09 tammi Vauva-arkea
Meidän vauva on nyt kolmen viikon ikäinen. Pikkuinen vaikutti alkuun hyvin erilaiselta kuin isosiskonsa, vauva oli niin hiljainen ja rauhallinen heti synnytyssalissa, jossa sisko vastaavasti rääkyi suoraa huutoa. Ei mennyt kuitenkaan kovinkaan kauaa kun saimme huomata pojastammekin lähtevän ääntä. Vauva tulistui alussa ihan hirmuisesti vaipanvaihdosta sekä vaatteiden riisumisesta, raukalle tuli aina kauhea vilu, ja niinpä itkiessä väpätti koko alahuuli. Nyt vauva ei onneksi enää huuda vaipanvaihtoa eikä vaatteitta oloa ainakaan jokaisella kerralla.
Iskä vähän polleana
Jäbä ottaa rennosti, ikää 3 päivää
Ensimmäinen aamu kotona
On sillä aika tumma pää
Sisko höpöttelemässä pikkuveljelle
Suukko
Haukotus
Onnellinen äiti
Nuusku löysi itselleen hyvän pesän
Rentoa meininkiä
Vauvan hoitoon menee aikaa hyvin paljon enemmän mitä olinkaan muistanut. Imetyshetket kestävät ja vauva tykkää syödä lähes koko ajan hereillä ollessaan, onneksi syöminen on nyt jo ihan vähän rauhoittunut. Tarjosimme pikkuiselle sairaalasta päästyämme tuttia, mutta hänpä ei sitä huolinut. Nyt tutti on ollut suussa jonkun verran, mutta äidin tissi on selkeästi se paras tutti.
Vauva on kova pulauttelemaan, jo sairaalassa hän pulautteli jatkuvasti lapsivettä ja ensimmäisenä yönä kärräsin vauvaa sairaalan käytävillä hakien meille molemmille puhtaita vaatteita plus myös petivaatteita. Kotona puklailu on jatkunut ja se johtuu selkeästi siitä, että vauva syö aivan liikaa. Maidontulo on jäätävää ja neuvolatäti neuvoi pumppaamaan maitoa hieman pois ennen syöttöä, mutta herra on aina niin nälkäinen, että karjuu aivan kamalasti jos ruoka ei ole saatavilla heti. Vauhdikkaan maidontulon vuoksi vauva hörppii ilmaa syödessään ja onkin ollut masuvaivainen useina iltoina. Masuvaivoihin saimme onneksi helpotusta uudesta syöttöasennosta, jonka mieheni bongasi eräänä iltana internetin maailmasta. Imetän vauvaa nykyisin niin, että makaan selälläni vauva massulleen päälläni. Vauva on tosiaan niin ahne, että saa hyvin rinnanpäästä kiinni ja syöminen onnistuu hienosti näin. Tämä asento auttaa siihen, että maito tulee maltillisemmin ja syöminen on huomattavasti helpompaa vauvalle kun ei tarvitse nieleskellä hirmu vauhdilla. Myös imutekniikka pysyy oikeana, kun maito ei pääse tulemaan niin kovalla paineella. Tämä asento ei kuitenkaan sovellu käytettäväksi ihan joka paikassa esimerkiksi Prismassa, jossa pikkumiehelle iski kesken kauppareissun kauhia nälkä.
Aivastus
Amalia meinasi koristella kuusen tässä asussa, mutta onneksi saimme puhuttua hänet ympäri
Nuuskulla oma jouluasu
Vauvaa jaksaa ihastella ihan koko perhe <3
Mitä sä faija oikein höpötät?
Kuusen alaosasta löytyi palloja oikein runsaasti
Huh, oikea pallo rykelmä
Tähti vielä huipulle
Alkuun vauva nukkui aivan miten sattui ja edelleenkään päivisin ei ole mitään sen kummenpaa rytmiä, mutta nyt yöt ovat olleet jo hetken loistokkaita. Vauva nukkuu öisin reilu kolmen tunnin, jopa neljän tunnin pätkiä. Herätessään syömisiin, vaipanvaihtoon sekä uudelleen nukahtamiseen menee aikaa usein tunti, mutta nukahdettuaan vauva porskuttaa taas hyvän unipätkän ja aamuisin olemme heränneet koko perhe vasta puoli yhdeksän maissa. Alun kolmen tunnin yöunet ovat tällä hetkellä onneksi historiaa.
Pikkuinen nukkuu
Liian hyvää nukkujaa emme perheeseemme kuitenkaan saaneet, sillä varsinkin päivisin vauvalla on hankaluuksia nukahtaa.
Vauva jaksaa olla päivisin jo hurjan pitkiä aikoja hereillä ja ehkä tästä syystä uni maistuu hyvin öisin tai sitten massu on vain täytetty niin huolella.
Amalia on aivan haltioissaan pikkuveljestä ja nauroinkin Johnnylle, että Amalia on jättänyt kolmen viikon aikana väliin ainoastaan kaksi vaipanvaihtoa. Amalia raahaa aina tuolin hoitopöydän viereen ja on saanut avustaa muun muassa riisumalla vauvan sukat ja tumput, harjaamalla vauvan hiuksia sekä avaamalla vaipan tarrat ja bodyn napit. Amalia olisi hoitanut mielellään navankin, mutta sovimme, että sen homman tekee äiti, vaikka tyttö onkin ollut joka kerta jo valmiina oma vanupuikko kädessä pyytäen siihen puhdistusainetta. Vauvan napatynkä irtosi todella nopeasti, mutta napa eritti pitkään sen jälkeen, joten sitä piti hoitaa puhdistusaineella.
Napatynkä sen sijaan säikäytti pikkuneidin. Amalia halusi kurkistaa heti sairaalassa pikkuveljen vaippaan, mutta pippeli jäikin toisarvoon, sillä neiti sai sätkyn nähdessään vauvan navan. Kotona napatynkä sitten irtosi ja seuraavana päivänä Amalia kysyi pikkuveljen iltapesujen aikaan: missäs se elukka on?
Ylpeä isosisko!
Pikkuveli on niin söpö!
Johnny on ollut kotona kolmen viikon ajan ja jäljellä on vielä viikko. On ollut luksusta kun mies on ollut kotona, sillä hän on viettänyt enemmän aikaa esikoisen kanssa. Pyrin itsekin antamaan aikaani Amalialle niin paljon kuin kykenen ja tiedän sen olevan Amalialle todella tärkeää. Eilen olimme koko perhe muskarissa ja voi miten tytön silmät loistivat. Näki selvästi sen, että Amalia ajatteli muskarin olevan meidän kahden juttu. Hetki liikutti minua suunnattomasti ja oli onni, että pikkuveli nukkui tyytyväisenä.
Myönnän kuitenkin, että muutaman kerran olen toivonut voivani lähettää Amalian, Johnnyn ja Nuuskun Timbuktuun asti, kun jokainen on vuorollaan koetellut hermojani. Tiedän, että kärsivällisyys on esimerkiksi Amalian kanssa nyt todella tärkeää, mutta harmikseni se ei ole koskaan ollut vahvin puoleni. Päätin ennen vauvan syntymää etten aio tiuskia saati suuttua kovasti Amalialle mistään, mutta kuinka ollakaan en aivan onnistunut siinä.
Amalia on käyttäytynyt kauniisti vauvaa kohtaan, mutta pientä mielenosoitusta on ollut meitä vanhempia kohtaan. Neiti on piirrellyt hieman seiniin ja kaapinoviin ja käynyt muutenkin aikamoisilla kierroksilla aina välillä ja nämä kierrokset saavat äidinkin kierroksille ja jopa isin, joka on aina ollut niin lunkki mies kuin vain voi olla. Amalia kaipailee selkeästi ystäviään ja normaalia arkea ja nyt Johnny onkin hänen kanssaan käynyt uimahallissa ja vanhemmillaan leikkimässä ja tänään olimme koko perhe yhdessä avoimessa päiväkodissa. Ja tietysti serkuista Amalia on saanut nauttia muutamina päivinä.
Amalia ei ärsyynny siitä jos pikkuveli herää kesken meidän tyttöjen leikkien, vaan ryntää välittömästi veljen luo ja toteaa pikkuveikan haluavan syödä. Amalia itse ei ole kiinnostunut vauvan jutuista, tuteista sun muista, sillä hän pitää itseään jo niin isona tyttönä, Amalian sanoin mageejuttutyttönä.
Vaikka vauva on ollut perheessämme vasta hetken, tuntuu siltä, että näin on ollut aina. Lasten ikäero tuntuu hyvältä ja uskon, että heistä on seuraa toisilleen sitten jonkun ajan päästä. Olen niin suunnattoman onnellinen rakkaasta perheestäni <3
PS. Tuoreempia kuvia vauvasta sitten seuraavissa postauksissa! Jouluaatosta ja uudesta vuodesta tulossa yhteispostaus 🙂
