23 marras Kun lapsi ei nuku

Huomasin juuri ladanneeni joskus omaan facebookiini itsestäni tämän kuvan ja haluan sen nyt Teille jakaa ja pohtia hieman tulevaa syntymäpäivääni. Kuva on otettu reilut kaksi vuotta sitten ja nyt tässä istuessani kauhtuneessa yöpaidassa 7 kiloa lihoneena viime päivät varsin kiukkuisena muijana olleena haluaisin näyttää taas kuvassa olevalta naikkoselta. Täytän ensi viikolla 30-vuotta ja tunnen itseni tällä hetkellä oikeasti hieman uupuneeksi. Univelka on melkoinen eikä sitä kurota kiinni nukkumalla lauantaiaamuisin yhdeksään.

Milolle ei varmasti tule onnistumaan unikoulu eikä voimiakaan siihen löydy, joten lykätään sitä siis vielä tovi. Iltaisin on vaikea rentoutua, kun Milo heräilee jatkuvasti ja öisin sama heräily jatkuu eikä Milo rauhoitu juuri kuin tissille. Käytin Miloa maanantaina lääkärissä, ja totesin lääkärille, että nyt alkaa tämänkin duracell äidin patteri pikkuhiljaa hyytymään, jollemme saa jotain apua tilanteeseen. Helpotus oli suuri, kun saimme allergialääke Zyrtecin Milolle. Lääke annetaan kahdesti päivässä ennen päivä- ja yöunia. Näin viikon käytön jälkeen en huomaa kuitenkaan juuri eroa ja yöt menevät edelleen päin mäntyä.

Mutta siis palataan kuvaan. Näytän kuvassa onnelliselta ja nuorelta ja harmittaa vietävästi, kun univaje on saanut minusta otteen ja tehnyt tälläisen kiukkuisen ja äkkipikaisen ämmän!

Ps. Huomenna olen menossa toista kertaa elämässäni kasvohoitoon ja lauantaiksi olen varannut kampaajan, joten kyllä täältä vielä noustaan 😉

Löytyykö muita univajeesta kärsiviä? Nyt sitä vertaistukea tänne ja heti!! 😉