temperamenttinen lapsi

Meillä on molemmat lapset olleet vauvasta asti todella viihdytettäviä. Ikinä eivät ole nukahtaneet hassuihin paikkoihin, vaan jokainen nukkumaan laitto on vaatinut nukuttamisen. Myös kaupan lattialla makaaminen on tuttua, ei karkkihyllyllä, vaan ihan missä vain. Raivoaminen julkisilla paikoilla on uhmaikäisen kanssa arkipäivää ja monesti on jopa kengät lennelleet pitkin poikin. Viimeksi uimahallin kahvilassa ja ai että, kun lähellä istuva mummeli piteli nauruaan. Mä en itse välitä tai nolostele lapsiani jos he kiukkuavat julkisilla paikoilla enkä myöskään hermoile. Otan tilanteet lunkisti ja monesti vain kannan pikkumiehen sylissäni pois tilanteesta, kun muu ei auta. Milon kanssa emme käy ravintoloissa syömässä, sillä siitä ei vain tule yhtään mitään. Tiedän muutaman vuoden päästä tämän onnistuvan, joten miksi mennä nyt sinne hampaita kiristelemään. Minusta kaksivuotiaan ei tarvitse osata olla aloillaan ja hiljaa. Lasten on annettava olla lapsia, omia itsejään eikä turhaa miettiä mitä muut heistä ajattelevat. Tietysti ketään ei saa loukata tai satuttaa, mutta lasten ilo ja riemastuminen, kuten myös kiukkuilu saa minusta näkyä ja kuulua.

Amalia on nyt reilu viisivuotias ja elämä on todella helppoa tässä vaiheessa. Eskariuhma on varmasti edessä vuoden päästä, mutta nyt nautitaan tästä levollisesta ja aika rauhallisesta vaiheesta. Uhmaikäisen kanssa nautimme myös ja usein jopa nauran sisälle päin näitä ihme kiukkukohtauksia. Tiedän kuitenkin niiden kuuluvan normaaliin kehitykseen ja toiset ovat vain temperamenttisempia kuin toiset.

Siskoni lapset ovat täysin eri maata omiini verrattuna, ovat aina olleet, mutta siltikään en pidä omia lapsia millään tavalla huonompina.

Se ettei lapset käyttäydy aina kuten toivoisi ei useinkaan johdu kasvatuksesta pätkääkään. Olihan Amaliakin pienenä sellainen, joka veti usein muita lapsia hiuksista ja tämä oli silloin minusta ihan kamala vaihe, mutta se meni ohi ja vahdin häntä tästä syystä aina kuin haukka, jotta ehdin monesti estää tapahtuman. Tämä vaihe kesti hetken aikaa tytön elämästä eikä tällä ollut mitään tekemistä mielestäni kasvatuksen kanssa.

Toiset lapset näyttävät tunteitaan enemmän, niin hyvässä kuin pahassa. Kaksi temperamenttista lasta saatuani revin välillä hiukset päästäni, vaikka herkkä pää onkin, mutta iloitsen ja hihkun joka päivä näistä lapsistani, jotka ovat suorapuheisia, tunteensa näyttäviä, iloisia, hyvin eläväisiä, hetkessä eläjiä, välillä äärettömän vihaisia ja kamaliakin, mutta kaikin puolin ne rakkaimmat olennot maan päällä <3 temperamenttinen lapsi

temperamenttinen lapsi

Minkälaisia lapsia teillä on?

Mä pääsin sokerikoukusta irti ja siihen auttoi puhdistuskuuri, joka kesti 20 päivää ja tuon ajan olin täysin ilman herkkuja. Kuurista on jo aikaa, mutta herkut eivät enää maistu entiseen tapaan. Turvotuksesta ei ole enää tietoakaan ja kiloja on lähtenyt neljä. Olo on parempi ja onhan tuo peilikuvakin kivemman näköinen, vaikka eipä sillä niin väliä, en mä ole ollut oikeastaan koskaan tyytymätön vartalooni, vaikka kiloja on ollut paljon enemmän. Oikeastaan en ole vuosiin edes ajatellut vartaloani, siinä se on mukana kulkenut ja useimmiten pukeudun aina rentoihin lökähousuihin ja mukaviin vaatteisiin. Mä lähdin tähän herkkulakkoon tai elämäntapamuutokseen ihan vain terveydellisistä syistä eli korkean kolesterolin vuoksi ja hyvin on mennyt.

kesäkunto

Kesäkunnossa!! Herkkulakko pitänyt!

Viikonloppu on ollut huippu lämmin ja olemme viettäneet kaiken ajan kotipihalla. Milon kanssa istutimme kesäkukkia, joita haemme ensi viikonloppuna sitten lisää. Ainakin vielä muutamia amppeleita terasseille roikkumaan ja yhteen kukkaruukkuun kukkia.

kesä

Kesäpihaa!

kesä

Kesäkukkia!

Lauantaina olimme isolla porukalla Lohjan teatterissa katsomassa Hiidenkartanon arvoituksen. Tämä oli Amalian ensimmäinen kerta teatterissa ja tyttö oli todella jännittynyt. Esitys oli hieman pelottava ja surullinenkin, mutta loppui onneksi kuitenkin onnellisesti! Esityksen alussa Amaliaa taisi hieman itkettää ja minäkin olin kyyneleet silmissä ja jossain kohdin Amalia totesi kahdesti haluavansa kotiin. Oloa helpotti kuitenkin äidin syliin siirtyminen ja tyttö kertoi nauttineensa esityksestä. Amalia mietti teatterin aikana myös sitä onko elämä oikeasti tälläistä ja hiljaa kuiskuttelin sitten murulle, että teatteri on vain esitystä. Paljon tunteita tämä kyllä herätti ja ajatuksia pienen ihmisen mielessä. Amalia kävi esityksen jälkeen pyytämässä yhdeltä esiintyjältä nimikirjoituksen ja oli hyvin onnellinen nimmarista!

Teatterin jälkeen meille oli varattu pöytä Lohjan Ravintola Amarista, jossa saimme nauttia herkulliset ruuat. Illalla pidimme vielä kunnon kisakatsomon meillä siskoni perheen kanssa ja pelin aikana ei tunteita puuttunut ja sammakoita pääsi suusta aika monta. Milo oli käynyt yöunille jo ennen pelin alkua eikä ihme kyllä herännyt meidän mekastukseen, toki pidimme paljon pienempää melua, kuin yleensä lätkää katsoessa.

Tämä päivä on mennyt kokonaisuudessa kotipihalla ja grillasimme päivälliseksi herkulliset grillimätöt. Rakastan kesää ja on ollut ihan mainio viikonloppu!

kesä

Trampalla!

kesä

Muovimökki löytyi kirpparilta!

kesä

Säbää!

kesä

Onnellinen!

Onko Teillä mennyt viikonloppu ulkoillessa?
Aurinkoisia päiviä murut <3

Tällä kertaa pitkästä aikaa jakoon ruokaohjetta!

tomaattinen tonnikalapasta

Ohje:

1 sipuli
3 valkosipulinkynttä
1 prk tonnikalaa öljyssä
400g eli 1 prk tomaattimurskaa
1 prk tomaattipyreetä
reilusti tuoretta basilikaa
ripaus suolaa
ripaus mustapippuria
1 rkl fariinisokeria ( unohdin ostaa tämän, joten laitoin 1 tl tavallista hienoa sokeria)

pastaa

Pasta kiehumaan ihan alkuun, sillä kastikkeen valmistumisessa ei kestä kuin pieni hetki. Pilko sipuli ja purista valkosipulin kynnet ja kuullota nämä paistinpannulla tonnikalapurkista valutetussa öljyssä. Lisää sitten joukkoon tonnikala, tomaattimurska ja pyre. Keitä muutama minuutti ja mausta sitten suolalla, mustapippurilla, fariinisokerilla sekä tuoreella basilikalla. Itse laitan seuraavalla kerralla hieman enemmän suolaa ja mustapippuria, joten maistelkaa maustamisen jälkeen vaatiiko kastike vielä lisää makua.

Meillä Amalia piti tästä ruuasta, mutta Milolle se taisi olla hieman liian tomaattinen, sillä poika nyppi suuhunsa pelkkiä spagetteja.

Herkullisia ruokahetkiä!

Tänään luvassa vähän tälläinen sillisalaatti postaus!

Amalia rakastaa muovailla ja on muovaillut jo pienestä tytöstä asti. Amalia on tykännyt aina myös leipomisesta ja ruuanlaitosta ja oikeastaan kaikesta käsillä tekemisestä. Tytön haaveammattina onkin ollut jo pidemmän aikaan pizzantekijä, mutta nyt uusin haave on tulla kaupantädiksi ja tietysti samaan kauppaan kummitädin työkaveriksi!

Amalia teki muovailuvahasta barbille upean mekon!

Milokin tykkää muovailla ja jaksaa aina pienen hetken myös askarrella, mutta askartelu ja piirtämishommat ovat vielä hieman liian “tylsiä” meidän rasavillille pojulle. Ruokaa Milo sen sijaan jaksaa laittaa ja tykkää olla apuna välillä. Usein kuitenkin ajoitan ruuanlaiton Milon unien aikana tehtäväksi, jotta se kävisi sutjakammin. Milo rakastaa myös tiskata astioita ja tätä annan pojan tehdä, vaikka välillä homma meinaa lähteä lapasesta.

Meillä touhutaan ja leikitään paljon, mutta katsellaan myös lastenohjelmia tai soitetaan lauluja Youtubesta ja tanssitaan. Milokin on kiinnostunut vihdoin lastenohjelmista ja osaa käyttää tablettia ihan loistavasti. Aamut alkavat usein lastenohjelmilla ja siinä samassa datailen itsekin ja juon aamukahvia. Ennen aamut oli heti sängystä noustua melkoista menoa ja melskettä täynnä, mutta nykyisin on jo ihanan rauhallista.

arki

Mun mielestä lapset voi hyvin katsella ohjelmia päivän aikana, kun päivään kuuluu aina paljon myös leikkiä, ulkoilua sun muuta puuhaa. Milo viihtyy ihan huippu hyvin avoimissa päiväkodeissa ja leikkii aina kivasti. Poikaa on toki pidettävä silmällä, mutta voin jo jättää häntä hieman näkyvistä, sillä Milo on onneksi tosi kiltti, vaikka vilkas onkin. Todella moni kutsuu Miloa Vaahteranmäen Eemeliksi, ihan tuntemattomatkin ja tämä on kyllä niin osuva! Vaalea pellavapää, usein jännä hymy kasvoilla ja niin mahdottoman menevä.

Lanzarote

Toissapäivänä nappasimme serkkuni lapsista kaksi meille päiväkotileikkien jälkeen ja kyllä he viihtyivät hyvin! On se niin ihana, kun lapset tykkäävät meille tulla ja omille lapsillemme tietysti kiva, että on näin ihanasti leikkikavereita. Ja kuten olen ennenkin sanonut, niin sanon vielä, että mä tykkään itse kovasti lapsista ja niiden jutut ja huumori on ihan parasta. Serkunkin lapset on mulle tosi läheisiä ja aina halivat ja tykkäävät nähdä. Serkkuni tomera tyttö totesi myös puhuvansa Johnnylle tästä vauva-asiasta ja meinasin revetä nauruun.

Meillä on todella tiivis perhepiiri ja näemme usein. Siskon tyttö on meillä harvase päivä ja nyt on ollut ihana, kun serkunkin lapset ovat muutamasti olleet leikkimässä meillä ilman äitiään.

Pikkusiskoni on ollut aina mulle ihminen kenelle pystyn puhumaan kaikki asiat ja meillä on todella lämmin suhde. Amalia ja Iida tuntuvat myös olevan toisilleen kuin siskot ja tämä on suuri rikkaus. Mun sisko on nostanut mut ylös omien voimieni uupuessa monta kertaa elämäni aikana ja on löytänyt aina oikeat sanat sanottavaksi. Vaikka mä olen vanhin meidän sisarusparvesta, niin eniten mulla on ollut elämässä heikkoja hetkiä, jolloin olen apua tarvinnut ja aina olen sitä saanut.

Lanzarote

Elämä ei olisi mitään ilman rakastavaa perhettä ja kaikkihan me tarvitsemme rakastavia ihmisiä ympärillemme. Meillä näytetään paljon tunteita ja halin ja pussaan lapseni joka päivä monta kertaa ja kerromme puolin ja toisin rakastavamme toisiamme. Me myös hassutellaan välillä ihan pöhköillä jutuilla, ihan kaikki aikuisetkin!

Usein mietin kuinka hienosti meillä kaikki on ja olen niin kiitollinen ja onnellinen, että olen saanut näin mahtavan ja rakastavan perheen ympärilleni. Kiitos <3 Lanzarote

Lanzarote

Milo

perhepotretti

Me vietetään Johnnyn kanssa yhteistä aikaa joka ikinen ilta tai ainakin lähes. Välillä odotan mun sarja kamua sählystä ja sitten aloitamme innoissamme sarjojen katselun. Välillä varpaat vastakkain, välillä viekukkain tai somasti kainalokkain. Yhdessä kuitenkin ja tämä on se meidän juttu!

lemppari sarjat

Välillä jopa nukkuen 😉

Tässä alla meidän lemppari sarjat, jotka ovat saaneet meidät molemmat ihan koukkuun!!

* Isänmaan puolesta

Draamasarja, joka kertoo kahdeksan vuoden sotavankeuden jälkeen kotiin palaavasta merijalkaväen sotilaasta ja bipolaarisesta CIA:n virkailijasta, joka uskoo al-Qaidan käännyttäneen sotilaan puolelleen. Sarjan näyttelijät ovat huikeita ja sarjan käänteet aivan ennalta-arvaamattomia! Me ollaan katseltu sarjaa 5-tuotantokautta ja tätä on lisää luvassa vielä jossain kohdin, jee!!

* Shameless

Draamakomediasarja, jossa käsitellään köyhyyttä, alkoholismia, surkeita ihmiskohtaloita ja erilaisia tabuja. Ei varmasti sovellu kaikille, mutta me ollaan ihan koukussa!!

* Moderni perhe

Ihan hullun hauska sarja, tässä saa nauraa ihan koko ajan!

* Animal Kingdom

Joshua “J” Cody on 17-vuotias, joka menettää äitinsä heroiinin yliannostukseen. Kun äiti oli vielä elossa teki hän kaikkensa pitääkseen poikansa erossa rikollisperheestään. Epäonnistuneiden yritysten jälkeen paikallistaa isänsä Joshua päättää muuttaa isoäitinsä, matriarkka Janine “Smurfin” luo Kaliforniaan.Isoäiti “Smurf” on kylmäverinen mutta äärimmäisen suojelunhaluinen perheestään. Hän on perheen pää, joka yhdessä isoveli Bazin kanssa johtaa rikollisperhettä rautaisella otteellaan. Joshualla ei kestä kauan ymmärtää miksi äiti halusi pitää hänet kaukana perheestään, hinnalla millä tahansa. Mutta minne muuallekaan hän voisi nyt mennä?

* Orange is the New Black

Komedia-draamasarja, jossa sarjan päähenkilö Piper Chapman tuomitaan nuoruudenrötöksestä 15 kuukaudeksi naisten valtionvankilaan. Piper oli salakuljettanut huumerahoja entiselle tyttöystävälleen Alex Vauselle kymmenen vuotta aiemmin. Nyt hän joutuu jättämään taakseen ihanan sulhasen ja kivan elämän. Sarja perustuu Piper Kermanin samannimiseen kirjaan vankilakokemuksistaan. Tätä sarjaa seuraa tosi moni ja jo kesäkuussa sarjaan on tulossa taas paljon odotettua jatkoa. Ihan koukussa ollaan tähänkin!!

Oliko tuttuja sarjoja ja laittakaa Tekin omat lempparit jakoon ja avatkaa niitä vähän 🙂