17 touko Läheinen perhe

Tänään luvassa vähän tälläinen sillisalaatti postaus!

Amalia rakastaa muovailla ja on muovaillut jo pienestä tytöstä asti. Amalia on tykännyt aina myös leipomisesta ja ruuanlaitosta ja oikeastaan kaikesta käsillä tekemisestä. Tytön haaveammattina onkin ollut jo pidemmän aikaan pizzantekijä, mutta nyt uusin haave on tulla kaupantädiksi ja tietysti samaan kauppaan kummitädin työkaveriksi!

Amalia teki muovailuvahasta barbille upean mekon!

Milokin tykkää muovailla ja jaksaa aina pienen hetken myös askarrella, mutta askartelu ja piirtämishommat ovat vielä hieman liian “tylsiä” meidän rasavillille pojulle. Ruokaa Milo sen sijaan jaksaa laittaa ja tykkää olla apuna välillä. Usein kuitenkin ajoitan ruuanlaiton Milon unien aikana tehtäväksi, jotta se kävisi sutjakammin. Milo rakastaa myös tiskata astioita ja tätä annan pojan tehdä, vaikka välillä homma meinaa lähteä lapasesta.

Meillä touhutaan ja leikitään paljon, mutta katsellaan myös lastenohjelmia tai soitetaan lauluja Youtubesta ja tanssitaan. Milokin on kiinnostunut vihdoin lastenohjelmista ja osaa käyttää tablettia ihan loistavasti. Aamut alkavat usein lastenohjelmilla ja siinä samassa datailen itsekin ja juon aamukahvia. Ennen aamut oli heti sängystä noustua melkoista menoa ja melskettä täynnä, mutta nykyisin on jo ihanan rauhallista.

Mun mielestä lapset voi hyvin katsella ohjelmia päivän aikana, kun päivään kuuluu aina paljon myös leikkiä, ulkoilua sun muuta puuhaa. Milo viihtyy ihan huippu hyvin avoimissa päiväkodeissa ja leikkii aina kivasti. Poikaa on toki pidettävä silmällä, mutta voin jo jättää häntä hieman näkyvistä, sillä Milo on onneksi tosi kiltti, vaikka vilkas onkin. Todella moni kutsuu Miloa Vaahteranmäen Eemeliksi, ihan tuntemattomatkin ja tämä on kyllä niin osuva! Vaalea pellavapää, usein jännä hymy kasvoilla ja niin mahdottoman menevä.

Toissapäivänä nappasimme serkkuni lapsista kaksi meille päiväkotileikkien jälkeen ja kyllä he viihtyivät hyvin! On se niin ihana, kun lapset tykkäävät meille tulla ja omille lapsillemme tietysti kiva, että on näin ihanasti leikkikavereita. Ja kuten olen ennenkin sanonut, niin sanon vielä, että mä tykkään itse kovasti lapsista ja niiden jutut ja huumori on ihan parasta. Serkunkin lapset on mulle tosi läheisiä ja aina halivat ja tykkäävät nähdä. Serkkuni tomera tyttö totesi myös puhuvansa Johnnylle tästä vauva-asiasta ja meinasin revetä nauruun.

Meillä on todella tiivis perhepiiri ja näemme usein. Siskon tyttö on meillä harvase päivä ja nyt on ollut ihana, kun serkunkin lapset ovat muutamasti olleet leikkimässä meillä ilman äitiään.

Pikkusiskoni on ollut aina mulle ihminen kenelle pystyn puhumaan kaikki asiat ja meillä on todella lämmin suhde. Amalia ja Iida tuntuvat myös olevan toisilleen kuin siskot ja tämä on suuri rikkaus. Mun sisko on nostanut mut ylös omien voimieni uupuessa monta kertaa elämäni aikana ja on löytänyt aina oikeat sanat sanottavaksi. Vaikka mä olen vanhin meidän sisarusparvesta, niin eniten mulla on ollut elämässä heikkoja hetkiä, jolloin olen apua tarvinnut ja aina olen sitä saanut.

Elämä ei olisi mitään ilman rakastavaa perhettä ja kaikkihan me tarvitsemme rakastavia ihmisiä ympärillemme. Meillä näytetään paljon tunteita ja halin ja pussaan lapseni joka päivä monta kertaa ja kerromme puolin ja toisin rakastavamme toisiamme. Me myös hassutellaan välillä ihan pöhköillä jutuilla, ihan kaikki aikuisetkin!

Usein mietin kuinka hienosti meillä kaikki on ja olen niin kiitollinen ja onnellinen, että olen saanut näin mahtavan ja rakastavan perheen ympärilleni. Kiitos <3