16 marras Ihana isi meillä!
Täällä on vietetty todella kiva isänpäivä viime sunnuntaina, lukuunottamatta aamun episodia, kun Milo viskaisi lasisen kipon kodinhoitohuoneen lattialle. Tästähän äiti ärähti ja Amalia oli sanonut vieressään nukkuvalle isille: isi nyt olisi syytä herätä! Isi tuli sitten hätiin ja sain hoidella imuroinnin rauhassa, jonka jälkeen isi pääsi kömpimään takaisin petiin, jonne hetken päästä malttamattomat muruset ryntäsivät antamaan isänpäivälahjoja.

Isille lahjoja!

Hyvää isänpäivää rakas isi!

Ohhoh, kun hieno!

Riiviökin hyökkäsi onnittelemaan!
Aamupalan isi sai syödä yhdessä meidän kanssa, vaikka alkuun oli tarkoitus viedä aamupala sänkyyn, kuten aikaisempinakin isänpäivinä. Tämä yhteinen aamupalahetki oli kuitenkin kiva, vaikka pientä hössötystä se pienimmän osalta oli.

Isi sai herkkuaamupalan!

Meijän iskä!
Aamupalan jälkeen lapset pääsivät kylpyyn, jossa vierähti mukava tovi. Molemmat lapsukaiset rakastavat vettä ja haluaisivat kylpyyn aina suihkussa käydessä ja aika usein pääsevätkin. Jos Johnny sattuu työaamuna käydä suihkussa, niin hän saa varmasti seuraa.
Isänpäivään kuului myös kivaa yhteistä ulkoilua ja isi rakensi lapsille omalle pihalle pulkkamäen. Lapset laskivat innokkaina mäestä, vaikka hieman riitaa tulikin pulkista, joita on kyllä kaksi, mutta kun ovat eri värisiä. Liukurin kanssa oli vuoroteltava ja Milohan ei tähän suostunut, vaan nostaessani poikaa liukurin päältä pitivät pienet kädet niin tiukasti liukurista kiinni, että poika ja liukuri nousivat molemmat ilmaan. Me saimme tästä aimo naurut!

Isi vähän avittaa
Milon päiväunien jälkeen suuntasimme auton nokan kohti mummia ja fafaa. Fafa sai myös lahjan, johon oli todella tyytyväinen. Mummi oli valmistanut oikein hyvää päivällistä ja fafa jaksoi jälleen hämmästellä miniänsä annoskokoja. Kuten olen aikaisemminkin todennut, olen kova syömään ja syön helposti enemmän kuin moni muu. Me olemme olleet Johnnyn kanssa yhdessä 13 vuotta ja appivanhemmat ovat minulle todella läheisiä ja voimme heittää ronskia huumoria heidän kanssa.

Yhdessä mennään!
Illasta veimme Amalian kanssa isäni haudalle kynttilän ja toivotimme hyvää isänpäivää. Amalia turisi siinä hieman kauniita sanoja isälleni ja mummolleni ja ai että miten ihana tuo tyttäreni onkaan. Lopulta hän tokaisi: eiköhän jo mennä! ja äitiä melkein nauratti.
Kotona ilta venyi pitkäksi, kuten aika monina iltoina, sillä lapset haluavat aina näyttää meille vanhemmille hienoja temppuja. Näitä hetkiä ei raaski millään jättää tai kovasti hoputtaa lapsia, vaan olemme nauttineet näistä ja se jokaisen perheenjäsenen suulla oleva innostunut hymy kertoo sen, että hetket ovat arvokkaita ja säilyvät varmasti muistoissamme <3
Miten Teidän perheissä vietettiin isänpäivää?