10 elo Toinen hääpäivä
Me vietimme toista hääpäivää kaksi viikkoa sitten. Nyt on oltu naimisissa kaksi vuotta ja jälleen tänäkin vuonna arvoimme molemmat mikä se meidän hääpäivä olikaan, eikä kumpikaan muistanut oikein. Onni on, että se lukee vaimon sormuksessa, vaikkakin hyvin pienellä, joten ei sitäkään tässä vanhetessa kauaa enää näe. Rakas aviomies ei äkkiseltään muistanut edes kuinka kauan olemme olleet naimisissa, mutta sen sentään itse muistin.
Kaksi vuotta avioelämää takana ja hyvin pyyhkii!
Rakas aviomies sai hääpäiväaamuna kahvia sydänkupista ja kyytipojaksi valkosipulipatonkia
Muukin perhe pöydässä
Vietimme ensimmäistä hääpäiväämme kahden kesken kylpylässä Amalian ollessa siskoni luona hoidossa. Olihan meillä tietysti Milo mukana, mutta vasta massussa kasvamassa. Ensimmäinen hääpäivä oli huikea, mutta niin oli tämä toinenkin, vaikkakin vähän erilainen.
Mikäs paikka tää on?
En tohdi antaa Miloa vielä hoitoon ja niinpä päätimme viettää hääpäiväämme koko perheen kesken Huimalassa.
Kaks apinaa!
Sain houkuteltua Amalian liukumäkeen!
Ja ilme kertoo kaiken hauskuudesta..
No oli ainakin äidillä kivaa!
Illalla lasten mentyä nukkumaan teimme oikein superherkulliset grillisapuskat ja söimme itsemme aivan ähkyiksi. Tämä toinen hääpäivä jää mieleeni yhtä ihanana kuin ensimmäinenkin.
Ihan parhaat trampoliinit!
Ottakaa mut heti paikalla ylös täältä!!
Hupsista
Kivaa on!
Johnny on unelmieni mies edelleen, vaikkakin ne ärsyttävät tavat tuntuvat kulkevan mukana, vaikka yhteistä taivalta on tallattu nyt 12 vuoden ajan ja lähes saman ajan olen niitä yrittänyt pois kitkeä. Toisaalta mikä minä olen valittamaan, sillä oma temperamenttisuuteni ei ole laantunut kuin hieman ja tätä tulista luonnetta ei ole varmasti aina ihan helppoa sietää.
Elämäni miehet <3
Voin käsi sydämellä omasta puolestani vannoa, että me olemme yhdessä ikuisesti. Rakastan tuota höpsöä miestä äärettömästi ja meillä on edelleen 12 vuodenkin jälkeen oikeasti kivaa yhdessä. Me hassuttelemme paljon ja yhtenä iltana nukkumaan mennessämme Johnny kutitti minua portaissa niin kovin, että saimme ilakoinnillamme herätettyä Milon.
Milo harjoittelee istumista
Pieni <3
No ei se ihan vielä suju 😉
Näin on parempi
Johnny on minulle tärkein tuki koko maailmassa ja hän jaksaa aina auttaa ja tsempata minua jos sydämelläni on murheita. Johnnyn kanssa on helppo puhua ihan mistä vain ja hän todella ymmärtää ja välittää.
Toinen kuskeista näyttäisi ottaneen jotain 😉
Milo pomppii
Mitäs se sisko touhuaa?
Johnnya rauhallisempaa ihmistä on vaikea hakea ja hän tasoittaa hieman myös minua. Me olemme sopivasti erilaisia ja tämän takia ehkä juttumme todella toimii.
Pientä huilailua
Kiristää niin, kun hampuita pukkaa
Isi ja Milo liukumassa
Hurja lasku ainakin isistä!
En voisi kuvitellakaan elämääni ilman Johnnya ja olen niin kiitollinen siitä, että olen saanut rinnalleni näin hienon aviomiehen, kiitos siitä rakas, vaikket tätä varmasti luekaan <3
Onko muut viettäneet hääpäiviä näin koko perheen voimin?
