Warning: "continue" targeting switch is equivalent to "break". Did you mean to use "continue 2"? in /home/clients/670df0887837b9922f20cf65f9464851/web/wp-content/plugins/revslider/includes/operations.class.php on line 2851

Warning: "continue" targeting switch is equivalent to "break". Did you mean to use "continue 2"? in /home/clients/670df0887837b9922f20cf65f9464851/web/wp-content/plugins/revslider/includes/operations.class.php on line 2855

Warning: "continue" targeting switch is equivalent to "break". Did you mean to use "continue 2"? in /home/clients/670df0887837b9922f20cf65f9464851/web/wp-content/plugins/revslider/includes/output.class.php on line 3708
yö yksin lasten kanssa Archives - Sydän vähän kallellaan
 

Johnny lähti perjantaiaamuna työasioissa Tampereelle ja palasi kotiin lauantai-iltana juuri ennen Amalian nukkumaanmenoa. Työmatka oli tiedossa jo hyvissä ajoin ja jännitin lasten kanssa yksin jäämistä Milon itkuisuuden vuoksi. Olin kuitenkin pyytänyt siskoni avuksi, jotta saisin Amalian nukutettua yöunille. Siskoni haki Milon iltalenkille seitsemän aikaan ja me tytöt siirryimme yläkertaan iltasadun lukuun. Amalia nukahti nopeasti ja siskonikin palasi Milon kanssa lenkiltä. Pikkuinen heräsi heti sisälle tultuaan, mutta ei luojan kiitos aloittanut iltahuutoa. Milo on ollut nyt neljä iltaa itkemättä ja uskoin jo itkuisuuden olevan taakse jäänyttä elämää, mutta tänään itku taas alkoi, muttei kestänyt onneksi kovin kauaa.

Perjantaipäivän lumileikit

Perjantaipäivän lumileikit

Pikkuveikka tuhisee vaunuissa aina loistavasti kuullessaan siskon ja äidin leikin ääniä

Pikkuveikka tuhisee vaunuissa aina loistavasti kuullessaan siskon ja äidin leikin ääniä

Ennen viimeisintä vyöhyketerapeutin käyntiä Milo oli ollut rauhallinen noin viitenä iltana, mutta aloitti itkemisen hoidon jälkeen eikä loppua näkynyt, paitsi nyt näinä neljänä iltana. Itkuiset illat ovat menneet kuitenkin paljon paremmin, kun olen antanut Johnnynkin kantaa huutavaa vauvaa, koska ymmärsin viimein, että vauva huutaa aivan yhtä lujaa myös minun sylissäni. En ole enää puhunut Johnnylle rumasti vaan olemme puhaltaneet yhteen hiileen ja tämä on tehnyt todella hyvää. Milon itkiessä isinsä sylissä kuuntelen musiikkia korvakuulokkeiden kautta ja tätä teen myös kantaessani lastani. Itku ei tunnu ihan niin pahalta Kaija Koon hoilatessa korvaan. Koliikin aiheuttama paniikki lapsen silmissä ja se kipu mitä hän kokee ei tule unohtumaan minulta koskaan. Onneksi itkun loppuessa Milo muuttuu hymyileväksi ja iloiseksi eikä kivuista ole enää tietoakaan.

Milo totisena

Milo totisena

Pientä hymyä

Pientä hymyä

Ja nyt tunnelma alkaa olla jo katossa

Ja nyt tunnelma alkaa olla jo katossa

Kävin Milon kanssa torstaina lastenlääkärillä, jonka erikoisalana ovat allergiat. Amalia oli kerhossa sillä aikaa eikä jäänyt tällä neljännellä kerhokerralla sinne itkien, vaikka sanoikin jälleen kerhon ovella ja vielä sisälläkin ettei jää kerhoon. Avustin Amaliaa ulkovaatteiden riisumisessa sekä käsien pesussa ja tossujen laiton jälkeen tyttö juoksikin mitään sanomatta salin puolelle. Huikkasin sitten vain heipat ja Amalia vastasi. Tuli helpottunut olo, kun kerhoilija ei jäänyt kerhoon itku silmässä.

Lääkärissä Milolle pärähti monta diagnoosia kuten jo vähän arvelinkin. Pojalla on atooppinen iho, allergioita, koliikki ja refluksiatautiinkin saimme lääkkeitä. Lääkäri totesi allergialapsen ensimmäisen elinvuoden olevan hankala ja aikamoista hakua tämä allergiaa aiheuttavien ruokien toteaminen on. Milo on allerginen ainakin viljoille, mutta en pääse testaamaan vielä maitotuotteita tai mitään muutakaan, sillä viljojen aiheuttamat oireet ovat edelleen niin pahat. Tilanteen täytyy antaa ensin rauhoittua kunnolla.

Perjantaina sain otettua Milolta ulostenäytteet vihreän kakan vuoksi ja äitini kiikutti näytteet Mehiläiseen. Näytteistä selviää kuinka ärtynyt pienen suoli on ja lisäksi Milolta tutkittiin vielä clostridiumin mahdollisuus. Tähän suolistobakteerin aiheuttamaan ripuliin en kuitenkaan usko, sillä kakka ei haise pahalta, vaikka vihreää onkin.

Näiden ongelmien lisäksi pieneltä kuului keuhkoista aikamoiset rohinat ja nyt hengittelemme kotona ventolineä, nuhaisuus ei oikein ole tahtonut mennä ohi, vaikka ei olekaan kummemmin poikaa häirinnyt. Nuhan helpottamiseksi olen imenyt nenästä räkää ja nukuttanut pientä öisin päätypuoli sängyssä kohotettuna.

Palataan nyt kuitenkin otsikkoon eli siihen, että vietin ensimmäisen yön yksin lasten kanssa. Jännitin aivan turhaan, sillä kaikki meni tosi kivasti ja perjataipäiväkin hurahti nopeasti, vaikka vietimmekin koko päivän kotosalla.

Amalia haluaa leikkiä aina kotileikkiä isossa lumikasassa ja sen läheisyydessä

Amalia haluaa leikkiä aina kotileikkiä isossa lumikasassa ja sen läheisyydessä

IMG_4320

Alas tullaan liukuen!

Alas tullaan liukuen!

IMG_4327

IMG_4328

Yöllä arvasin Amalian vouhkaavan herätessään ja näin kävikin. Tyttö heräsi kolmelta ja huusi äitiä. Menin hänen huoneeseensa ja Amalia taputti sänkynsä vieressä olevaa paikkaa ja totesi: äiti tässä on sinulle hyvä paikka! Kerroin etten voi jäädä hänen viereen, sillä Miloa ei voi jättää yksin ja pyysin Amalian minun viereeni. Eihän se tietenkään ollut hyvä nyt kun isi on nukkunut Amalian sängyssä useana yönä, kun tyttö on herännyt ja aloittanut vouhkaamisen, johon Milokin herää. Vaihtoehtoja ei kuitenkaan ollut ja niin Amalia lähti matkaani meidän vanhempien sänkyyn. Amalia ei saanut helposti unta ja sai hereille myös vauvan ja valvoimme sitten jonkin aikaa. Loppuyön Milo nukkui nuhansa vuoksi hieman kehnosti, mutta mielestäni yö meni silti paremmin kuin hyvin.

Lauantaina pakkasin lapset ja tavarat autoon ja lähdimme mummin ja fafan luokse viettämään päivää. Nuusku oli mennyt sinne edeltä jo edellisenä päivänä. Meillä oli mukava päivä ja Amalia sai mummin täyden huomion. Itse lenkkeilin Milon kanssa pariin otteeseen, jotta pikkuinen sai nukuttua. Valitettavasti Milosta on tullut samanlainen puolen tunnin nukkuja kuin Amaliakin aikoinaan oli, vaikka toivonkin sen johtuvan nyt vain nuhasta.

Tänään vietin laatuaikaa Amalian kanssa uimahallissa. Isi ja vauva olivat lenkillä hallin läheisyydessä. Nautimme Amalian kanssa kovasti yhteisestä ajasta ja tyttö kertoikin saunassa saavansa jäätelön kahvilasta ja totesi vielä perään kovaan ääneen, että äiti otatko sinä sitten niitä ranskanperunoita? saaden vastapäätä istuvan naisen nauramaan.

Päivämme alkoi loistavasti, mutta päättyi kurjasti, sillä Nuusku jatkoi oksentelua ja ripulointia, joka alkoi jo perjantaina. Johnnyn äiti lähti Nuuskun kanssa eläinlääkäriin, mutta onneksi kyseessä taitaa olla vain vatsatauti. Stressi sai emännän hieman huonotuuliseksi ja otimme Amalian kanssa yhteen illalla. Myöhemmin isin nukuttaessa Amaliaa oli isi kysynyt Amalialta jäikö tälle pahamieli äidin kanssa riitelystä. Amalia oli vastannut isälleen tomerana: ei jäänyt pahamieli, minä vain ärsytin äitiä 😉 Että sellaista! 🙂

IMG_4341

IMG_4347

IMG_4348

Facebookissa lapsoset jo toivottelivatkin Hyvää Ystävänpäivää ja sitä samaa koko perheeltä myös tänne blogin puolelle, vaikkakin päivän myöhässä!
Te olette maailman parhaita lukijoita <3

IMG_4377

Kuinkas Teidän viikonloppu on mennyt?