22 huhti Toivepostaus muistot ja valokuvat
Tällä kertaa Tiian toivomaan toivepostaukseen vastaamista ja asiaa muistoista. Mulle valokuvat ja muistot on todella tärkeitä. Mua ja mun sisaruksia on kuvattu aikoinaan paljon videokameralla ja valokuva-albumeita löytyy äitini luota vaikka millä mitalla. Vanhoja valokuvia on ihana katsella ja etenkin noita videoita. Meillä on ollut todella onnellinen lapsuus ja se huokuu kuvista. Mieleen tulee paljon muistoja kuvia katsellessa ja tämä on todella ihanaa!
Myös omia lapsia olen kuvannut ahkerasti, niin kameralla kuin videokameralla. Olen säästänyt paljon tiettyjä juttuja, kuten piirustuksia, joihin olen merkinnyt piirtäjän nimen, päivämäärän sekä iän. Molempien ensimmäiset kakkukynttilät on tallessa, kuten myös ensimmäiset lentoliput ulkomaanmatkoilta.
Rakas pikkuveli!
Olen täyttänyt lapsista vauvakirjat, jotka ovat samanlaiset, eri väriset vain. Myönnettäköön kuitenkin, että Milon kirjan täyttö on jäänyt vähemmälle kuin Amalian. Toisaalta tämä blogi on melkoinen muistojen taivas, kun tätä lukee sitten joskus vuosien päästä lapset ja vanhemmat.
Iskä vähän polleana
Jäbä ottaa rennosti, ikää 3 päivää
Olen säästänyt ehkä toisten mielestä kummallisia juttuja, sillä molempien lasten vauvakirjojen välistä löytyy heidän napatyngät. Tietysti myös ne ensimmäiset hiustupsut sekä Amalian irronneet hampaat on talletettu.
Olemme teettäneet paljon valokuvia ja osa kuvista on albumeissa jopa pienten tekstien kera, mutta esimerkiksi Milon syntymän jälkeiset kuvat ovat vielä vaatehuoneessa pahvilaatikossa. Ehkä otan tästä projektin, vaikka jollekin ihanalle kesäillalle ja järjestelen kuvat viimein albumeihin, jotka on jo aikaa sitten hankittu.
Isi ja poika rennoissa tunnelmissa
Muistot ja valokuvat ovat todella tärkeitä, mutta täytyy osata nauttia välillä myös hetkestä ilman kameraa, sillä monesti linssin takaa tilannetta katsellessa sen hienous menee ohi, kun keskittyy kuvaamiseen.
Ylpeä isosisko!
Mitä muistoja Te lukijat säilytätte lapsistanne?