Me tykätään lasten kanssa ihan hirmuisesti kaikista juhlapyhistä ja koti koristellaankin aina yhdessä teeman mukaisesti. Kotoa löytyy nyt paljon keltaista, vihreää, tipua ja munaa, pääsiäisnoitia ja pupuja! Koristeet vaihtavat paikkaa lasten toimesta päivittäin, mutta ei tämä haittaa lainkaan.

Meidän perheen pääsiäisperinteisiin kuuluu koristelun lisäksi virpomista, munien maalausta sekä pääsiäispupun tuomien pääsiäismunien jännittävää etsimistä. On ihanaa, että isi on kotosalla pyhien ansiosta neljä peräkkäistä päivää ja tulevan miniloman aikana aiomme nauttia ulkoilusta ja ihanasta perheen keskeisestä yhteisestä ajasta.

Meillä ei ole koskaan syöty kummemmin pääsiäisruokia, vaan ihan normaalilla kotiruualla on menty. Mämmiä tulee ostettua, vaikka kukaan ei siitä erityisemmin pidä.

Tässä alla vielä pieni video Amaliasta ja Milosta, jotka taiteilevat pääsiäisjuttuja! Ihanaa pääsiäistä kaikille!

https://youtu.be/zMPrT4VBA5Y

Meidän murut pääsivät virpomaan sunnuntaina ja päivä menikin sitten herkutellessa! Vaikkei monessa paikassa virvottu, niin kyllähän noita suklaamunia melkoisesti tuli. Munista paljastui kivoja yllätyksiä ja niillä Amalia leikki serkkunsa Iidan kanssa. Äiti ja isikin kävivät mutustelemassa lasten saaliita pienten nukkuessa yöunia ja vitsit miten kindermunat on vaan ihan parhaita.

Ai kauhee, huomatkaa äidin ote, että poika pysyy kuvassa 😉

Me käymme joka vuosi virpomassa myös pikkuveljeni luona ja herätämme hänet aina. Tänä vuonna sängystä kuului muminaa, ettei meillä mitään ole palkaksi antaa, mutta huusin vain postiluukusta takaisin, että avaamaan sieltä, niin saatte oksan. Amalia olikin jo etukäteen pohtinut, onkohan Sakulla mitään palkaksi tänäkään vuonna ja hieman nyrpeätä naamaa tyttö näytti autolle kävellessään, kun mitään ei herunut. Veljeni oli vielä miettinyt yhtenä päivänä, että täytyy jotain ostaa, kun ainakin Amalia ja Milo tulevat virpomaan, mutta sitten unohti kuitenkin. Enhän minäkään nuorena aina varautunut virpojiin ja kerran krapulaisena muistan antaneeni omenan, kun en muuta keksinyt. Illalla veljeni kertoi, että lasten virvottua hän tempaisi ovikellon olohuoneen pöydälle, joten eipä muut virpojat heitä enää herätelleet.

Amaliaa jännitti virpominen kovasti, vaikka tutuissa paikoissa kävimme. Milo taas ei osannut jännittää, vaan oli ovella innokkaana vitsa ja kori kädessä. Tänä vuonna myös meillä kävi useita virpojia, joka oli tosi kiva. Illemmalla Amalia innostui naapurintytön kanssa virpomaan vielä naapurustossa ja olimme Johnnyn kanssa hyvin ylpeitä Amaliasta, kun hän uskaltautui omalta pihalta pois ilman meitä vanhempia. Amaliahan on hyvin arka eikä käy leikkimässä naapureilla, mutta uskon, että jo tulevana kesänä tyttö rohkaistuu ja saattaapi olla, että hän viuhtoo menemään ystävillään ja heidän pihoilla, niin että meitä vanhempia jopa hirvittää. Amalia sai meiltä molemmilla vanhemmilta paljon kehuja ja kyllä neiti oli itsekin itsestään ylpeänä!

Onnelliset virpojat saivat virpoa ekana äidille ja isille!

Jännää, mitä me saadaan…?

Ohhoh mikäs sinne koriin tipahti…?

Sitten Merja mummille!

Hyvä saalis!

Ja eiku seuraavaan mummilaan!

Kävittekö Te lukijat lapsineen virpomassa tai lapset ihan itse?

Me vietimme lomalla enimmäkseen aikaa uima-altailla, mutta myös yksi rantapäivä tuli koettua. Toki pojat ottivat ja lähtivät toisinaan rantailemaan ja Milokin pääsi hiekalle rymyämään, mutta koko porukan voimin vietimme vain yhden kunnollisen rantapäivän. Lapset uivat mieluummin uima-altaassa, sillä altaat olivat lämmitettyjä ja allasalueella oli kivoja vesiliukumäkiä. Lapset viihtyivät kuitenkin vallan mainiosti myös rannalla touhuten. Ostimme hieman hiekkaleluja alkulomasta, haavi löytyi hotellin roskiksesta ja vesipyssytkin tarttuivat matkaan jo heti alkuun, kuten myös pari mailaa ja pallo. Aikuiset miehet siis Johnny ja siskoni mies ottivat mittaa toisistaan monta kertaa pallopelin ääressä ja tätä oli hauska katsella sen minkä ehdin samalla Miloa vahtiessa. Milo kirmaili rantahietikossa kuin kala vedessä ja intoutui Eemin esimerkistä hurjaan juoksu kaatumisleikkiin. Ai että mikä naurun remakka näillä pojilla olikaan! Milo rakastaa Eemiä kovasti ja ihailee isoa ekaluokkalaista poikaa ihan mahdottomasti. Eemi jaksoikin touhuta loman aikana paljon Milon kanssa ja Milo sai tempauksillaan melko rauhallisen Eemin useasti nauramaan vedet silmissä.

Hiekkalinnan rakennus!

Milo ei edelleenkään puhu lauseita, mutta yhden kahden sanan lauseen hän osaa sanoa ja se on: let’s go! Milo on muutenkin kielimiehiä, sillä ruotsi taipuu pojan suuhun myös sujuvasti sekä myös muut englanninkieliset sanat, kuten hello.

Lapiollakin voi pelata, kun ei säbämailaa ole!

Milosta on reissun ajalta valitettavan vähän kuvia, syystä että hän on niin vilkas. Uimakuvia olisi toki saanut helposti, mutta kun poika ei uinut lainkaan. Milo nautti kuitenkin lomasta varmasti yhtä paljon, kuin me muut ja Bamse-nalle oli pojan puheissa paljon. Ensin iso nalle pelotti, mutta loppulomasta Bamsea saattoi jo katsella ihan lähietäisyydeltä. Vaikka Milo on melkoinen temperamenttipakkaus sekä villi ja vauhdikas, niin pojasta löytyy myös se herkempi puoli. Milossa on todella suloista se, että hänen puheäänensä on hyvin hento, mutta huuto ja raivoaminen on jäätävää ja poika kyllä käänsi katseet itseensä sekä muuhun porukkaan moneen kertaan loman aikana.

Rakkaat tytöt!

Miehet meressä!

Pitkä ja pätkä!

Yks vetää jätskiä aika antaumuksella..

Parhaat ystävät!

Sellainen rantapäivä meillä! Näitä lomakuulumisia olisi vielä tarjolla kaksi postausta, jos olette kiinnostuneita?
Kivaa uutta viikkoa kaikille! <3

Loman jälkeen fiilis on aina katossa pitkään. Lapset viihtyvät lelujensa parissa ihanasti ja meillä on ollut todella mukavia päiviä. Toissapäivänä Amalialla oli kolme leikkikaveria ja iltapalalla vielä kaksi ystävistä. Milo touhusi isin kanssa ulkona naapurintädin ja hänen poikansa kanssa ja sisälle tultuaan totesin Johnnylle, että on ihanaa, kun en itse saa isoa perhettä niin on aina näiden muiden mukuloita täällä meillä ja he ovat kuin kotonaan. Joten usein tuntuu ihan siltä, kuin meillä olisi jo valtava perhe. Amalian ystävistä on tullut tietysti minullekin hyvin läheisiä ja minua ei koskaan haittaa, vaikka Amalian ystävät viipyvät meillä todella pitkän aikaa. Amalia nauttii suunnattomasti ystävistään ja heillä on aina ihania leikkejä. Toki nämä lurjukset tekevät välillä melkoisia juttuja, kuten pesevät meidän vessan lavuaarin, peilin ja jopa vessanpöntön kannen saippualla ja rasvalla, mutta enpä minä osaa tälläisistä suuttua. Olen vain
todennut nyt tytöille, että saunaan, kylpyhuoneeseen tai pikkuvessaan ei mennä hetkeen leikkimään.

Eräänä päivänä nauratti aivan mahdottomasti, kun yksi Amalian ystävistä oli pukenut minun läpinäkyvän pitsipaitani päällensä ja kulki siinä sitten loppupäivän. Johnnylla oli hauska ilme kotiin tultuaan, kun näki tämän asukokonaisuuden. Välillä on vain nieltävä nauru ja käännettävä pää. Mutta onhan nämä pikkumuijat ihan mahdottoman ihania ja hauskoja!

Alkuviikosta Amalia oli pitkästä aikaa kerhossa ja oli kerhoillut glitter korkokengät väärissä jaloissaan. Tyttö oli kertonut tossujensa olevan muka pesussa, vaikka repussahan ne olivat. Tänään Amalialla on yhden kerhokaverin syntymäpäivät ja lähdemme sinne sitten tyttöjen kesken. Amalia on vielä halunnut äidin mukaan juhliin ja tämä on onneksi sopinut juhlaperheille.

Ensimmäinen arkiviikko on loman jäljiltä siis pulkassa ja nyt on ihana aloitella viikonloppua! Huomenna meillä on urakkana koristella virpomisoksat, jotka pojat eilen illalla metsästä hakivat. Sunnuntaina sitten virpomaan ja tänä vuonna Milokin tulee ymmärtämään paremmin virpomisen päälle!

Kivaa viikonloppua kaikille <3

Ai että tätä miestä mä rakastan! Meillä on vuosipäivä 7.4 eli huomenna. Yhteisiä vuosia on takana sitten jo huimat 14-vuotta ja naimisissa olemme olleet niistä 3-vuotta. Mä olen todella löytänyt rinnalleni ihmisen, jonka kanssa tulen jakamaan loppuelämäni. Meillä on yhdessä edelleen kivaa monen yhteisen vuoden jälkeen enkä olisi ikimaailmassa voinut löytää itselleni parempaa kumppania enkä lapsilleni parempaa isää kuin Johnny.

Rakastan sua rakas aviomieheni Johnny <3

Onko Teillä lukijoilla kumppaninne kanssa monia yhteisiä vuosia takana?