkä poika oli hieman väsynyt ja teki mieli lutkuttaa tuttia ajomatkan aikana. Muutoin koko päivänä hän ei kysellyt tutin perään ja illallakin sanoi minulle suloisesti: kerro äiti vielä mihin tutit vietiin? Itkua ei ollut lainkaan eikä hän pyydellyt tuttia. Uni tuli lähes heti ja yö sujui hienosti muutamalla nopealla peittely pyynnöllä. Minä kun olen kamala peittorohmu ja Milo joutuu sitten öisin aina pyytämään peittoa itselleenkin.

tutti

Nyt Milo on ollut ilman tuttia perjantaiaamusta asti ja ihan uskomattoman hyvin on mennyt! Olen ylpeä pienestä isosta rakkaastani <3 Milloin teillä on luovuttu tutista ja miten se sujui?