02 elo Pieni puolustuspuhe villille lapselle

Kiitos mahdottoman paljon kommenteista ja vinkeistä edelliseen postaukseen Korkeasaaressa villin lapsen kanssa. Nyt meillä on Milon turvaistuimeen välikappale ja toivotaan, että tämän avulla poika pysyy ajellessa turvavöissä.

Milo on 2,5-vuotias vilkas poika ja tämä on blogin kautta varmasti kaikille tullut selväksi, mutta vilkkauden vastapainoksi Milosta löytyy tietysti liuta muitakin luonteenpiirteitä. Itse en missään nimessä etenkään vielä tässä vaiheessa ajattele, että Milolla olisi jokin sairaus ja hänet tulisi nyt heti kiikuttaa tutkimuksiin ja laittaa päiväkotiin oppimaan normaaliksi, kuten eräs lukija tämän aamuisessa kommentissaan totesi. Tämä on blogimaailmassa ehkä vaikein, kun ei elämästään tietenkään kerro kaikkea, niin kokonaiskuvaa voi olla välillä vaikea hahmottaa ja siksi haluankin hieman puolustaa tätä vilkasta viikariani.

Hymyile Milo!

Milo on melkoinen koheltaja ja virtaa todella riittää. Tästä syystä Milo tykkää olla paljon ulkona ja purkaa energiaa pelaten pallopelejä, heitellen frisbeetä, juosten aina ja ihan joka paikkaan, ja tällöin hän ei turhaudu ja kiipeile pitkin keittiöntasoja tai karkaile ovista ulos.

Lapsille vanhemmalta saatu huomio on todella tärkeää ja Milo ainakin turhautuu hyvin helposti eikä jaksa keskittyä vielä leikkimään yksin ainakaan lyhyttä aikaa kauemmin. Jos teemme vaikka palapelejä, niin homma toimii vaikka kuinka kauan jos vain olen vieressä istumassa. Yksin Milo ei jaksa pysyä samassa touhussa tai välttämättä missään sisätouhussa ja sitten alkaakin epämääräinen häärääminen tai siskon ärsyttäminen.

Ystävien ja siskon kanssa poika jo leikkii ja leikit sujuvat todella hienosti. Aina tytöt eivät kuitenkaan halua Miloa leikkeihin mukaan ja ilman sisarusten välisiä yhteenottoja meillä ei selvitä päivääkään.

Milo rakastui mökillä kalastamiseen ja istui laiturinnokassa ongella tunnin verran häsäämättä mitään muuta. Toisena päivänä poika lähti isänsä ja Eemi serkun kanssa soutuveneellä kalaan ja sielläkin tunnin verran kalasteli rauhakseen, ja vaikka lopulta hän alkoikin touhottaa veneessä ja veti lipat liukkaalle lattialle ja huusi tätä niin, että koko saari kuuli, niin olin jälleen hitsin ylpeä pienestäni.

Vilkkaan lapsen äitinä sitä on hyvin onnellinen rauhallisista hetkistä ja ne saavat hymyn huulille ja välillä ihan herkistymään, mutta aivan samoin myös vilkkaat touhut saavat usein hymyn korviin ja suun repeämään hersyvään nauruun. Välillä ei tietenkään naurata vaan suututtaa aivan helvetisti, mutta samoja tunteita sitä kokee Amaliankin kanssa, vaikka luonteet eroavatkin.

Milo aloittaa joulun jälkeen seurakunnan kerhon, jossa tulee kerhoilemaan ilman vanhempia kaksi kertaa viikossa kolmen tunnin ajan. Kerhossa hän tulee oppimaan varmasti paljon, kuten siskonsakin on oppinut ja uskon kerhon ajavan tasan saman asian kuin osa-aikaisesti päiväkodissa oleminen, jota tämä lukija ehdotti, jotta Milo oppisi ryhmän paineessa käyttäytymään.

Eilen leikimme aamupäivän avoimessa päiväkodissa ja Milo viihtyi todella hyvin, kuten aina. Meille sopii hyödyntää nämä palvelut ja Milo nauttii niistä paljon.

Milo on vilkas ja omapäinen, mutta kuitenkin ihana oma itsensä. Välillä mahdottoman tuhma, mutta myös hellä ja kiltti. Monta puolta, kuten meissä jokaisessa. Kyllähän mäkin olen ihmisenä todella empaattinen ja kiltti, mutta välillä aivan hermoheikko ja ihan kamala.

Aika näyttää rauhoittuuko Milon luonne. Itse en ole lainkaan huolissani 2,5-vuotiaasta rämäpäästäni vielä tässä vaiheessa, kun maailmaan tutustuminen on vasta alkanut. Toiset tekevät sen rauhallisemmin ja toiset vilkkaammin <3